Pyhäinpäivä (6.11.2021)

Matt.5:1-12: Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä sanoen: ”Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä heidän osakseen tulee laupeus. Autuaita ovat ne, joilla on puhdas sydän, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät nimetään Jumalan lapsiksi. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset häpäisevät ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa minun tähteni. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa; samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

Armo ja rauha teille Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (1.Kor.1:3) Kuten Mooses nousi Siinain vuorelle Jumalan ja Israelin välimiehenä ja toi kansalle Jumalan lain, nousee nyt Kristus, meidän välimiehemme vuorelle ja opettaa ihmiseksi syntyneenä Jumalana kansalle. Jeesuksen vuorisaarna, joka on pääosin lain opetusta, alkaa autuaaksi julistuksella. Evankeliumikaan ei kuitenkaan ole kaukana! Onhan autuas ja pyhä jokainen, joka armosta uskoo syntinsä anteeksiannetuiksi Jeesuksen veressä ja avukseen huutaa Herran nimeä (Room.10:13). Kansa kokoontui Jeesuksen luo, häntä kuulemaan. Meidänkin lunastuksemme tarkoitus on olla siellä, missä hän on. ”Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva…” (Joh.12:26); ”… minä tulen takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh.14:3) Hän on tänään koonnut meidätkin luokseen pyhälle vuorelleen, omaan valtakuntaansa. Tälle vuorelle olemme tulleet enkeleiden ja kaikkien pyhien luo, Jumalan ja Kristuksen veren luo (Hebr.12:22-24). Kristus on ottanut meidät luokseen, jotta voisi sanansa kautta antaa meille tänäänkin valtakuntansa aarteet.  

”Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.”

Hengessä köyhä on hän, jolla ei ole mitään ansiota, jolla voisi kuvitella lunastavansa taivasten valtakunnan. Lain tehtävä on riistää meiltä kaikki oma kelpaavuus ja ansio taivaan ansaitsemiseksi. Se julistaa: ”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” (Room.3:12). Kun laki on tehnyt meidät köyhäksi, voimme evankeliumista uskoa taivaan valtakunnan ja autuuden lahjana, armosta, ilman tekoja. ”Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä” (Room.4:16). Kristus on tullut tähtemme köyhäksi, jotta me hänessä ja hänen kalliissa veressään saisimme kaikki Jumalan valtakunnan rikkaudet. 2.Kor.8:9: ”Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte”. Jumalan valtakunta on ”vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä” (Room.14:17), jonka Kristus antaa sinulle tänäänkin. Siksi saat olla armosta autuas, Kristuksessa rikas, omistaa hänen valtakuntansa.

”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.”

 Laki saa myös aikaan murheen synneistä. Se tekee meidät syntisiksi ja saa aikaan synnintunnon (Room.3:20). Laki osoittaa kymmentä käskyä sanoen: ”Joka ne täyttää, saa niistä elää” (Gal.3:12). Se saa aikaan myös surun meissä, sillä tunnustamme syntimme – sen että emme ole tätä lakia täyttäneet. Tarvitsemme lohdutusta, evankeliumia, synneistä anteeksiantamusta. Nyt Kristus tulee lain tuomion jälkeen luoksesi ja julistaa sinulle: ”Jos tunnustat syntisi, olen minä uskollinen ja vanhurskas, niin että annan sinulle synnit anteeksi ja puhdistan sinut kaikesta vääryydestä. Minun vereni puhdistaa kaikesta synnistä” (vrt. 1.Joh.1:9,7). Näin toteutuu Paavalin sana: ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu.” (2.Kor.7:10) Siksi olemme autuaat, koska Kristus meitä lohduttaa ja pesee meidät verellään puhtaaksi.

”Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan.”

Koska laki tekee meidät hengellisesti köyhiksi, se myös nöyryyttää ylpeän ja omavanhurskaan fariseuksen meissä. Mitään kerskaamista ei meillä ole Jumalan edessä – kuten ei ollut kenelläkään pyhällä, Aabrahamista lähtien (Room.4:1-3). Mutta siksi saamme jäädä armon, ei ansion varaan. Kristus sanoo tänäänkin: ”Joka ei töitä tee, vaan uskoo minuun, joka vanhurskautan jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi” (Room.4:5). Töitä siis teemme armosta autuaina, mutta emme niistä kerskaa, sillä kerskauksemme on Kristus ja hänen verensä armo, jonka saamme sanassa ja sakramenteissa uskon kautta omistaa. ”Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” (Room.3:27-28) Siksi olemme autuaat, koska Kristus vanhurskauttaa meidät armosta ja antaa meille armosta valtakuntansa. Hänen armonsa ja verensä onkin meidän kerskauksemme.

”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.”

Laki osoittaa meille syntisyytemme ja sen, että meillä ei itsellämme ole Jumalan vanhurskautta. Se julistaa: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa” (Room.3:10-11). Jumalan vanhurskauden puuttuminen ja laki saa meille aikaan Kristuksen hankkiman armovanhurskauden nälän ja janon. Me tarvitsemme syödäksemme ja juodaksemme Jumalan vanhurskauden ateriaa. Tämän Kristus haluaa antaa jokaiselle, joka uskossa tulee hänen luokseen. Hän antaa itsensä meille elämän leipänä syötäväksi ja elämän vetenä juotavaksi. Erityisesti vanhurskauden ruoka, jolla hän meidät ravitsee, on hänen ruumiinsa ja verensä Herran pyhässä ehtoollisessa. Kaikki lahjat saamme tosin niin sanassa kuin kasteessakin, mutta ehtoollisessa saamme todella syödä ja juoda Kristuksen ruumiin ja veren uhrin, edestämme annetun ja vuodatetun, jotta meillä olisi hänen uhrinsa hankkima vanhurskaus ja kaikki lahjat. Jeesus sanoo tänäänkin sinulle: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.” (Joh.6:53-56). Kun uskossa syöt Kristuksen ruumiin ja veren, olet hänessä autuas ja tulet ravituksi hänen vanhurskaudellaan.

”Autuaita ovat laupiaat, sillä heidän osakseen tulee laupeus.”

 Laki osoittaa myös, kuinka heikkoja ja kelvottomia olemme armahtamaan ja osoittamaan laupeutta meitä vastaan rikkoneille. ”Heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.” (Room.3:14). Tässäkin joudumme jäämään Jumalan armon varaan. Tulemme Kristuksen luo, jotta hän voisi verellään pestä ja puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1.Joh.1:7) – sekä niistä, mitä olemme tehneet, että niistä, mitä meitä vastaan on tehty. Vasta Jumalan rakkaus saa meidät rakastamaan, vasta hänen laupeutensa ja anteeksiantamuksensa tekee meidät autuaiksi ja saa aikaan meissä myös anteeksiantamuksellisen mielen lähimmäistämme kohtaan. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1.Joh.4:10-11);

”Autuaita ovat ne, joilla on puhdas sydän, sillä he saavat nähdä Jumalan.”

Sama laki osuu meidän sydämeemme. Jokaisen meidän omatuntomme on likainen ja tahrainen synnin tähden. ”Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.” (Room.3:18) Tästä pahasta sydämestä lähtevät kaikki kirouksen ja herjauksen sanat, kaikki pahat tekomme, kaikki synnin hedelmät, kuten Jeesus julistaa: ”Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.” (Matt.15:18-19). Siksi meidän tulee käydä Jeesuksen veren luokse, jotta hän voisi puhdistaa sydämemme ja omantuntomme. Ja juuri sydämesi ja omantuntosi Jeesus verellään pesee puhtaaksi ja antaa syntisi anteeksi. ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Hebr.9:14). Näin saamme rauhoittaa sydämemme, joka meitä syyttää (1.Joh.3:19-20), ja turvata Jumalan sanan varmempaan todistukseen – Kristuksen vereen, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri (Hebr.12:24). Näin olet autuas, kun katsot Kristuksen verta ja Jumalan sanaa – näin saat nähdä Jumalan kasvot ja käydä sydän puhdistettuna kaikkein pyhimpään Kristuksen ruumiin ja veren kautta (Hebr.10:20,22).

”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät nimetään Jumalan lapsiksi.”

Tätäkään emme lain edessä täytä. Laki julistaa meille: ”Hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne.” (Room.3:16-17). Me tarvitsemme ensin sitä, että saamme Kristuksen rauhan. Hän on ristillä verellään tehnyt rauhan Jumalan ja ihmisten, taivaan ja maan välille. ”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” (Kol.1:19-20, vrt. Ef.2:15-18). Siksi jouluyönä enkelit lauloivat paimenten kanssa kedolla taivaallista ylistystä: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan hänellä on mielisuosio!” (Luuk.2:14). Tähän enkelten lauluun olemme saaneet liittyä, kun olemme saaneet ottaa vastaan synneistä päästön Kristuksen veressä sekä hänen rauhansa sydämeemme. Siksi meistä on hänessä tehty myös rauhantekijöiksi maailmaan. Kristus antaa oman rauhansa sinulle tänäänkin, sanoen: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille… Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.” (Joh.14:27; Joh.20:21)

”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan

Nyt Jeesus kohdistaa sanansa suoraan opetuslapsilleen – ja meille, sanoen: ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset häpäisevät ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa minun tähteni.” Kun maailma vainoaa, pilkkaa ja ahdistaa meitä Kristuksen tähden ja sen vanhurskauden tähden, joka meillä hänen kauttaan armosta on, tiedämme olevamme hänessä. Sillä maailma ei vainoa meitä, vaan Kristusta (Joh.15:18-20). Siitä myös tiedämme olevamme autuaita, sillä tiedämme olevamme Kristuksen omat, joita maailma vainoaa. Vainottua seurakuntaa Kristus lohduttaa Pietarin kautta: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” (1.Piet.4:12-14)

Pyhien yhteys – yhteys Jeesukseen

Jeesus on ainoa, joka voi julistaa ”Te olette autuaat”, ja hänen sanansa saa aikaan sen, mitä hän sanoo. Hän on Jumalana se, joka yksin voi autuuttaa. Hän on myös yksin ainoa ihminen, joka on täysin täyttänyt nämä kaikki vaatimukset. Autuus on hänessä itsessään. Siksi vanha Simeon sanookin pidellessään pientä Jeesus-lasta käsissään: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä”. (Luuk.2:29-31). Samoin Pietari julistaa juutalaisille: ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt.4:12). Kärsimyksellään ja kuuliaisuudellaan hän on tullut autuudeksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset (Hebr.5:9). Me olemme autuutetut hänen veressään, uskon kautta, armosta (Room.4:16). Tämä autuus on meillä Jumalan lahjana, ettei kukaan kerskaisi (Ef.2:8-9). Autuuden sisältö on syntien anteeksi lukeminen ja niiden pyyhkiminen pois (Room.4:6-7). Koska autuus on yksin Kristuksessa sekä hänen nimessään ja veressään, me olemme autuaat ainoastaan olemalla yhteydessä häneen – siellä missä hänen pyhä nimensä ja verensä ovat. Tätä tarkoitetaan myös sanaparilla ”pyhäin yhteys” (kreik. koinonias toon hagioon; lat. communio sanctorum). Se on ennen kaikkea yhteys ”pyhiin asioihin” – eli Pyhään nimeen, pyhään sanaan ja pyhään ruumiiseen ja vereen. Kun olemme näistä pyhistä asioista uskon kautta osalliset, saamme olla itsekin armosta autuaat ja pyhät. Niiden kautta meillä on myös täydellinen yhteys taivaan valtakunnan enkelten ja kaikkien pyhien kanssa.

”Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.4:7)

Te olette maan suola ja valo

Te olette maan suola ja valo

Jeesus sanoo:

”Te olette maan suola; mutta jos suola kadottaa makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla piilossa; eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttiläjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Matt. 5:13—16.

Miten minä voin riittää?

Tämä teksti on katkelma Jeesuksen vuorisaarnasta. Moni muistaa ulkomuististakin, minkälaisia asioita Jeesus vuorisaarnassa julistaa. Eikä se ole helppoa kuultavaa. Ehkä sinulle muistuu mieleen, kuinka Jeesus puhuu toisenkin posken kääntämisestä sille, joka lyö, Jeesus puhuu viettelevän silmän irtirepäisemisestä sekä sen tekemisestä lähimmäiselle, mitä toivoisi itselleen tehtävän…ja sitten on ne autuaaksijulistukset. Autuaita ovat rauhantekijät, laupiaat; ne, joilla on puhdas sydän ja niin edespäin…sillä he saavat nähdä Jumalan ja periä taivasten valtakunnan.

Vuorisaarna on haastavaa opetusta ja sitä on mahdotonta ymmärtää, jos sitä ei tulkita Raamatun kokonaisopetuksen valossa eli sen valossa, mitä Kristus on meille itsestään ilmoittanut. Esimerkiksi kun Jeesus aloittaa saarnansa julistamalla, että ”Autuaita ovat…” rauhantekijät, laupiaat, puhdassydämiset jne., niin me emme saa unohtaa sitä Raamatun selvää opetusta, että autuus ei ole jotain, mitä me voimme ansaita omalla rauhantekemisellämme tai laupeudellamme muita kohtaan, vaan autuus on Jumalan lahja. Paavalihan kirjoittaa, että ”Evankeliumi on Jumalan voima autuuteen jokaiselle, joka uskoo.”

Toisin sanoen näissä autuaaksijulistuksissa on kyse siitä suuresta Jumalan lahjasta, jonka Hän antaa meille Pojassaan. Jeesus itse on se todellinen rauhantekijä, Hän on todella laupias ja armahtavainen; ja ainoastaan Hänellä on puhdas sydän. Mutta Jumalan lahja ja ilosanoma onkin se, että juuri Hän on meidän vanhurskautemme!

Hänen koko elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa luetaan meidän hyväksemme ja lahjoitetaan meille niin, että kun Jumala näkee meidät Kristuksessa, niin Hän näkee rauhantekijän Jumalan ja ihmisten välillä, synnin ja kuoleman voittajan, joka on sydämeltään nöyrä ja puhdas, koska sellainen Jeesus on. Ja Häneen meidät on puettu pyhässä kasteessa.

Jeesus täyttää siis itse vuorisaarnansa ankarimmatkin vaatimukset; ja evankeliumi on se…että Hänessä sinäkin täytät niistä jokaisen, yksin Jumalan armosta!

Jos sinä koet, että sinä et riitä tai että sinä et yllä niihin mittoihin, mitä Jumalan sana esimerkiksi vuorisaarnassa asettaa, niin ethän sinä riitäkään. Mutta juuri sen tähden Jeesuksen veri vuosi ristillä, että sinä et riitä.

Sinun riittämättömyytesi jäljet ovat Hänen käsissään ja jaloissaan. Meidän syntimme ovat puhkaisseet Hänen kylkensä. Niin kuin Raamattu sanoo:

”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Jes. 53:5.

Suola ja Valo

Tämä meidän tekstimme sijoittuu vuorisaarnan alkuun niin, että heti alun autuaaksijulistusten jälkeen tulee nämä vertaukset, jotka saimme äsken kuulla: ”Te olette maan suola” ja ”Te olette maailman valo”.

Toisin sanoen, kun Jeesus on ensin julistanut, että minkälainen on se vanhurskaus, jonka me saamme Hänessä lahjaksi uskon kautta – niin Hän julistaa nyt sen, että mitä tuo Jumalan lahja ja Hänen siunauksensa saavat aikaan meissä ja meidän kauttamme. Ne saavat aikaan sen, että me olemme maan suola ja maailman valo.

Vertauksena suola, jota käytettiin myös säilöntäaineena, kuvastaa muun muassa sitä, kuinka me suolana estämme tätä maailmaa mätänemästä täysin. Valo sen sijaan kuvastaa sitä, kuinka me karkotamme pimeyttä, jotta pimeys ei saisi tätä maailmaa valtaansa.

Tarvitseeko hyviin tekoihin kehottaa?

On kuitenkin hyvä huomata, että Jeesus ei lopeta opetustaan vain siihen toteamukseen, että te olette maan suola ja maailman valo, piste.

Jeesus ei opeta niin, että kunhan me vaan uskotaan Häneen, niin siitä seuraa automaattisesti myös hyviä hedelmiä eli hyviä tekoja meidän elämässämme. Ei, vaan Jeesuksen sanoissa on kyse siitä lahjasta, jonka me saamme, mutta samaan aikaan on kyse kehotuksesta tai suorastaan velvoituksesta.

Vaikka uskonpuhdistajat ja luterilaiset Tunnustuskirjat opettaa paljonkin hyvistä teoista…niin meillä luterilaisilla on joskus taipumusta mennä liikaa siihen suuntaan, että ei ollenkaan kehoteta tekemään hyviä tekoja, ettei vaan kuulosteta lakihenkisiltä. Ja sen sijaan saatetaan puhua tai ajatella siihen tapaan, että hyvät teot seuraavat automaattisesti oikeata uskoa ja me tehdään niitä ihan huomaamattammekin ja ilmankin kehotuksia.

Oikein ymmärrettynä tässä ajatuksessa on perääkin… MUTTA on hyvä pitää mielessä se yksinkertainen ja päivänselvä asia, että me ihmiset emme ole mitään automaatteja!

Me emme ole mitään koneita, jotka oikein ohjelmoituna hoitaa hommansa automaattisesti niin kuin pitää, vaan me olemme Jumalan kuvina järjellisiä ihmisiä, jotka elää tietoista elämää ja tekee tietoisia valintoja. Ja me käymme jatkuvaa kamppailua näiden valintojen edessä, mihin me tarvitaan Jumalan sanan viisautta ja myös sen käskyjä.

Jeesus ei kuitenkaan sano, että ”Te tulette olemaan maan suola” tai ”Teidän tulisi omilla teoillanne ja valinnoillanne pyrkiä olemaan maan suola”, vaan Hän sanoo: ”Te olette maan suola…Te olette maailman valo”.

No jos me kerran olemme maan suola ja valo, niin miksi meitä sitten pitäisi kehottaa siihen? Jeesushan tekee tässä selvästi myös kehotuksen, kun Hän varoittaa meitä suolaisuutemme menettämisestä ja valomme piilottamisesta. Ja lopuksi Jeesus vielä sanoo: ”Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Tällaisia haastavia kohtia ei pidä selittää pois, vaan ne tulee ottaa sellaisina kuin ne kuuluvat, koska Jumalan sanan on tarkoituskin myös haastaa meitä.

Ensinnäkin Jeesus julistaa meidän olevan maan suola ja valo yksin Jumalan armosta, ei meidän tekojemme kautta. Mutta toiseksi, ja samaan aikaan, Hän kehottaa meitä myös elämään suolana ja valona tässä maailmassa; toisin sanoen elämään uskollisena sille lahjalle, minkä me olemme saaneet.

Tällainen kehotus on Raamatussa muutenkin hyvin tyypillinen ja sen ajatus rakentuu tällä tavalla:

”Te olette maan suola, te olette maailman valo; eläkää siis sen mukaisesti!”

Sen voisi muotoilla myös näin: ”Tulkaa siksi, mitä te jo olette Kristuksessa!”

Pyhitys yksin armosta

Jeesuksen vertauksen suolaisuus ja valo ovat siis lahjaa Jumalalta ja koko meidän elämämme olisi jo nyt täysin näiden lahjojen mukainen ellei…meissä olisi myös syntiä.

Tässä elämässä meissä kuitenkin on synti, joka taistelee sitä valoa vastaan, jonka Jumala lahjoittaa meille sanansa kautta. Ja sen tähden me käydään jatkuvaa kamppailua elämässämme niin kuin Paavali kirjoittaa, että ”Liha sotii henkeä vastaan”

Tähän kamppailuun me saadaan voima evankeliumista, joka on ”Jumalan voima pelastukseen jokaiselle, joka uskoo”. Me saadaan kaikki meidän riittämättömyytemme ja kaikki meidän syntimme Jumalan armosta anteeksi Jeesuksen veressä aina uudestaan ja uudestaan. Ja se herättää meissä rakkauden Jumalaan, niin kuin Raamattu sanoo: ”Me rakastamme, sillä Hän rakasti ensin meitä.”

Kun evankeliumi synnyttää meissä rakkauden Jumalaan, niin silloin kaikki nämä Jumalan sanan kehotukset ja käskyt ovat niin kuin opasteina kertomassa meille, että mihin suuntaan meidän tulee ohjata se rakkaus, jonka me Jumalalta saamme.

Meille on siis annettu jo kasteessa Kristuksen täydellinen vanhurskaus ja sen me saamme aina uudelleen, tälläkin hetkellä ottaa uskossa vastaan. Kristuksessa me olemme täydellisiä ja siksi Raamattu kehottaa, että: ”tulkaa kaikissa tekemisissänne ja koko elämässänne siksi, mitä jo olette uskon kautta Kristuksessa!”

Tätä on todellinen kilvoittelu ja pyhityselämä. Ei sitä, että me yritämme ylittää jonkin riittävän hurskaan ihmisen riman tai että me yrittäisimme kasvaa Jumalalle kelpaavan kristityn mittoihin. Ei.

Vaan todellinen hengellinen kasvaminen ja pyhitys on sitä, että me otamme jatkuvasti lahjaksi vastaan Jeesuksen pyhyyden ja opimme aina vain syvemmin ymmärtämään sen lahjan suuruutta, minkä me olemme Hänessä saaneet.

Eli me saamme oppia aina vain selvemmin näkemään Jumalan sanasta sen Kristuksen kirkkauden, johon meidät on puettu, jotta Jumalan rakkaus meissä, eli Kristus itse, saisi vallata alaa kaikilla meidän elämämme alueilla.

On kuitenkin tärkeätä aina muistaa, että tämän maailman lainalaisuudet ja käsitykset siitä, mikä on kasvua ja edistystä, kääntyvät Jumalan valtakunnassa päälaelleen. Jumalan valtakunnassa kasvaminen on tulemista pienemmäksi ja edistyminen on tulemista ensimmäisestä viimeiseksi. 

Syntisyys ja synnintunto eivät siis katoa mihinkään tässä elämässä. Pikemminkin on niin, että mitä paremmin ihminen ymmärtää Jumalan armon suuruuden, sitä syvemmin hän tuntee oman syntisyytensä. Mutta silloin kun ihminen todella tuntee oman syntisyytensä, silloin hänelle ei kelpaakaan mikään muu kuin syntisten Vapahtaja eli Jeesus Kristus. Silloin hän tulee Kristuksen luokse ja Kristus puhdistaa ja pyhittää hänet verellään. 

Voitaisiin sanoa myös niin, että pyhitys on Jumalan sanan aikaansaamaa rakastumista Kristukseen. Sana tekee työtään meissä, jotta me haluaisimme aina uudelleen tulla Hänen luokseen ja kohdata Hänet siellä, missä Hän julistaa meille sanaansa ja jakaa meille ruumiinsa ja verensä – ja että me haluaisimme kodeissammekin rukoillen kuulla ja lukea Hänen sanaansa… 

Näin Jumala pyhittää meitä. Koska silloin kun me olemme osallisia Jeesuksesta, me olemme osallisia Hänen pyhyydestään. Ja me näemme sen, että taivaassa Kristuksen ja Hänen morsiamensa, eli Kristuksen ja seurakunnan, hääjuhlassa, me olemme täydellisesti yhtä Hänen kanssaan; toisin sanoen meidät on tehty täydellisesti pyhiksi niin, että syntiä ei enää ole olemassa erottamassa meitä toisistamme.

Lopuksi kysyn vielä…

…että miten voi samanaikaisesti pitää paikkansa se, että me syntiset ihmiset olemme maailman valo, kun kerran Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa että ”Minä olen maailman valo”?

Nyt kun viime pyhä oli uskonpuhdistuksen muistopäivä, niin vastaan tähän kysymykseen Lutherin tekemän vertauksen kautta.

Roomalaiskatolisessa kirkossa oli Lutherin aikaan, ja on yhä edelleenkin, sellainen juhlapyhä kuin Corpus Christi eli Kristuksen ruumiin juhla.

Corpus Christin viettoon kuuluu sellainen seremonia, että siunattu ehtoollisleipä asetetaan esille kaikkien nähtäväksi sellaiseen astiaan, joka on nimeltään monstranssi. Sana monstranssi tulee latinan sanasta monstrare eli näyttää, koska tällaisessa astiassa siunattu leipä asetetaan kaikkien nähtäväksi.

(Ks. kuva monstranssista ylhäällä)

Kristuksen ruumiin juhlassa siunattu leipä asetetaan tällaiseen monstranssiin ja sitä kuljetetaan saattueessa kaupungin halki. Tässä on se ajatus, että näin Kristus, joka on läsnä siunatussa leivässä, tulee kirkon sisältä ulos kaupunkiin ihmisten luokse kaikkien nähtäväksi ja tuo siunauksensa mukanaan ympäröiville ihmisille.

Toisin kuin muut protestanttiset kirkot, luterilaiset ovat aina olleet roomalaiskatolisen kirkon kanssa yksimielisiä siitä, että Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisen leivässä ja viinissä. Tästä esimerkkinä on se luterilainen tapa, että kumarretaan Kristuksen siunaaman leivän ja viinin edessä, koska silloin ei kumarreta leipää ja viiniä, vaan Kristusta, joka sanansa mukaan on niissä ruumiillisesti läsnä.

Mutta samaan aikaan luterilaiset ovat pitäneet kiinni siitä, että siunattu leipä ja viini eivät ole Kristuksen ruumis ja veri jumalanpalveluksen ulkopuolella, sillä Jeesus asetti Pyhän ehtoollisen sitä varten, että se nautitaan, niin kuin Hän sanoi: ”Ottakaa ja syökää”… eikä esimerkiksi kuljetettavaksi ympäri kaupunkia tällaiseen kultaiseen monstranssiin suljettuna.

Luterilaiset eivät siis hyväksyneet kyseistä käytäntöä, mutta Luther käytti Corpus Christi -juhlaa esimerkkinä siitä, miten Jeesus siunaa tätä maailmaa meidän kauttamme. Tämä Lutherin vertaus vastaa myös siihen, miten voi samanaikaisesti pitää paikkansa se, että Kristus on maailman valo ja me tavalliset heikot kristityt olemme maailman valo.

Luther sanoi, että kun me saamme vastaanottaa Kristuksen, (niin kuin mekin saamme täällä seuroissa tänään vastaanottaa Hänet Hänen sanansa kautta), niin silloin jokainen meistä on tuollainen monstranssi, joka täältä lähtiessään kantaa Kristusta sydämessään, minne ikinä meneekin.

Ja näin Jeesus Kristus, Jumalan armon aurinko, sädehtii ja loistaa valoaan meissä ja meidän kauttamme kaikille niille, jotka Jumala meidän tiellemme asettaa.

Sen tähden, niin kuin Raamattu sanoo,

”olkaa valmiit vastaamaan jokaiselle, joka kysyy teidän toivonne perustaa”, sillä

”Te olette maan suola” ja ”Te olette maailman valo”

Te kannatte Kristusta sydämessänne.

Kaikkine synteinemme ja heikkouksinemmekin me olemme maan suola ja me olemme maailman valo, kun me pysymme Jumalan sanassa ja siinä armossa, jonka Hän on valmistanut meille Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa –

sillä Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja saa meidät loistamaan Hänen valoaan.

Jeesus sanoo:

”Minä olen maailman valo, joka uskoo minuun, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on oleva elämän valo.” Joh. 8:12.

Aamen.

Sulje