Yksi Kirkko ja monta kirkkoa
Iloitsemme Seurakuntaliitossa siitä uskonveljellisestä yhteydestä, mitä olemme saaneet kokea ja yhdessä elää todeksi niin Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kuin myös Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon kanssa, jonka tukena mekin saimme olla noina vaikeina vuosina ennen Neuvostoliiton romahtamista ja sen jälkeen. Viime vuosina olemme iloinneet erityisesti Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan kanssa löydetystä uskonyhteydestä. Jumalan lasten yhteys on valtavan suuri lahja. Mutta mitä Raamattu siitä opettaa?
”…että he kaikki olisivat yhtä”
Kaikki sydämen uskossa olevat kristityt ovat yhtä Jeesuksessa Kristuksessa salatulla tavalla – he ovat Kristuksen kirkko, Kristuksen ruumis ja Kristuksen morsian. Taivaassa me saamme omin silmin nähdä Kristuksen kirkon yhtenä ja täydellisenä, mutta täällä maan päällä ollessamme me näemme erilaisia kirkkoja ja seurakuntia erilaisine oppeineen ja tunnustuksineen. Näiden hajallaan olevien lampaidensa puolesta Jeesus rukoilee Isäänsä:
”…että he kaikki olisivat yhtä”. Joh. 17:11,21
Oikeaa ekumeniaa
Kristillisten kirkkojen välisiä ykseyspyrkimyksiä ja yhteyden etsimistä on nimitetty sanalla ekumenia.
Ekumenian nimissä on tehty paljon väärää, kun ihmisten välinen yhteys tai suvaitsevaisuus on asetettu Jumalan sanan totuuden edelle. Mutta nyt mietimme, mikä olisi oikeaa ekumeniaa eli sellaisen yhteyden etsimistä, minkä puolesta Jeesus itsekin rukoilee.
Käsitteenä ekumenia tulee kreikan kielen sanasta oikuumenee, mikä puolestaan muodostuu taloa merkitsevästä sanasta oikos. Kuva talosta muistuttaa hyvin ekumenian merkityksestä – se on rukousta ja työtä sen puolesta, että kristityt voisivat asua yhdessä, saman katon alla.
Yhteinen katto, yhteinen perustus
Voimme puhua yhteisestä katosta tai yhteisestä perustuksesta. Mutta on hyvä kysyä, mikä on se yhteinen katto, jonka alla kristillisten kirkkojen ja seurakuntien olisi turvallista elää uskon perheenä? Tai mikä on se oikea perustus, jolla voisimme seistä kestävinä yhdessä?
Luukas kirjoittaa alkuseurakunnan elämästä: “Ja he pysyivät kiinteästi apostolien opissa ja veljellisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Ap.t. 2:42
Tätä kohtaa perustajapastorimme Heino Pätiälä selittää näin:
“Heidän keskinäisen yhteytensä perustuksena oli apostolien opetus, joka on Jumalan sanaa. Tämä yhteys ilmeni myös uskovien keskinäisessä Herran ehtoollisen nauttimisessa ja “yhdessä hengessä” rukoilemisessa. – Raamatusta näemme siis, ettei uskovien yhteys ollut vain hengellistä yksimielisyyttä ja toistensa ymmärtämistä, vaan se oli myös seurakunnallista.” (Uskovien yhteys ja ero väärästä yhteydestä, s. 4)
Kuten Pätiälä kirjoittaa, Pyhä Henki ei puhu tässä vain yksittäisten kristittyjen välisestä uskon yhteydestä tai yhteisymmärryksestä, vaan seurakunnallisesta yhteydestä. Tällainen seurakunnallinen tai kirkollinen yhteys on evankeliumin opin ja alttarin yhteyttä.
Turvallinen katto ja kestävä perusta ovat siis ne asiat, joista kristillinen seurakunta on luotu ja joista se saa jatkuvasti elämänsä: Jumalan Pyhä sana ja Pyhät sakramentit.
Kaikki löytyy Golgatalta!
Muistatko, kuinka Eeva luotiin paratiisissa kuoleman kaltaista unta nukkuneen miehensä Aatamin kyljestä?
Samalla tavalla ”uusi Eeva”, eli Kristuksen morsian, luotiin ”uuden Aatamin” eli Kristuksen kyljestä. Kun Jeesus nukkui kuoleman uneen ristillä, niin Hänen kylkensä puhkaistiin keihäällä ja sieltä tuli verta ja vettä – Uuden liiton sakramentit.
Vedestä ja verestä Kristuksen morsian, eli uskova seurakunta, saa syntynsä Pyhässä kasteessa. Jeesuksen veri evankeliumin julistuksessa ja Pyhässä ehtoollisessa puhdistaa myös jatkuvasti Kristuksen morsiamen kaikesta synnistä ja pyhittää sen täydelliseksi.
Golgatan ristillä on siis kaikki, mitä kuuluu kirkolliseen yhteyteen, koska siellä on Jeesus eli Jumalan Sana itse julistamassa evankeliumia, siellä on vesi, ruumis ja veri.
Kristuksen kyljestä Hänen kirkkonsa, Kristuksen morsian, on saanut syntynsä — Hänen evankeliumistaan ja verihaavoistaan se myös elää.
Yhtenä monista – yhteyttä etsien
Yhtenä Suomen kristillisistä kirkoista me Seurakuntaliitossa toteamme luterilaisen Augsburgin tunnustuksen esittävän oikeat ja raamatulliset edellytykset kirkkojen väliselle yhteydelle:
… Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tai seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. … (Artikla 7)
Puhdas evankeliumi ja sakramentit ovat se oikea katto, jonka alla kristittyjen on turvallista asua uskon perheenä, vaikka heillä saman katon alla olisikin omat huoneensa eli omat ulkoiset kirkko-organisaationsa ja perinteensä. Tämä on se oikea katto ja kestävä perustus, joka ei petä, koska se on Kallioperustus.
“Sillä muuta perustusta ei kukaan voi laskea, kuin sen, mikä on laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1. Kor. 3:11 Tästä syystä tahdomme Jeesuksen rukousta ja Seurakuntaliiton perustajien esimerkkiä seuraten etsiä yhteyttä niihin Hyvän Paimenen laumoihin, joissa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit Herramme asetuksen mukaan toimitetaan.
Jumala tässäkin asiassa meitä johtakoon niin, että Seurakuntaliittomme voisi pieneltä osaltaan olla mukana Herran rakennustyössä niin täällä Suomessa kuin ympäri maailman niiden kesken, jotka elävät Jeesuksen Kristuksen sanasta ja verestä.
“Jos Herra ei huonetta rakenna, niin turhaan sen rakentajat vaivaa näkevät.” Ps. 127
Pastori Daniel Salo
(Julkaistu Seurakunta 6/2023)