saarnakirjoitus
16. sunnuntai helluntaista
Matt.6:19-24: Älkää kootko itsellenne aarteita maan päällä, missä koi ja ruoste turmelee, ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste turmele, ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä aarteesi on, siellä on sydämesikin oleva. Silmä on ruumiin valo. Jos siis silmäsi on yksinkertainen, niin koko ruumiisi on valoisa. Mutta jos silmäsi on paha, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan itse pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän joko vihaa toista ja rakastaa toista, taikka hän liittyy ensimmäiseen ja halveksii toista. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
Armo ja rauha teille Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. (Fil.1:2) Tässä vuorisaarnansa kohdassa Jeesus suuntaa opetuksensa huoliimme ja Jumalan huolenpitoon. Mistä sinä olet huolissasi? Mihin sinä laitat toivosi? Minkä varassa elämäsi seisoo tai kaatuu? Näihin kysymyksiin Jeesus haluaa vastata tänäänkin – opettamalla siitä, missä on aarteemme ja mikä on Jumalamme.
Aarteet maan päällä ja taivaassa
Jeesus aloittaa iskevästi osoittaen meille heikkoutemme ja syntisyytemme. Kuule, kun hän sanoo: ”Älkää kootko itselle aarteita maan päällä” (kreik. theesauridzoo tarkoittaa kirjaimellisesti ”tallettaa aarrearkkuun”). Jeesus osoittaa, että näinhän me luonnostamme teemme. On kuin hän jatkaisi: ”… niin kuin nyt teette!” Meidän langennut luontomme on niin heikko, että aivan liian helposti ja liian usein laitamme elämässämme turvamme vääriin asioihin, maallisiin aarteisiin – kuten raha, menestys, terveys, mukavuus, valta, maine, turvallisuus – sanalla sanoen: kaikenlainen toimeentulo. Tämän kaiken Herra haluaa kyllä meille antaa. Hän rakastaa meitä ja antaa meille jokapäiväisenä leipänä kaiken, mitä elämiseksemme tarvitsemme. Hän ei kuitenkaan halua, että kiinnittäisimme sydämemme hänen ajallisiin lahjoihinsa niin, että ne ottavat hänen paikkansa. Liian helposti kaikki nämä hyvät lahjat muuttuvat meille epäjumaliksi.
Nämä ajalliset lahjat ovat vain väliaikaiset. Ne eivät anna kestävää rauhaa, sillä ne katoavat. Jeesus sanoo näistä maallisista aarteista, että varkaat ja koit ”turmelevat” ja ”syövät”, eli ”kadottavat” ne. Jos niistä tulee sydämemme perimmäinen turva, joista odotamme kaikkea hyvää, on osanamme jatkuva huoli, pelko ja tuska. Meillä ei lopulta ole näitä aarteita, ne eivät ole meidän pysyvää omaamme. Ne ovat meillä ikään kuin vain lainassa. Jumala on antanut ne maistiaisiksi taivaasta, muistuttamaan siitä ikuisesta aarteesta, joka meitä odottaa taivaassa. Lopulta nämä katoavat. ”Se tosiasia, että emme löydä pysyvää onnellisuutta tästä maailmasta, osoittaa, että meidät on luotu toista maailmaa varten.” (C.S. Lewis)
Missä on aarteesi, siellä on sydämesi
Jeesus sanoo yhä tänään teillekin: ”Tallettakaa aarre taivaaseen”. Kyseessä on aivan eri talletuspaikka ja samaten eri aarteet. Nämä taivaan aarteet eivät ole maailmallisia, vaan taivaallisia. Ne ovat Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa, jonka hän antaa meille, kuten Jeesus opettaa. Nämä katoamattomat lahjat hän antaa sanassaan sinulle tänään. Hän sanoo: ”Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?… Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt.6:25,32-33) Jumala pitää teistä huolen, älkää pelätkö! Jos tulevaisuus teitä pelottaa, katsokaa taivaallisia, katoamattomia aarteita, joita teiltä ei oteta pois! Kun meillä on omanamme taivaan valtakunta ja hänen antamansa vanhurskaus armosta, Kristuksen veressä, on siinä meillä kaikki. Nämä lahjat antavat meille Jumalan rakkauden, mielisuosion ja kaikki siunaukset. Hän haluaa antaa meille ennen kaikkea nämä iankaikkiset aarteet, jotta kiinnittäisimme niihin uskomme, toivomme, koko sydämemme. Niitä myös seuraavat hänen ajalliset aarteensa, jokapäiväinen leipä.
Jos asetamme aarteiksemme aarteet maan päällä, ne sitovat ja ankkuroivat sydämemme (eli turvamme, toivomme, omantuntomme ja uskomme) maalliseen turvaan. Sen sijaan taivaan aarteet sitovat ja ankkuroivat sydämemme taivaaseen, taivaalliseen apuun. Tämän taivaallisen rikkauden ja aarteen Jeesus on meille veressään hankkinut tulemalla itse köyhäksi. ” Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.” (2.Kor.8:9). Kun me turvaamme Jeesuksen vereen ja sen hankkimiin taivaallisiin lahjoihin – Jumalan valtakuntaan ja vanhurskauteen – eli syntien anteeksiantamukseen, on meidän sydämemme ankkuroitu iankaikkisuuteen, esiripun toiselle puolen. ”Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.” (Hepr.6:17-20). Kun sydämemme on ankkuroitu taivaalliseen aarteeseen, toivomme on katoamaton ja iankaikkinen riippumatta oloistamme, kaikista maailman huolista ja ahdistuksista.
Kristuksen veren ja kaikki taivaalliset aarteet meille tuovat Jumalan sana ja pyhät sakramentit. Siksi ne ovat seurakunnan suuret, luovuttamattomat aarteet. Jumalan sanassa ja sakramenteissa näemme taivaan valtakunnan ja Kristuksen verivanhurskauden, joka on tuotu meidän luoksemme. Siinä on iankaikkiset aarteemme, joihin kiinnitämme sydämemme uskon. Siinä on taivaan aarteet maan päällä. ”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi… Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.” (1.Joh.5:7,10)
Silmä on ruumiin valo
Sydän ottaa aarteeksensa ja turvaksensa sen, mihin kiinnitämme silmämme. Tässä on hyvin konkreettinen ilmaisu ja kuva, sen kohde on myös hyvin konkreettinen. Silmä on ”ruumiin valo”, lamppu, joka tuo koko ruumiiseen joko valon tai pimeyden. Jos silmämme kiinnittyy vain maallisiin aarteisiin, tulee sydämeemme tämän maailman pimeys – synti ja sitä seuraavat ahdistus sekä huono omatunto. Sen sijaan, jos silmä katsoo ja kiinnittyy taivaallisiin aarteisiin, tulee niistä aarteista sisimpäämme Jumalan oma valo Kristuksessa ja hänen veressään. Se on valo, joka valaisee meidät ja sydämemme ja ajaa pimeyden sydämestämme sekä omastatunnostamme pois. ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä… Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh.1:7,9) Nämä ovat pyhät Jumalan sanat, jotka sopivat jumalanpalvelukseen ja Jumalan sanan läsnäoloon yllensäkin, mutta erityisesti rippiin ja ehtoollisen nauttimiseen
Jeesus opettaa, että silmän tehtävänä on olla ruumiin valo. Mihin silmä katsoo, siihen sydän kiinnittyy. Jos silmä katsoo vääriä asioita, on ruumis pimeä; mutta jos silmän kohde on oikea, tulvii sisimpäämme Herran valo – Jumalan valtakunta ja Kristuksen rauha. Oikeaan paikkaa katsovaa silmää Jeesus nimittää ”yksinkertaiseksi” eli hyväksi ja terveeksi. Sen vastakohtana on ”paha”, eli jumalaton ja sairas silmä, joka kiinnittyy vääriin asioihin ja väärällä tavalla. Tästä seuraa myös meidän omantuntomme tila. Terve silmä katsoo taivaallisiin aarteisiin ja kiinnittää niihin sydämemme, ja niin meillä saa olla hyvä ja puhdas omatunto. Hyvällä omallatunnolla myös näemme oikein Jumalan tahdon sekä arvioimme myös elämäämme oikein. Sen sijaan huono omatunto peittää meiltä Jumalan tahdon ja tuo elämäämmekin pelkkää pelkoa, ahdistusta ja epätoivoa. Näin sydämessämme vallitsee joko Jumalan valo Kristuksessa tai synnin ja pelon pimeys. Itse emme voi sydäntämme tai omaatuntoamme puhdistaa. Sitä ei tee laki eikä mikään ansiomme. Jeesuksen veri yksin puhdistaa omantuntomme ja karkottaa sieltä synnin pimeyden sekä valaisee sydämemme syntien anteeksiantamuksella, Herran kirkkaudella, Jumalan rauhalla, armolla ja taivasten valtakunnalla. ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Hepr.9:14) Siksipä hengellisen silmämme tulee katsoa niitä taivaallisia aarteita, jotka antavat meille Jeesuksen veren, siis Jumalan armonvälineisiin. Konkreettisestikin voimme silmämme kiinnittää konkreettisiin sakramentteihin: kasteeseen ja ehtoolliseen – ja ennen kaikkea kiinnittää hengellisen silmämme katseen uskossa Jumalan sanaan ja sakramentteihin sidottuun lupaukseen Jumala läsnäolosta, armosta, anteeksiantamuksesta ja huolenpidosta. Niissä meillä on Jeesuksen veri ja taivaan valtakunta näkyvällä tavalla läsnä. Niihin kiinnitämme uskomme, ja niin meillä on pysyvä turva sekä katoamaton aarre, Kristuksen vanhurskaus ja puhdas omatunto (synneistä päästö). Tämä silmä on ”yksinkertainen”, sillä se katsoo ”yksin Kristukseen.”
Ei voi palvella kahta herraa
Se, mihin kiinnitämme sydämemme ja toivomme, on meidän tosiasiallinen jumalamme. Martti Luther kirjoittaa Isossa Katekismuksessa ensimmäisen käskyn selityksessä: ”Sinulla ei saa olla muita jumalia. Se on: vain minua sinun on pidettävä Jumalanasi. Mitä tämä merkitsee ja miten se on ymmärrettävä? Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan. Mikäli usko ja luottamus ovat oikeita, on myös Jumalasi oikea. Missä sitä vastoin luottamus on valheellista ja väärää, siellä ei ole oikeaa Jumalaa. Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan – näin sanon – se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot. Tämän käskyn tarkoituksena onkin vaatia oikeaa sydämen uskoa ja luottamusta, joka kohdistuu ainoaan oikeaan Jumalaan ja riippuu yksin hänen varassaan. Tämä merkitsee: Pidä huoli, että annat yksin minun olla Jumalasi etkä milloinkaan etsi ketään muuta. Toisin sanoen: Odota hyvää, jota kaipaat, minulta ja etsi sitä minun tyköäni, ja mikäli kärsit onnettomuutta ja hätää, tule minun turviini ja pysy luonani. Minä annan sinulle mitä tarvitset ja autan sinut kaikesta hädästä, kunhan vain et anna sydämesi kiintyä muuhun etkä levätä missään muussa.”
Mammona on tässä Raamatun kohdassa kaikkien maallisten epäjumalien yhteisnimi. Ne tarjoavat meille houkuttelevalla tavalla konkreettista maallista ja ajallista turvaa, aarteita, jotka ovat kuitenkin katoavia. Ne kaappaavat helposti silmämme ja sydämemme, tulevat jumaliksemme ja tuovat omaantuntoomme pimeyden ja orjuuttavat huolten alle. Jumala sen sijaan on Kristuksen tähden taivaallinen Isämme, joka on Kaikkivaltias taivaan ja maan Herra. Hänellä on hallussaan iankaikkiset ja ajalliset aarteet. Hän antaa meille sellaiset aarteet, jotka valaisevat meidät ja puhdistavat omantuntomme ja kiinnittävät sydämemme ja sielumme taivaaseen. Niiden kautta sisimmässämme on Kristuksen veren tuoma syntien anteeksiantamus ja vanhurskaus sekä Jumalan valtakunta. Jumalanpalveluksessa Kristus jakaa näitä iankaikkisia aarteita, vapauttaa meidät epäjumalien orjuudesta, kuten Herra vapautti Israelin Egyptin orjuudesta asettaen jumalanpalveluksen. Niiden kautta olemme Jumalan palvelijoita – mutta palvelemme Herraa ottamalla vastaan hänen palveluksensa, hänen lahjansa, hänen pelastavan työnsä Kristuksen veressä. Näihin lahjoihin tartumme uskolla ja vastaamme kiitoksella ja uskontunnustuksella.
saarnakirjoitus
15. sunnuntai helluntaista
”Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä. Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.”
Kirkkokäsikirja
Matt.11:25-30: Siihen aikaan Jeesus vastasi ja sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut tämän viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut sen lapsille. Niin, Isä, sillä niin on ollut otollista sinun edessäsi. Kaikki on Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan tunne Poikaa paitsi Isä, eikä Isää tunne kukaan, paitsi Poika, ja hän, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun tyköni kaikki työstä uupuneet ja raskaasti kuormitetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minulta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni; niin te löydätte levon sieluillenne. Sillä minun ikeeni on suloinen ja minun kuormani keveä.”
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (1.Kor.1:3) Tässä on Jeesuksen ylistys, avoin tunnustus, jonka hän julistaa sekä opetuslapsilleen että paikalla oleville ihmisille. Tämän tunnustuksen ytimessä on se, että Isä Jumala, taivaan ja maan Herra on ilmoittanut taivaan valtakunnan ja Jumalan armon – hänen mielisuosionsa tulleen meitä lähelle Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumalan mielisuosio, taivaan valtakunnan lähestyminen Kristuksessa ja pelastus armosta on salattu (sana tarkoittaa ”peitetty salaavan peitteen taakse”) viisailta, mutta ilmoitettu (sana tarkoittaa ”paljastettu vetämällä peite pois”) pikkulapsille, kirjaimellisesti ”vauvoille”. Tässä on asetettu toisiaan vastaan itsessään viisaat, omaa järkeään täynnä olevat ihmiset, jotka haluavat itse tutkia Jumalan tahdon ja syvyydet – sekä ne, jotka pienten lasten ja vauvojen tavoin eivät voi muuta kuin ottaa vastaan Isältä Jumalalta hänen ravitsevan hyvyytensä, jotka saavat täyttyä Jumalan sanan antamasta elävästä vedestä, Jumalan armon maidosta samoin kuin pienet lapset saavat kaiken ruokansa äidiltään. Viisaus ei ole itsessään este uskolle – päinvastoin, todellinen viisaus on suuri Jumalan lahja, joka tulee Jumalan sanan kuulemisesta! Mutta jos oma viisautemme täyttää meidät niin, että asetamme sen Jumalan ilmoituksen yläpuolelle, ja annamme oman järkemme äänen kuulua Jumalan äänen päällä ja määrätä, on Jumalan armon ilmoitus meiltä pysyvästi salattu sellaisen verhon taakse, jonka läpi emme näe. Tähän oma syntinen luontomme koko ajan meitä yllyttää.
Mutta niille, jotka eivät kuuntele omaa järkeään, viisauttaan, eivätkä omia ”hengellisiä mieltymyksiään”, vaan ottavat Jumalan sanan vastaan sellaisenaan; heille Jumala paljastaa ja ilmoittaa armonsa ja mielisuosionsa, tuo heidän luokseen valtakuntansa ja pelastuksen Kristuksen veressä. Hän paljastaa tämän meille Kristuksessa, sanansa kautta. Tämä on tosi apokalypsi, Kristuksen paljastus ja ilmoitus meille, tänäänkin. Anna Jumalan lain tyhjentää itsesi kaikesta omasta kelpaavuudestasi, itseriittoisuudestasi ja viisaudestasi, jotta hän voisi evankeliumin kautta täyttää sinut armollaan ja mielisuosiollaan, syntien anteeksiantamuksella ja Kristuksen veren kaikilla lahjoilla. ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen” (Fil.3:8). Näin Jumalan sana tyhjentää täynnä olevat ja täyttää tyhjät. Tule siis Kristuksen luo pikkulapsen tavoin janoavana, niin hän ruokkii sinua iankaikkisen elämän ravinnolla, ruumiillaan ja verellään, sekä syntien anteeksiantamuksella. Jumala kirkastakoon armonsa ja mielisuosionsa Kristuksessa sinullekin sanansa kautta uskosi vahvistukseksi ja syntiesi anteeksiantamiseksi.
Tämä on Isän edessä ”otollista” (kreik. eudokia), se tarkoittaa ”Jumalan hyvää tahtoa”, ”pelastustahtoa” ja sen toteutumista, hänen pelastavaa ”mielisuosiotaan”, joka tuo meille Kristuksen ja hänen armotyönsä. Tästä enkelit lauloivat jouluyönä ja olemme tänään saaneet tähän lauluun yhtyä heidän kanssaan: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisille, joita kohtaan hänellä on mielisuosio”(Luuk.2:14). Tästä apostoli Paavalikin kirjoittaa: ”Edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan… tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä; siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä” (Ef.1:5,9-10) ja ”sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi” (Fil.2:13). Me saamme rukoilla, että tämä Jumalan hyvä, pelastava tahto toteutuisi meissä tänään. Rukoilemmehan kohta: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaissa.”
Isä ilmoittaa Pojan ja Poika Isän, jotta voisimme ”tuntea hyvin, oikein ja läheisesti” (kreik. epiginosko) Jumalan. Tämä on Kristuksen koko sovitustyön päämäärä ja tarkoitus – että me olisimme Jumalan edessä sovitetut kaikista synneistämme ja saisimme tulla Jumalan tykö, hänen armolliseen syliinsä, hänen yhteyteensä. Jeesus opettaa, että juuri tätä Jumalan luona olemista ja läheistä tuntemista on iankaikkinen elämä: ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh.17:3). Tässä ei hyödytä mikään ihmisviisaus, tahto, järki, voima, teot tai oma jumalisuutemme; Jumalan on Kristuksessa tehtävä kaikki meidän puolestamme, ilmoitettava meille armonsa ja lahjoitettava meille kaikki Kristuksen kuoleman lahjat. Me saamme kuulla Kristuksen kutsun ja ottaa uskossa vastaan hänen sanansa kautta Isän armon ja synneistä päästön – Jumalan tuntemisen, yhteyden hänen kanssaan, taivaan valtakunnan perinnön ja Jumalan kirkkauden sydämiimme. ”Anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään.” (Ef.1:17-18). Usko on kuin tyhjä käsi ja avoin suu, joka ottaa vastaan ja nauttii Jumalan armon hyvyyttä ja Kristuksen veren armoa. Kristus on nyt luonasi, ja julistaa syntisi anteeksi veressään. Hän ilmoittaa sinulle Jumalan tahdon ja vie sinut Isän tykö. Kun tämän uskot, se on jo sinun.
Meitä jokaista painaa ”raskas ies”, tunsimme sen tai emme. Se on erityisesti synnin ies. Synti painaa meitä alas ja ahdistaa meitä. Erityisesti painaa omaatuntoamme. Se saa aikaan ahdistuksen, pelon, häpeän, kivun ja syyllisyyden sydämeemme. Raskaan ikeemme painoa on kaikki se häpeä ja syyllisyys, jota kannat omista pahoista teoistasi; sekä se häpeä ja haavoittuneisuus, jota kannat muiden rikkoessa sinua vastaan. Tätä iestä ei mikään meidän tekomme voi ottaa pois. Emme voi sovittaa itseämme. Omilla teoillamme vaan lisäämme ikeen raskautta. Jumalan pyhä laki kyllä paljastaa synnin, mutta ei auta mitenkään meitä sen alta pois Se on päinvastoin ies, jota emme jaksa kantaa (Apt.15:10). Tästä raskaasta ikeestä on Kristuksen yksin sinut päästettävä. Hän tullut luoksesi, jotta voisi ottaa syntisi pois, puhdistaa sinut kaikesta pahasta ja pestä omantuntosi omalla verellään. Näin saamme vapaan, puhtaan sydämen kaikista omista pahoista sanoista, ajatuksista ja teoistamme sekä kaikesta siitä pahasta, joka meitä vastaan on tehty.
Kristus antaa meille – sinullekin – armosta ja ilman ansiotamme syntimme anteeksi. Tämä vapaa ja puhdas omatunto, synneistä päästö on se ”kevyt ies”, jonka hän lupaa antaa meille, kun tulemme hänen luokseen. Te olette nyt Kristuksen luona, ottakaa vastaan hänen kevyt ikeensä, ottakaa vastaan syntienne täysi anteeksianto! Jeesus vapauttaa sinut tässä ja nyt synnin taakasta ja pesee omantuntosi puhtaaksi omalla verellään, ruokkien sinua Jumalan armolla ja mielisuosiolla. Jeesus sanoo: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä” (Jes.1:18-19). Kristuksen kevyt ies ei ole ”uusi laki”, vaan Jumalan mielisuosio ja armo Kristuksessa ilman tekoja, syntien anteeksiantamus, joka ei paina meitä alas, vaan nostaa meidät ylös ja kantaa meidät taivaaseen. Se ei paina raskaana yllämme, vaan ottaa taakkamme pois. Se ei tuo meille työtä työn päälle, armoa armon päälle. Se ei ole meidän tekomme, vaan Kristuksen täytetty työ, hänen leponsa, vapautus omasta tekemisestämme. ”Jeesus puhuu, sydämiltä syntikuormat putoaa, / armo työtä tekeviltä tekemiset lopettaa. / Levon löytää väsynyt, sielun myrsky tyyntyy nyt, / sielun myrsky tyyntyy nyt.” (SK 160)
Jeesus kutsuu sanallaan ja antaa levon. Tänäänkin Jeesus on luonamme ja sanoo: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työstä uupuneet ja raskaasti kuormitetut, niin minä annan teille levon.” Tämä kutsu kuuluu jokaiselle, joka tunnustaa syntinsä ja tulee niitä tuomaan Jeesuksen eteen, jotta hän ottaisi ne pois. Tule nyt syntisenä ja tyhjänä Jeesuksen luo! Hän ottaa syntisi pois ja puhdistaa sinut verellään, jotta sinun sydämessäsi olisi hänessä Herran lepo. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh.1:9). ”Herran lepo” ja Jumalan kansan ”sapattilepo” on se rauha Jumalassa, jonka Kristus meille sanassaan ilmoittaa ja veressään antaa tässä ja nyt. Se on Jumalan lepoon, taivaaseen pääsemistä yhdessä Kristuksen kanssa, lepoa kaikista synneistämme, lepo kaikista omista teoistamme. ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa” (Hepr.4:9-10). Kristus antaa sinullekin tässä ja nyt verensä tähden rauhansa ja leponsa, siis taivaan autuuden. Näin saamme jo nyt olla ja elää Jumalan yhteydessä. Tämä lepo on se ”kevyt ies,” josta Kristus puhuu, siis lepo kaikista teoistamme. Pääsemme hänen verensä kautta Herran lepoon viettämään Jumalan sanan pyhittämää lepopäivää, joka pyhittää meidät! Tämän kaiken Kristus toteuttaa sekä antaa meille jokaisessa jumalanpalveluksessa armonvälineidensä kautta, tullen meidän luoksemme ja julistaen meille synnit anteeksi. Tämän levon ja pääsyn kaikista synneistämme hän on verensä ja ruumiinsa uhri Golgatalla jo täydellisesti hankkinut, ja tämän hän meille nyt sanansa ja sakramenttiensa kautta jakaa. Hän kutsuu tänäänkin meitä luokseen ja tulee sanansa kautta meidän luoksemme. Tämä on koko jumalanpalveluksen varsinainen tarkoitus.
Kun sielumme eli omatunto on vapautettu, se iloisesti ja täynnä Jumalan armoa ja mielisuosiota kestää kaiken, minkä synti, perkele ja maailma eteemme heittää. Kaiken tämän saa aikaan Kristuksen sana, jonka kautta hän puhdistaa ja pyhittää meidät verellään. Sanallaan Kristus kutsuu meitä ja antaa meille oman leponsa. Konkreettisesti tämä tapahtuu kutsussa nauttimaan ehtoollista. Siinä saamme konkreettisella tavalla kuulla hänen kutsunsa tulla nauttimaan Herran hyvyyttä, jonka hän ruumiissaan ja veressään haluaa meille antaa. Siinä saamme konkreettisesti tulla hänen luokseen, siinä hän ottaa raskaan synnin ikeemme pois päästäen meidät kaikista syntiemme taakoista, siinä hän antaa meille rauhansa ja leponsa sieluumme ja omaantuntoomme. Siinä saamme konkreettisella tavalla syödä ja juoda omaksemme syntien anteeksiantamuksen hänen ruumiissaan ja veressään, jotka ovat edestämme annetut ja vuodatetut. Saamme silloin todella kuulla nämä sanat: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu”. (Jes.6:7)
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil.4:7)
saarnakirjoitus
11. sunnuntai helluntaista
”Tämä sunnuntai on lähellä juutalaisten perimätiedon mukaista Jerusalemin temppelin hävityspäivää (av-kuun 9. päivä). Tähän tapahtumaan viittaa päivän perinteinen evankeliumi. Jumalan oman kansan historia opettaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr.3:15).”
Kirkkokäsikirja
Matt.11:20-24: Sitten hän rupesi soimaamaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimatekonsa olivat tapahtuneet, kun ne eivät muuttaneet mieltänsä. ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Sillä jos ne voimateot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tehdyt Tyyrossa tai Siidonissa, niin ne olisivat jo aikaa sitten säkissä ja tuhassa muuttaneet mielensä. Mutta minä sanon teille: Tyyrolle ja Siidonille on oleva helpompaa tuomiopäivänä kuin teille. Ja sinä Kapernaum, joka olet taivaaseen asti ylennetty, sinut sysätään hamaan helvettiin asti. Sillä jos ne voimateot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tehdyt Sodomassa, niin se pysyisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maalle on oleva helpompaa tuomiopäivänä kuin sinulle.”
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Fil.1:2). Tässä evankeliumitekstissä Jeesus julistaa selvällä tavalla Jumalan lakia mutta myös evankeliumia Kaikkivaltiaana Herrana. Korasinin, Betsaidan ja Kapernaumin varoittavat esimerkit ovat varoituksena myös kaikille seurakunnille ja kirkoille.
Synti ja ihmisluonnon täydellinen turmelus ovat meissä ja tässä maailmassa aina tosiasia, jota emme saa unohtaa! Siksi Jumalan laki kuuluu meille, joiden lihallinen luonto ja tahto taistelee Jumalan sanaa vastaan. Jumalan laki osoittaa meille ja koko maailmalle, että olemme syntiset ja riisuu meidät omasta vanhurskaudestamme, omasta kelpaavuudestamme Jumalan edessä. Se tuhoaa meistä itsetyytyväisyyden ja ylpeyden, jottemme Kapernaumin tavoin korottaisi itseämme, omaa kelpaavuuttamme ja pyhiksi luulemiamme tekoja taivaaseen asti ja tulisi sitten syöstyiksi helvettiin. Lain sana tyhjentää meidät tästä kaikesta, jotta sitten evankeliumin sana voisi täyttää meidät Kristuksen verellä, armolla, syntien anteeksiantamuksella, vanhurskaudella, puhtaudella ja pyhyydellä. Gal.3:22: ”Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.”
Näin laki on opettaja Kristukseen, joka valmistaa meitä evankeliumia varten, jotta me uskosta, ilman lakia ja tekoja tulisimme vanhurskaiksi Kristuksessa. Gal.3:24: ”Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.” Sitäkin julistetaan meidän pelastukseksemme. Itsetyytyväisyyden ja ylpeyden sijaan meitä kutsutaan päivittäiseen parannukseen (eli kääntymykseen ja mielenmuutokseen). Tunnustuskirjat kertovat meille, että tosi parannukseen ja kääntymykseen kuuluu katumus ja usko. Ota siis vastaan Kristuksen suusta lain sana ja tunnusta hänelle katuen syntisi, jotta voisit sitten kuulla ja uskoen omistaa pelastukseksesi hänen julistamansa evankeliumin, syntien anteeksiantamuksen.
Etsikkoaika tarkoittaa Jumalan sanan julistusta kaikille tänään
Etsikkoaikana julistetaan Jumalan sana, joka on itsensä Kristuksen ääni kaikille. Sodomaan ja Gomorraan verrataan tässä evankeliumitekstissä sekä edellisessä luvussa samoin sanoin sellaista kaupunkia (tai seurakuntaa), joka ei kuule eikä usko Jumalan sanaa, Kristuksen ääntä ja Pyhän Hengen kutsua. Tämän Jumalan oman kutsu meille tulee hänen asettamansa saarnaviran kautta. ”Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin.” (Matt.10:14-15) Jeesus suree sitä, että näissä kaupungeissa meni hukkaan tämä suuri tilaisuus nähdä hänen voimatekonsa ja kuulla evankeliumi epäuskon tähden.
Jumalan sana julistetaan lakina ja evankeliumina koko maailmalle, jotta jokainen saisi Kristuksen äänen kuulla, uskoa ja pelastua; jotta me pääsisimme Herran lepoon. Heprealaiskirje julistaa meille: ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ’tänä päivänä’, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. Kun sanotaan: ’Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa’” (Hepr.3:12-15). Jeesuksen sana ja tämä Heprealaiskirjeen julistus koskee meitäkin, jopa erityisesti meitä. Meidän korviimme kuuluu tänään, tässä ja nyt itsensä Kristuksen ääni. Tänään on pyhä aika, tänään on pyhä päivä, tänään on etsikkoaika. ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.” (Jes.55:6)
Jumalanpalveluksen liturgiassa ja saarnassa meille julistaa sanaansa itse Kristus Jeesus. Jumalan sanalla on kaksi vaikutusta. Se joko Jumalan (1) paaduttaa ihmisen oman epäuskon tähden (kuten faarao Egyptissä tai Israel erämaassa), tai (2) synnyttää uskon ja tehdä eläväksi, kuten Paavali kirjoittaa Room.10:17: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Kun uskossa kuulet nyt Kristuksen äänen, Jumalan sanan, niin omanasi on kaikki se, mitä tuo sana sanoo: kaikkien syntiesi täydellinen anteeksiantamus, kuolleiden ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä sekä taivaallinen Herran lepo jo nyt.
Meillekin on tullut Jumalan sana ja Kristuksen ääni. Se on kuin alati tarjolla oleva elämän veden lähde, jonka luokse saamme tulla juomaan. Emme saa ylenkatsoa tätä lahjaa. Kuten aurinkokin joka aamu nousee, niin haluaa Jumala joka päivä Kristuksessa antaa meille armonsa ja syntien anteeksiantamuksen. ”Joka aamu on armo uus.” Siksi Jumala kutsuu meitä Pyhän Henkensä kautta joka päivä, jatkuvasti päivittäiseen katumukseen ja uskoon, kuulemaan Kristuksen ääntä. Joka päivä on kääntymyksen päivä. Tätä tarkoittaa kasteeseen palaaminen ja muistaminen. Luther opettaa: ”Mitä merkitsee tällainen vedellä kastaminen? Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.” (ks. Room.6:3-4). (Luther, V-K, ”Kasteen merkitys”, s. 57).
Tänäänkin sinulle on jo kuulunut – ja yhä kuuluu – tämä Kristuksen ääni, ja sen suuri lupaus syntien anteeksiantamisestä, puhdistus kaikesta synnistä: ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh.1:7,9)
Etsikkoaika tarkoittaa Kristuksen vierailua luonamme tässä ja nyt
Jumala haluaa antaa meille nimessään ja sanassaan pyhän ajan ja pyhän paikan jumalanpalveluksessa. Jumalanpalveluksessa hän tulee luoksemme ja kutsuu meitä sanallaan sekä ruokkii meitä. Tämän hän on säätänyt meille, jotta voisi päästää meidät Poikansa Kristuksen verellä synneistämme ja ottaa meidät omaan yhteyteensä, oman valtakuntansa lepoon.
Etsikkoaika on suomeksi hieman huono käännös. Se tarkoittaa alkukielellä (kreik. kairos tees episkopees, kairos episkopees) yllättävästi ”vierailun aikaa”. Episkopeoo –verbillä on kolme merkitystä. 1) tarkastus, vierailu, Jumalan armollinen lähestyminen 2) kaitsea, toimia piispana (episkopos) 3) pitää huoli, hoitaa. Kaikki nämä merkitykset toteutuvat, kun Jumala tulee meidän luoksemme antamansa sovituksen sanan ja asettamansa sovituksen viran kautta. Kristus tulee luoksemme ja tuo taivaan valtakuntansa mukanaan. Hän lähestyy meitä armollisesti ja armahtaen, ottaen meidät tykönsä. Hän kaitsee ja hoitaa meitä, pitää meistä huolen sanallaan ja ehtoollisen sakramentilla, ruumiinsa ja verensä uhrilla ja kaikilla sen hankkimilla lahjoilla. Julistus etsikkoajasta tarkoittaa siis sitä, että tänään Jumala etsii ja tulee meidän luoksemme kutsuen meitä.
Tämä Jumalan kutsu, Kristuksen ääni ja Pyhän Hengen työ tapahtuu armonvälineiden kautta. Tästäkin Luther opettaa Vähässä-Katekismuksessa näin: ”Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa; niin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa; jossa kristikunnassa hän antaa minulle ja kaikille uskovaisille joka päivä kaikki synnit runsain määrin anteeksi, herättää viimeisenä päivänä minut ja kaikki kuolleet ja antaa minulle sekä kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän.” (Luther, V-K, ”Pyhitys”)
Jumala vierailee luonamme sanansa ja nimensä kautta, jotta voisi ottaa meidät tässä ja nyt valtakuntaansa. Meille käy toisin kuin Kapernaumin kaupungin, kun kuulemme hänen äänensä ja uskomme sen. Hän on tullut luoksemme, jotta voisi kutsuäänellään ja verellään temmata meidät synnistä ja helvetistä taivaaseen. Tämän Kristus tekee sovituksen sanan ja sovituksen viran kautta, kuten apostoli Paavali sanoo: Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. (2.Kor.5:18-20). Toisin sanoen: usko nyt tämä sovituksen sana, jota Kristuksen asettama sovituksen virka julistaa, sillä niiden kautta itse Kristus on luonasi ja sovittaa sinut sanallaan.
Tänään, etsikkopäivänä, Kristus sanoo sinulle ja teille kaikille: ”Minä olen teidän luonanne nyt. Minä olen tullut sinun luoksesi, jotta sinä olisit siellä, missä minä olen.” Joh.14:18: ”En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.” Kristus kutsuu sinua, joka tunnet olevasi eksynyt tai orpo. Hän on tullut luoksesi, kutsumaan sinua kotiin, omaan valtakuntaansa. Hän antaa sinulle itsensä, jotta hänen kauttaan sinulla olisi omanasi koko taivaan valtakunta. Hän on taivaallinen etsijä, joka etsii etsikkoja, eksyneitä, tuodakseen heidät kotiinsa, juhlaa viettämään. Näin Jeesus toimii Luuk.15 -vertauksissa (Kadonnut lammas, kadonnut raha, tuhlaajapoika). Hän kutsuu sinua tänäänkin juhla-aterialle, nauttimaan kaikkia taivaallisia lahjojaan. Saat ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren, ja niiden kautta taivaan, syntien täydellisen puhdistuksen ja iankaikkisen elämän. Sinusta tulee Pyhän Hengen temppeli ja saat sydämeesi taivaan valtakunnan.
Etsikkoaika on tarkastuskäynnin aika
Etsikkoaika on myös sananmukaisesti tarkistusaika. Kristus lähettää meidät maailmaan, ja meidän kauttamme hän tekee jumalallisen tarkastuskäynnin. Kuten Jumala lähetti Sodomaan kaksi enkeliä vierailemaan, samalla tavalla hän lähettää meidätkin – pyhät temppelinsä ja sanansaattajansa – jumalanpalveluksesta maailmaan. Meidän kauttamme Jumala vierailee lähimmäistemme luona, kuten hän vierailee jumalanpalveluksessa meidän luonamme. Tänäkin maailmanaikana, nykypäivän jälkikristillisessä Suomessa Pietari kehottaa meitä ”vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.” (1.Piet.2:12). Kuten Aabraham rukoili Herraa säilyttämään vanhurskasten tähden Sodoman, samoin me rukoilemme tämän maailman puolesta esirukouksia, pyytäen lähimmäisillemme Herran armoa, vaikka nykyaika kuinka näyttäisi luopuneen Herran sanasta. Lutherin mukaan kristittyjen esirukoukset (erityisesti Isä meidän ja yhteinen esirukous) ylläpitävät tätä maailmaa pystyssä niin, ettei Herra sitä vielä tuhoa Sodoman tavoin.
Esa Yli-Vainio
saarnakirjoitus
10. sunnuntai helluntaista
”Tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä.”
Kirkkokäsikirja
Luuk.12:42-48: Ja Herra sanoi: ”Kuka siis on se uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallansa hänen ruokamääränsä? Autuas on se palvelija, jona hänen herransa tullessa tapaa näin tekemästä. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos se palvelija sanoo sydämessään: Herrani viivyttää tuloaan; ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihtymään, niin sen palvelijan herra tulee sinä päivänä, jona hän ei odota, ja sinä hetkenä, jota hän ei tiedä, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei valmistautunut eikä tehnyt hänen tahtonsa mukaan, on rangaistava monilla lyönneillä. Mutta häntä, joka taas ei tietänyt, mutta teki sellaista, mikä ansaitsee lyöntejä, on rangaistava muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, vaaditaan paljon, ja häneltä, jolle paljon on uskottu, kysytään enemmän.”
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta (Ef.1:2).
Seurakunta on Kristuksen lunastama lauma
Jumalan rakkaat, jotka Kristus on verellään omikseen ostanut! Te olette Herran rakas palvelusväki, hänen seurakuntansa ja laumansa lampaat, joita hän rakastaa. Teidät on otettu Jumalan omiksi Kristuksen veren hinnalla, jolla hän on lunastanut teidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Tämä on tullut omaksenne jo pyhässä kasteessanne. Siinä olette uudesti synnytetyt ylhäältä, siinä teistä on tullut ”pyhä heimo ja omaisuuskansa, pyhä kansa, armahdettujen joukko”, kuten apostoli Pietari kirjoittaa: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut’” (1.Piet.2:9-10). Pelastuksemme synnistä ja kuolemasta on myös Jumalan omiksi tulemista ja hänen valtakuntaansa pääsemistä. Tämä on Jumalan armosta, Kristuksen veren tähden, ei omien ansioittemme perusteella. Hän haluaa pitää teistä huolta ja ruokkia kuin paimen lampaitaan – kuin rakastava isä lapsiaan.
Paimen ruokkii laumaansa
Omaa kansaansa ja joukkoaan hoitamaan ja ruokkimaan Herra itse asettaa taloudenhoitajan, seurakunnan paimenen eli pastorin. Uskollinen ja viisas seurakunnan pastori toimii esimiehensä, Herran Jumalan asetuksen ja tahdon mukaisesti, hän hoitaa ja ruokkii Kristuksen laumaa. Näinhän Kristus tässä opettaa: ”hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallansa hänen ruokamääränsä”. Samoin Jeesus sanoo Pietarille, kun hän asettaa tämän apostoliksi: ”Kaitse minun lampaitani”; ”Ruoki minun lampaitani.” (Joh.21:15-17). Seurakunnan pastorin esimies on siis Herra Jeesus Kristus, jonka alaisuudessa hän toimii taloudenhoitajana, ruokkien ja hoitaen uskollisesti Herransa laumaa. Kyseessä on siis ensisijaisesti hoivaamista ja ravitsemista, ei vain älyllistä opettamista. Tämä ruokkiminen ja hoitaminen uskollisesti tapahtuu Jumalan ruokaa tarjoamalla.
Tämä Jumalan ruoka-annos, jonka hän omilleen jokapäiväisenä haluaa antaa, on Jumalan sana ja Kristuksen sovintouhri: hänen ruumiinsa, joka on kantanut koko maailman synnit; sekä hänen verensä, jolla koko maailman syntivelka on täydellisesti sovitettu. Tämä ruoka-annos on meidän ”hengellinen ruokamme”. Kuten manna oli hengellinen ruoka taivaasta, joka ravitsi Israelin kansan ruumiillisesti ja hengellisesti, vielä enemmän meidän hengellinen leipämme on Kristuksen ruumis ja veri, jossa meitä ravitaan syntien anteeksiantamuksella ja Herran lahjapyhyydellä. Jeesus lupaa teille tänäänkin: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän… Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta… Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.” (Joh.6:32-33,48-51,55-56).
Kristuksen ruumiilla ja verellä ruokkiminen ja Jumalan sanalla seurakuntaa hoivaaminen on uskollisen pastorin tehtävä, jonka Kristus on hänelle antanut. ”Autuas on se palvelija, jona hänen herransa tullessa tapaa näin tekemästä. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.” Pastori jakaa seurakunnalle uskollisena taloudenhoitajana koko Jumalan omaisuutta, taivaallisia aarteita, jotka puhdistavat ja pyhittävät ne, jotka uskolla ottavat ne vastaan. Apostoli Paavali toimii uskollisena Jumalan aarteiden taloudenhoitajana, sanoen Kristuksen äänenä seurakuntalaisilleen – ja teillekin tänään: ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2.Kor.5:20).
Omistathan sinäkin tänään uskon kautta, armosta, Kristuksen veren tähden nämä aarteet itsellesi! Sinua ruokitaan syntien anteeksiantamuksen, ruumiin ylösnousemisen, iankaikkisen elämän ja pyhyyden aterialla! Nämä ovat ne suuret lahjat, joita Jumala Kristuksen veressä tarjoaa sanansa ja nimensä, armonvälineidensä kautta. Sana, kaste ja ehtoollinen ovat nuo suuret aarteet, joiden kautta Kristus itse nimellään ja verellään päästää meidät synneistämme ja pyhittää meidät iankaikkiseen elämään.
Seurakunnan paimenen vastuu
Suuri tehtävä ja suuret lahjat tuovat seurakunnan paimenelle myös suuren vastuun. Kristus sanoo: ”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, vaaditaan paljon, ja häneltä, jolle paljon on uskottu, kysytään enemmän.” Viimeisenä päivänä seurakunnan pastori on vastuussa siitä, miten on huolehtinut Kristuksen laumasta: Onko hän uskollisesti tehnyt tehtävänsä ruokkien ja hoivaten Jumalan sanalla ja Kristuksen verellä Herransa laumaa, vai onko hän heittänyt sikseen kustunsa ja oikean työnsä, ja ajanut vain muita asioita, kenties omaa etuaan?
Tällaisista vääristä paimenista Kristus sanoo: ”niin sen palvelijan herra tulee sinä päivänä, jona hän ei odota, ja sinä hetkenä, jota hän ei tiedä, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille” ja toisaalla ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.” (Joh.10:11-12). He ovat niitä, joista Kristus sanoo: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” (Matt.7:15)
Myös Jaakob kirjoittaa seurakunnan paimeniksi aikoville vakavan varoituksen: ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.” (Jaak.3:1). Tämän vuoksi Kristus myös apostoli Pietarin kautta ohjeistaa paimeniaan: ”Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1.Piet.4:11) ja edelleen rohkaisee: ”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” (1.Piet.5:2-4)
Esa Yli-Vainio
saarnakirjoitus
Apostolien päivä
Jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi (29.6.). Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67. Kun apostolien päivät Ruotsi-Suomessa poistettiin vuonna 1772, myös Pietarin ja Paavalin päivä erillisenä pyhänä lakkasi. Sittemmin sen tekstit on sijoitettu tähän sunnuntaihin. Nykyisin tänä sunnuntaina (6. sunnuntai helluntaista) muistellaan kaikkia apostoleja. Sunnuntain tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.
Kirkkokäsikirja
Mark.3:13-19: Ja hän nousi vuorelle ja kutsui luoksensa ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen luoksensa. Niin hän asetti ne kaksitoista, jotka hän myös apostoleiksi nimitti, olemaan kanssansa ja lähettääkseen heidät saarnaamaan, ja heillä oli oleva valta ajaa ulos pahoja henkiä. Nämä hän asetti: Simonin, jolle hän antoi nimen Pietari, ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosen pojat, ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan ja Taddeuksen ja Simon Kananealaisen ja Juudas Iskariotin, joka myös kavalsi hänet.
Jumalan rakkaat, kutsutut pyhät! ”Armo, laupeus ja rauha teille Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme” (1.Tim.1:2), ”joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellään.” (Ilm.1:5)
”Ja hän nousi vuorelle ja kutsui luoksensa ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen luoksensa.”
Jeesus nousi vuorelle ja kutsui apostolit luokseen tahtonsa mukaan. Mekin saamme nousta yhdessä apostolien tavoin Jeesuksen luokse pyhälle vuorelle, jonne hän on edeltä käsin noussut – taivaan kaikkein pyhimpään, pyhälle vuorelle, Jumalan eteen. ”Te olette käyneet Siionin vuoren luo, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo ja kymmenientuhansien enkelien juhlajoukon luo.” (Hepr.12:22)
Olemme tulleet nyt Jeesuksen luo hänen pyhälle vuorelleen, kun hän on kutsunut ja koonnut meidät sanallaan luokseen jumalanpalvelukseen. ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana”. (Jes.2:3)
Meitäkin Kristus kutsuu tänään tykönsä. Me saammekin astua Jumalan vuorelle ja hänen valtakuntaansa ainoastaan hänen kutsuminaan. Ilman Jumalan sanan kutsua meillä ei ole mitään pääsyä Jumalan pyhyyteen ja läsnäoloon. Mutta Kristuksen sanan kutsu ja siinä vaikuttava Pyhän Hengen voima puhdistaa ja pyhittää meidät hänen verellään. Kristuksen veren puhdistamina saamme astua Jumalan luo, jotta meidät pyhitettäisiin. Jumalan sana pyhittää meidät totuudessa (Joh.17:17). Uskovien seurakuntaa sanotaankin ”Jumalan rakkaiksi, kutsutuiksi pyhiksi.” (Room.1:7)
Jumalan valinta ja tahto
Meidät on kutsuttu Jumalan tahdosta, hänen voimastaan. Me emme ole valinneet Jeesusta, vaan hän on valinnut meidät. ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.” (Joh.15:16)
Jeesus on meidät nimeltä kutsunut, valinnut, puhdistanut synnistä ja pyhittänyt verellään jo pyhässä kasteessamme. Siinä jo olemme saaneet kuulla Jumalalta saman sanan, minkä kuulemme tänään, tässä ja nyt: ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.” (Jes.43:1)
Pelastuksemme tai uskon syntyminen ei ole oman tahtomme ratkaisu, vaan kokonaan Jumalan teko. Siinä on kyseessä hänen armotahtonsa Kristuksessa, hänen Pyhän Henkensä kutsu. Jumalan armotahto on, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1.Tim.2:4). ”Jumala toisin sanoen tahtoo pelastaa kaikki ihmiset, mutta Kristuksen tähden, armonvälineiden ja uskon tietä.” (Pieper)
”Niin hän asetti ne kaksitoista.”
Yleisellä tavalla Kristus on kutsunut jokaisen uskovan Isän luokse, pyhittänyt ja puhdistanut meidät palvelemaan pyhäksi kansaksi ja Jumalan papeiksi. Apostoli Pietari kirjoittaa seurakunnilleen upealla tavalla: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut’.” (1.Piet.2:9-10)
Erityisellä tavalla Jeesus kuitenkin asetti kaksitoista opetuslastaan apostoleiksi, ja samoin hän on kutsunut ja asettanut meille seurakuntien paimenet jatkamaan apostolien työtä. Tästä kertoo apostoli Paavali korinttilaisille: ”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (2.Kor.5:18-19) Tämä on erityinen Jumalan asettama virka, johon hän on pyhittänyt ja asettanut kutsumansa miehiä.
Seurakunnan paimenten tehtävä on olla apostolien seuraajia. Seurakunta on yksi, pyhä, yleinen (katolinen) ja apostolinen – toisin sanoen sellainen joukko, joka syntyy ja elää siitä Jumalan sanasta, jota apostolit ja seurakunnan paimenet jakavat. Me olemme Kristuksen sanalla ”apostolien ja profeettojen perustalle rakennetut.” (Ef.2:20)
”Olemaan kanssansa ja lähettääkseen heidät saarnaamaan.”
Jeesus asetti apostolit olemaan kanssansa. Samalla tavalla hän on lunastanut meidät synneistämme, jotka erottavat meidät Jumalasta, jotta me voisimme olla hänen kanssaan, siellä missä hänkin on – ja siellä missä Isä on. Tämä on Kristuksen verellään suorittaman lunastustyön tarkoitus. ”Synnin ohessa alkaa paha omatunto ja samalla sisäinen Jumalan pakeneminen, siis sielun ero Jumalasta. Aadam joutui syntiä tehtyään siinä määrin sielunsa puolesta eroon Jumalasta, että hän ulkonaisestikin pakeni Jumalaa kuullessaan Jumalan äänen paratiisissa (1.Moos.3:8)” (Pieper). Kristus on kuolemallaan ja verellään sovittanut meidät Jumalan kanssa, jotta ”sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.” (Ef.3:11-12)
Jeesus asetti apostolit, jotta hän voisi lähettää heidät saarnaamaan. ”Usko tulee saarnasta, mutta saarna Jumalan sanan kautta.” (Room.10:17) Apostolien saarna ja Jeesuksen luona oleminen yhdistyvät toisiinsa. Kristus on asettanut meillekin seurakunnan paimenviran, jotta hän olisi sanan saarnan sekä sakramenttien jakamisen kautta omiensa luona ja että me olisimme hänen luonaan. Jeesus sanoo: ”Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh.14:3)
Jumalan sana tuo Kristuksen meidän luoksemme ja meidät Kristuksen luo. Jeesus sanoo: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28.20) Siellä missä Jumalan sana ja nimi on, siellä on Jumalan valtakunta, Kristus ja hänen armonsa, sekä Jumalan läsnäolo. ”Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua.” (2.Moos.20:24). Tätä apostolit ja heidät seuraajansa, seurakunnan paimenet tarjoavat ja jakavat. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2.Kor.5:20) Tämän sovituksen Jumalan kanssa saat omaksesi uskoa Kristuksen tähden, Jumalan sanan perusteella.
”Ja heillä oli oleva valta ajaa ulos pahoja henkiä.”
Apostolien saarna ja heidän virkansa, johon he olivat kutsutut ja asetetut, teki heistä Jumalan valtakunnan esitaistelijoita pimeyden voimia vastaan. Kyseessä on hengellinen taistelu, jota käydään ihmisten omistatunnoista. Saatana pyrkii tahraamaan omiatuntojamme ja sitomaan meitä synteihimme. Jumalan valtakunnan palvelijoiden tehtävänä on evankeliumilla vapauttaa ihmiset heidän synneistään ja puhdistaa heidän omantuntonsa Kristuksen verellä. ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Hepr.9:14)
Saatanan valtakunnan tuhoaminen ja pahojen henkien karkottaminen tapahtuu ennen kaikkea evankeliumin sanalla ja Kristuksen verellä. Kaikille ei ole annettu tehtäväksi sotia pimeyden henkivaltoja vastaan, vaan jokaista kutsutaan kestämään saatanan hyökkäykset. Apostolien ja seurakunnan paimenten virka on myös taisteluvirka, jossa on myös erityinen valta ja valtuutus karkottaa pahat henget ihmisten kimpusta. Se tapahtuu Jumalan sanalla, evankeliumilla, erityisesti yksityisessä ripissä ja sielunhoidossa, jumalanpalveluksessa ja ehtoolliselle osallistumisessa. Jeesus on antanut tämän valtuutuksen ja vallan, kun hän sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät… Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” (Joh.20:21-23).
Toisaalla meille kerrotaan, kuinka pahat henget olivat hänen opetuslapsilleen alaiset heidän julistaessaan Jumalan valtakuntaa (Luuk.10). Tästä Jeesus sanoo: ”Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” (Luuk.10:20)
Jumalan sana ja Kristuksen veri ovat ne aseet, jotka hukuttavat saatanan työt, polttavat sen rakennelmat sydämistämme ja irrottavat sen otteen omistatunnoistamme. Kristuksen sana ja veri ajaa synnin, kuoleman ja perkeleen luotamme – ja tuo meidät Jumalan luo, hänen valoonsa. Tässä valossa ”Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1.Joh.1:7)
Esa Yli-Vainio
saarnakirjoitus
4. sunnuntai helluntaista
”Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”
Kirkkokäsikirja
Matt.9:9-13: Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla, ja sanoi hänelle: ”Seuraa minua”. Niin tämä nousi ja seurasi häntä. Ja tapahtui, kun hän aterioi huoneessa, katso, niin tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: ”Miksi opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?” Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: ”Eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat.” Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’. Sillä minä en ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”
Jumalan rakkaat, kutsutut pyhät! ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (Room.1:7) Matteus (eli Leevi, Alfeuksen poika, ks. Mark.2:14) kertoo vaatimattomasti ja yksinkertaisesti omasta kutsumuksestaan, jonka täytyi merkitä hänelle kuitenkin hyvin paljon – hänen evankeliumissaan korostuu erityisesti syntisille ja publikaaneille armollinen Jeesus, joka syö heidän kanssaan ja tarjoaa vapautuksen kaikista synneistä. Matteus menetti tässä maallisen rikkauden, mutta saa hengellisen aarteen. Hän oli kuin tuhlaajapoika – kadonnut, mutta nyt löydetty.
Jeesus tulee syntisen tullimiehen, Matteuksen luo ja kutsuu häntä seuraamaan itseään. Jeesuksen kutsusta syntinen Matteus pääsee taivasten valtakuntaan. Samalla tavalla Jeesus tulee meidän, syntisten luokse meitä vapauttamaan ja kutsumaan meitä omaan valtakuntaansa. Matteuksen osaksi tuli sama armo kuin publikaanien päämiehelle, Sakkeukselle. ”Niin Jeesus sanoi hänestä: ’Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on’” (Luuk.19:9-10). Tänään on pelastus tullut myös meidän luoksemme Kristuksessa. Hän on tullut luoksemme ja tuonut taivaanvaltakuntansa mukanaan. Hän kutsuu sanallaan meitä astumaan sisään hänen pyhään valoonsa, jossa hänen verensä puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Näin hän on tullut löytämään ja pelastamaan kaikkia kadotettuja. Tässä on evankeliumin suuri julistus: ”Varma on se sana ja kaiken vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä olen suurin” (1.Tim.1:15).
Syntiset Jeesuksen pyhällä aterialla
Nyt seuraa suuri yllätys, joka on Jeesukselle tyypillinen: Matteus seuraa Jeesusta omaan kotiinsa, jossa kuitenkin Jeesus toimii isäntänä, kutsuu publikaaneja ja aterioi syntisten kanssa. Luuk.5:29. Jeesus tulee yhteiselle aterialle, ateriayhteyteen syntisten kanssa. Tässä on toinen yllätys: Hän, joka on pyhä, kustuu luokseen syntisiä ja syö heidän kanssaan. Juutalaiset tiesivät, että tämä ateriayhteys tekee Jeesuksen osalisiksi muiden synneistä. Näin hän menettäisi puhtauden ja pyhyyden Jumalan edessä. Mutta Jeesuksen ateriayhteys toimii toisin päin: Hän kutsuu aterialle syntiset, jotta me tulisimme osallisiksi hänen pyhyydestään ja puhtaudestaan! Ristillä Jeesus kantoi synniksi tehtynä meidän syntimme, jotta voisi meille jakaa armosta oman vanhurskautensa ja pyhyytensä. ”Sen, joka ei synnistä mitään tiennyt, hän teki meidän edestämme synniksi, jotta me tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi hänessä.” (2.Kor.5:21)
Hän tulee meidän, eksyneiden luo ja löytää meidät. Hän kantaa meidät kotiinsa. ”Sillä te olitte ”eksyksissä niinkuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö” (1.Piet.2:25). Jeesus kutsuu meitä sanallaan ja puhdistaa meidät kaikesta synneistä verellään. Hänen sanansa jakaa meille osallisuuden hänen pyhyydestään, tehden meidätkin pyhiksi uskon kautta häneen (Joh.17:17). Seurakunta on olemassa, koska täällä kuollaan! Seurakunnan tehtävä on olla evankeliumissa iankaikkisen elämän lahjojen ääressä, joita Kristus jakaa kuoleville syntisille.
Kuolemattomuuden lääke
Vanhastaan ovat kirkkoisät kutsuneet erityisesti ehtoollista, ”kuolemattomuuden lääkkeeksi”. Jeesus sanoo tänään sinullekin: ”Terveet eivät tarvitse lääkäriä, vaan sairaat.” Nämä syntiset ja publikaanit tiesivät, että heidät oltiin kutsuttu, jotta heidät, eksyneet ja pois harhailleet, löydettäisiin ja vapautettaisiin synneistään. Siksi he tulivat ja söivät yhdessä Jeesuksen kanssa. Tule sinäkin Jeesuksen luo, syömään hänen ateriaansa, jonka kautta hän haluaa pelastaa sinut, antaa sinulle iankaikkisen elämän ja pyhittää sinut. Tule sinäkin syömään Herran alttarilta hänen ruumiinsa ja verensä, ja kuulemaan nämä sanat: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu”. (Jes.6:7)
Kuten päivittäin tarvitsemme nälkäämme ruokaa, tarvitsemme myös päivittäin syntejämme vastaan Jumalan armoa, Kristuksen veren jatkuvaa nauttimista. Ambrosius, Milanon piispa (teoksessa De Sacramentis): ”Joten, niin usein kuin saamme, mitä apostoli sanoo sinulle? Niin usein kuin me saamme, me julistamme Herran kuolemaa. Jos kuolemaa, me julistamme syntien anteeksiantamusta. Jos, niin usein kuin veri vuodatetaan, se vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi, minun tulisi aina hyväksyä Hänet, että hän voi aina pyyhkiä pois minun syntini. Minun, joka aina teen syntiä, pitäisi aina omistaa anteeksiantamus… Jos leipä on jokapäiväinen, miksi otat sitä vuoden jälkeen, niin kuin kreikkalaiset idässä tapaavat tehdä? Vastaanota päivittäin se mistä on sinulle hyötyä päivittäin! … Sitten, kuuletko että niin usein, kun uhri uhrataan, Herran kuolema, Herran ylösnousemus, Herran kohottaminen, on merkityksellistä syntien anteeksiantamus, etkö ottaisi siis leipää päivittäin? Hän, jolla on haavat, tarvitsee lääkettä. Se tosiasia, että sinä olet synnin alla, on haava; lääke on taivaallinen ja kunnioitettava sakramentti.”
Jeesus kutsuu, löytää ja pyhittää
Uskovia kutsuu apostoli Paavali ”kutsutuiksi pyhiksi” (Room.1:7). Me olemme itsessämme syntiset ja ”kuolemansairaat.” Mutta Kristuksen kutsu – Jumalan sanan kautta – saa aikaan sen, että me olemme kutsuttuja pyhiä. Laki tekee meidät kaikki sairaiksi ja syntisiksi Jumalan edessä, mutta evankeliumi – Jeesuksen toiminnan varsinainen tarkoitus – on parantaa meidät ja puhdistaa meidät synneistämme. Hän pukee yllemme pyhät, puhtaat vaatteensa, Jeesuksen verellä valkaistut; peittää meidän syntimme ja häpeämme ja ottaa meidät valtakuntaansa. ”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi” (1.Kor.1:30). Tämä evankeliumin kutsu ja syntisten pelastaminen tapahtuu armonvälineiden kautta. Näin Jumala kutsuu ja löytää meidät.
Armo saa aikaan armollisuutta
Jeesus haluaa meiltä, löytyneiltä kadonneilta ja puhdistetuilta syntisiltä laupeutta, ei uhrilahjoja. Jeesuksen kärsimyksen ja veren armo on hankkinut meille armon ja laupeuden Jumalan edessä, ja tämän Kristuksen sijaisuhrin tuoman armon ja laupeuden kaikkine taivaan lahjoineen Jumala jakaa meille tänäänkin sanansa ja ehtoollisensa kautta. Tämä Jumalan armo ja hänen sanansa tulee täyttää meidätkin armolla ja laupeudella. ”Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan” (1.Joh.4:7).
Me saamme Jumalan sanassa ja ehtoollisessa vastaanottaa jatkuvasti syntien anteeksiantamuksen Kristuksen veressä, Jumalan armon ja laupeuden, joka myös antaa tuon laupeuden meidän sydämiimme ja muuttaa meitä hänen kaltaisekseen. ”Armosta olemme autuutetut uskon kautta, emme itsemme kautta” (Ef.2:8), Jumalan lahjana ja ilman tekoja; mutta pelastuneina ahkeroimme hyvissä teoissa, ”jotka Jumala on meille edeltä valmistetut, että niissä vaeltaisimme” (Ef.2:10).
Esa Yli-Vainio
Viimeisimmät kommentit