Uskon perustus (24.10.2021)

Uskon perustus (24.10.2021)

Uskonpuhdistuksen muistopäivä

22. sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle. Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön. Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen.

Kirkkokäsikirja

Matt.5:13-16: Te olette maan suola; mutta jos suola kadottaa makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla piilossa; eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttilänjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. (Fil.1:2) Aiemmin Jeesuksen autuaaksi julistukset (Matt.5:1-11) kertoivat Jumalan suhteen meihin. Nyt hän julistaen tässä ilmoittaa meidän suhteemme maailmaan. Ensin Jumala siunaa meitä, ja meidän kauttamme hänen siunauksensa tulee maailman osaksi, kun hän lähettää meidät maailman suolana ja valona hänen suuret aarteensa mukanamme.

Uskonpuhdistus – taivaallisten aarteiden löytäminen

Voi, kuinka vähän meymmärrämme oman arvomme ja niiden taivaallisten, suurten aarteiden arvon, jotka meillä on keskellämme! Tämän joudumme tunnustamaan. Liian vähän myös muistamme niitä käyttää ja arvostaa niitä, niin kuin meidän pitäisi. Kuinka halpana pidämmekään Jumalan sanaa, kun sitä harvoin luemme ja kuulemme. Kuinka vähän arvostammekaan Kristuksen ruumista ja verta, kun emme ole joka viikko suurella pyhällä innolla sitä nauttimassa. Kuinka vähän arvostamme jumalanpalvelusta, joka on hänen valtakuntansa, taivas ja pyhä valo meidän keskellämme. Voi, kuinka sokeita olemme myöskin uskossamme Jumalan lupauksiin! Kuinka helposti joudummekaan epätoivoon, kun näemme seurakuntamme pienuuden ja heikkouden. Tämä ei ole uusi ongelma: se on jo syntiinlankeemuksen seuraus. Näiden aarteiden löytyminen ja kirkastuminen oli uskonpuhdistuksen ydin. Martti Lutherille Jumala ilmoitti ja kirkasti sanassaan armon aarteensa, ja häntä seuraten me tunnustuksellisina luterilaisina haluamme näiden aarteiden varaan pitäytyä ja niissä pysyä. Niiden aarteiden varassa seurakunta ja koko kirkko seisoo. Niiden varassa on myös meidän pelastuksemme.

Lyhyesti sanoen nämä uskonpuhdistuksessa jälleen löydetyt suuret Jumalan aarteet ovat:

  1. Yksin Raamattu- periaate (sola Scriptura): Pyhä Jumalan sana yksin on uskon, opin ja elämän erehtymätön auktoriteetti.  
  2. Autuus on meillä yksin armosta (sola gratia), yksin uskon kautta (sola fide), yksin Kristuksen veren tähden (solus Christus). Siksi meillä on pelastusvarmuus autuudestamme jo nyt, täällä ajassa, lahjana, ilman ehtoja tai ansioita. Koko maailma on syntinen, mutta koko maailma on myös lunastettu Kristuksen verellä.
  3. Jumalan sana ja sakramentit ovat Jumalan armonvälineet, joiden kautta Kristus on seurakuntansa keskellä läsnä ja toimii tuoden valtakuntansa meille. Niiden kautta meille jaetaan Kristuksen ruumiin ja sovintoveren, Golgatan kuoleman ja ylösnousemuksen koko ansio, syntien puhdistus ja vanhurskautus. Niiden kautta Jumala meidät myös pyhittää ja antaa Pyhän Henkensä ja liittää meidät lujemmin itseensä ja valtakuntaansa suojaten vihollisen valtakunnan hyökkäyksiltä. Armonvälineet myös synnyttävät ja ylläpitävät Kristillisen seurakunnan. Se on siellä, missä ne puhtaana vaikuttavat ja missä ne Kristuksen asetuksen mukaan oikein jaetaan (ks. Augsburgin tunnustus VII).
  4. Jokainen kristitty on hengellinen pappi, jonka tehtävänä on rukoilla koko maailman puolesta sekä tuoda lähimmäisilleen Jumalan siunaus sekä julistaa evankeliumia ja kutsua Jumalan valtakuntaan, hänen pyhään valoonsa.

Maailman suola

Jeesus sanoo seurakunnalle: ”Te yksin olette maan suola”. Suola sekä säilöö, suojelee pilaantumiselta, että kirvelee haavoissa. Syntinen maailma ei haluaisi meidän olevan suolana, ei halua kuulla Jumalan lakia, joka tuomitsee synnin ja maailman. Siksi maailma ja perkele hyökkää Kristuksen seurakuntaa vastaan. Tämä maailma kuitenkin pysyy pystyssä ainoastaan kristittyjen ja heidän yhteispapillisten esirukoustensa tähden, joita he rukoilevat koko maailman puolesta. ”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1.Tim.2:1-4)

Miten seurakunta voi käydä suolattomaksi ja miten se välttää? Tällä tarkoitetaan sellaista seurakuntaa tai kirkkokuntaa, joka luopuu Jumalan sanasta. Se lakkaa olemasta Kristuksen kirkko, se lakkaa olemasta Jumalan valtakunta ihmisten keskellä. Sellaisen kirkon Jumala hylkää, ”heittää pois” luotaan. Sen sijaan siellä, missä ikinä Jumalan sana puhtaasti julistetaan ja missä sakramentit oikein jaetaan, siellä on Jumalan valtakunta, siellä on oikea Kristuksen kirkko maan päällä. Kaikessa mitä jumalanpalveluksessa tapahtuu, on mukana Jumalan sana suolana, ”Jumalan liiton suolana”. ”Ja jokainen ruokauhrilahjasi suolaa suolalla, äläkä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi; jokaiseen uhrilahjaasi sinun on tuotava suolaa.” (3.Moos.2:13) Evankeliumi, Jumalan sana Kristuksen verestä, joka on sinutkin autuuttanut, on kuin suola, joka suolaa sinut, minut ja koko Kristuksen seurakunnan suolaiseksi. Kasteessa oleva evankeliumi on ”suolannut meidät” maan suolaksi, Jumalan lapsiksi.  Kuule Jumalan sana, evankeliumi, joka on Jumalan voima autuuteen ja ”pyhittää meidät totuudessa” (Joh.17:17).

Me olemme suolana maailmassa, ja pysymme suolaisina, kun pidämme puhtaana Jumalan sanan. Sille pienellekin seurakunnalle, joka pitäytyy ja turvaa Kristuksen sanaan – siis myös meillekin – kuuluu tämä suloinen sanoma Ilmestyskirjassa: ”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt. Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan. Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm.3:8-11).

Maailman valo

Jeesus sanoo seurakunnalle: ”Te olette maailman valo”. Valo näyttää pimeydestä käsin häikäisevältä. Valo estää pimeyttä vallitsemasta ja paljastaa. Valaistu kaupunki näkyy pimeällä kauas. Kristuksen seurakunta, joka pitäytyy Jumalan sanaan, puhtaaseen evankeliumiin sekä sakramentteihin on maailman valo. Me olemme maailman valo, koska meillä on Kristus, hän, joka on maailman valo todellisesti (Joh.18:12). Seurakunta on Kristuksen ruumis, hänen seurakuntansa. Kristus ja hänessä oleva iankaikkinen elämä on maailman valo. ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” (Joh.1:4-5)

Kristus tekee seurakunnastaankin maailman valon, koska hänen valtakuntansa, vanhurskautensa ja pyhyytensä valo loistaa armonvälineistä meille ja vaikuttaa meissä niin, että se loistaa meistä maailmaan. ”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2.Kor.4:3-7).

Anna Kristuksen valon tänään valaista sinunkin sydämesi! Se loistaa sinulle tässä ja nyt, tänään evankeliumin sanasta sekä ehtoollisesta. Näin olemme korkealla vuorella loistavassa Jumalan valon kaupungissa, taivaallisessa Jerusalemissa. ”Te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tyköja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” (Hepr.12:22-24).

Jumala vanhurskauttaa meidät puhdistaen meidät Kristuksen verellä kaikesta synnistä, kun me olemme hänen valossaan, siis hänen valtakunnassaan, jumalanpalveluksessa ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1.Joh.1:7). Täällä hän pyhittää meidät sanallaan ja Kristuksen ruumiin uhrilla. ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” (Hepr.10:10). Tässä valtakuntansa valossa Kristus antaa armonvälineissään meille sanansa ja Pyhän Henkensä, tehden meidät Jumalan temppeleiksi (1.Kor.3:16). Sitten hän lähettää meidät viemään Kristuksen valtakunnan valoa kaikkeen maailmaan (Matt.28:18-20).

Te olette!

Kristus kutsuu sinuakin tämän evankeliumitekstin kautta huomaamaan arvosi hänen opetuslapsenaan, valtakuntansa jäsenenä, sekä hänen kirkkauden valtakuntansa aarteiden – sanan ja sakramenttien arvon. Hän sanoo: Te olette maailman suola. Me olemme maailman suola, koska meillä on Jumalan sana ja rukoukset. Hän sanoo: Te olette maailman valo. Me olemme maailman valo, koska meillä on Jumalan sana ja sakramentit, siis Jumalan valon valtakunta. Tuossa valossa Jumala vanhurskauttaa Kristuksen verellä puhdistaen meidät kaikesta synnistä sekä pyhittää meidät jakaen meille oman pyhyytensä, Pyhän Henkensä ja tehden meidät Jumalan temppeleiksi. Meidän kauttamme Jumalan valtakunnan valo leviää kaikkeen maailmaan. Me olemme maailman suola ja valo siitä huolimatta, miltä meistä tuntuu tai näyttää, huolimatta siitä, mitä meistä sanotaan tai miltä näyttää meidän tulevaisuutemme!

Jeesus sanoo: ”Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Kun me pysymme Kristuksen valossa, hän valaisee meitä. Tässä valossa pysymme, kun ahkerasti käytämme suuria aarteitamme: Jumalan sana, kastetta ja ehtoollista. Näin Jumalan valo, joka loistaa evankeliumista täyttää meidät ja puhdistaa meidät Kristuksen verellä. Näin saamme tunnustaa uskoamme ja korottaa nämä aarteet korkealle, jotta Jumalan valtakunnan valo loistaisi meidän kauttamme kaikkialle maailmaan Taivaan Isämme ylistykseksi. Olkaamme Jumalan valossa ja pysykäämme Kristuksen ja hänen verensä yhteydessä Jumalan sanan ja sakramenttien kautta.

”ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.4:7)

Usko ja epäusko (10.10.2021)

20. sunnuntai helluntaista

Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuvat häneen, torjuvat hänen jumaluuteensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.

Kirkkokäsikirja

Joh.7:40-52: Niin muutamat kansasta, kuultuaan nämä sanat, sanoivat: ”Tämä on varmasti se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Tämä on Kristus.” Mutta toiset sanoivat: ”Ei suinkaan Kristus tule Galileasta? Eikö Raamattu sano, että Kristus on tuleva Daavidin siemenestä ja pienestä Beetlehemin kaupungista, jossa Daavid oli?” Niin syntyi kansassa eripuraisuutta hänen tähtensä. Ja muutamat heistä tahtoivat ottaa hänet kiinni. Mutta kukaan ei käynyt häneen käsiksi. Niin käskyläiset palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä sanoivat heille: ”Miksi ette tuoneet häntä tänne?” Käskyläiset vastasivat: ”Ei ole ihminen koskaan puhunut niinkuin se mies puhuu.” Niin fariseukset vastasivat heille: ”Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei tunne lakia, on kirottu.” Niin Nikodeemus, joka oli yöllä käynyt Jeesuksen luona, ja oli yksi heistä, sanoi heille: ”Tuomitseeko lakimme ketään, ennen kuin häntä kuulustellaan ja saadaan tietää, mitä hän tekee?” He vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa.”

Miten näet Jeesuksen

Armo ja rauha teille Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (Fil.1:2)

Tässä Jeesusta kuuntelee suuri joukko kansaa. Jotkut uskovat hänen olevan Mooseksen ennustama ”se profeetta”, jonka Jumala heille herättää (5.Moos.18:18-19; Apt.3:22). Tässä he olivatkin oikeassa, mutta se ei ollut vielä koko totuus. Toiset uskoivat Jeesuksen olevan messias, Kristus. He myös tunnustivat tämän uskonsa. Heillä oli elävä, pelastava usko, jonka Jumalan sanan kautta vaikuttava Pyhä Henki oli vaikuttanut. ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta” (1.Joh.4:2). Toiset olivat heitä jyrkästi vastaan, vedoten siihen, ettei Nasaretista tuleva Jeesus voi olla Kristus, sillä Vapahtaja tulee Daavidin kaupungista Beetelehemistä, kuten Raamattu sanoo. Tässä Raamatun tulkinnassaan he olivatkin oikeassa, mutta eivät nähneet Jeesuksessa juuri Beetlehemissä neitseestä syntynyttä Vapahtajaa. Sitten oli niitä, jotka tahtoivat käydä käsiksi Jeesukseen vihansa vimmassa, mutta eivät voineet. Jeesus oli jumalallisen vallan suojaama. Yksi ryhmä oli ylipappien ja fariseusten käskyläisiä, kaarti, jonka he olivat lähettäneet tarkkailemaan Jeesusta ja vangitsemaan hänet ja tuomaan oikeuden eteen, jos hän sanoisi jotain, mistä häntä voitaisiin syyttää. Näinhän Jeesus tuotiin lopulta Getsemanesta suuren neuvoston eteen, vangittuna ja Jumalan pilkasta syytettynä (Matt.26:47-68). Nyt kuitenkin käskyläiset tunnustivat epäsuorasti Jeesuksen puhuvan itsensä Jumalan sanoja: ”Ei ole ihminen koskaan puhunut niinkuin se mies puhuu.”

Mitä usko näkee Jeesuksessa, mitä näkee epäusko? Mitä ne sanovat? Mitä sinä uskot Jeesuksesta tänään? Missä sinä hänet näet ja kuulet? Mitä sinä hänen sanoistaan sanot? Meidän syntiin langennut järkemme ja luontomme pettää meitä. Uskomme on heikko, ja tarvitsee jatkuvasti vahvistusta. Syntiinlankeemuksen seurausta on se, että etsimme Kristusta väärästä paikkaa, omasta sydämestämme tai tunteistamme. Älä anna tänään järkesi tai sydämesi uskoa vihollisen juonia. Jeesus Kristus on sinun luonasi tänään, tässä ja nyt, ja julistaa sinulle sanaansa. ”Tänä päivänä, kun kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne” (Hepr.4:7), vaan uskokaa hänen sanansa lupaus.

Kristus luonamme

Kristus on tullut teidän luoksenne, ja puhuu teille samat sanat, jotka hän puhui opetuslapsille ylösnousemuksen päivänä: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät… Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt…  Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh.20:21-23, 28). Omista tässä sanasta Jeesuksen rauha, jonka hän sydämeesi antaa, ota vastaan hänen Pyhä Henkensä, jonka hän puhaltaa yllesi uskosi vahvistukseksi, usko syntisi anteeksiannetuiksi, kun hän synneistäsi sinut verellään puhdistaa. Vaikka et häntä näekään, on hän luonasi ja sanansa ja virkansa kautta antaa sinulle kaiken tämän.

Siksi saat olla autuas, koska uskot häneen, vaikka et häntä näekään. Me saamme varmistaa sydämemme ja omatuntomme tarttumalla Kristuksen sanaan vastoin järkemme tai tunteidemme vastalauseita tai syytöksiä. ”Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.” (1.Joh.3:19-20)

Luja luottamus näkymättömään

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hepr.11:1). Usko omistaa Kristuksen sanassa tarjottuun syntien anteeksiantamukseen ja koko maailman puolesta vuotaneeseen Jumalan Pojan vereen. Uskossa et lähde Kristusta hakemaan Golgatalta tai taivaasta, vaan näet hänen tulleen luoksesi tuomaan verensä, autuutensa, iankaikkisen elämänsä ja valtakuntansa sinun luoksesi!

Usko omistaa sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa tarjotun Kristuksen veren, autuutensa ja vanhurskautensa ”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.  Sanoohan Raamattu: ’Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään’”. (Room.10:6-11).

Autuutesi on kyllä kokonaan voitettu Golgatalla Kristuksen veressä ja sovintokuolemassa. Hänen ylösnousemuksensa on sinun ja koko maailman vanhurskautus ja synneistäpäästö. Mutta miten sinä omaksesi tuon kalliin veren hankkiman autuutesi saat? Jumalan on sen sinulle sanassa, kasteessa ja Herran ruumiin ja veren ateriassa jaettava ja lahjoitettava. Armonvälineissään hän sinulle antaa Kristuksen Golgatan uhrin kaikkine lahjoineen ja hyötyineen. Teoillasi tai omalla hurskaudellasi et voi sitä omistaa, vaan yksin uskolla tarttumalla näihin pelastuksen ja armon jakajiin, armonvälineisiin. Näin on pelastuksesi yksin Kristuksen tähden, uskosta, että se olisi armosta. ”Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä”. (Room.4:16)

Usko tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi

Usko näkee Jeesuksessa pelastajan, Jumalan Pojan, ihmiskunnan vapahtajan. Kun tulemme Kristuksen luo, hänen sanaansa kuulemaan ja uhriaan nauttimaan, saamme sanoa yhdessä Pietarin kanssa: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” (Matt.16:16) Saamme sanoa Tuomaan kanssa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.” (Joh.20:28). Saamme sanoa Marian kanssa: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle tahtosi mukaan” (Luuk.1:38). Saamme sanoa Samuelin kanssa: ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.” (1.Sam.3:10).

Tämän maailman viisaat ja epäuskossa elävät eivät näe Jeesusta historiaan astuneena tai sakramenteissa luoksemme tulleena Herrana Kristuksena. Heille evankeliumin on hullutus. ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”  (1.Kor.1:18). Hän on heille enimmillään ”viisas opettaja”, tai sitten vain hullu. Mutta joko Jeesus on sitä, mitä hän sanoo, Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, tai sitten hän oli hullu. Mutta hän ei ole ”vain viisas opettaja”. Eikä hänen sanansa anna meille eikä Jeesuksen aikalaisillekaan kuvaa mistään hullusta. Sen sijaan hänen vastustajansakin joutuivat toteamaan, että ”Ei ole ihminen koskaan puhunut niinkuin se mies puhuu”. Kristus puhuu ”kuin se, jolla on valta, ei niin kuin heidän kirjanoppineensa” (Matt.7:29). Tällä jumalallisella vallallaan hän sanoo sinullekin, joka tulet hänen luoksensa syntisenä ja katuvana: ”Ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”. (Matt.9:2)

Jumalan sanansaattajat (3.10.2021)

Jumalan sanansaattajat (3.10.2021)

Mikkelinpäivä

Matt.18:1-10: Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Kukahan on suurin taivasten valtakunnassa?” Niin hän kutsui luoksensa lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette tule sisälle taivasten valtakuntaan. Kuka siis nöyrtyy niinkuin tämä lapsi, hän on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa vastaan yhdenkin tällaisen lapsen minun nimessäni, hän ottaa vastaan minut. Mutta joka pahentaa yhdenkin näistä pienistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että myllynkivi ripustetaan hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa pahennusten tähden! Pahennusten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee! Mutta jos kätesi tai jalkasi pahentaa sinut, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinun mennä elämään sisälle käsipuolena tai jalkapuolena, kuin molemmat kädet tai jalat tallella tulla heitetyksi iankaikkiseen tuleen. Ja jos silmäsi pahentaa sinut, revi se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin kaksisilmäisenä tulla heitetyksi helvetin tuleen. Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä; sillä heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.”

Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme! (1.Tim.1:2). Kristuksen seurakunta, jonka hän on verellään omakseen lunastanut (Apt.20:28). Te olette tulleet hänen opetuslapsiksensa jo pyhässä kasteessanne, jossa te olette liitetyt pyhän Kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja otetut siinä hänen valtakuntansa lapsiksi (Matt.28:19; Gal.3:26-27).

Meidän kasteemme hetkestä alkaa paitsi elämä, myös raju turmiovaltojen hyökkäys meitä vastaan. Se kestää aina kuolemaamme saakka. Tässä taistelussa olemme Jumalan valtakunnan lapsina samassa rintamassa Herran taivaallisen sotajoukon, enkeleiden kanssa. Aseemme eivät ole lihalliset, vaan hengelliset. ”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.” (2.Kor.10:3-4). ”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.” (Ef.6:12-13). Taistelua käydään meidän omistatunnoistamme. Siksi se sota-asu ja aseistus, jonka Jumala meille antaa ja päällemme pukee, on pyhä Jumalan sana ja Kristuksen veri, joka puhdistaa meidän omantuntomme kaikesta synnistä (Hepr.9:14; 1.Joh.1:7).

Me tulemme jumalanpalveluksessa Kristuksen ja pyhän Kolmiyhteisen Jumalan eteen juuri tästä syystä: että saisimme alati kestävässä taistelussa syntiä, kuolemaa ja perkelettä vastaan ottaa itse Jumalalta Kristuksen veren puhdistukseksemme, pyhitykseksemme ja suojaksemme. Miten tuo veri tulee meille? Kristus itse puhuu sen meille sanassaan ja näin todella päästää meidät synneistämme. Kasteessa Jumalan nimi liittää veteen hänen läsnäolonsa ja kaikki lahjansa, ja ehtoollisessa Kristus itse voimasanallaan asettaa ja jakaa meille oman ruumiinsa ja verensä – meidän edestämme ristillä annetun ja vuodatetun. Näin meidät liitetään hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa – hänen voittoonsa kaikesta synnistä ja kuolemasta. Hän ”pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet (synnin, kuoleman ja pahan) hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.” (Kol.2:14-15)

Pahennusta vastaan

Tämä näkyy selvästi evankeliumitekstissämme. Vihollinen yrittää hyökätä meitä vastaan kahdella tavalla. Hänen tarkoituksensa on tahrata omantuntomme joko suoraan syyttämällä meitä synneistämme ja hyökkäämällä uskoamme vastaan tai vaivihkaa lietsomalla meidät lähimmäisiämme (perhettämme ja ystäviämme, seurakuntaamme tai pastoriamme) vastaan. Opetuslapset kiistelivät siitä, kuka heistä olisi taivasten valtakunnassa suurin. Heitä vastaan ei saatana käynyt hyökkäämään nyt uskoa vastaan, vaan kristillistä rakkautta vastaan. Vallanhimo on vaarallinen asia erityisesti seurakunnassa tai perheessä, sillä sen kautta sorretaan lähimmäisiä. Katsokaa, ettei vihollinen saa meissä ja seurakunnassamme samaa jalansijaa, minkä hän sai opetuslapsissa aikaan, kun he rupesivat keskenään väittelemään vallasta ja suuruudesta.

Turmiovallat – siis perkele ja sen enkelit tekevät työtä, jotta saisivat meidän omantuntomme likaiseksi ja huonoksi. Näin meiltä riistetään ilo ja rauha sekä Jumalan lapsen turva Herrassa. Pieni lapsi on esikuvallinen opetuslapsille ja meille uskossa, sillä lapsi ottaa kaiken vastaan, mitä vanhemmiltaan saa. Hän ei voi muutakaan kuin luottaa vanhempiensa huolenpitoon. Meidänkin tulee olla Jeesuksen luona, hänen hoidettavinaan. Jos eksymme hänen tyköään, olemme hukassa, vihollisen omat. ”Pieni ja nöyrä” on jokaisen kristityn nimi, joka tulee itsessään pienenä, syntisenä ja vajaana Kristuksen luo, hänen vertaan ja armoaan tarviten.

Tämän lapsen kaltainen on jokainen Jumalan lapsi, joka uskoo Jeesukseen, kuten Jeesus sanoo ”…näistä pienistä, jotka uskovat minuun.” Pienen lapsen tavoin Jumalan lapsi omistaa kaiken Jeesuksessa ja ottaa uskossa vastaan. Pieni lapsi ei saa hallita ja ohjailla, vaan ottaa vastaan ja syödä sitä, mitä Jeesus antaa. Olkaamme lapsia pahuudessa (1.Kor.14:20). ”Lapsen kaltainen” ei loukkaannu yksinkertaiseen sanaan, leipään ja viiniin tai kasteveteen, vaan näkee siinä Kristuksen ja hänen verensä, koko autuutensa ja menee niiden turviin. Siksi hän on suurin taivasten valtakunnassa. Jeesus rinnastaa itsensä tuohon lapseen niinkin, että kehottaen lähimmäisenrakkauteen sanoo: ”Joka ottaa vastaan yhdenkin tällaisen lapsen minun nimessäni, hän ottaa vastaan minut.” Jeesus itse oli kaikessa nöyrä ja kuuliainen, ei vallantavoittelija ja hallitseva, vaan se, joka palvelee. Jeesus sanoo: ”Minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.” (Luuk.22:27).

Kuka on suurin?

Jeesus vastaa opetuslapsille, samalla asettaen heille terveen, oikean esimerkin ja tehden turhaksi vihollisen työn. Hän kutsuu pienen lapsen ja asettaa hänet opetuslasten keskelle. Jeesuksen sanat ovat kovat: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette tule sisälle taivasten valtakuntaan… Kuka siis nöyrtyy niinkuin tämä lapsi, hän on suurin taivasten valtakunnassa… joka ottaa vastaan yhdenkin tällaisen lapsen minun nimessäni, hän ottaa vastaan minut.” Samalla tavalla, kuin Jeesus kutsui ja asetti lapsen opetuslasten keskelle, hän on kutsunut pyhällä sanallaan jo kasteessa meidät opetuslapsikseen. Siinä olemme Jumalan nimen, ja Kristuksen sanan voimasta päässeet sisälle taivasten valtakuntaan. Siinä hän on ottanut meidät vastaan, omikseen. Meidät on hänen sanansa voimasta kutsuttu armosta taivasten valtakuntaan ja asetettu Jumalan lasten asemaan.

Tänäänkin hän sulasta armosta kutsuu meitä sanansa kautta luokseen ja päästää meidät synneistämme verellään. Katso, taivasten valtakunta on tullut sinun luoksesi, sillä Kristus itse on tullut meidän luoksemme. Kuten Jeesus sanoo samassa luvussa: ”Missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Matt.18:20). Katso, mitä tänäänkin tapahtui, kun olit tunnustanut syntisi: Sait kuulla itse Jeesukselta syntien päästön sanat hänen nimessään ja veressään. Sanoohan Jeesus myöhemmin tässä luvussa: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.” (Matt.18:18) Katso, mitä kohta saat nauttia: Herran Kristuksen ruumiin ja veren. Siinä syntisi ovat kannetut ja anteeksiannetut, täydellisesti sovitetut. Ne nauttiessasi sinut puhdistetaan kaikista rikkomuksistasi Kristuksen pyhällä verellä ja uhrilla. Näin sinut myös pyhitetään Jumalan temppeliksi. Siinä sinut liitetään ruumiillisesti Kristuksen kuolemaan sekä hänen ylösnousemukseensa. Siinä on sinullekin täydellinen omantunnon puhdistus kaikista synneistäsi! Siinä on sinulla täydellinen suoja kaikkea vihollisen hyökkäyksiä vastaan!

Pastorin virka on Kristuksen asettama ”enkelivirka”, jonka kautta hän sotii vihollisiamme vastaan sanallaan. Kristus on kutsunut ja asettanut sovituksen sanaa jakamaan sovituksen viran (2.Kor.5:18-19), jotta hän itse sanansa ja sakramenttiensa kautta tulisi luoksemme ja puhdistaisi meidät verellään kaikesta synnistä niin, ettei pahalla vihollisella ole meihin mitään valtaa. Tämä kuuluu sinulle, joka todella tunnustat katuen syntisi, mutta jäät Jumalan armolapsena uskomaan evankeliumin sanassa lahjoitetun lupauksen. Jumalan sanansaattajana saan julistaa sinulle Kristuksen sanan. Jeesus sanoo sinulle, joka tulet hänen luoksensa syntejäsi katuen ja omantunnon puhdistusta hakien: ”Ole turvallisella mielellä, syntisi ovat anteeksiannetut (Matt.9:2), minun vereni puhdistaa kaikista rikkomuksista (1.Joh.1:7).”

Isän kasvojen katseleminen

Näiden pienten lasten enkelit ovat alati Jumalaa lähimpänä. Jeesus sanoo: ”Heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.” Herran kasvot nähdään siellä, missä hänen nimensä on, sekä siellä missä Kristus on (2.Moos.20:24; Joh.14:9). Kristus on siellä, missä hänen sanansa puhtaana julistetaan ja missä hänen nimessään asetetut kaste ja ehtoollinen oikein jaetaan. Siellä on taivasten valtakunta, siellä ovat myös kaikki pyhät ja koko taivaallinen enkelien sotajoukko. Millainen sotaväki meitä tänäänkin ympäröikään! Saamme laulaa yhdessä enkelten ja kaikkien pyhien kanssa Pyhälle Kolmiyhteiselle Jumalalle kiitosta ja kunniaa! Saamme laulaa Karitsan virttä Herran alttaria kohti kääntyneenä, ja olla pyhän Jumalan temppelissä. Enkelit haluavat katsoa siihen suureen autuuteen, joka meillä on Kristuksen veressä ja sovintokuolemassa, ja ovat meidän kanssamme tuosta autuudesta kiittämässä ja ylistämässä Herraa. Heidät on myös lähetetty maailmaan Jumalan palvelijoina ja sotilaina meitä varjelemaan pahan vihollisen valtaa ja kiusauksia vastaan.

Jumalanpalveluksessa on käytössä ne aseet, joilla saatana voitetaan: Karitsan veri ja todistuksen sana: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä… on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.” (Ilm.12:10-11) Tästä on kyse syntien tunnustamisessa, ja synneistä päästöön tarttumisessa; uskontunnustuksessa ja Kristuksen ruumiin ja veren nauttimisessa ehtoollisessa.

Jumalanpalveluksessa olemme siis yhdessä tämän taivaallisen sotajoukon kanssa kiittämässä ja ylistämässä Kristusta autuudestamme, ja saamme osallistua hengellisen taistelun eturintamaan, kun meidän sydämemme, sielumme ja omatuntomme puhdistetaan kaikesta synnistä ja saatanan siteistä Kristuksen verellä. Saamme näin ”vanhurskauden varustuksen”, jota käytämme erityisesti jokapäiväisessä rukouksessa! (Ef.6:13,18; 1.Tess.5:17) Lutherille päivittäinen Herran siunaus ja rukous suoja on tärkeää, jotta meillä olisi pysyvä Kristuksen veren ja Herran nimen suoja pahaa vihollista vastaan. Rukoilemme ”Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa.” Tässä lapset ovat iltarukouksineen meitä opettamassa. Paras rukous on Isä meidän -rukous, jonka jokainen pyyntö on suunnattu vihollista vastaan – erityisesti kaksi viimeistä pyyntöä. Harjoittakaamme sitä usein, samoin kuin Herran siunausta, jossa otamme Herran nimen ja ristinmerkin suojaksemme kaikkea pahaa vastaan.

”Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.4:7)

Sulje