”Sunnuntain aiheena on Jeesuksen kaste, loppiaisen vanhakirkollinen aihe. Jeesuksen kasteesta näkökulma laajenee kristilliseen kasteeseen yleensä. Kaikki Uuden testamentin tekstit keskittyvät tänä sunnuntaina kasteeseen ja sen merkitykseen kristityn elämässä. Jeesuksen kaste hänen kärsimystiensä alkuna on meidän kasteemme perusta. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen ja hänen kirkkoonsa.”
Kirkkokäsikirja
Matt.3:13-17: Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen luo hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä, sanoen: ”Minä tarvitsen sinulta kasteen, ja sinä tulet minun luokseni!” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Suostu nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikkea vanhurskautta.” Silloin hän soi sen hänelle. Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän heti vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.”
Kristuksessa olevat rakkaat pyhät! ”Armo teille ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (1.Kor.1:3) Meitä kutsutaan ”Kristuksessa oleviksi pyhiksi”. Itsessämme emme pyhiä ole, vaan syntiset ja kuoleman omat, mutta Kristuksessa, häneen liitettyinä kasteen kautta olemme autuaat ja pyhät. Hänen pyhyytensä ja vanhurskautensa tulee kasteessa uskon kautta meidän omaksemme, me tulemme osalliseksi hänestä. Me kuulimme, mitä tapahtui Jeesuksen kasteessa. Tämä opettaa meille omasta kasteestamme ja miten sitä tänään käytämme. On kyse meidänkin pelastuksestamme.
Jeesuksen julkinen ura Kristuksena alkaa kasteesta. Kun Jeesus tulee kasteelle, Johannes Kastaja esittää hänelle hämmentyneenä ja estellen aivan ymmärrettävän vastaväitteen: ”Minä tarvitsen sinulta kasteen, ja sinä tulet minun luokseni!” Jeesus on suurempi kuin Johannes. Hän on ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika! Miksi hänen pitäisi saada kaste palvelijaltaan eikä toisin päin? Sanoohan Jeesus itse myöhemmin Pietarille ja opetuslapsilleen, että ellei hän heitä pese, ei heillä ole osuutta hänen kanssaan (Joh.13:8). Hänen tulee pestä meidät puhtaiksi synneistään ja pukea meidän yllemme verellään valkaisemat autuuden ja pyhyyden vaatteet.
Kaste Kristukseksi
Mikä oli siis Jeesuksen kasteen tarkoitus? Mihin hänet kastettiin? Jeesus sanoo Johannekselle: ”Suostu nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikkea vanhurskautta.” Jeesuksen kaste oli osa sitä koko maailman vanhurskauttamisen työtä, eli lunastusta, josta Kristus Golgatalla huutaa: ”Se on täytetty”. Kasteestaan lähtien hän toimi julkisesti Kristuksena, eli voideltuna: meidän kuninkaanamme, profeettanamme ja ylimmäisenä pappinamme. Onhan hän Jumalan Kristus, Vapahtaja ja koko maailman syntien kantaja jo sikiämisestään ja syntymästään lähtien (Gal.4:4-5) – kuten enkeli julistaa Marialle Kristuksen sikiämisessä, Luuk.1:31-33, sekä paimenille Kristuksen syntymässä, Luuk.2:11. Mutta tässä Jeesus tuli esille julkisesti Kristuksena, Jumalan Poikana, pelastajana. Voideltiinhan kuningas Daavidkin ensin salaisesti kedolla kuninkaaksi (1.Sam.16:13), sitten myöhemmin, Saulin kuoleman jälkeen julkisesti koko kansan edessä (2.Sam.5:1-3).
Jumalan Karitsan kaste
Ennen kaikkea tässä kuitenkin näkyy Jeesuksen työ lunastajana, Jumalan Karitsana, joka kantaa maailman synnit, sovittaakseen verellään meidät Jumalan kanssa ja kärsien Jumalan lain tuomion meidän edestämme. Jeesuksen kaste ja meidän kasteemme katsovat samaa asiaa kahdesta eri suunnasta. Hänet on kasteessa voideltu julkisesti Kristukseksi, meidät on kasteessa liitetty Kristukseen. Meidät on kastettu Kristuksen kuolemaan, ja hänet on kastettu meidän kuolemaamme. Kummassakin tapauksessa viitataan ristille. Jeesus sanoo Jaakobille ja Johannekselle ristinkuolemaansa ja kärsimykseensä viitaten: ”Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?” (Mark.10:38) Jeesus tuli kasteelle Jumalan Karitsana, maailman syntejä kantamaan. Todistaahan Johannes hänestä, kun Jeesus tuli hänen luokseen: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh.1:29)
On kyseessä autuas vaihtokauppa, jossa Jeesus Jumalan Karitsana ottaa meidän ja koko maailman synnit kantaakseen, kun taas meille kaste on puhdistus kaikesta synnistä hänen veressään, niiden rangaistuksen pois ottaminen meidän yltämme. Missouri-Synodin pastori Bryan Wolfmueller kuvaa tätä tapahtumaa näin: Kuvittele, kuinka syntiset tulevat Johanneksen luo mielenmuutoksen kasteelle, tunnustaen syntinsä ja hakien puhdistusta. Heidät kastetaan ja puhdistetaan. Syntisinä ja saastaisina Jumalan edessä he tulevat kastettavaksi, mutta Jumalan edessä puhtaina he saavat poistua. Heidän syntinsä ikään kuin jäävät tuohon veteen. Sitten paikalle tulee puhdas ja virheetön, luntakin valkeampi Jumalan karitsa, joka astuu tuohon virtaan. Meidän syntimme imeytyvät häneen niin, että hän nousee Jordanista kantaen koko maailman syntejä. Nyt hän näyttää saastaiselta, kurjalta ja viheliäiseltä, meidän syntimme ovat hänellä. Näinhän kirjoittaa profeetta Jesaja: ”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä.” (Jes.53.4)
Kaste Kristukseen
Johannes Kastajan tavoin mekin tunnustamme Kristukselle tarvitsevamme kastetta, sillä me olemme syntiset syntymästämme asti. Hänen tulee olla se, joka, puhdistaa meidät kaikesta synnistä sanallaan, vedellä ja verellä. Apostoli Pietarin tavoin kuulemme Jeesukselta nämä sanat: ”Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani” (Joh.13:8); ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.” (Joh.15:3) Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen, otettu hänen omikseen, hänen opetuslapsikseen – tämän käskyn ja lupauksen hän kirkolleen on antanut: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28:18-20). Kasteessa toimii pyhän Kolmiyhteisen Jumalan nimi, sen kautta Jumala tulee luoksemme ja antaa meille läsnäolonsa ja siunauksensa. ”Jokaisessa paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun luoksesi ja siunaan sinua” (2.Moos.20:24). Siinä meidät on pesemällä liitetty Kristuksen puhdistettuun ja pyhitettyyn morsiameen, hänen seurakuntaansa (Ef.5:26), pyhien ja autuasten taivaan perillisten joukkoon.
Me tarvitsemme syntisinä tätä Jumalan lapsiksi ottamista. Kasteessa Kristuksen lunastustyön lahjat tulevat meidän omaksemme, siinä lunastuksemme Jumalan lapsiksi jaetaan meille (Gal.4:4-5). Kasteessa meidän vanha ihmisemme, syntinen ja kuoleman ansainnut hukutetaan yhdessä Kristuksen kanssa ristinnaulittuna, ja uusi ihmisemme nousee vanhurskaana ja autuaana yhdessä Kristuksen kanssa haudasta. Näin kirjoittaa apostoli Paavali: ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,” (Room.6:3-8)
Meidän kasteemme lahjat
Mitä meidän kasteemme Kristukseen saa aikaan ja lahjoitta meille? Luther vastaa Katekismuksessaan: ”Mitä on kaste? Vastaus: Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan käskyyn sisältyvä ja Jumalan sanaan yhdistetty vesi. Mikä sitten on tämä Jumalan sana? Vastaus: Se minkä Herramme Jeesus Kristus lausuu Matteuksen viimeisessä luvussa: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Mitä kaste antaa ja hyödyttää? Vastaus: Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat. Mitkä ovat nämä Jumalan sanat ja lupaukset? Vastaus: Ne jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Miten vedellä voi olla näin suuri vaikutus? Vastaus: Ei sitä vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko.” Rakas kristitty, nämä lupaukset kuuluvat sinullekin tänäänkin! Jumala ei liittoansa peru eikä kadu! Kasteessa saatu armo ja pelastus on tullut sinun omaksesi, eikä tätä lahjaa voida sinulta riistää -ainoastaan epäusko voi sen sinulta ottaa pois, ja silloinkaan ei Jumala lopeta kutsumistasi, vaan etsii sinua. Hän haluaa sinut viedä perille asti, taivaan kotiin saakka!
Kaste todella pelastaa sinutkin tänään, koska Jumalan sana ja Jeesuksen veri pelastaa sinut tänään! Kasteessa ei vaikuta mikään muu kuin Jumalan sana, ja sen sisältö ja pelastus ei ole mikään muu kuin puolestasi vuotanut Kristuksen veri! Pietari kirjoittaa meillekin tänään: ”Vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.” Kasteessa meillä on päivittäinen pelastus Kristuksen veressä, sillä päivittäin me saamme syntimme tunnustuksen ja uskon kautta kasteeseemme palata. Joka päivä kaste vaikuttaa pelastavasti, antamalla meille omaksemme Kristuksen ja hänen verensä, sekä hänen Pyhän Henkensä sydämiimme. ”Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee? Vastaus: Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana. Missä se on kirjoitettuna? Vastaus: Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”” (Luther) Sinullekin on nyt taivas auennut kasteesi ja siinä vaikuttavan Jeesuksen veren kautta! Sinunkin yllesi on laskeutunut Pyhä Henki ja sinullekin kuuluu tämä Isän ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.”
Luuk.2:41-52: Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlan aikaan. Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he menivät sinne juhlan tavan mukaan. Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä tietäneet. He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; mutta kun eivät löytäneet; palasivat he Jerusalemiin etsien häntä. Ja kolmen päivän kuluttua tapahtui, että he löysivät hänet temppelistä, jossa hän istui opettajien keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan. Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Poikani, miksi meille näin teit? Katso, isäsi ja minä olemme surren etsineet sinua.” Niin hän sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tietäneet, että minun tulee olla niissä, mitkä Isäni ovat?” Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän puhui heille. Ja hän lähti pois heidän kanssaan ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä säilytti nämä sanat sydämessään. Ja Jeesus edistyi viisaudessa, kasvamisessa ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.”
”Jumalan rakkaat, kutsutut pyhät. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (Room.1:7) Tässä evankeliumissa Jumalan sana opettaa meille siitä rististä ja koettelemuksesta, joka on jokaisella kristityllä kannettavanaan. Se opettaa meitä etsimään Kristusta oikeasta paikasta silloin, kun olemme sydämistämme ja omastatunnostamme hänet kadottanut. Se kertoo, mikä on se ainoa varma paikka, mistä sinä aina löydät Kristuksen ja lohdun kauhistuneeseen sydämeen! ”Eipä tätä ole kirjoitettu neitsyt Marian, Kristuksen äidin, tähden, vaan meidän tähtemme, että meillä siitä olisi niin oppimista kuin lohdutustakin.” (Luther)
Kun Kristus hukkuu meiltä
Esimerkkinä meille ovat Herran äiti Maria ja Joosef, joiden kenkiin me saamme laittaa itsemme. Ovathan he pyhinä ja autuaina kuitenkin samanlaisia syntisiä ihmisiä kuin mekin olemme. Jopa Maria, joka oli saanut Herralta suuren armon tulla Jumalan pyhäksi temppeliksi, kun hänessä sikisi ja syntyi ihmiseksi Pyhän Hengen voimasta itse Jumalan Poika ei säästynyt kristityn vaelluksessaan suurilta suruilta ja koettelemuksilta, jolloin Kristus oli häneltä kadonnut ja hänen koko sydämensä oli pakahtua surusta. Kuinka moni äiti voikaan samaistua Marian ajatuksiin ja suureen hätään: Hänen rakas pikku poikansa on ollut jo neljä päivää kadoksissa, yksin!
Tähän liittyi varmasti myös syytös siitä, että hän oli pettänyt Jumalan luottamuksen, sen tehtävän, jonka oli Herralta saanut. ”Äiti ei voinut muuta ajatella kuin että oli poikansa kokonaan, ikiajoiksi hukannut. Ken voi lausua ja ajatuksissaan kuvailla, kuinka ahdistunut hänen äidinsydämensä näiden kolmen päivän kuluessa on ollut!… Se myöskin koskee kovin hänen omaantuntoonsa: hänen täytyy ajatella, että Jumala oli uskonut lapsen hänelle, ja että hän yksin eikä kukaan muu on siitä vastuussa… ’Siinä se nyt on; lapsen olet hukannut, syy on yksinomaan sinun, sillä sinunhan piti huolehtia ja pitää vaarin hänestä, niin ettei hän hetkeksikään pääsisi poistumaan seurastasi!’… Hän on siis sydämeltään kurjempi ja murheellisempi kuin kaikki muut maailman vaimot. Nyt hän on samassa synnissä — näin hän sydämessään tuntee — kuin ensimmäinen äitimme, Eeva, joka saattoi turmioon koko ihmissuvun… Näin hän, Maria, on syypää maailman lunastustyön estymiseen!” (Luther)
Syntiinlankeemuksen ja periturmeluksen tähden me emme omista Jeesusta itsessämme, omalla voimallamme, omalla ymmärryksellämme. Yhtä vähän kuin auringon valo on omaamme, yhtä vähän on Kristuksen valo omaa omaisuuttamme. Luonnostamme me hukkamme hänet, Marian ja Joosefin tavoin. Syntiinlankeemus ja täydellinen syntiturmelus on saanut aikaan myös meissä sen, mistä apostoli Paavali kirjoittaa: ”Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niinkuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” (Room.3:9-12) Syntisyytemme tähden me hukkaamme Jeesuksen, Jumalan ja hänen armonsa. Luontomme ei osaa eikä kykene Jumalaa edes etsiä. Jeesus ei ole eksynyt meistä, me olemme eksyneet ja poikenneet pois hänen luotaan! Tämän saa synti aikaan joka päivä meissäkin. Me emme omista itsessämme Jumalan vanhurskautta, vaan siksi meidän tulee se päivittäin uudelleen ja uudelleen saada vastaanottaa lahjana ja armosta.
Jumala myös koettelee meistä aivan jokaista antamalla meille uskon erämaa-aikoja, jolloin hän näyttää olevan joko pois luotamme, hylännyt meidät – tai pahempaa – tuomiten meidät syntisinä kadotukseen! Meille tulee nk. ”erämaa-aikoja”, jolloin Kristus katoaa, armon aurinko menee piiloon. ”Juuri tämä on raskain ja ankarin niistä ahdistuksista ja kärsimyksistä, joilla Jumala joskus käy käsiksi suuriin pyhiinsä, ja joista tavallisesti käytetään sanontaa desertio gratiae; silloin ihmissydän varmasti on tuntevinansa, että Jumala ja hänen armonsa on hänet hylännyt eikä enää välitä hänestä, ja kaikkialla, minne kääntyikin, se näkee pelkkää vihaa ja kauhistusta.” (Luther) Jumala tahtoo tämän koettelemuksen ajan kautta johdattaa meidät Kristuksen luo, pyhään temppeliinsä, jotta uskomme ja omatuntomme voisi levätä varmalla perustalla! Hän haluaa näin hädän ja surun kautta vetää meidät luoksensa, jotta voisimme omistaa Kristuksen ja saada kestävän lohdun hänessä!
Kutsu Herran temppeliin
Surren syntejämme mekin etsimme Jeesusta, Vapahtajaamme. Mutta mistä sinä etsit Jeesusta surren syntejäsi ja sitä, kun olet hänet kadottanut? Mistä sinä varmasti löydät Jeesuksen? Mikä on tämä Herran pyhä temppeli, josta Jeesus sanoo teillekin tänään: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tietäneet, että minun tulee olla niissä, mitkä Isäni ovat?” Oikeastaan Jeesus sanoo samaan aikaan kaksi asiaa: Hän on siellä paikassa ja niissä asioissa, jotka ovat hänen Isänsä. Hänet löytää Jumalan pyhästä temppelistä sekä Jumalan pyhistä asioista. Nämä pyhät asiat ovat Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan pyhä nimi sekä hänen pyhä sanansa, toisin sanoen Kristuksen julistama sana sekä hänen antamansa sakramentit: kaste ja ehtoollinen. Missä ikinä ne ovat, siellä on Herran temppeli. Ne tekevät Herran temppeliksi myös meidän kirkkorakennuksemme sekä erityisesti yhteisen jumalanpalveluksemme, jossa Jumala sanansa ja nimensä kautta kokoaa meidät luokseen ja kutsuu meitä Kristuksen luo. Olemme ”kutsuttuja pyhiä” (Room.1:7).
Samoin sanoo myös oppi-isämme Luther, opettaen että yksin Jumalan sana on se Herran temppeli, jossa Kristus itse on läsnä. Vain siitä meidän tulee häntä etsiä: ”Se on hänen pyhä sanansa, jolla hän sydämet ja omattunnot hallitsee, pyhittää ja tekee autuaiksi. Temppeliäkin sanottiin pyhäköksi eli pyhäksi asumukseksi siitä syystä, että Jumala siinä sanallansa ilmaisi itsensä läsnäolevaksi ja äänensä kuultavaksi. Kristus on ”siinä, mikä hänen Isänsä on” puhuessansa meille sanallansa, ja niin hän saattaa meidätkin Isän tykö… Jumala ei kärsi sitä, että luotamme johonkin muuhun tai sydämessämme pitäydymme johonkin, mikä ei ole Kristusta sanassansa, olkoon sitten kuinka pyhää ja täydellisesti hengellistä tahansa. Uskolla ei ole mitään muuta perustusta, jolla se voi kestää.” (Luther) Muualta kuin Jumalan sanasta et Kristusta milloinkaan löydä. Mihinkään muuhun et voi etkä saa kiinnittää uskoasi ja omantuntosi varmuutta. Mikään muu ei tuo sinulle pysyvää lohtua kuin Jumalan itsensä varma sana, evankeliumi, kaikissa muodoissaan. Yksin se tuo sinulle Kristuksen ja hänen verensä ja todella päästää sinut synneistäsi, tänäänkin! ”Katsohan, tämä on evankeliumimme ihana opetus siitä, kuinka Kristusta on oikein etsittävä ja kuinka hänet on löydettävä; se osoittaa sen oikean lohdutuksen, joka rauhoittaa murheelliset omattunnot, niin että kaikki kauhistus ja hätä häviää ja sydän taas ilostuu, tullen aivan kuin uudestisyntyneeksi.” (Luther) Jeesus sanoo sinulle: ”Ne sanat, jotka minä puhun, ovat henki ja ovat elämä.” (Joh.6:63) ja ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.” (Matt.24:35).
Vaikka me emme siis voi tulla Kristuksen luo, on hän luvannut tulla meidän luoksemme ja olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti (Matt.28:20). Me etsimme Kristusta ja tulemme hänen luokseen sieltä, missä hän tulee meidän luoksemme! Tässä päivittäisessä Jumalan luo palaamisessa toimii yhä tänäänkin meidän pyhä kasteemme. Me omistamme Kristuksen armoineen päivittäin palaamalla kasteeseen. Päivittäinen kasteeseen palaaminen on jokapäiväistä syntien kauhistumista ja Kristuksen armon varaan uskon kautta jäämistä. Näin saamme päivittäin yhä uudelleen omistaa Kristuksen ja pukea hänet yllemme. Luther kirjoittaa Vähässä-katekismuksessa: ”Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee? Vastaus: Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.”
Sanan kautta Isä kutsuu meidät luokseen, sanan kautta Kristus tulee luoksemme ja sanan kautta Pyhä Henki tuo meidät hänen luokseen. Tämä sana on meillä ensin kasteessa, johon päivittäin palaamme tunnustaen syntimme – sitten se on meillä luettuna Raamatussa ja julistettuna synneistäpäästössä sekä saarnassa – sekä Herran pyhässä ehtoollisessa, jossa Kristuksen sanat tuovat meille syötäväksi ja juotavaksi hänen ruumiinsa ja verensä. Näihin kuin pakenemme syntejämme, omantuntomme kauhuja ja kun Kristus näyttää olevan meiltä hukassa etsimme näistä häntä – tiedämme että varmasti löydämme hänet ja näiden kautta hän todella tulee luoksemme. Näissä on meillä omanamme ja luonamme henki ja elämä – Kristus ja varma autuus hänen veressään. Etsi Kristusta näistä, kiinnitä uskosi näihin pyhiin asioihin. Niin saat ”asua Herran huoneessa päiviesi loppuun asti” (Ps.23:6).
Sana tekee työtä meissä ja kasvattaa meitä
Nyt olet tullut Kristuksen luo, Jumalan pyhään temppeliin, ”hänen Isänsä asioiden” ääreen. Sinulle kaikuu Jumalan sana: ”Jeesuksen Kristuksen, Poikani veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä” (1.Joh.1:7). Tämä sana ei ainoastaan lupaa sinulle synneistäpäästöä tai muistuta siitä, vaan myös todella saa aikaan sen, mitä se sanoo. ”Minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei minun tyköni tyhjänä palaja, vaan se tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” (Jes.55:11) Sanan kautta toimii Pyhä Henki ja tuo sinulle kaikki Kristuksen veren lahjat, lohduttaa sinun sydämesi ja puhdistaa omatuntosi Kristuksen verellä palvelemaan elävää Jumalaa (Hepr.9:14). Saat sydämeesi evankeliumin, ilosanoman lupaaman rauhan ja ilon Herrassa! Tehkäämme Marian tavoin: ”Ja hänen äitinsä säilytti nämä sanat sydämessään.” Säilyttäkäämme mekin Jeesuksen sana sydämessämme ja antakaamme sen tehdä työnsä meissä.
Et ole enää eksynyt eikä Kristus ole luotasi pois, vaan Jumalan temppelissä toimii Jumalan sana ja tekee sinut Jumalan pyhäksi asuinsijaksi ja temppeliksi, jossa Isä, Kristus ja Pyhä Henki asuu! ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1.Kor.3:16) Näin Kristuksen sana ja sen kautta toimiva Henki pyhittää meidät ja ottaa meidät Isän yhteyteen. Jumalan armon saaneina, Kristuksen veren puhdistamina ja Pyhän Hengen Jumalan temppeleiksi pyhittäminä me saamme nyt vaeltaa niissä hyvissä töissä, joita Jumala meidän kauttamme tekee (Ef.2:8-10). Saamme kasvaa Kristuksessa ja Jumalan armossa, ja hän antaa armonsa ja rakkautensa kasvaa meissä. ”Koko Jumalan Hengen vaikuttama Raamattu on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (2.Tim.3:16-17).
Kasvattakoon uskon kautta Jumalan sanan voimasta meissä asuva Jeesus Kristus meitäkin viisaudessa ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. Kasvakaamme me armossa Jumalan edessä ja kasvakoon meissä Jumalan armo ihmisten edessä. Näin me jätämme itsemme kokonaan Jumalan armon varaan ja turvaamme Kristuksen vereen Jumalan edessä, mutta ihmisten edessä pyydämme, että Jumalan armo ja Kristuksen veri kasvattaisi meitä kaikissa hyvissä töissä, että meidät huomattaisiin Jumalan lapsiksi ja Kristuksen temppeleiksi.
Puhe Esa Yli-Vainion Paimenjuhlassa Vetelin majalla 3.10.2021
Hyvä juhlaväki, Esa ja Maarit.
On hienoa saada olla täällä tänään todistamassa uuden aikakauden alkua Vetelin ja Karstulan seurakunnissa ja ennen kaikkea sitä rukousvastausta ja Jumalan työtä, minkä äärellä me nyt saamme olla.
Jumala on Pyhän Henkensä kautta kutsunut, siunannut ja lähettänyt Esan toimimaan Kristuksen suuna ja käsinä pyhässä paimenvirassa, minkä välityksellä Kristus itse on kirkkoansa hoitanut sanallaan ja sakramenteillaan apostoleista lähtien jo 2000 vuoden ajan. Se on ihmeellinen asia!
Muistan minun ja Esan lukioajoilta hyvin sen, kuinka pastori Aulis Jalosella oli tapana, varmaankin joka kerta kun hän tuli pitämään jumalanpalvelusta, muistuttaa seurakuntaa tästä Herramme kehotuksesta, jonka edelleen kuulen aina Auliksen äänellä:
”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä eloonsa.” Luuk. 10:2.
Tämä kehotus ei ole selvästikään kaikunut kuuroille korville, sillä tänään me saamme kiittää Jumalaa siitä, että Hän on vastannut meidän rukoukseemme.
Tänään on todella ilon ja kiitoksen päivä. Vaan kuinkahan moni ymmärtää…
Minkälaisesta lottovoitosta ja Jumalan ihmeestä tässä on todella kyse?
Olen kuullut seurakunnissamme aina silloin tällöin ilmaistun huolen ja rukouksen siitä, että Pätiälästä ja Uusitalosta lähtien Seurakuntaliitossa julistettu Jeesuksen veren evankeliumi saisi yhä säilyä meidän seurakunnissamme myös uuden sukupolven myötä. Saman hengellisen perinnön kasvattina, tämä on ollut minunkin rukoukseni.
Helsingin yliopistossa, missä Esan kanssa yhdessä opiskelimme, on vuosittain yli 2000 teologian opiskelijaa, joista pohjimmiltaan jokainen on etsimässä vastauksia elämän ja kuoleman kysymyksiin. Niin kuin kaikki muutkin ihmiset, jokainen heistä etsii totuutta tavalla tai toisella.
Ja jos Pätiälän aikoihin siellä oli vain pieni vähemmistö luterilaiseen tunnustukseen sitoutuneita verievankeliumin ihmisiä, niin nyt, omalla kahdeksan vuoden kokemuksellani voin sanoa, että heitä on vain kourallinen. Joten inhimillisestä näkökulmasta katsoen todennäköisyydet sille, että mikään seurakunta ylipäänsä saa Jumalan sanalle uskollisen pastorin, ovat häviävän pienet. Itse asiassa inhimilliset mahdollisuudet ovat aivan olemattomat, sillä se on aina Jumalan ihme, jos sellainen paimen löytyy.
Verievankeliumin joukko on siis käynyt yhä pienemmäksi. Eikä siinä vielä kaikki…
Kaiken lisäksi ”verievankeliumia” on kahdenlaista
…niin Suomessa kuin koko kristikunnassa ympäri maailman. On oikeaa verievankeliumia ja on väärää tai vääristynyttä verievankeliumia.
Ja täytyyhän niin ollakin! Saatanan toimintatapahan on juuri se, että kun Jumala julistuttaa puhdasta evankeliumia, niin Saatana tekee siitä oman halvan kopionsa, oman ”verievankeliuminsa”, jolla hän pyrkii johtamaan harhaan niin monta kuin on mahdollista.
No miten tunnistaa halvan kopion todellisesta verievankeliumista?
Halpaa kopiota on sellainen julistus, joka saattaa jokseenkin kuulostaa oikealta, mutta joka ei kuitenkaan anna syntiselle sitä, mitä hän todella tarvitsee ja minkä Jumala haluaa hänelle antaa.
Se on sellainen evankeliumi, jossa saatetaan kyllä puhua Jeesuksen verestä, Jeesuksen rististä, Jeesuksen kuolemasta ja sovituksesta, mutta ei anneta Jeesuksen verta ja sovitusta. Sellainen evankeliumi, jossa puhutaan syntien kantamisesta ”ristin juurelle” ja lauletaan ”Golgatan veren voimasta”, mutta jossa ei anneta tuota voimaa syntisille.
Mitä sitten on oikea verievankeliumi?
Mistä Golgatan veren voiman voi löytää ja saada varmasti itselleen syntiensä sovitukseksi?
Uskonpuhdistajamme Martti Luther kirjoittaa:
”Kun minä tarvitsen anteeksiantamusta, niin minä en mene ristin luokse, sillä sieltä minä en sitä löydä”.
Miltä kuulostaa? Eikö monet evankelistat ja hengelliset laulutkin kehota menemään nimenomaan ristin juurelle?
Luther jatkaa:
”Miten sinä luulet pääseväsi ristin juurelle? Ei sitä ole enää olemassakaan. Ja vaikka olisikin, niin Kristus on poistunut sieltä jo kauan sitten. Ei, minä en mene ristin luokse vaan riennän vastaanottamaan Synninpäästön tai Ehtoollisen, sillä niissä ristillä hankittu anteeksiantamus meille jaetaan.”
Ehkä Lutherista tuli juuri siksi uskonpuhdistaja, että hän uskalsi kysyä tarpeeksi niin sanottuja tyhmiä kysymyksiä, kuten sen, että:
”Kerrohan, miten sinne ristin juurelle päästään?”
Jos tähän kysymykseen ei anneta selvää vastausta, niin ehkä kysymys ei ollutkaan niin tyhmä kuin miltä se saattoi kuulostaa.
Jumalan sana, joka on psalmin mukaan ”minun jalkaini lamppu ja valo minun teilläni”, ei voi jättää meitä hämärään näin keskeisessä asiassa. Eikä se jätäkään.
Raamatun opetus on selkeä ja kirkas
Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Kristus valmisti syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen koko maailmalle, kuten Johannes julisti: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”.
Raamatun mukaan Jumalan armotalouden hoito ei kuitenkaan päättynyt tähän, vaan Jumala jakaa tuon valmiin pelastuksen meille kasteessa, sanassa ja ehtoollisessa. Näistä on selvä käsky ja selvät lupaukset Jumalan sanassa. Nämä Pyhän Hengen välineet antavatmeille Kristuksen ja Hänen Golgatalla vuodattamansa veren, joka puhdistaa meidät kaikesta synnistä!
Todellinen Jeesuksen veren evankeliumi eli puhdas evankeliumi on juuri sellainen evankeliumi, joka antaa meille Jumalan Pojan veren ja näin puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Ja koska mikään muu kuin Jumalan Pojan veri ei voi puhdistaa meitä synnistä, niin silloin me tiedämme, että mihin ikinä Jumala sanassaan liittää lupauksen syntien anteeksiantamisesta ja pelastuksesta, siellä meille annetaan Jeesuksen veri, joka jatkuvasti ja aina uudelleen puhdistaa meidät kaikesta synnistä!
Kasteesta
Pietari opettaa, että niin kuin Nooa perheineen pelastui arkissa veden kannattelemana, niin samoin ”teidät pelastaa nyt kaste”. 1.Piet. 3:21.
Synninpäästöstä
Jeesus sanoo apostoleilleen:
”Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksiannetut; joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh. 20:23.
Sanan saarnasta
Jeesus sanoo:
”Joka kuulee teitä, hän kuulee minua” Luuk. 10:16.
”Ne sanat, jotka olen puhunut teille, ovat henki ja ovat elämä” Joh. 6:63.
Ehtoollisesta
Paavali kirjoittaa:
”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole Kristuksen veren osallisuus? Se leipä, jonka me murramme, eikö se ole Kristuksen ruumiin osallisuus?” 1. Kor 10:16.
Näinhän Kristus itse oli ehtoollista asettaessaan opettanut.
Näitä pelastuksen välineitä hoitamaan, Jumala on Esan kutsunut. Raamattu kutsuu pastorin virkaa sovituksen viraksi juuri sen tähden, että sen kautta Kristus jakaa meille verensä.
Tämä on se todellinen verievankeliumi ja meidän luterilaisten kallein aarre ja perintö, että Kristus itse tulee meidän luoksemme ja jakaa sovituksen viran kautta meille oman verensä syntiemme anteeksiantamiseksi.
Vaikka Kristuksen lampaita on muuallakin kuin luterilaisessa kirkossa niin sanoin, että se on meidän luterilaisten kallein aarre, siitä syystä, että luterilainen tunnustus on ainoa tunnustus koko protestanttisessa kristikunnassa, joka opettaa Raamatun mukaan, että me saamme todellisesti vastaanottaa Kristuksen veren, jota meidän ei tarvitse omalla uskollamme hakea Golgatan kummulta tai taivaan korkeuksista, vaan se tuodaan ja jaetaan konkreettisesti meille sovituksen viran kautta siellä, missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä.
Seurakuntaliiton hengelliset suunnannäyttäjät Heino Pätiälä ja Brynolf Uusitalo
…olivat tämän todellisen verievankeliumin julistajia ja puolustajia.
Pätiälä kirjoittaa:
”Älä halveksi Jumalan sanaa ja sakramentteja. Henki, vesi ja veri: evankeliumi, kaste ja Herran pöytä takaavat sinulle iankaikkisen elämän. Jos tahdot helvetin tulen välttää ja saavuttaa taivaan autuuden, niin jää Jeesuksen turviin, sanan ja sakramenttien armovirroille, joista sydämeesi virtaa lohdutus, rauha ja autuuden varmuus.” (Raamatullinen uskonoppi)
Ehtoollisesta Uusitalo kirjoittaa:
” Kristus on sanonut ennen taivaaseen astumistaan opetuslapsilleen: ‘Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.’ Samoin: ‘Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siinä minä olen heidän keskellään.’ Tämä lohdutus riistetään meiltä, jos kielletään Kristuksen ruumiin ja veren todellinen läsnäolo Pyhässä Ehtoollisessa. Ne, jotka hyökkäävät ehtoollisoppia vastaan, eivät tahdo uskoa, että Kristus on jumalihmisenä läsnä seurakunnassaan. Mutta ei kirkko ole vain koulu, jossa on Jeesuksen oppi, jossa häntä muistellaan, vaan se on armovaltakunta, jossa Herra Kristus kuninkaana on läsnä ja hallitsee. — Älä anna saatanan ryöstää itseltäsi tätä kalleutta.” (Paimen -lehti)
Jumalan armosta Saatana ei ole saanut ryöstää Esalta tätä kalleutta. Esa on tänään myös luvannut pysyä tässä uskossa ja tässä tunnustuksessa. Ja se on jo enemmän kuin lottovoitto mille tahansa seurakunnalle, se on Jumalan ihme ja rukousvastaus.
Mutta onko Esalla myös voimaa pitää kiinni tästä uskosta ja lupauksesta?
Ei varmasti ole. Esalla on yhtä vähän voimaa pitää uskostaan ja lupauksestaan kiinni kuin oli Israelin kansalla erämaassa, toisin sanoen: ei lainkaan. Niin kuin ei ole kenelläkään meistä syntisistä ihmisistä. Ja sen tähden Esan tulee itse yhtä lailla elää Jeesuksen veren evankeliumista.
Siksi kehotan nyt Esa sinua…
jatkossakin päivittäin, Jumalan sanalla ja rukouksella, elämään kasteestasi, jossa sinut pestiin puhtaaksi kaikesta synnistä Jumalan Pojan verellä.
Elä itsekin siitä sanasta, mitä julistat ja muista, että pastorikin tarvitsee pastorin, jolle tunnustaa syntinsä ja jolta saat kuulla synninpäästön sanat, jotka Jeesuksen veren voimasta antavat kaikki sinun syntisi anteeksi.
Ja muista, että Herramme antoi ruumiinsa ja verensä meille syötäväksi ja juotavaksi juuri sen tähden, että ”Sydämestä lähtevät kaikki pahat ajatukset ja teot”. Muista, että Jumalan voima on Jeesuksen ruumiissa ja veressä, jotka puhdistavat sinun sydämesi kaikesta huonosta omastatunnosta ja kaikista kuolleista ja hyödyttömistä teoista palvelemaan ilolla elävää Jumalaa!
Tässä verievankeliumissa niin teillä, Esa ja Maarit, kuin myös meillä kaikilla, on kestävä lohdutus ja varma toivo; sillä me saamme jo nyt olla osallisia Karitsan hääateriasta täällä maan päällä.
Niin kuin vihkimyksessä kuulimme, seurakunnan tehtävä on muistaa rukouksin omaa paimentansa ja hänen perhettänsä. Näin voimme kantaa heitä jatkuvasti Jeesuksen luo.
Rukous on kantanut meitä tähän asti ja ainoastaan rukoilevalla seurakunnalla on myös tulevaisuus.
Jeesus sanoo: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä”.
Mutta Hänen kanssaan kaikki on mahdollista.
Loppusanoiksi
Esalle ja varmasti myös Maaritille tutuksi tullut vanhan testamentin professori ja verievankeliumin julistaja, John W. Kleinig, on sanonut, että hänen kokemuksensa mukaan:
”Kaikkein suurimmat asiat…tapahtuvat pienissä seurakunnissa”
Yleensä uskollinen sanan ja sakramenttien hoito ei vedä puoleensa suuria joukkoja, ellei Jumala armossaan salli erityistä herätyksen aikaa, jota me saamme jatkuvasti Häneltä rukoilla ja pyytää. Jumalalle sekin on mahdollista.
Mutta riippumatta siitä, minkä kokoinen seurakunta on koolla, jos Jumalan sana, Pyhä kaste ja Herran pöytä ovat oikeassa käytössään, niin silloin meidänkin pienet seurakuntamme saavat olla syntisten pesupaikkoja ja taivaan portteja. Ne saavat olla lähteitä, jotka pulppuavat vettä iankaikkiseen elämään.
Jumala sen suokoon.
Ja Jumala siunatkoon Esaa ja Maaritia sekä heidän pienokaistaan; ja Vetelin sekä Karstulan seurakuntia, ja meitä kaikkia, kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Aamen.
Luuk.21:25-33: ”Ja on oleva merkkejä auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja maassa kansoilla ahdistus, ja he ovat epätoivossa meren pauhun ja hyrskyn vuoksi. Ja ihmiset menehtyvät pelosta ja sen odottamisesta, mikä kohtaa maanpiiriä; sillä taivaan voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suuressa voimassa ja kunniassa. Mutta kun tämä alkaa tapahtua, niin ojentakaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän lunnain ostettu vapautuksenne on lähellä.” Ja hän sanoi heille vertauksen: ”Katsokaa viikunapuita ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat, niin siitä näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä on jo lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukukunta ei katoa, ennekuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Room.1:7)
Ajan merkit
Jeesus viittaa niihin merkkeihin, jotka tulevat viimeisinä päivinä, ennen maailman loppua. Hänen antamansa kuva näistä päivistä on hurja ja kauhistuttava: Ihmiset joutuvat keskelle vaikeuksia ja ahdistusta, jopa koko luomakunta järkkyy. Epätoivo ja pelko valtaa ja ihmiset kuolevat pelosta. Maan ja taivaan voimat järkkyvät. Tämä luomakunta järkkyy ja katoaa, sillä se on syntiin langennut. Se on kuin suuri kello, joka on alkanut tikittää hiljalleen kohti loppumistaan Aadamin lankeemuksesta lähtien.
Koko luomakunta huokaa synnin alla ja tekee kuolemaa. Se odottaa Kristuksen tulemista ja vapautumista katoavaisuuden alaisuudesta. Tämän kuvauksen tarkoitus ei ole kuitenkaan saada meitä ahdistumaan, vaan hän on kertonut nämä meille, jotta me voisimme suurtenkin ahdistusten keskellä seistä rohkeina ja löytää lohdun. Apostoli Paavali kirjoittaa meidän ja luomakunnan yhteisestä huokaamisesta ja lunastuksen odotuksesta:
”Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksiottamista, meidän ruumiimme lunastusta. Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.” (Room.8:18-25)
Maassa rauha ihmisille
Keskelle epätoivoa, ahdistusta ja pelkoa Jeesus on luvannut antaa tulevaisuuden ja toivon, sekä oman rauhansa. Lopulta tämän maailman lopun merkit ovat merkkejä Kristuksen paluusta ja Jumalan valtakunnan sekä uuden luomakunnan tulemisesta. Jeesus sanoo lopunaikoina tulevista katastrofeista ja hädästä yllättävästi näin: ”Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.” (Matt.24:8). Nämä ahdistukset ja järistykset ovat vain synnytystuskia, jotka ovat kyllä itsessään kivuliaita ja hirveitä, mutta niiden jälkeen seuraa onni ja ilo: Uusi taivas ja maa on tulossa! Kristus on tulossa takaisin! Kuninkaan paluun hetki on lähellä! Kuten synnytyksessä katsomme sitä seuraavaan iloon lapsen syntymästä, samoin katsomme keskellä hätää ja ahdistusta kohti tulevaa hyvää: autuuttamme ja uutta luomakuntaa. Tästä meille on sanottu Ilmestyskirjassa, joka on Kristuksen lohdutuskirje hädänalaiselle kirkolleen:
”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.’” (Ilm.12:1-4)
Keskellä suurinta ahdistusta, pelkoa ja epätoivoa tulee Kristus antamaan lohdun ja rauhan. Hän tekee sen tänään sanansa ja sakramenttiensa kautta. Teillekin, jotka olette hätää kärsiviä ja pelkäätte tulevaa, kuuluu sana: ”Ojentakaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän lunnain ostettu vapautuksenne on lähellä.” Saamme omistaa keskellä suurintakin hätää tämän lohdun ja Kristuksen rauhan jo tässä ja nyt. Kristus on meidät lunastanut ja tarjoaa lunastusvertansa sinulle sanassaan ja ehtoollisessa jo nyt, vaikka lopullinen lunastuksemme hetki onkin vasta tuloillaan. Se on jo käsillä. Meidän ja luomakunnan yhteiseen huokaamiseen, odotukseen ja hätään tuo Jumalan sana meille tänäänkin tämän lohdutuksen:
”Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?… Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?… Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room.8:31-32, 35, 38-39)
Kristus on luvannut antaa meille hänen rauhansa, sellaisen, jota maailma ei voi antaa (Joh.14:27). Maailmassa meillä on ahdistus, hätä, pelko ja suru. Kaikki tämän maailman lohdutus pakenee ja sortuu, mutta me saamme tulla kaikessa hädässämme Herran Jeesuksen luo. Jeesus sanoo meillekin tänään: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16:33).
Kun siis sinulla on pelko, saat kääntyä Kristuksen puoleen rukoillen: ”Herra, minä pelkään. Ole sinä minun rohkeuteni”. Huolissa saamme rukoilla: ”Herra, minä olen epätoivoinen, ole sinä minun lohdutukseni.” Keskellä syntiä ja kuolemaa saamme rukoilla: ”Herra, olen syntinen, ole sinä minun elämäni ja pelastukseni.” Ja tähän pyyntöömme vastaa Kristus sanassaan ja ehtoollisessa, antaen meille itsensä ja verensä, koko uhrinsa ja sen kaikki lahjat: iankaikkisen elämän ja hänen rauhansa, joka ylittää sydämemme ja ajatuksemme. Näin me saamme olla osalliset siitä joulun sanomasta, jota enkelit julistivat paimenille ja koko maailmalle: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan hänellä on mielisuosio!” (Luuk.2:14)
Viikunapuuvertaus
Jeesus kertoo vertauksen viikunapuusta. Kun näemme siihen puhkeavan hedelmiä, tiedämme kesän olevan lähellä. Maailman mullistukset ja suuret ahdistukset ovat osaltaan näitä hedelmiä. Ne eivät näytä eivätkä tunnu mukavilta, vaan saavat aikaan pelkoa epäuskoiselle ihmiselle, hän kun näkee vain luomakunnan kuolinkorinan. Mutta meille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa olemme, nämä merkit kertovat iankaikkisen elämän ja lunastuksemme hetken olevan jo lähellä. Se on meille lohdullinen sanoma keskellä suurta ahdistusta. Kristus on kohta täällä, kohta alkaa iankaikkinen kesä, Karitsan häät ja uuden luomakunnan aika. Sitä varten meidät on lunastettu, sitä päivää iloiten odotamme, erityisesti keskellä ahdistusten.
Keskellä kaiken katoavan ja horjuvan saamme kestävän turvan ja varmuuden yksin Kristuksen sanoissa. ”Minun sanani eivät katoa”. Kaikki muu katoaa ja kuolee, mutta Kristuksen sana pysyy ja kestää, on varma ja turvallinen. Siksi saamme rakentaa elämämme ja uskomme yksin sen varaan.
Kutsu rauhaan
Meitä kutsutaan Herran rauhaan ja lepoon, hänen sanansa ja ehtoollisen äärelle. Heprealaiskirjeen kehotus kaikuu lujana:
”Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’. Mutta tuo ’vielä kerran’ osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.” (Hebr.12:26-29)
Meidän Jumalamme on meille puhdistava tuli, joka Pyhän Hengen liekillä ja Kristuksen verellä puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jumalalle meidän kokoontumisemme hänen eteensä on ihanaa, hän iloitsee siitä suurella ilolla ja rakkaudella. Siksi tulkaamme hänen eteensä pyhällä arkuudella, mutta nostaen päämme ja seisten rohkeana, sillä hänen sanansa ja armonsa pysyy iankaikkisesti ja hän antaa meille rauhan keskelle kaiken luodun sortumista ja ahdinkoa.
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil.4:7)
Matt.21:1-9: Ja kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta ja sanoi heille: ”Menkää kylään, joka on edessänne, niin te löydätte heti aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle. Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: Herra tarvitsee niitä; ja heti hän lähettää ne.” Mutta tämä tapahtui, jotta täyttyisi se, mitä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ”Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee sinun luoksesi sävyisänä ja ratsastaen aasilla, työaasin varsalla.” Niin opetuslapset menivät ja tekivät, niinkuin Jeesus oli käskenyt, toivat aasintamman ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle. Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat puista oksia ja hajottivat tielle. Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: ”Hoosianna, Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä. Hoosianna korkeuksissa!”
”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!” (Gal.1:3-4) Kristus tuli ensimmäisen kerran meidän luoksemme nöyränä kuninkaana, orjan muodossa, antaakseen itsensä uhriksi meidän pelastukseksemme. Toisen kerran hän tulee kirkkaudessaan ja kunniassaan ottamaan meidät iankaikkiseen valtakuntaansa, kuten saimme viime viikolla tuomiosunnuntaina kuulla. Kuten Kristus viimeisen kerran saapui Jerusalemiin aasilla, hän on tullut meidän luoksemme tänään nimessään, sanansa ja sakramenttiensa kautta, niillä ”ratsastaen”. Meidät asetetaan hänelle laulavan kansan joukkoon.
Kuninkaan tie kohti temppeliä
”He lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle.” Öljymäki ja Beetfageovat Jeesuksen ”rikospaikka” ja pidättämisen paikka. Siellä hän julkisesti alkoi lähestyä Jerusalemia ”Kunnian kuninkaana.” Samaan aikaan Jeesuksen ratsastaessa Ölymäeltä ratsasti todennäköisesti ”Kuninkaan portista” kuningas Herodes toisessa saatossa. Rikossyyte, jonka perusteella hänet tältä paikalta, Öljymäeltä, Getsemanen puutarhasta myös pidätettiin, oli se, joka tekstin muodossa myös naulittiin hänen yläpuolelleen ristille: ”Jeesus Nasaretilainen, Juutalaisten kuningas” (Joh.19:19). Siellä Jeesukselle lauloivat ylistyslaulua samat juutalaiset, jotka myöhemmin huusivat Pilatukselle hänestä: ”Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet! Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari”. (Joh.19:15)
Öljymäeltä laskee Jerusalemiin tie, joka johtaa suoraan Kidronin laakson kautta temppeliin kultaisesta portista/armoportista (Sha’ar HaRahamimi). Se sijaitsee Jerusalemin Temppelivuoren itäosan muurissa, ja on luultavasti vanhin vanhan kaupungin porteista. Juutalaisen tarinan mukaan Messias tulee Kultaisen Portin kautta Jerusalemin kaupunkiin. Tämä lienee yksi syy Kultaisen portin sulkemiseksi. Juutalaiset uskovat myös, että ”kansojen viimeinen tuomio pidetään Kultaisen portin luona”. Tästä portista Jeesus ratsasti, osoittaen olevansa juutalaisten odottama luvattu messias -kuningas, joka tuo Jerusalemille lunastuksen (Luuk.2:38) Hän ratsasti armoportista temppelin edustalle, temppeliä puhdistamaan ja siellä saarnaamaan, osoittaen olevansa itse ”armoportti”, Lammasten ovi iankaikkiseen elämään (Joh.10:7,9), sekä olevansa itse Uuden liiton temppeli (Ilm.21:22) ja Jumalan uhrikaritsa, joka kantaa maailman synnit ja saa verellään aikaan täydellisen syntien sovituksen. Nyt tuo portti on suljettu, sillä juutalaiset yhä odottavat messiastaan, eivät tiedä hänen jo tulleen. Meille portti taivaaseen on Kristuksessa auki!
Jeesus oli menossa julkisesti odotettuna kuninkaana Jerusalemiin puhdistamaan temppeliä. Hänen valtakuntansa on Jumalan valtakunta, hänen ei tule ajamaan ulos Roomalaisia Jerusalemista, vaan ajaa temppelistä ulos rahastajat. Hän puhdistaa temppelin, Herran pyhän huoneen. Tänäänkin hän on tullut luoksemme puhdistaakseen meidät verellään ja tehdäkseen meidät Herran pyhiksi temppeleiksi antamalla meidän sydämiimme Pyhän Henkensä.
Palveleva kuningas
Jeesus lähettää opetuslapset hakemaan aasintamman ja varsan läheisestä kylästä, todennäköisesti Betaniasta. Hän täytti näin hyvin tietoisesti profeetta Sakariaan ennustuksen aasilla ratsastavasta messiaskuninkaasta: ”Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.” (Sak.9:9). Hän tulee myös sinulle, sinun luoksesi ja sinua varten. Hän on vanhurskas ja auttaja, pelastaja – hän tänäänkin pelastaa meidät syntiset vanhurskauttamalla meidät julistamalla meidät vanhurskaiksi sanassaan ja antamalla meille ehtoollisessa syntien anteeksiantamuksen ruumiissaan ja veressään.
Aasin kaltaisena Jeesus tulee kansansa luo nöyränä, lempeänä ja sävyisänä, palvelevana ja alhaisena. Hän ei tule korkeana kuninkaana, jota tulee palvella, vaan kuninkaana, joka tulee itse palvelemaan ja antamaan henkensä kansansa puolesta. Ihmisen Poikaka ei tullut ”palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Matt.20:28). Hän on tullut tänäänkin meidän keskellemme meitä palvelemaan, eli liturgioimaan – antamaan meille pelastustyönsä ja verensä ansion. Sanoohan Kristus: ”Missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Matt.18:20); ”Minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.” (Luuk.22:27)
Kuten Jeesus tuli ratsastaen aasilla kansansa luo, hän tulee kansansa luo – eli teidän luoksenne käyttäen sanaansa ja sakramenttiaan. Missä Kristuksen asettama sovituksen sana ja sitä jakava sovituksen virka on (2.Kor.5:18-20), siellä Kristus itse on jakamassa ansiotaan, ruumiinsa ja verensä armoa – syntien anteeksiantamusta ja täydellistä synneistä puhdistusta. Sanassa ja ehtoollisessa kuuluu Kristuksen itsensä julistus sinulle: ”Katso, Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastuksesi tulee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.” (Jes.62:11). Älä pahastu näihin Kristuksen saapumisen välineisiin kuten ei häntä juhlinut kansakaan pettynyt aasilla ratsastavaan Kristukseen.
Tuon aasin paikalla on myös jokainen kristitty! Luther sanoo: ”Jokainen ihminen on kuin aasi, jolla ratsastaa joko Kristus ja Perkele.” Joko ihminen on aasi, jolla ratsastaa perkele kohti helvettiä, tai sitten hänellä ratsastaa Kristus kohti taivaallista Jerusalemia. Samanlainen ajatus löytyy myös kirkkoisä Augustinukselta. Kuten opetuslapset tulivat päästämään sidotun aasin ja viemään Jeesuksen luo, samalla tavalla Jeesus on lähettänyt sananpalvelijansa päästämään sinut syntiesi siteestä ja tuomaan sinut Kristuksen luo. Kasteessa sinut on vapautettu synneistäsi Jeesuksen verellä ja tehty Jeesuksen opetuslapseksi (Matt.28:19). Näin Jeesus on tullut sinun sydämeesi, ”sinulla ratsastamaan” kohti taivaallista Jerusalemia.
Laulu kuninkaalle
Kansanjoukko laulaa Jeesukselle ”Hoosianna!”. Se tarkoittaa: ”Oi Herra, anna apu” tai ” Herra, pelasta”! Hyvin samanlainen huuto oli kerjäläisen huuto, ”Herra, armahda” (Kyrie eleison). Tuo kansanjoukko olemme me! Me saamme laulaa sanassaan ja sakramentissaan luoksemme tulleelle Kristukselle, kuninkaallemme ”Auta meitä, armahda meitä, pelasta meidät!” Laulamme Kristukselle, joka tosi ihmisenä on Daavidin poika, mutta hän tulee Herran nimessä, tosi Jumalana kansansa luo heitä auttamaan.
Hän on siunattu, koska hän on Herra. Kristuksessa Herra itse on tullut kansansa luo. Yksin Jumala on siunattu, eli yksin häneltä tulee siunaus meille. Siunaus ja Jumalan läsnäolo tulee meille Herran nimessä, Kristuksen ja Pyhän Hengen kautta. Hänen nimessään – sanassaan ja sakramenteissaan, jotka hän alttarilta jakaa, tulee Kolmiyhteinen Jumala meidän luoksemme, kuten hän on itse luvannut: ”Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua.”(2.Moos.20:24). Tämän siunauksen Herran nimessä me saamme Herran siunauksessa omaksemme, sekä kauttaaltaan koko jumalanpalveluksessa. Me olemme Jumalan siunatut, koska meillä on omanamme Isän Jumalan siunaus Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on kuningas, joka sanoo meillekin tänään: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut ja perikää se valtakunta, joka on teille valmistettu.” (Matt.25:34.)
Siksi saamme laulaa myös ”Hoosianna korkeuksissa!” Taivas on Kristuksessa nyt maan päällä, ja me ihmiset, hänen kansansa saamme osallistua Herran ylistykseen taivaallisessa enkelten jumalanpalveluksessa yhdessä enkelten kanssa. Siksi on oikein yhtyä enkelten ja kaikkien pyhien kanssa pyhä -hymniin, jossa yhdistyy enkelten temppelissä Jumalalle laulama ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot, taivas ja maa on täynnä sinun kirkkauttasi (Jes.6:3) ja kansanjoukon Kristukselle laulama ”Hoosianna korkeuksissa! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä. Hoosianna korkeuksissa!(Matt.21:9).
Matt.5:1-12: Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä sanoen: ”Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä heidän osakseen tulee laupeus. Autuaita ovat ne, joilla on puhdas sydän, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät nimetään Jumalan lapsiksi. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset häpäisevät ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa minun tähteni. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa; samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
Armo ja rauha teille Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (1.Kor.1:3) Kuten Mooses nousi Siinain vuorelle Jumalan ja Israelin välimiehenä ja toi kansalle Jumalan lain, nousee nyt Kristus, meidän välimiehemme vuorelle ja opettaa ihmiseksi syntyneenä Jumalana kansalle. Jeesuksen vuorisaarna, joka on pääosin lain opetusta, alkaa autuaaksi julistuksella. Evankeliumikaan ei kuitenkaan ole kaukana! Onhan autuas ja pyhä jokainen, joka armosta uskoo syntinsä anteeksiannetuiksi Jeesuksen veressä ja avukseen huutaa Herran nimeä (Room.10:13). Kansa kokoontui Jeesuksen luo, häntä kuulemaan. Meidänkin lunastuksemme tarkoitus on olla siellä, missä hän on. ”Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva…” (Joh.12:26); ”… minä tulen takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh.14:3) Hän on tänään koonnut meidätkin luokseen pyhälle vuorelleen, omaan valtakuntaansa. Tälle vuorelle olemme tulleet enkeleiden ja kaikkien pyhien luo, Jumalan ja Kristuksen veren luo (Hebr.12:22-24). Kristus on ottanut meidät luokseen, jotta voisi sanansa kautta antaa meille tänäänkin valtakuntansa aarteet.
”Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.”
Hengessä köyhä on hän, jolla ei ole mitään ansiota, jolla voisi kuvitella lunastavansa taivasten valtakunnan. Lain tehtävä on riistää meiltä kaikki oma kelpaavuus ja ansio taivaan ansaitsemiseksi. Se julistaa: ”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” (Room.3:12). Kun laki on tehnyt meidät köyhäksi, voimme evankeliumista uskoa taivaan valtakunnan ja autuuden lahjana, armosta, ilman tekoja. ”Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä” (Room.4:16). Kristus on tullut tähtemme köyhäksi, jotta me hänessä ja hänen kalliissa veressään saisimme kaikki Jumalan valtakunnan rikkaudet. 2.Kor.8:9: ”Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte”. Jumalan valtakunta on ”vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä” (Room.14:17), jonka Kristus antaa sinulle tänäänkin. Siksi saat olla armosta autuas, Kristuksessa rikas, omistaa hänen valtakuntansa.
”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.”
Laki saa myös aikaan murheen synneistä. Se tekee meidät syntisiksi ja saa aikaan synnintunnon (Room.3:20). Laki osoittaa kymmentä käskyä sanoen: ”Joka ne täyttää, saa niistä elää” (Gal.3:12). Se saa aikaan myös surun meissä, sillä tunnustamme syntimme – sen että emme ole tätä lakia täyttäneet. Tarvitsemme lohdutusta, evankeliumia, synneistä anteeksiantamusta. Nyt Kristus tulee lain tuomion jälkeen luoksesi ja julistaa sinulle: ”Jos tunnustat syntisi, olen minä uskollinen ja vanhurskas, niin että annan sinulle synnit anteeksi ja puhdistan sinut kaikesta vääryydestä. Minun vereni puhdistaa kaikesta synnistä” (vrt. 1.Joh.1:9,7). Näin toteutuu Paavalin sana: ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu.” (2.Kor.7:10) Siksi olemme autuaat, koska Kristus meitä lohduttaa ja pesee meidät verellään puhtaaksi.
”Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan.”
Koska laki tekee meidät hengellisesti köyhiksi, se myös nöyryyttää ylpeän ja omavanhurskaan fariseuksen meissä. Mitään kerskaamista ei meillä ole Jumalan edessä – kuten ei ollut kenelläkään pyhällä, Aabrahamista lähtien (Room.4:1-3). Mutta siksi saamme jäädä armon, ei ansion varaan. Kristus sanoo tänäänkin: ”Joka ei töitä tee, vaan uskoo minuun, joka vanhurskautan jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi” (Room.4:5). Töitä siis teemme armosta autuaina, mutta emme niistä kerskaa, sillä kerskauksemme on Kristus ja hänen verensä armo, jonka saamme sanassa ja sakramenteissa uskon kautta omistaa. ”Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” (Room.3:27-28) Siksi olemme autuaat, koska Kristus vanhurskauttaa meidät armosta ja antaa meille armosta valtakuntansa. Hänen armonsa ja verensä onkin meidän kerskauksemme.
”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.”
Laki osoittaa meille syntisyytemme ja sen, että meillä ei itsellämme ole Jumalan vanhurskautta. Se julistaa: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa” (Room.3:10-11). Jumalan vanhurskauden puuttuminen ja laki saa meille aikaan Kristuksen hankkiman armovanhurskauden nälän ja janon. Me tarvitsemme syödäksemme ja juodaksemme Jumalan vanhurskauden ateriaa. Tämän Kristus haluaa antaa jokaiselle, joka uskossa tulee hänen luokseen. Hän antaa itsensä meille elämän leipänä syötäväksi ja elämän vetenä juotavaksi. Erityisesti vanhurskauden ruoka, jolla hän meidät ravitsee, on hänen ruumiinsa ja verensä Herran pyhässä ehtoollisessa. Kaikki lahjat saamme tosin niin sanassa kuin kasteessakin, mutta ehtoollisessa saamme todella syödä ja juoda Kristuksen ruumiin ja veren uhrin, edestämme annetun ja vuodatetun, jotta meillä olisi hänen uhrinsa hankkima vanhurskaus ja kaikki lahjat. Jeesus sanoo tänäänkin sinulle: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.” (Joh.6:53-56). Kun uskossa syöt Kristuksen ruumiin ja veren, olet hänessä autuas ja tulet ravituksi hänen vanhurskaudellaan.
”Autuaita ovat laupiaat, sillä heidän osakseen tulee laupeus.”
Laki osoittaa myös, kuinka heikkoja ja kelvottomia olemme armahtamaan ja osoittamaan laupeutta meitä vastaan rikkoneille. ”Heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.” (Room.3:14). Tässäkin joudumme jäämään Jumalan armon varaan. Tulemme Kristuksen luo, jotta hän voisi verellään pestä ja puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1.Joh.1:7) – sekä niistä, mitä olemme tehneet, että niistä, mitä meitä vastaan on tehty. Vasta Jumalan rakkaus saa meidät rakastamaan, vasta hänen laupeutensa ja anteeksiantamuksensa tekee meidät autuaiksi ja saa aikaan meissä myös anteeksiantamuksellisen mielen lähimmäistämme kohtaan. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1.Joh.4:10-11);
”Autuaita ovat ne, joilla on puhdas sydän, sillä he saavat nähdä Jumalan.”
Sama laki osuu meidän sydämeemme. Jokaisen meidän omatuntomme on likainen ja tahrainen synnin tähden. ”Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.” (Room.3:18) Tästä pahasta sydämestä lähtevät kaikki kirouksen ja herjauksen sanat, kaikki pahat tekomme, kaikki synnin hedelmät, kuten Jeesus julistaa: ”Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.” (Matt.15:18-19). Siksi meidän tulee käydä Jeesuksen veren luokse, jotta hän voisi puhdistaa sydämemme ja omantuntomme. Ja juuri sydämesi ja omantuntosi Jeesus verellään pesee puhtaaksi ja antaa syntisi anteeksi. ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Hebr.9:14). Näin saamme rauhoittaa sydämemme, joka meitä syyttää (1.Joh.3:19-20), ja turvata Jumalan sanan varmempaan todistukseen – Kristuksen vereen, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri (Hebr.12:24). Näin olet autuas, kun katsot Kristuksen verta ja Jumalan sanaa – näin saat nähdä Jumalan kasvot ja käydä sydän puhdistettuna kaikkein pyhimpään Kristuksen ruumiin ja veren kautta (Hebr.10:20,22).
”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät nimetään Jumalan lapsiksi.”
Tätäkään emme lain edessä täytä. Laki julistaa meille: ”Hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne.” (Room.3:16-17). Me tarvitsemme ensin sitä, että saamme Kristuksen rauhan. Hän on ristillä verellään tehnyt rauhan Jumalan ja ihmisten, taivaan ja maan välille. ”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” (Kol.1:19-20, vrt. Ef.2:15-18). Siksi jouluyönä enkelit lauloivat paimenten kanssa kedolla taivaallista ylistystä: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan hänellä on mielisuosio!” (Luuk.2:14). Tähän enkelten lauluun olemme saaneet liittyä, kun olemme saaneet ottaa vastaan synneistä päästön Kristuksen veressä sekä hänen rauhansa sydämeemme. Siksi meistä on hänessä tehty myös rauhantekijöiksi maailmaan. Kristus antaa oman rauhansa sinulle tänäänkin, sanoen: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille… Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.” (Joh.14:27; Joh.20:21)
”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan
Nyt Jeesus kohdistaa sanansa suoraan opetuslapsilleen – ja meille, sanoen: ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset häpäisevät ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa minun tähteni.” Kun maailma vainoaa, pilkkaa ja ahdistaa meitä Kristuksen tähden ja sen vanhurskauden tähden, joka meillä hänen kauttaan armosta on, tiedämme olevamme hänessä. Sillä maailma ei vainoa meitä, vaan Kristusta (Joh.15:18-20). Siitä myös tiedämme olevamme autuaita, sillä tiedämme olevamme Kristuksen omat, joita maailma vainoaa. Vainottua seurakuntaa Kristus lohduttaa Pietarin kautta: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” (1.Piet.4:12-14)
Pyhien yhteys – yhteys Jeesukseen
Jeesus on ainoa, joka voi julistaa ”Te olette autuaat”, ja hänen sanansa saa aikaan sen, mitä hän sanoo. Hän on Jumalana se, joka yksin voi autuuttaa. Hän on myös yksin ainoa ihminen, joka on täysin täyttänyt nämä kaikki vaatimukset. Autuus on hänessä itsessään. Siksi vanha Simeon sanookin pidellessään pientä Jeesus-lasta käsissään: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä”. (Luuk.2:29-31). Samoin Pietari julistaa juutalaisille: ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt.4:12). Kärsimyksellään ja kuuliaisuudellaan hän on tullut autuudeksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset (Hebr.5:9). Me olemme autuutetut hänen veressään, uskon kautta, armosta (Room.4:16). Tämä autuus on meillä Jumalan lahjana, ettei kukaan kerskaisi (Ef.2:8-9). Autuuden sisältö on syntien anteeksi lukeminen ja niiden pyyhkiminen pois (Room.4:6-7). Koska autuus on yksin Kristuksessa sekä hänen nimessään ja veressään, me olemme autuaat ainoastaan olemalla yhteydessä häneen – siellä missä hänen pyhä nimensä ja verensä ovat. Tätä tarkoitetaan myös sanaparilla ”pyhäin yhteys” (kreik. koinonias toon hagioon; lat. communio sanctorum). Se on ennen kaikkea yhteys ”pyhiin asioihin” – eli Pyhään nimeen, pyhään sanaan ja pyhään ruumiiseen ja vereen. Kun olemme näistä pyhistä asioista uskon kautta osalliset, saamme olla itsekin armosta autuaat ja pyhät. Niiden kautta meillä on myös täydellinen yhteys taivaan valtakunnan enkelten ja kaikkien pyhien kanssa.
”Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.4:7)
