Usko ja epäusko (23.10.2022)

Usko ja epäusko (23.10.2022)

20. sunnuntai helluntaista

Mark.2:1-12: Ja muutamien päivien perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan huoneessa, kokoontui heti paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja hän puhui heille sanaa. Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua, jota kantamassa oli neljä miestä. Ja kun he eivät voineet kansanjoukon tähden päästä häntä lähelle, purkivat he katon siltä kohdalta, missä hän oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: ”Poikani, sinun syntisi ovat anteeksiannetut.” Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään: ”Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin.” Ja heti Jeesus tunsi hengessään, että he ajattelivat itsekseen, ja hän sanoi heille: ”Miksi ajattelette sellaista sydämissänne? Kumpi on helpompaa, sanoa halvatulle: Sinun syntisi ovat anteeksiannetut, vai sanoa: Nouse, ota vuoteesi ja kävele? Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” – hän sanoi halvatulle – ”minä sanon sinulle, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Ja hän nousi heti, otti vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Tässä evankeliumitekstissä on aivan ensiksi hyvin oleellista huomata, minne Jeesus on tässä tullut. Hän on tullut erääseen huoneeseen, jonkun kotiin. Huoneen omistajaa eivät evankelistat kerro. Jeesus tulee tänäänkin meidän huoneeseemme, ja tekee sen omaksi huoneekseen, pyhäksi temppelikseen maan päällä. Siellä, missä on Jumalan nimi ja sana, siellä Kristus on keskellämme(Matt.18.20), ja siellä on hänen huoneensa ja pyhä temppelinsä. Siellä, missä Kristus on, siellä on myös avoin taivaan portti ja Jumalan huone (1.Moos.28:17). Näin todella, koska Kristus on nytkin tullut luoksemme nimensä ja sanansa kautta, ja on keskellämme, on tämäkin huoneemme todella ”Jumalan maja ihmisten keskellä” (Ilm.21:3).

Lutherin opetuksen mukaan me saamme nähdä itsemme Jeesuksen luona Raamatun henkilöiden kautta tänäänkin. Me olemme tuossa huoneessa olevat kirjanoppineet, samoin olemme tuo halvattu, joka lasketaan Jeesuksen luo. Olemme myös hänen ystävänsä, jotka tuovat läheisensä Jeesuksen tykö.

Jeesus opettaa sanaa – usko kuulee tämän sanan

Mitä Jeesus tulee tekemään meidänkin huoneeseemme? Hän tulee opettamaan Jumalan sanaa. Hän tulee sanansa kautta ja sanaa julistamaan. Tämä Jeesuksen opettaminen ei ole ainoastaan tiedollista opettamista, kuten koulussa opetetaan, vaan se on Jumalan eläväksi tekevän sanan – hänen oman sanansa antamista meille niin, että sinullakin olisi sen kuulemisen kautta usko Jeesukseen. ”Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta” (Room.10:17). Jeesus puhuu tänäänkin sinulle oman voimallisen sanansa, jotta sen uskoessasi voisit omistaa tässä sanassa annetun Pyhän Hengen ja iankaikkisen elämän. Jeesus sanoo: ”Ne sanat, jotka minä puhun, ovat Henki ja ovat elämä.” (Joh.6:63) Tämä Jeesuksen julistama sana ei vain puhu Jumalan armosta, syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä, vaan siinä on Jumalan voima, niin että se myös saa aikaan sen, mitä se sanoo (Jes.55:11). Kun Jeesus sanoo tänäänkin: ”Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan” (vrt. Matt.8:13; Matt.15:28) – niin sinäkin uskon ja tässä uskossa pelastua tämän sanan vaikutuksesta.

Siksi saamme tulla Jeesuksen luo häntä kuulemaan rukoillen, että hän lähettäisi Pyhän Henkensä meidän sydämiimme, että uskossa ottaisimme vastaan hänen sanansa, emmekä sitä epäilisi tai epäuskossa torjuisi. Meissä jokaisessa nimittäin asuu pieni kirjanoppinut, joka loukkaantuu Jeesuksen sanoihin ja tekoihin. Haluaisimme itse olla opettajia ja Jumalan sanan mestareita. Pyhä Henki vaikuttakoon sen, että saisimme nöyrinä kuulla Jeesuksen ääntä ja usko häneen meissä syntyisi. Erityisesti saamme rukoilla, että evankeliumin armosana saisi painua syvään sisimpäämme ja aikaansaada meissä uskon kautta iankaikkisen autuuden. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima autuuteen jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, ja myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin on kirjoitettu: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” (Room.1:16-17) Kuule siis, kuinka Kristus sanassaan lupaa myös sinulle apostoli Paavalin kautta: ”Varma on se sana ja kaiken vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan.” 1.Tim.1:15

Jeesus antaa synnit anteeksi – usko omistaa tämän anteeksiantamuksen.

Toiseksi huomaamme, kuinka Jeesus on tullut antamaan synnit anteeksi jokaiselle, joka hänen luoksensa tulee hädässä apua saamaan. Me olemme nimittäin samassa asemassa tämän halvaantuneen kanssa. Meissä ei itsessämme ole voimaa auttaa itseämme. Ei kukaan meistä voi hankkia itse apua omaan synnin hätäänsä ja sairauteensa. Jeesuksen on sanallaan meidät päästettävä synneistämme ja puhdistettava meidän omalla verellään kaikista rikkomuksistamme. Siksi, kun olemme Jeesuksen luo tänään tulleet, olemme tulleet erityisesti syntimme tunnustaen ja Jeesuksen veressä kaikkien syntiemme täydellisen puhdistuksen vastaanottaen. ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itseämme, ja totuus ei ole meissä. Jo me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh.1:7-9). Tämän Jeesus teki jo jumalanpalveluksemme alussa, tekee nyt saarnassa ja kohta jaettavan ehtoollisen kautta. Näin Jeesuksen veri saa tänäänkin puhdistaa sinunkin sydämesi ja omatuntosi ”kuolleista töistä palvelemaan elävää Jumalaa” (Hepr.9:14).

Hän sanoo tänäänkin sinulle, tässä ja nyt: ”Poikani, tyttäreni, sinun syntisi ovat anteeksiannetut”. Hänen verensä on vuotanut sinunkin syntiesi anteeksiantamiseksi. Jeesuksen veri on jo kaikki syntisi sovittanut Isän edessä aina pienimmästä suurimpaan saakka – ja Jeesus yhä lakkaamatta julistaa sinulle tätä syntien anteeksiantamusta sovituksen sanan ja sovituksen viran kautta (2.Kor.5:18-20). Se on jo sinun. Omista se uskomalla se sovituksen sanasta annettuna lahjana itsellesi. Kuule vielä, kun sanon sovituksen virassa, Kristuksen Jeesuksen valtuuttamana – tai paremmin, kuinka hän nyt minun suullani sinulle sanoo: Kaikki syntisi ovat minun veressäni sovitetut ja anteeksiannetut. Ole vapaa kaikista rikkomuksistasi. Ei ole mitään syntiä eikä vääryyttä, jota minun vereni ei olisi pois pyyhkinyt. Usko tämä, niin olet todella autuas ja omistat iankaikkisen elämän sekä kaikki taivaan aarteet! Jeesuksella on tänään sovituksen sanan ja viran kautta valta antaa synnit anteeksi maan päällä. Hän sanoo: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki mitä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa; ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.” (Matt.18:18) Ole vapaa!

Jeesus parantaa – usko omistaa jo edeltä käsin tämän parantumisen

Jeesuksen parannusihmeet olivat, kuten tässäkin evankeliumikohdassa, todistuksena hänen jumalallisesta vallastaan antaa synnit anteeksi ja pelastaa ihmisiä sanansa kautta. Ne toimivat merkkitekoina (kreik. seemeion), todistuksena siitä, että hän on todella tosi Jumala, joka on ihmiseksi syntynyt – ja kaiken, mitä hän tekee ja sanoo, siinä hän toimii jumalihmisenä. Kaiken mitä hän ihmisenä on ja tekee ja kärsii, siitä tulee osalliseksi myös hänen jumaluutensa; ja kaiken, minkä hän Jumalana sanoo, tekee ja voittaa, siitä tulee osalliseksi myös hänen inhimillisyytensä. Vaikka hänessä jumaluus ja ihmisyys eivät muutu tai sekoitu, ei niitä voi mitenkään toisistaan erottaa tai jakaa.

Jeesus antaa vallastaan maan päällä merkiksi sanansa, kasteen ja ehtoollisen, joissa ja joiden kautta hän itse on ja tekonsa tekee tänäänkin. ”Sillä kolme on, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme ovat yhtä. Ja kolme on todistamassa maan päällä: Henki, vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin Jumalan todistus on suurempi; sillä tämä on Jumalan todistus, että hän on todistanut Pojastaan.” (1.Joh.5:7-9) Niissä ja niiden kautta hän itse tulee sinun luoksesi ja tekee kaikki pelastavat tekonsa, antaen syntisi anteeksi ja parantaen sinut kaikesta sairauksistasi. ”Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut” (Jes.53:5).

Mutta samoin kuin synti on yhä meidän lihassamme, vaikka siitä anteeksiantamuksen omistammekin, samoin riippuu meissä kiinni myöskin sairaudet, heikkoudet ja kaikki vaivat. Syntien anteeksiantamus ja parantuminen ovat tässä ajassa ristin alaisia – emme näe sitä, mitä Jeesus meille on tehnyt, ennen kuin vasta silloin, kun hän viimeisenä päivänä kunniassaan palaa. Silloin saamme hänen kanssaan nousta ruumiillisesti ilman syntiä, ilman sairauksia, ilman mitään syntiinlankeemuksen seurauksia. Tähän lupaukseen usko tarttuu jo nyt tässä ajassa vaivojenkin keskellä, ja omistaa jo nyt etukäteen sen, minkä se vasta viimeisenä päivänä saa nähdä: Koska Jumala tahtoi vielä runsaammin osoittaa päätöksensä muuttumattomuuden lupauksen perillisille, vahvisti hän sen valalla, jotta me kahden muuttumattoman teon kautta, joissa Jumalan on mahdotonta valehdella, saisimme voimallisen lohdutuksen, me, jotka olemme päässeet pakoon pitämään kiinni edessä olevasta toivosta, joka meillä on ikään kuin varmana ja lujana sielun ankkurina, joka ulottuu esiripun sisälle asti. (Hepr.6:17-19). Kahdentuhannen vuoden takaa tulee sinulle Kristuksen veri ja puhdistus kaikista synneistäsi nyt uskolla omistettavaksi, ja samalla saat jo etukäteen iloita viimeisen päivän kertakaikkisesta vapautuksestasi kaikesta perkeleen aikaansaannosten alaisuudesta. ”Samoin Kristuskin kerran uhrattuna (on ilmestynyt) ottamaan pois monen synnit, on toisen kerran ilman syntiä ilmestyvä häntä odottaville autuudeksi.” (Hepr.9:28) Saamme jo nyt halvauksesta parantuneen ja syntinsä anteeksi saaneen miehen tavoin kiittää ja ylistää Jeesusta ja Isää Jumalaa hänen suuresta armostaan ja osaksemme tulleista lahjoista.

Läheisen saattaminen Jeesuksen luo – uskovien kutsumus

Suuresti yllättävää tässä kohdassa on se, että Jeesus näkee niiden uskon, jotka tuovat halvaantuneen ystävänsä hänen luokseen, ei niinkään tuon halvaantuneen uskon Nämä Kristukseen uskovat ystävät tuovat halvatun Jeesuksen luokse, koska uskovat hänen voivan ja haluavan häntä auttaa. Jeesus näkee heidän uskonsa ja auttaa heidän halvattua ystäväänsä.

Samoin Jeesus tänäänkin katsoo sinun rukouksiisi, jotka uskossa rukoillen tuot oman läheisesi hänen tykönsä, pyytäen, että Jeesus puhuisi hänelle pelastavan sanansa. Meidätkin kutsutaan uskossa kantamaan ystävämme, jotka ovat hengellisesti halvattuja ja jopa kuolleita – siis epäuskoisia – Jeesuksen luokse rukouksen kautta. Se voi tapahtua myös hyvin konkreettisesti auttamalla ystäviämme ja omaisiamme tulemaan Jeesuksen luokse jumalanpalvelukseen. Kuinka moni tarvitseekaan sitä, että hänet kutsutaan ja käydään hakemassa Jeesuksen luokse, koska ei itse pääse joko vanhuuden, sairauden tai henkisten esteiden tähden. Herra rukouksesi ja pyyntösi kuulkoon ja vaikuttakoon sanansa kautta niiden läheistesi sydämeen, jotka olet rukouksissa hänen eteensä tänäänkin laskenut, ja yhä saat laskea.

Läheisiämme auttamaan ja heidän puolestaan rukoilemaan Jeesus meidätkin tänään lähettää täältä jumalanpalveluksesta. Tähän tehtäväämme hän myös meidät armollaan ja rakkaudellaan varustaa. Olkoon uskonne toiminnassa kuten halvaantuneen ystävien usko oli.

Aamen.

Ja Jumalan armo, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Aamen.

Rakkauden kaksoiskäsky (16.10.2022)

Rakkauden kaksoiskäsky (16.10.2022)

19. sunnuntai helluntaista

Matt.22:34-40: Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeusten suun, kokoontuivat he yhteen; ja eräs heistä, lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: ”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?” Niin Jeesus vastasi hänelle: ”’Sinun pitää rakastaman Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi’. Tämä on suuri ja ensimmäinen käsky. Toinen tämän kaltainen on: ’Sinun pitää rakastaman lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu koko laki ja profeetat.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.  Jeesus tukki saddukeusten suut opettaessaan ylösnousemuksesta (23-33). Nyt hän vastasi fariseusten koko ydinjoukon kysymykseen ja tämän jälkeen tukki heidänkin suunsa opettaen, että messias on paitsi Daavidin poika, myös Daavidin Herra (41-45). Lopulta Matteus kertoo lopputuloksen: ”Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.” (Matt.22:46) Tähän loppui fariseusten ja kirjanoppineiden Jeesuksen haastaminen, muttei suinkaan heidän vihanpitonsa häntä kohtaan.

Raamattukoe Jeesukselle

”Eräs lainoppinut” toimi fariseusten puhemiehenä ja pyrki koettelemaan Jeesuksen oppineisuutta kysyen vaikean kysymyksen, joka oli fariseuksilla alati mielessä myös: ”Mikä on lain käskyistä suurin?” Fariseuksilla oli Jumalan sanassa annettujen lain käskyjen lisäksi myös satoja muita perinnäisasetuksia, yhteensä 613 kappaletta. Heille suurimmat käskyt olivat niitä, jotka sisälsivät suurimmat rangaistukset, jos ne rikottiin (he pitivät erityisessä arvossa varsinkin sapattikäskyä). Saddukeukset hylkäsivät fariseusten säännökset, ja he halusivat nähdä, mitä Jeesus vastasi. Luukas kertoo, kuinka Jeesus aiemmin pisti erään lainoppineen vastaamaan saman vastauksen tähän samaan kysymykseen (Luuk.10:25-28). Tähän rakastamisen käskyyn sisältyy siis koko laki. Tätä varten koko laki on annettu, tämä on koko lain ydin. Lainoppinut oli tähän Jeesuksen vastaukseen hyvin tyytyväinen, kuten Markus toisaalla kertoo (Mark.12:28-31).

Koko laki tiivistettynä

Jeesus ei ohjaa meitä takertumaan käskyjen lisäksi asetettuihin perinnäissääntöihin eikä loputtomiin kiistoihin erilaisista lain tulkinnoista ja arvoasetelmista. Hän tuntee lain sisällön ja tarkoituksen ja osaa tiivistää sen käskyksi rakastaa Jumalaa yli kaiken (5.Moos.6:5) ja lähimmäistään niin kuin itseään (3.Moos.19:18). Tämä tiivistyy yhteen sanaan: Rakasta! Kaikki käskyt sisältyvät tähän suurimpaan käskyyn, ja jos tämän pystyy täysin täyttämään, pitää kaikki muutkin käskyt. Jumalan rakastaminen on käskyistä suurin, sillä Jumala itse on rakkaus (1.Joh.4:8) ja rakkaus lähimmäistä kohtaan on lain täyttymys, sillä se ei tee lähimmäiselle mitään pahaa (Room.13:9-10). Käsky rakastaa Jumalaa ja käsky rakastaa lähimmäistä ovat ”samankaltaisia”, sillä Jumalan rakastamiseen sisältyy lähimmäisen rakastaminen, sillä kaikki ovat luodut Jumalan kuviksi ja ovat Jumalalle rakkaita tekoja. Kuten vanhempia rakastetaan osoittamalla rakkautta myös heidän lapsiaan kohtaan, samoin Jumalan rakastamiseen kuuluu hänen rakkaiden tekojensa rakastaminen. Jos tämän rakkauden käskyn täyttäisimme, pitäisimme koko lain emmekä tekisi mitään syntiä.

Meidän rakkaudettomuutemme

Syntiinlankeemuksen tähden ei meissä ole tätä rakkautta tai kykeneväisyyttä rakastamaan häntä sekä lähimmäistämme lain vaatimalla tavalla. Sen sijaan, kun katsomme itseemme, huomaamme vain vajaata rakkautta. Täydellisen rakkauden Jumalaa kohtaan tilalle on tullut viha ja vihollisuus. Rakkauden lähimmäistä kohtaan tilalle on tullut viha ja katkeruus. Sen ensimmäinen hedelmä on Aabelin murha. Laki julistaa meidät kokonaan sen rikkojiksi, ei täyttäjiksi. Se sanoo meidän mahdottomuudestamme rakastaa Jumalaa: ”Ei kukaan ole vanhurskas, ei yksikään, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet harhaan, kerrassaan kelvottomiksi tulleet; ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.” (Room.3:10:12) Kuten Jeesus tukki lain opettamisellaan saddukeusten ja fariseusten suut, samoin tekee laki meille: ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, jotta jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.” (Room.3:19) Kun laki tämän kertoo sinulle, osoittaen rakkaudettomuutesi ja paljastaen syntisi, ei sinun tule tätä tosiasiaa sievistellä tai kieltää, vaan tunnustaa. ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin petämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. (1.Joh.1:8) Sen sijaan, jos tunnustamme syntimme, niin Jumala ei meitä tuomitse tai hylkää, vaan suuren rakkautensa tähden armahtaa ja puhdistaa kaikesta synnistä Jeesuksen Kristuksen veressä: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh.1:9)

Jumalan rakkaus jumalattomille syntisille

Ja tässä onkin suuri evankeliumin lohdutus sinulle, oi kurja syntinen, joka itsessäsi olet Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen heikko ja kykenemätön! Jumala ei ole hylännyt sinua rakkaudettomuuteen ja vihan alaisuuteen, vaan lähettänyt itse suuren rakkautensa tähden Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittamaan sinunkin vihasi ja katkeruutesi – koko lain rikkomisesi ja syntivelkasi. ”Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä… Mutta Jumala osoittaa rakkauttansa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli edestämme meidän vielä ollessamme syntisiä.” (Room.5:6,8)

Tämä Jumalan valtava armorakkaus Kristuksessa Jeesuksessa ja hänen sovintoveressään puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja rikoksesta, puhdistaa meidät vihasta ja katkeruudesta sekä sitten antaa sydämiimme myös Pyhän Hengen ja Kristuksen rakkauden! ”Siinä ilmestyi Jumalan rakkaus meille, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä rakkaus on, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitukseksi meidän synneistämme.” (1.Joh.4:9-10).

Rakkaus saa rakastamaan

Tästä rakkaudesta seuraa myös kaikki meidän rakastamisemme. Kun Kristus antaa verensä sinulle, siinä saat omaksesi niin syntien sovituksen kuin Jumalan rakkaudenkin. Tällä rakkaudella voit rakastaa niin Jumalaa kuin lähimmäistäsikin. Kun omanasi on Kristus Jeesus, hän sinun kauttasi saa aikaan myös rakkauttaan. ”Rakkaani, kun Jumala on näin rakastanut meitä, niin olemme mekin velvolliset rakastamaan toisiamme.” (1.Joh.4:11) Jumalaa ja lähimmäistämme voimme rakastaa ainoastaan, kun meillä on ensin omanamme Kristus Jeesus verensä ja rakkautensa kanssa. Hän itse vaikuttaa kaiken uudistuksen ja rakkauden, josta käsin laista tulee meille rakas ja mieluisa käsky. Tätä kutsutaan lain kolmanneksi käytöksi.

Pastori Heino Pätiälä kirjoittaa: ”Jumalan suuren rakkauden voimasta sovitti Kristus syntimme, kun hän kuoli oikeaan aikaan jumalattomien puolesta. Kun näemme ja omistamme kaikkien syntiemme anteeksiantamuksen Jeesuksen veressä ja siinä valmiin autuutemme, niin emme voi olla rakastamatta hyvää Jumalaa, jonka lapsia ja perillisiä olemme. Rakkautemme Jumalaa kohtaan ilmenee myös siinä, että pidämme hänen käskynsä. Ne eivät ole raskaita, kun emme niistä etsi autuuttamme.” Ja samoin kirjoittaa pastori B.A. Uusitalo: ”Luonnostamme meillä ei ole rakkautta. Me olemme vihan lapsia. Ef.2:3. Pyhä Henki vuodattaa sydämiimme Jumalan rakkauden evankeliumin kautta sitä uskoessamme. Kun uskomme syntimme sovitetuiksi Jeesuksen veressä, niin sen uskon hedelmänä meissä toteutuu apostolin sana: ’Me rakastamme häntä, sillä hän rakasti ensin meitä’ 1.Jh.4:19. Jumalan suuri rakkaus ristillä vuotaneessa uhriveressä, suuri anteeksiantamus, saa meidätkin rakastamaan. Jeesus itse opettaa, että hän, joka uskoo paljot syntinsä anteeksi, hän myös rakastaa. Lk.7:47.

Kaiken autuuden ja rakkauden lähde

Älä siis jää laista tai omasta itsestäsi kaivamaan rakkautta Herraa tai lähimmäistäsi kohtaan, etenkään silloin, kun tuntuu siltä, että kaikki rakkaus on sinusta kaikonnut. Itsestäsi et sitä löydä ja laki ei sitä sinulle lahjoittaa. Etsi sitä Kristuksen verestä! Anna Kristuksen veren puhdistaa ja pyhittää ensin sinun sydämesi, sielusi, voimasi ja mielesi ja täyttää näin sinut rakkaudella, jotta sitten voisit Herraa ja lähimmäistäsi rakastaa puhtaalla sydämellä, ajatuksilla ja teoillasi rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti.

Anna Jumalan rakkauden synnyttää sinussa vastarakkautta, kuten jo palava kynttilä sytyttää toisen. Kuule evankeliumin sana, jossa Kolmiyhteinen Jumala sanoo: ”Minä rakastan sinua, niin että Kristus on kuollut ja syntisi sovittanut!” Katso kastettasi, jossa sinut on liitetty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen – ja jossa sinut on uudistettu ja jossa sinusta on myös tullut Jumalan temppeli, hänen rakkautensa pyhäkkö. Ota vastaan ehtoollinen, jossa saat omaksesi Kristuksen uhrin, hänen ruumiinsa ja verensä. Siinä sinut puhdistetaan kaikesta synnistä ja katkeruudesta sekä pyhitetään Kristuksen pyhyydellä ja rakkaudella. Näin saat vastaanottaa Jumalan rakkauden sieltä, mistä hän sinulle sen kaikkien muiden lahjojensa ohella Kristuksen veressä antaa. Näin sinä saat ammentaa Jumalan armon, pelastuksen ja rakkauden lähteestä ja tulla myös itse hänen rakkautensa lähteeksi lähimmäisellesi.

”Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.” (1.Joh.4:7)

Aamen.

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Aamen.

Enkelten sunnuntai (2.10.2022)

Enkelten sunnuntai (2.10.2022)

Mikkelinpäivä

Ilm.12:7-12: Ja sota syttyi taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, eivätkä voittaneet, eikä heidän sijaansa enää löydetty taivaassa. Ja suuri lohikäärme heitettiin ulos, se vanha kyy, jota nimitetään perkeleeksi ja saatanaksi, koko maanpiirin viettelijä; hänet heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen mukanaan. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: ”Nyt on autuus ja voima ja valtakunta meidän Jumalamme ja valta hänen Voideltunsa, sillä veljiemme syyttäjä, joka yötä ja päivää syytti heitä Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja heidän todistuksensa sanan kautta, ja olivat rakastamatta henkeään kuolemaan asti. Sentähden riemuitkaa, taivaat ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne suuressa vihassa, tietäen, että hänellä on vähän aikaa!”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta ”joka on uskollinen todistaja, esikoinen kuolleista ja maan kuningasten hallitsija. Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellään ja tehnyt meidät valtakunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima iäisyyksien iäisyyteen. Aamen.” (Ilm.1:5-6) Tänään, mikkelinpäivänä ovat kirkkovuoden aiheena enkelit ja hengellinen sodankäynti, sekä Kristuksen voitto synnistä, kuolemasta ja saatanasta. Ilmestyskirjan kirjetekstissämme apostoli Johannes näkee taivaallisen näyn taivaallisesta sodankäynnistä ja sitten kuulee suuren voitonhuudon äänen, joka julistaa Kristuksen ja hänen omiensa voittoa.

Syntiinlankeemuksen tähden jokainen ihminen, myös me kaikki olemme luonnostamme saatanan ja kuoleman vallan alaisia sekä Jumalan vihollisia, ”pimeyden lapsia”. Tämän syntisyytemme tähden meidän langenneessa luonnossamme vallitsee jatkuva laittomuus ja vihollisuus Jumalaa vastaan ”sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” (Room.8:7) 

Jeesus Kristus on kuitenkin tullut meille suuren armonsa ja rakkautensa tähden Vapahtajaksi. Hän on tullut kukistamaan kaikki perkeleen teot (1.Joh.3:8). Hän on ansainnut ja hankkinut täydellisen voiton kaikista turmiovalloista, saatanasta ja sen valtakunnasta, kaikesta synnistä ja kuolemasta. Tämän voiton hän hankki meille syntymällä sijaiseksemme, ristinkuolemallaan ja verensä vuodatuksella meidän puolestamme sekä voittoisalla ylösnousemuksellaan meillekin elämäksi ja autuudeksi. Näin hän on ottanut kantaakseen ja kärsinyt meidän syntimme, kuolemamme ja vihollisuutemme. Verellään hän kuoletti itsessään vihollisuutemme, kaiken sen, mikä erottaa meidät Jumalasta, ja kasteessa hän on yhdistänyt meidät itseensä niin, että emme ole enää vihollisia vaan Jumalan lapsia hänen veressään. ”Mutta nyt kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden… ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.” (Ef.2:13,14,16).

Kristuksen voitto kuoleman ja ylösnousemuksen kautta syöksi saatanan Herran edestä syntisiä syyttämästä. Taivaallisessa oikeudessa ei Kaikkien Tuomari, Isä Jumala enää kuuntele mitään syytöksiä meitä vastaan, jotka Kristuksessa Jeesuksessa olemme. ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” (Room.8:1) Puolustajamme ja koko maailman syntien sovittaja, Jeesus Kristus (1.Joh.2:2)astuu Tuomarin eteen näyttäen verensä ja ruumiinsa haavat. Niiden perusteella hän puolustaa meitä, sanoen: ”Minä olen kärsinyt ja täydellisesti sovittanut kaiken, mistä heitä syytetään. Todistuksena sekä hintana tästä esitän haavani ja vereni.” Samalla, kun toinen Puolustajamme, Pyhä Henki, lohduttaa meitä tällä todistuksella, heittää oikeudenpalvelija – ylienkeli Miikael joukkoineen saatanan ja sen enkelit pois oikeussalista. Mitään syytöstä ja tuomiota ei voi lausua meille, jotka olemme Kristuksen veren sovittamat. ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” (Room.8:33) Tästä tapahtumasta päivän kirjeteksti puhuu taivaallisen todellisuuden näkökulmasta.

Kasteemme hetkellä emme ole enää pimeyden – siis saatanan valtakunnan lapsia ja iankaikkisen kuoleman alaisia, vaan meidät on siirretty valon lapsiksi ja, iankaikkisen elämän perillisiksi Kristuksen valtakuntaan (Kol.1:13). Kristuksessa Jeesuksessa ollessamme te kaikki ”olette valon lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.” (1.Tess.5:5). Kasteemme hetkestä alkaa myös meidän vihollisuutemme ja hengellinen sotamme saatanaa ja sen enkeleitä vastaan. Tässä hengellisessä sodankäynnissä – jonka tosin Kristus on jo voittanut, mutta jossa perkele yhä yrittää saada mahdollisimman paljon tuhoa aikaan – ovat kanssataistelijamme kaikki taivaan enkelten sotajoukot. Koska saatana – suuri lohikäärme – ei voi voittaa Kristusta, käy se sotaa Kristuksen kirkkoa (vaimoa) ja uskovia (vaimon muita lapsia) eli meitä vastaan. ”Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, vainosi hän sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt… ja lohikäärme vihastui vaimolle ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiään vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.” (Ilm.12:13,17) Tämä henkivaltojen sota, jossa olemme mukana, kestää kasteestamme aina kuolemaamme saakka. Vasta kuolemassa me saamme lopullisen voiton saatanasta ja kuolemasta – silla me saamme Kristuksen kanssa kuolla ja kuolleista nousta. Näin ”vihollisista viimeisenä voitetaan kuolema.” (1.Kor.15:26)

Olemme siis jatkuvasti keskellä näkymätöntä sotaa, henkivaltojen taistelua. Emme ymmärrä maailman tapahtumia ja kirkossa olevaa sekasortoa, jos emme näe tätä. Kaikessa on kyseessä perkeleen, tuon koko maanpiirin viettelijän kavalat hyökkäysjuonet Jumalaa ja hänen hallintoaan vastaan niin maailmassa kuin seurakunnassakin. Tämä taistelu käydään meidän omistatunnoistamme ja meidän omientuntojemme sotakentällä. Sinä ja sinun omatuntosi – joka kertoo, miten uskallat astua Jumalan eteen – on saatanan ja sen joukkojen hyökkäyksen kohteena. Sen tehtävänä on saastuttaa ja pahentaa sinun omatuntosi, niin ettet uskalla tulla Jumalan luo ja lopulta lankeat pois uskosta. Hyvät enkelit sen sijaan toimivat meidän puolustajinamme ja suojelijoinamme saatanaa ja demoneja vastaan muistuttamalla meille Jumalan sanaa ja taistellen rinnallamme Jumalan sanan miekalla. Tämä taisto ei siis ole lihallinen, eikä sitä käydä siksi lihallisilla aseilla; miekoilla, pyssyillä tai ohjuksilla. ”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.” (2.Kor.10:3-4). Nämä aseet ovat Johanneksen mukaan Karitsan veri ja todistuksen sana. Nämä aseet eivät kylvä kuolemaa, vaan iankaikkista elämää. Sinullekin kuuluu tämä Kolmiyhteisen Jumalan todistus, jonka hän armonvälineissään: sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa sinulle antaa ja tarjoaa: ”Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla Poika on, hänellä on elämä.” (1.Joh.5:11b-12a)

Kun perkele pyrkii kaikkine joukkoineen hyökkäämään sinua ja Jumalan sanassa pysyvää seurakuntaamme vastaan, hän tekee sen kahdella tavalla: joko hyökäten Jumalan sanaa – oppiamme ja uskoamme vastaan, saattaen meidät joko epätoivoon syntiemme tähden tai kylväen keskellemme harhaoppeja tai penseyden Jumalan sanaa kohtaan; tai hyökäten meidän kristillistä, keskinäistä rakkauttamme vastaan ja repien meidät toisiamme vastaan (1.Joh.2:7-11). Kummankin hyökkäyksen tarkoituksena on kylvää sinun sydämeesi ja omaantuntoosi sekä Kristuksen pyhään seurakuntaan syyllisyyden ja vihan siemen, joka itää. Varokaamme näitä hyökkäyksiä, veljet ja sisaret!

Miten me perkeleen hyökkäyksiä vastustamme? Ottamalla käyttöön hengelliset aseemme, jotka voittavat saatanan: eli Karitsan veren ja todistuksen sanan. Kirjeessään Johannes kertoo, miten käytämme Karitsan verta synninpäästön sanaan liitettynä: ”Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, niin meillä on yhteys toistemme kanssa, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille kaikki synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh.1:7,9) Synninpäästön sanassa, ”sovituksen sanassa”, jonka ”sovituksen virassa” toimiva pastori eli Kristuksen Jeesuksen virassa toimiva ja hänen kutsumansa ”seurakunnan enkeli” julistaa, toimii Kristuksen Jeesuksen veri, joka puhdistaa meidät kaikesta synnistä, kaikista rikkomuksista ja antaa kaikki synnit anteeksi – toisin sanoen: ajaa meistä pois synnin, ja perkeleen tuottaman pimeyden Kristuksen valolla. Aivan erityisessä mielessä käytät Kristuksen verta, parasta hengellistä sota-asettasi, kun osallistut Herran pyhälle ehtoolliselle. Siinä on todella, olemuksellisesti ja konkreettisesti Jeesuksen kaikkein pyhin veri, joka todella antaa syntisi anteeksi (Matt.26:26-27) ja ”puhdistaa sinun omatuntosi kuolleista töistä palvelemaan elävää Jumalaa.” (Hepr.9:14) Ei ole sinulla parempaa suojaa perkelettä ja syntiä vastaan kuin Jeesuksen veri, eikä ole konkreettisempaa paikkaa, missä Jeesus tuon verensä sinulle antaa kuin pyhä ehtoollinen. Käytä sitä usein, sillä jatkuvasti olet saatanan hyökkäysten kohteena, keskellä hengellistä taistelua. Älä jää ilman Karitsan verta! Yhä pätee Jeesuksen sanat: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hän pysyy minussa ja minä hänessä.” (Joh.6:54,56) Todistuksen sana tarkoittaa samaan aikaan Jeesuksen todistusta, Jeesuksen sanaa,jonka hän omilleen julistaa pastorin, ”seurakunnan enkelin”, Jumalan sanansaattajan kautta; että seurakunnan uskontunnustusta, jonka me yhdessä tunnustamme Jumalan sanaa käyttäen! Jumalan sanaa, tätä voimallista todistuksemme sanaa, kun käytämme ja siinä pysymme, ei perkele voi meitä voittaa. ”Se sana seisoo vahvana, he ei voi sitä kestää”, laulamme yhdessä Lutherin kanssa.

Ei siis vain jokainen yksityinen kristitty, vaan myös Kristuksen sanalle uskollinen seurakunta on jatkuvan saatanan valtakunnan hyökkäyksen kohteena. Tässä sodassa seurakunnan turvapaikka on yhteinen jumalanpalvelus, jossa Kristus Jeesus tulee meidän keskellemme sanansa ja nimensä kautta (Matt.18:20) verensä lahjoja jakamaan. Jumalanpalvelus on myös hengellisen taistelumme eturintama, sillä tässähän me seisomme yhdessä enkelien – taivaallisen sotajoukon sekä jo perille päässeiden täydellisten pyhien kanssa Herran luona! (Hepr.12:22-24) Me olemme tulleet patriarkka Jaakobin tavoin avoimen taivaan porteille, Jumalan taloon; Kristuksen ja kaikkien taivaan joukkojen luo (1.Moos.28:10-17). Tässä Jumalan pyhässä läsnäolossa, hänen pyhyytensä kirkkauden valossa ei saatana tai mikään synti voi kestää – vaan se joutuu pakenemaan Kristuksen evankeliumin kirkkautta ja hänen verensä antamaa puhdistusta. Tämä Jumalan ja Kristuksen valo on luonamme armonvälineiden kautta, ja tässä valossa ollessamme Jeesuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, niin että saatanan ja sen valtakunnan ote meistä irtoaa. Jeesuksen veri ja evankeliumin sana karkottaa meistä saatanan vallan ja pimeyden. Tämä turva ja enkelten kanssa osallistuminen yhteiseen taivaalliseen jumalanpalvelukseen on yksi jumalanpalveluksen tarkoituksista aivan alusta loppuun asti. Mekin osallistumme tuohon iloiseen voittohuutoon uskomme tunnustaen ja seurakuntana laulaen, jonka Johannes taivaallisessa näyssään kuulee: ”Nyt on autuus ja voima ja valtakunta meidän Jumalamme ja valta hänen Voideltunsa, sillä veljiemme syyttäjä, joka yötä ja päivää syytti heitä Jumalamme edessä, on heitetty ulos.”

Paitsi seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa, saamme käydä tätä hengellistä taistelua päivittäin. Joka päivämme saamme aloittaa ja lopettaa Jumalan sanaa lukien ja rukoillen. Joka päivä tuo kasteemme meille uudestaan Jeesuksen veren armon ja Pyhän Hengen lahjan uskomme vahvistukseksi. Jeesus on myös antanut meille erityisesti Isä Meidän-rukouksen, jonka jokainen pyyntö kohdistuu saatanan hyökkäyksiä vastaan; mutta erityisesti tämä rukous: ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät Pahasta” (siis Perkeleestä itsestään ja kaikista sen syytöksistä ja teoista). Samoin ovat kanssamme päivittäin Herran lähettämät enkelit, joiden suojaa taistelussamme saamme Herralta pyytää Martti Lutherin aamu- ja iltarukousten tavoin: ”Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa.”

”Ja Jumalan armo, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämiänne ja ajatuksianne Jeesuksessa Kristuksessa. Aamen.”

Jumalan huolenpito (25.9.2022)

Jumalan huolenpito (25.9.2022)

16. sunnuntai helluntaista

Matt.6:25-34: Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, eikä ruumiistanne, mitä pukisitte yllenne. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet! Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä niitä eivätkä kokoa aittoihin, ja taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä kyynärääkään mittaansa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon liljoja; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomokaan kaikessa kunniassaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään on ja huomenna heitetään uuniin, eikö hän paljoa ennemmin vaateta teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko, sanoen: Mitä me syömme? tai: Millä vaatetamme itsemme? Sillä tätä kaikkea pakanat etsivät. Tietäähän taivaallinen Isänne teidän tätä kaikkea tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin teille annetaan sen lisäksi kaikki tämäkin. Älkää siis murehtiko huomispäivästä, sillä huomispäivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Ihminen on luotu elämään täydellisessä Jumalan yhteydessä ja vastaanottamaan häneltä kaiken, mitä elääkseen tarvitsee. Ennen syntiinlankeemusta ei mikään erottanut ihmistä täydellisestä yhteydestä Jumalaan, ja hän myös vastaanotti koko elämisensä Jumalalta ilman huolia ja vaivoja. Tämä onnellisuus ja täydellinen yhteys Jumalaan katkesi syntiinlankeemuksessa, ja se toi jokaisen ihmisen elämään loppumattomat huolet, ahdistuksen ja vaivan. Jumalan tuomio langenneelle isällemme Aadamille kuului näin: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirotti olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1.Moos.3:17-19) Tämä Aadamin lankeemuksesta johtuva kirous on tullut myös meidän osaksemme, jotka olemme hänen jälkeläisiään ja perillisiään. Siksi elämämme on täynnä ahdistuksia, huolia ja murheita.

Jumala ei hylkää

Syntiinlankeemus ja sen kirous ei kuitenkaan ole muuttanut Jumalaa, ei hänen armoaan ja rakkauttaan. Yhä hän haluaa sinua siunata ja varjella. Jumala ei hylkää meitä synnin ja kuoleman alle – eikä ahdistuksissa ja huolissakaan. Kuten hän lähetti Jeesuksen lunastamaan meidät iankaikkisesta kadotuksesta ja synnin alta, samoin hän on Luojana ja ylläpitäjänä jatkuvasti luvannut pitää meistä huolen. Miten näin voi sanoa keskellä sotia, lamoja, nälänhätää, kaikkea kaameutta? Ainoastaan sen, että Herra ei ole hylännyt ketään, vaikka meistä siltä näyttäisi. Kukaan ei ole kärsinyt ja kuollut yksin ja Jumalan hylkäämänä, sillä hän on luvannut olla jokaisen ihmisen rakastava Isä. Ainoastaan Kristus on kuollut yksin ja Jumalan hylkäämänä, jottei Jumalan tarvitsisi hylätä meitä.

Koska Kristus tietää kaikkien meidän hätämme, ahdistuksemme ja surumme, voi hän sinun kaikkiin ahdistuksiisi samaistua ja tulla sinun rinnallesi sinua auttamaan. ”Sentähden piti hänen kaikessa tulla veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sen kautta, että hän itse on kiusattuna kärsinyt, voi hän kiusatuita auttaa… Sillä meidän ylimmäinen pappimme ei ole sellainen, joka ei voi sääliä heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattuna samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden rohkeasti armoistuimen eteen, jotta saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan” (Hepr.2:17-18; 4:15-16). Keskellä suurimman hädän ja ahdistuksen, kun kaikki muu turva ja lohtu on mennyt – ja omat epäjumalamme osoittautuneet turhiksi – silloinkin löydämme Kristuksen rinnaltamme, ja hänen armonsa puhuttelee silloin lujempaa kuin koskaan (Dietrich Bonhoefferin ajatusta mukaillen). Kuinka tärkeä ja arvokas olet Isälle? Niin arvokas, että hän antoi Poikansa kuolemaan puolestasi! Sinun arvosi on yhtä suuri kuin on Kristuksen pyhä, koko maailmaakin kalliimpi veri, jolla sinut on lunastettu Jumalan lapseksi! Kristuksen veressä, joka on edestäsi vuodatettu, näet oman arvosi Isän edessä, ja kuinka kallis olet Jumalalle.

Tosi ruoka ja tosi vaatteet

Jeesus opettaa, että kuten Isä ruokkii linnut ja kedon ruohon, vielä enemmän hän ruokkii ja vaatettaa meidät. Millä Jumala tahtoo meidät ruokkia ja vaatettaa? Ennen kaikkea Kristuksella Jeesuksella! Isä haluaa ennen kaikkea ruokkia sinua Jeesuksen ruumiilla ja verellä, syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän aterialla! Jeesus sanoo sinullekin tänään: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on tosi ruoka ja minun vereni on tosi juoma” (Joh.6:54-55). Kuten päivittäin joudumme syömään ruokaa, samoin tarvitsemme jatkuvalla tavalla iankaikkisen elämän leipää, Kristuksen uhria. Jumala haluaa myös vaatettaa sinut ennen kaikkea Kristuksen verellä valkaistuilla vaatteilla, syntien anteeksiantamuksen ja autuuden vaatteilla. Ne ovat puetut yllesi jo kasteessa: ja koska me jatkuvasti teemme syntiä, ne meille täytyy yhä uudestaan pukea ylle sanan ja ehtoollisen kautta.

Mitä meidän tulee etsiä ensin? Jeesus vastaa: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Mistä sen löydämme? Kristuksesta Jeesuksesta. Mistä löydämme Jeesuksen Kristuksen? Hän itse tulee luoksemme, meidän keskellemme sanassa ja sakramenteissa ja kutsuu meitä sanansa kautta tykönsä. Armonvälineissään hän lahjoittaa meille tämän valtakuntansa ja vanhurskautensa. Jeesus sanoo: Katso, syntisi ovat anteeksiannetut minun vereni tähden! Siinä on sinun omanasi vanhurskaus, valtakunta ja elämä. Kun uskot sen, se on jo sinun!

Väärä ja oikea murehtiminen

Mikä on murehtimisen oikea paikka? Se ei pidennä kenenkään elinpäivää, päinvastoin murhe riistää ihmiseltä elämänhalun. Harvoin ahdistus ja murhe onkaan mitään sellaista, mitä itse valitsemme, vaan jotain sellaista, joka ottaa meidät valtaansa. Jeesus ei halua murheen ja huolen tulevan meidän ja Jumalan väliin, silloin se ei toimi oikealla paikallaan. Meillä on langenneina ihmisinä kamala taito nostaa ahdistuksemme ja huolemme melkein kuin epäjumaliksi ja kiinnittää katseemme ainoastaan niihin; emmekä näe tällöin Jumalan jatkuvaa huolenpitoa. Näin rikomme ensimmäistä käskyä. Jumala on luvannut olla meidän Jumalamme ja Isämme, joka pitää meistä huolen – riippumatta siitä, miltä tulevaisuutemme näyttää. Luther selittää ensimmäistä käskyä näin: ”Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin häneen.” Väärä huoli ja murhe on synnin ja saatanan yritys kiinnittää katseemme pelkäämään jotain muuta kuin Herraa ja turvaamaan johonkin muuhun kuin hänen huolenpitoonsa.

Sen sijaan puhuu Raamattu myös Jumalan mielen mukaisesta murheesta. Jumalan mielen mukainen murhe on synnintunto ja huoli lähimmäisen puolesta. Se on kauhistumista siitä, että me olemme syntiset ja Herraa vastaan rikkoneet, niin että turvaamme hänen armoonsa ja Jeesuksen Kristuksen vereen. Samoin on tämä Jumalan mielen mukainen murhe lähimmäisenrakkaudesta nouseva huoli hänen hyvinvoinnistaan, sillä se saa meidät auttamaan lähimmäistämme ja rukoilemaan hänen puolestaan. ”Nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että olitte murheellisia mielenmuutokseksi; sillä te murehditte Jumalan mielen mukaan, jottei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan mielenmuutoksen autuudeksi, jota ei kukaan kadu, mutta maailman murhe tuottaa tuskan.” (2.Kor.7:9-10)

Hätähuuto ja kiitoslaulu

Mikä on siis oikea reaktiomme kaikkiin maailman ahdistuksiin ja murheisiin sekä kaikkeen maailman pahuuteen, joka kohtaa meitä tai lähimmäistämme? Se on Herran armon avuksi pyytämisen rukous, tämä ”kerjäläisten avunhuuto”, johon olemme saaneet yhtyä: ”Herra, armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä”. Ottakaamme se myös käyttöön myös arjessa, aina kun meitä tai lähimmäistämme kohtaa ahdistus tai suuri huoli, tai aina kun korviimme kantautuvat sanomat suurista hädistä tai epäoikeudenmukaisuuksista.

Myös on meille Kristus opettanut oman rukouksensa, jolla Isää rukoilemme kaikissa tilanteissa: Isä meidän-rukous! Tämän rukouksen Jeesus juuri edellä oli opettanut. Luther opettaa rukouksesta ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme” näin: ”Jumala antaa tosin ilman meidän rukoustamme jokapäiväisen leivän kaikille ihmisille, vieläpä pahoillekin; mutta me anomme tässä rukouksessa, että hän opettaisi meitä tuntemaan tämän hyvyyden ja kiittäen vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme.” Lutherin mukaan tässä ovat meidän opettajiamme linnut, jotka jättävät meidät varjoonsa Jumalan kiittämisessä: Ne alkavat joka aamun kiitosrukoushetkellä ja runsaalla kiitoslaululla taivaalliselle Isälle. Lintujen tavoin me laulamme kiitosta Jumalalle hänen huolenpidostaan ja kaikista lahjoistaan erityisesti saarnan jälkeisessä kiitosvirressä.

Jokapäiväiset ajalliset lahjat

Jumala on suuressa rakkaudessaan antanut meille Poikansa ja iankaikkisen elämän hänen verensä kautta, tahtoo hän lahjoittaa meille myös ”jokapäiväisen leivän”, kaiken sen, minkä elääksemme tarvitsemme. Hän tekee tämän tässä maailmassa sanansa voimasta lähimmäisemme kautta. Siksi saamme kiittää häntä niistä ajallisista lahjoista, joita hän meille päivittäin antaa lähimmäisiämme välineinään käyttäen – aivan kuten kiitämme häntä iankaikkisista lahjoistaan, jotka hän meille Kristuksessa antaa käyttäen armonvälineitään ja sovituksen virkaa.

Hän antaa meille terveyttä lääkärien ja hoitajien kautta, hän antaa meille turvaa esivallan, poliisin ja armeijan kautta, hän ruokkii meitä maanviljelijöiden, karjankasvattajien ja kauppiaiden kautta, hän antaa meille kodin arkkitehtien ja talonrakentajien kautta; hän antaa meille perheen aviopuolison ja lasten sekä vanhempien kautta – ja hän kutsuu meitä elämään näissä kutsumuksissa niin että käyttäisi meitä auttamaan lähimmäistämme, joka tarvitsee jokapäiväistä toimeentuloa.

Hän käyttää sinua huolenpitonsa ja rakkautensa välittämisessä lähimmäisillesi. Me jaamme sitä, mitä olemme Kristukselta ensin sanasta ja sakramenteista saaneet lahjana ottaa vastaan. ”Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut?” (1.Kor.4:7) Siksi saamme ensin tulla ottamaan vastaan Herralta kaiken, mitä hän Kristuksessa meille tahtoo antaa: valtakunnan ja vanhurskauden, iankaikkisen elämän ja hänen äärettömän armonsa ja rakkautensa – ja sitten hän lähettää meidät maailmaan -keskelle ahdistuksia ja huolia- toimimaan hänen ”diakoneinaan”, välittämään hänen apunsa ja rakkautensa hätää kärsiville. Kristuksen tahto on, että kun hän on meitä ensin rakastanut ja antanut kaiken meille, palvellen meitä verellään – niin että sitten hänen rakkautensa omistaen rakastaisimme lähimmäistämme palvellen häntä hänen tarpeissaan (1.Joh.4.7-12). Ja näin me lähimmäisen kautta palvelemme arjessa Herraa, Jumalaamme. ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän edessä on se, että käy katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjelee itsensä saastattomana maailmasta.” (Jaak.1:27)

Aamen.

Jumalan armo, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa. Aamen.

Lähimmäinen (11.9.2022)

Lähimmäinen (11.9.2022)

14. sunnuntai helluntaista

Luuk.10:25-37: Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kiusasi häntä sanoen: ”Opettaja, mitä minun on tehtävä periäkseni iankaikkisen elämän?” Niin hän sanoi hänelle: ”Mitä laissa on kirjoitettu? Miten luet?” Hän vastasi ja sanoi: ”Sinun pitää rakastaman Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko voimastasi ja koko mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se, niin saat elää.” Mutta hän tahtoi vanhurskauttaa itsensä ja sanoi Jeesukselle: ”Ja kuka on lähimmäiseni?” Jeesus vastasi ja sanoi: ”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui rosvojen käsiin, jotka riisuivat häneltä vaatteet, haavoittivat häntä ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin eräs pappi vaelsi sattumalta sitä tietä, ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin eräs leviittakin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luoksensa ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana päivänä lähtiessään sieltä hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: Hoida häntä, ja mitä vielä kulutat, sen minä palatessani maksan. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli sen lähimmäinen, joka oli joutunut rosvojen käsiin?” Hän sanoi: ”Se, joka teki hänelle laupeudentyön.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Tämä lainoppinut halusi kiusata Jeesusta kysymyksellään. Hän etsi selvästi aihetta joko syyttää Jeesusta tiukaksi, lain alla olevaksi ”legalistiksi” tai vapaamieliseksi, lain käskyt hylkääväksi ”antinomistiksi”. Pelastusta yksin armosta ilman tekoja hän ei tuntenut, vaan ”tahtoi vanhurskauttaa itsensä.” Jokaiselle, joka ei etsi pelastusta armosta ja syntien anteeksiantamisesta, kuuluu julistaa evankeliumin sijasta lakia – sillä laki osoittaa meidät ja koko maailman täydellisesti syntisiksi ja mahdottomiksi pelastamaan itseämme. Laki riisuu yltämme kaiken oman vanhurskautemme, jotta meille kelpaisi Kristuksen tarjoama armovanhurskaus. Se ikään kuin riisuu meidät omista saastaisista vaatteistamme alastomiksi, jotta meidät voitaisiin pukea Jeesuksen veren valkaisemilla vaatteilla. Niin tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessänsä: ”Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä.” Ja hän sanoi hänelle: ”Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin” (Sak.3:4).

Lain on osoitettava koko maailma syylliseksi Jumalan edessä, jotta hän voisi Jeesuksen veressä kaikkia armahtaa. Tämän kirjoittaa apostoli Paavali kirjoittaa meille kaikille roomalaiskirjeessään: ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” (Room.3:19-25)

VastauksellaanJeesus samaan aikaan välttää miehen virittämän ansan ja julistaa hänelle lakia. Niinpä hän ohjaa miehen lain sanan pariin ja kysyy: ”Mitä laissa on kirjoitettu? Miten luet?”. Lainoppinut osasi kyllä lain sanan lukea, mutta ei soveltanut sen opetusta itseensä. Ei hän Herraa rakastanut koko sydämestään, sielustaan, voimastaan ja mielestään – sillä tuo Herra oli hänen edessään, tuo mies, jota hän kiusasi. Samassa 5.Moos.6. luvussa, josta lainoppinut vastasi, sanotaan myös: ”Älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne.” (5.Moos.6:16) Herraa kiusaamme ja olemme valehtelijoita, jos emme tunnusta hänelle olevamme syntisiä, vaan pyrimme lain kautta itsemme vanhurskauttamaan. Raamattu sanoo: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” (1.Joh.1:8-10). Kaikille, jota etsivät vanhurskautusta laista, omasta itsestään, rakkaudestaan tai mistä tahansa muualta kuin Kristuksesta kirjoittaa apostoli Paavali: ”Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.” (Gal.5:4). Meidänkin tulee Jumalan edessä nöyrtyä ja tunnustaa syntimme, että me saisimme häneltä lahjaksi vanhurskauden Kristuksen veressä, sillä tuo vanhurskaus ei ole mikään muu kuin syntien anteeksiantamus jokaiselle, joka uskoo: mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” (Room.4:5-8)

Lainoppinut vastaa Jeesukselle rakkauden kaksoiskäskyllä, ja kysyy Jeesukselta lisäkysymyksen: ”kuka on minun lähimmäiseni”. Jeesus kertoo vertauksen laupiaasta samarialaisesta ja kysyy lopuksi mieheltä: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli sen lähimmäinen, joka oli joutunut rosvojen käsiin?” Näin Jeesus opettaa, että tuo lainoppinut itse oli tämä vertauksen mies, joka oli joutunut rosvojen mukiloimana kuoleman kieliin, tarviten laupiasta pelastajaa. Samassa asemassa olemme mekin: me olemme tulleet aivan samojen rosvojen, nimittäin synnin ja perkeleen haavoittamiksi, ja siksi joutuneet kuoleman valtaan. Me tarvitsemme laupiasta pelastajaa, Jeesusta Kristusta, että hän tulee luoksemme, armahtaa meitä ja pelastaa meidät kuolemasta. Jeesus sanoo tulleensa juuri tätä varten: ”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.” (Luuk.19:10). Isä on suuren rakkautensa tähden lähettänyt Poikansa kuolemaan meidän, syntisten ja Jumalan vihollisten edestä (Room.5:8,10). Kuten laupias samarialainen sitoi henkihieveriin joutuneen miehen haavat ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä niiden paranemiseksi, samoin Kristus itse on tullut haavoitetuksi meidän tähtemme, jotta voisi sitoa meidän haavamme ja parantaa meidät verellään (viini) ja Pyhällä Hengellään (öljy). ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes.53:5) Jeesus vei haavoittuneen (meidätkin) majataloon (seurakuntaan) hoidettavaksi, ja jätti isännälle (pastorille) denarinsa (armonvälineet), joiden kautta haavoittuneen hoito jatkuisi hänen paluuseensa asti.

Yhä tänäänkin Jeesus hoitaa ja parantaa meitä, synnin haavoittamia, verellään ja haavoillaan sekä Pyhällä Hengellään. Hän tekee tämän tänään sovituksen sanan ja viran välityksellä, sanan ja sakramenttien kautta. Jeesus sanoo nytkin: syntisi ovat anteeksiannetut! Kun tämän sanan uskot ja siihen turvaat, on Jeesuksen veri tullut sinua parantamaan ja sitomaan sydämesi haavoja. Kun muistat kastettasi ja käyt Herran pyhälle ehtoolliselle, voit olla varma Pyhän Hengen Jeesuksen veren pelastavasta voimasta niissä ja niiden kautta! Tunnustuskirjoihin pitäytyen opetamme ja tunnustamme, että

ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)” (CA IV)

”Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).” (CA V)

Jeesus haluaa ensin rakkautensa tähden pelastaa meidät ja antaa syntimme anteeksi. Mutta hän haluaa myös, että me tämän rakkauden omistaen menemme ja palvelemme Herraa rakastamalla samoin lähimmäistämme. Hän ei halua, että laista etsisimme itsellemme vanhurskautta Jumalan edessä (legalismi), mutta ei halua meidän hylkäävän lakia (antinomismi), ja antaa meille kyllä käskyn rakastaa nyt jo vanhurskautettuina lähimmäistämme. Apostoli Johannes tiivistää tämän kirjeessään: ”Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1.Joh.4:7-11) Ensin on tultava Jumalan pelastava rakkaus meille Jeesuksessa Kristuksessa sanan ja sakramenttien kautta. Näin me saamme omaksemme autuuden ja Jumalan rakkauden. Samalla omistamme myös Jumalan rakkauden, jonka Jumala meille antaa, jotta sillä rakastaisimme lähimmäistämme!

Tosi usko vaikuttaa aina rakkautena ja tekoina. ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” (Gal.5:6) Luther opettaa, ettei Jumala tosin meidän rakkauttamme ja tekojamme tarvitse – mutta lähimmäisemme tarvitsee! Jumala on Kristuksessa sinua armahtanut ja rakastanut – ”mene ja tee sinä samoin.” Näin me lähimmäistämme rakastaen palvelemme Jumalaa kukin niissä kutsumuksissa, jotka olemme Herralta saaneet: seurakuntalaisina, vanhempina ja lapsina, työntekijöinä ja esivallan alaisina. Tämä lähimmäisen rakastaminen on meidän pyhää arjen jumalanpalvelustamme (Room.12:1), johon Jumala meidät jumalanpalveluksessa sanallaan ja sakramentillaan varustaa sekä lähettää. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.” (Tiit.2:11-14)

Aamen.

Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil.4:7)

Kirkastettu Kristus (31.7.2022)

Kirkastettu Kristus (31.7.2022)

Kirkastussunnuntai, 8. sunnuntai helluntaista

Matt.17:1-8: Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen, ja vei heidät erikseen korkealle vuorelle. Ja hän muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niin kuin valo. Ja katso, heille näyttäytyivät Mooses ja Elia, jotka puhuivat hänen kanssaan. Niin Pietari vastasi ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, hyvä on meidän tässä olla; jos tahdot, niin teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Elialle yhden.” Hänen vielä puhuessaan, katso, valoisa pilvi varjosi heidät; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mielistynyt; kuulkaa häntä.” Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja pelästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän luokseen, koski heihin ja sanoi: ”Nouskaa ja älkää pelätkö”. Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään paitsi Jeesuksen yksinään.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Jeesus oli aiemmin kysynyt opetuslapsiltaan, kuka hän heistä oli. Pietari oli vastannut: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” (Matt.16:16) Tämän läksyn mentyä perille, oli Jeesus alkanut ilmoittaa opetuslapsille kavaltamisestaan, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan (Matt.16:21). Sitten hän lupasi: ”Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kunniassaan.” (Matt.16:28) Tämä lupaus toteutui nyt, kuusi päivää tämän tapauksen jälkeen.

Oikea ja väärä jumalanpalvelus

Usein on hartauksissa korostettu Pietarin ”esimerkillistä asennetta”, kun hän sanoo: ”Herra, hyvä on meidän tässä olla.” Onkin totta se, että Jeesuksen luona on ihmisellä kaikkein parasta – sitähän taivas todella on, täydellinen yhteys Jeesuksen kanssa! Tässä Pietarin ei kuitenkaan puhu siitä, millainen olo opetuslapsilla nyt on, vaan hän puhuu, siitä, kuinka heidän on ”hyödyllistä olla tässä”. Tämä on osoitus luontaisesta, syntiin langenneen ihmisen taipumuksesta lakihurskauteen: ”Annahan, kun minä teen, Jeesus sinulle majan, johon asettua.” Jokaisessa meistä asuu samanlainen pikku-Pietari laulamassa päivittäin samaa virttä. Me haluaisimme itse rakentaa parhaaksi katsomamme jumalanpalveluksen, jolla pyrimme miellyttämään Herraa. Ajattelemme, että näin hyödyksi ollessamme ansaitsemme parhaan taivaspaikan ja kunnian Jeesuksen luona. Pietarin ehdotukseen sisältyy myös se ajatus, että ”Tästä paikasta teemme Herran uuden temppelin, jonka luokse koko maailman on tultava Kristusta kohtaamaan.” Kuinka usein oma uskonnollisuutemme näyttääkään meistä paremmalta ja hengellisemmältä kuin tavallinen seurakunnan jumalanpalvelus.

Pietari ei kuitenkaan ole ehtinyt edes lopettaa puhettaan, kun hänet jo oikaistaan. Isä itse peittää pyhällä läsnäolon pilvellään Kristuksen näkyvistä, niin että ainoastaan sana kuuluu. Se sana kehottaa kuuntelemaan vain Poikaa. Kun pilvi sitten häviää, näkevät opetuslapset yksin Jeesuksen. Kristus ei tahdo, että me rakennamme jumalanpalveluksen omilla ansioillamme tai tulemme itse hänen luokseen, tai että olisi vain yksi paikka, johon maailman kansojen olisi tultava Jeesuksen tykö. Ei, hän on luvannut: ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä”. (Matt.18:20). Kristus on luvannut tulla nimensä kautta meidän luoksemme kaikkialla siellä, missä Jumalan sanaa julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Tätä ilmentää alttari, johon Herra on liittänyt lupauksen: ”Joka paikassa, mihin minä asetan nimeni muiston, minä tulen sinun luoksesi ja siunaan sinua.” (2.Moos.20:24). Me emme voi tulla Kristuksen luo, mutta nimensä, sanansa ja sakramenttiensa kautta hän on luvannut tulla meidän luoksemme ja tuoda taivaan valtakunnan mukanaan. Näin me pääsemme hänen kanssaan pyhälle vuorelle, jota peittää Jumalan pyhyyden ja läsnäolon pilvi, sekä enkelten ja perillä olevien pyhien joukko. Kristus ei käske koko maailmaa tulemaan tälle maanpäälliselle vuorelle, vaan lähettää apostolit kaikkeen maailmaan, levittämään Jumalan valtakuntaa sanan ja sakramenttien kautta, niin että Kristus voisi tulla kaikkien kansojen luo. ”Lähetystyö ei olekaan mitään muuta kuin liikkeellä oleva kirkko” (W. Löhe), pyhä Jumalan valtakunta. Siihen tehtävään meitä kutsutaan myös osallistumaan.

Korkealle, pyhälle vuorelle

Ei ole varmaa tietoa, mikä tuo ”korkea vuori” oli, jonne Jeesus otti kolme apostolia mukaansa. On ehdotettu Taaborin tai Hermonin vuorta, jotka ovat varsin korkeita. Evankelistat ovat varmasti tarkoituksella jättäneet vuoren mainitsematta, sillä he haluavat varsinaisesti opettaa meille siitä korkeasta vuoresta, jolle Jeesus meidät tuo: pyhästä Siionin vuoresta. Se on pyhä vuori, jolla asuu Jumala pyhässä temppelissään; se on vuori, jolle Herran seurakunta saapuu. On kyseessä Jumalan pyhä valtakunta. ”Te olette käyneet Siionin vuoren luo, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo ja kymmenientuhansien enkelien juhlajoukon luo, ja taivaissa kirjoitettujen esikoisten seurakunnan luo, ja Jumalan luo, joka on kaikkien tuomari, ja täydelliseksi tehtyjen vanhurskasten henkien luo, ja uuden liiton Välimiehen Jeesuksen luo, ja vihmontaveren luo, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” (Hepr.12:22-24)

Tälle vuorelle ei kukaan syntinen ihminen pääse millään omalla ansiollaan, teollaan, tai vanhurskaudellaan. Ainoastaan Jeesus voi meidät sinne viedä, kuten hän ”otti mukaansa” kirkastusvuorelle Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Me pääsemme tälle vuorelle yksin Jeesuksen veren kautta ja sen puhdistamina. Se tapahtuu erityisellä tavalla jumalanpalveluksessa. Kun tunnustamme syntimme ja saamme ne Jeesuksen veressä anteeksi, me astumme tälle pyhälle vuorelle Jeesuksen kanssa ja saamme yllemme hänen verensä valkaisemat, loistavat autuuden vaatteet! Nyt saat olla pyhällä Siionin vuorella, pyhien ja enkeleiden keskellä, Jumalan tykönä ja Kristuksen sekä hänen verensä luona. Nyt sinut puhdistaa kaikesta synnistä sekä pyhittää ja valkaisee Jeesuksen veri, joka puhuu parempaa kuin Aabelin. Nyt sinua ympäröi Jumalan pyhän läsnäolon pilvi. Nyt saat kuulla Jumalan äänen, hänen pyhän sanansa – Kristuksen äänen evankeliumissa, joka lohduttaa sanoen: ”Älkää pelätkö”. Kun nyt saat kuulla Jumalan sanan, saat sen perusteella myös varmana uskoa, että syntisi ovat anteeksiannetut.  ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.” (2.Piet.1:19)

Yllättävä kirkkaudettomuus

Tämä on hyvin yllättävä Raamatun kohta. Mutta yllättävää ei niinkään ole se, että Jeesuksen muoto muuttuu tässä valaisemaan sitä Jumalan pyhyyden kirkkautta, joka hänellä itsessään ihmiseksi syntyneenä Jumalan Poikana on – vaan yllättävää on se, että tämä on ainoa kerta ennen ylösnousemusta, kun Jeesus tällä tavoin antaa jumalallisen majesteettiutensa näkyä. Miksi hän ei loistanut tätä pyhää valkoista valoa koko ajan? Hän, joka syntyi synkkään yöhön, eikö hän olisi voinut kirkkaudellaan osoittaa paimenille olevansa kuningas? Hän, joka meni erämaahan saatanan kiusattavaksi, miksei hän mennyt sinne tätä pyhyyttä loistaen? Siinä olisi joutunut perkele kaikkoamaan silmänräpäyksessä. Hän, jota syytettiin Jumalan pilkkaajaksi, kun hän antoi syntejä anteeksi, eikö hän olisi kirkkaudellaan osoittanut valtansa ja voimansa niin selvästi, että kaikkien polvet olisivat notkistuneet ja fariseukset olisivat tunnustaneet hänet Herraksi ja Jumalaksi? Hän, jolta Pilatus kysyi ”oletko sinä kuningas”, eikö hän olisi tällä pyhällä kirkkaudellaan voinut osoittaa olevansa koko maailman hallitsija, Kuningasten kuningas ja Herrain Herra? Hän, jota ristillä pilkattiin, eikö hän olisi voinut tällä kunniallaan välttää pilkan, naulat, veren vuodatuksen ja kuoleman?

Juuri niin, rakas kristitty! Jeesus tuli alennuksen tilassa, orjan muodossa, kieltäen käytöstään ja salaten ihmisyytensä puolesta sen jumalallisen kirkkauden, joka hänellä jumalallisuutensa puolesta todella oli itsessään. Hän teki tämän ”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden”, kuten tunnustamme Nikean uskontunnustuksessa. Hänen alistumisensa ja orjan muodossa kärsimisensä oli välttämätöntä meidän pelastamiseksemme pois lain, synnin ja perkeleen vallasta. Hän ”ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil.2:6-8) Hänen oli synnyttävä Jumalan Karitsaksi, joka lain alaisena tuli kantamaan sinun, minun ja koko maailman syntivelkaa, kuolemaan meidän kuolemamme ja sovittaen verellään meidät Jumalan kanssa. Näin hän teki omassa alennustilassaan tyhjäksi perkeleen, synnin ja kuoleman työt. 1.Joh.3:8. Hän tuli kaikessa kiusatuksi, että voisi meitä kiusattuja auttaa. Hepr.2:17-18.

Valkoinen vaate

Koska Kristus omaksui meidän syntimme, lain kirouksemme ja kuolemamme, saatanan kiusaukset ja Jumalan vihan – voi hän nyt, kaiken voitettuaan antaa meille kunnian, kirkkauden, pyhyyden ja autuuden, joka hänessä itsessään on. Ah, autuas vaihtokauppa! Jumalan Poika omistaa itselleen ja pukeutuu meidän syntiimme, lain alaisuuteemme ja kuolemaamme, jotta voisi vaatettaa meidät omalla valkoisella ja kirkkaalla autuuden vaatteellaan! Tämä on tapahtunut jo pyhässä kasteessamme, kuten apostoli sanoo: ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” (Gal.3:27). Sama vaate puetaan yllemme joka kerta, kun saamme Kristuksen veressä sanan voimasta syntimme anteeksi ja kun nautimme Herran pyhän ehtoollisen. Näin omanamme on se Kristuksen verellä valkaistu vaate, josta Ilmestyskirja puhuu näin: ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (Ilm.7:14); ”Ja hänen annettiin pukeutua hohtavaan ja puhtaaseen aivinaan: se on pyhien vanhurskautus.” (Ilm.19:8). Jeesuksen veressä valkaistu autuuden tulee omaksesi, kun uskossa omistat sovituksen sanan kasteessa, synninpäästössä, evankeliumin saarnassa ja ehtoollisessa. Näitä jakaa Kristuksen asettama sovituksen virka. Aivan oikea ja Raamatun mukainen onkin siis pappien käyttämä valkoinen alba, joka puettuna julistaa sitä sovituksen virkaa, joka pastorilla on, ja sitä sovintoveren valkaisevaa puhdistusta, jota Kristus hänen kauttaan lahjaksi tarjoaa jokaiselle, joka uskoo.

Vielä suurempi Kristuksen kirkastuksen hetki

Kristuksen kirkastamisen suurin hetki ei siis niinkään ollut tällä vuorella, vaan, se tapahtui Golgatan ristillä! Juuri ristinkuolemaansa katsoen Kristus sanoi: ”Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.” (Joh.12:23) Tähän ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen katsoivat myös Mooses ja Elia, kun he puhuivat Jeesuksen kanssa ”hänen poismenemisestään” (Luuk.9:31) eli kirjaimellisesti exoduksesta, uuden liiton pääsiäisestä! Kristus tuli täyttämään sekä lain käskyt että profeettojen ennustukset, koko Vanhan liiton lupaukset. Näin olivat Vanhaa liittoa, lakia ja profeettoja edustamassa Mooses (laki) ja Elia (profeetat), jotka kumpikin nousivat vuorelle, saadakseen puhua Jumalan kanssa.

Mooseksen kasvot säteilivät Herran pyhää valoa hänen laskeutuessaan vuorelta, hän oli saanut Jumalalta lahjakirkkauden toimiessaan virassaan – mutta Kristus loistaa tuota valoa itsessään. Hänestä loistaa meillekin tänään evankeliumin valo, jonka sinä saat omaksesi sanasta uskoa. Kun uskot evankeliumin sanassa julistettuun Kristuksen vereen, on tuo Kristuksen kirkkaus myös sinun omasi. ”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. (2.Kor.4:3-6)

”Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa.” Aamen.