14. sunnuntai helluntaista

Luuk.10:25-37: Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kiusasi häntä sanoen: ”Opettaja, mitä minun on tehtävä periäkseni iankaikkisen elämän?” Niin hän sanoi hänelle: ”Mitä laissa on kirjoitettu? Miten luet?” Hän vastasi ja sanoi: ”Sinun pitää rakastaman Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko voimastasi ja koko mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se, niin saat elää.” Mutta hän tahtoi vanhurskauttaa itsensä ja sanoi Jeesukselle: ”Ja kuka on lähimmäiseni?” Jeesus vastasi ja sanoi: ”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui rosvojen käsiin, jotka riisuivat häneltä vaatteet, haavoittivat häntä ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin eräs pappi vaelsi sattumalta sitä tietä, ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin eräs leviittakin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luoksensa ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana päivänä lähtiessään sieltä hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: Hoida häntä, ja mitä vielä kulutat, sen minä palatessani maksan. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli sen lähimmäinen, joka oli joutunut rosvojen käsiin?” Hän sanoi: ”Se, joka teki hänelle laupeudentyön.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Tämä lainoppinut halusi kiusata Jeesusta kysymyksellään. Hän etsi selvästi aihetta joko syyttää Jeesusta tiukaksi, lain alla olevaksi ”legalistiksi” tai vapaamieliseksi, lain käskyt hylkääväksi ”antinomistiksi”. Pelastusta yksin armosta ilman tekoja hän ei tuntenut, vaan ”tahtoi vanhurskauttaa itsensä.” Jokaiselle, joka ei etsi pelastusta armosta ja syntien anteeksiantamisesta, kuuluu julistaa evankeliumin sijasta lakia – sillä laki osoittaa meidät ja koko maailman täydellisesti syntisiksi ja mahdottomiksi pelastamaan itseämme. Laki riisuu yltämme kaiken oman vanhurskautemme, jotta meille kelpaisi Kristuksen tarjoama armovanhurskaus. Se ikään kuin riisuu meidät omista saastaisista vaatteistamme alastomiksi, jotta meidät voitaisiin pukea Jeesuksen veren valkaisemilla vaatteilla. Niin tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessänsä: “Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä.” Ja hän sanoi hänelle: “Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin” (Sak.3:4).

Lain on osoitettava koko maailma syylliseksi Jumalan edessä, jotta hän voisi Jeesuksen veressä kaikkia armahtaa. Tämän kirjoittaa apostoli Paavali kirjoittaa meille kaikille roomalaiskirjeessään: ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” (Room.3:19-25)

VastauksellaanJeesus samaan aikaan välttää miehen virittämän ansan ja julistaa hänelle lakia. Niinpä hän ohjaa miehen lain sanan pariin ja kysyy: ”Mitä laissa on kirjoitettu? Miten luet?”. Lainoppinut osasi kyllä lain sanan lukea, mutta ei soveltanut sen opetusta itseensä. Ei hän Herraa rakastanut koko sydämestään, sielustaan, voimastaan ja mielestään – sillä tuo Herra oli hänen edessään, tuo mies, jota hän kiusasi. Samassa 5.Moos.6. luvussa, josta lainoppinut vastasi, sanotaan myös: ”Älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne.” (5.Moos.6:16) Herraa kiusaamme ja olemme valehtelijoita, jos emme tunnusta hänelle olevamme syntisiä, vaan pyrimme lain kautta itsemme vanhurskauttamaan. Raamattu sanoo: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” (1.Joh.1:8-10). Kaikille, jota etsivät vanhurskautusta laista, omasta itsestään, rakkaudestaan tai mistä tahansa muualta kuin Kristuksesta kirjoittaa apostoli Paavali: ”Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.” (Gal.5:4). Meidänkin tulee Jumalan edessä nöyrtyä ja tunnustaa syntimme, että me saisimme häneltä lahjaksi vanhurskauden Kristuksen veressä, sillä tuo vanhurskaus ei ole mikään muu kuin syntien anteeksiantamus jokaiselle, joka uskoo: mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: “Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” (Room.4:5-8)

Lainoppinut vastaa Jeesukselle rakkauden kaksoiskäskyllä, ja kysyy Jeesukselta lisäkysymyksen: ”kuka on minun lähimmäiseni”. Jeesus kertoo vertauksen laupiaasta samarialaisesta ja kysyy lopuksi mieheltä: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli sen lähimmäinen, joka oli joutunut rosvojen käsiin?” Näin Jeesus opettaa, että tuo lainoppinut itse oli tämä vertauksen mies, joka oli joutunut rosvojen mukiloimana kuoleman kieliin, tarviten laupiasta pelastajaa. Samassa asemassa olemme mekin: me olemme tulleet aivan samojen rosvojen, nimittäin synnin ja perkeleen haavoittamiksi, ja siksi joutuneet kuoleman valtaan. Me tarvitsemme laupiasta pelastajaa, Jeesusta Kristusta, että hän tulee luoksemme, armahtaa meitä ja pelastaa meidät kuolemasta. Jeesus sanoo tulleensa juuri tätä varten: ”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.” (Luuk.19:10). Isä on suuren rakkautensa tähden lähettänyt Poikansa kuolemaan meidän, syntisten ja Jumalan vihollisten edestä (Room.5:8,10). Kuten laupias samarialainen sitoi henkihieveriin joutuneen miehen haavat ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä niiden paranemiseksi, samoin Kristus itse on tullut haavoitetuksi meidän tähtemme, jotta voisi sitoa meidän haavamme ja parantaa meidät verellään (viini) ja Pyhällä Hengellään (öljy). ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes.53:5) Jeesus vei haavoittuneen (meidätkin) majataloon (seurakuntaan) hoidettavaksi, ja jätti isännälle (pastorille) denarinsa (armonvälineet), joiden kautta haavoittuneen hoito jatkuisi hänen paluuseensa asti.

Yhä tänäänkin Jeesus hoitaa ja parantaa meitä, synnin haavoittamia, verellään ja haavoillaan sekä Pyhällä Hengellään. Hän tekee tämän tänään sovituksen sanan ja viran välityksellä, sanan ja sakramenttien kautta. Jeesus sanoo nytkin: syntisi ovat anteeksiannetut! Kun tämän sanan uskot ja siihen turvaat, on Jeesuksen veri tullut sinua parantamaan ja sitomaan sydämesi haavoja. Kun muistat kastettasi ja käyt Herran pyhälle ehtoolliselle, voit olla varma Pyhän Hengen Jeesuksen veren pelastavasta voimasta niissä ja niiden kautta! Tunnustuskirjoihin pitäytyen opetamme ja tunnustamme, että

ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)” (CA IV)

”Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).” (CA V)

Jeesus haluaa ensin rakkautensa tähden pelastaa meidät ja antaa syntimme anteeksi. Mutta hän haluaa myös, että me tämän rakkauden omistaen menemme ja palvelemme Herraa rakastamalla samoin lähimmäistämme. Hän ei halua, että laista etsisimme itsellemme vanhurskautta Jumalan edessä (legalismi), mutta ei halua meidän hylkäävän lakia (antinomismi), ja antaa meille kyllä käskyn rakastaa nyt jo vanhurskautettuina lähimmäistämme. Apostoli Johannes tiivistää tämän kirjeessään: ”Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1.Joh.4:7-11) Ensin on tultava Jumalan pelastava rakkaus meille Jeesuksessa Kristuksessa sanan ja sakramenttien kautta. Näin me saamme omaksemme autuuden ja Jumalan rakkauden. Samalla omistamme myös Jumalan rakkauden, jonka Jumala meille antaa, jotta sillä rakastaisimme lähimmäistämme!

Tosi usko vaikuttaa aina rakkautena ja tekoina. ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” (Gal.5:6) Luther opettaa, ettei Jumala tosin meidän rakkauttamme ja tekojamme tarvitse – mutta lähimmäisemme tarvitsee! Jumala on Kristuksessa sinua armahtanut ja rakastanut – ”mene ja tee sinä samoin.” Näin me lähimmäistämme rakastaen palvelemme Jumalaa kukin niissä kutsumuksissa, jotka olemme Herralta saaneet: seurakuntalaisina, vanhempina ja lapsina, työntekijöinä ja esivallan alaisina. Tämä lähimmäisen rakastaminen on meidän pyhää arjen jumalanpalvelustamme (Room.12:1), johon Jumala meidät jumalanpalveluksessa sanallaan ja sakramentillaan varustaa sekä lähettää. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.” (Tiit.2:11-14)

Aamen.

Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil.4:7)

Tämä sivusto käyttää evästeitä käyttökokemuksen parantamiseen. Käyttäjistä ei kerätä henkilökohtaista tai tunnistettavaa tietoa. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeet.

Lue Lisää

Jaa tämä

Jaa ystävillesi