Toimintamme

Toimintamme

Seurakuntaliitossa eri tavoin tehtävä evankeliumin julistustyö on itsenäisten seurakuntiemme toimintaa. Seurakuntaliiton päätehtävänä on palvella näitä seurakuntia. Yksi seurakunnan päätehtävistä on lähetystyö, armonevankeliumin eteenpäin vieminen. Jumalanpalvelus kokoaa seurakunnan kuulemaan Jumalan sanaa ja nauttimaan ehtoollisen sakramenttia.

Seurakunta on uskovien perhe. Seurakunnan ja perheiden kohtaaminen elämän eri vaiheissa on tärkeä osa seurakuntalaisuutta. Seurakuntaliiton tasolla lapsi- ja nuorisotyön pääpaino on laadukkaassa leirityössä. Se on ollut merkittävä työmuotomme jo seurakuntiemme alkuvaiheesta. Suuri osa lapsi-, nuoriso- ja perhetyötä sekä aikuisopetusta tapahtuu leireillä.

Jumalan huolenpito (12.9.2021)

16. sunnuntai helluntaista

Matt.6:19-24: Älkää kootko itsellenne aarteita maan päällä, missä koi ja ruoste turmelee, ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste turmele, ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä aarteesi on, siellä on sydämesikin oleva. Silmä on ruumiin valo. Jos siis silmäsi on yksinkertainen, niin koko ruumiisi on valoisa. Mutta jos silmäsi on paha, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan itse pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän joko vihaa toista ja rakastaa toista, taikka hän liittyy ensimmäiseen ja halveksii toista. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

Armo ja rauha teille Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. (Fil.1:2) Tässä vuorisaarnansa kohdassa Jeesus suuntaa opetuksensa huoliimme ja Jumalan huolenpitoon. Mistä sinä olet huolissasi? Mihin sinä laitat toivosi? Minkä varassa elämäsi seisoo tai kaatuu? Näihin kysymyksiin Jeesus haluaa vastata tänäänkin – opettamalla siitä, missä on aarteemme ja mikä on Jumalamme.

Aarteet maan päällä ja taivaassa

Jeesus aloittaa iskevästi osoittaen meille heikkoutemme ja syntisyytemme. Kuule, kun hän sanoo: ”Älkää kootko itselle aarteita maan päällä” (kreik. theesauridzoo tarkoittaa kirjaimellisesti ”tallettaa aarrearkkuun”). Jeesus osoittaa, että näinhän me luonnostamme teemme. On kuin hän jatkaisi: ”… niin kuin nyt teette!” Meidän langennut luontomme on niin heikko, että aivan liian helposti ja liian usein laitamme elämässämme turvamme vääriin asioihin, maallisiin aarteisiin – kuten raha, menestys, terveys, mukavuus, valta, maine, turvallisuus – sanalla sanoen: kaikenlainen toimeentulo. Tämän kaiken Herra haluaa kyllä meille antaa. Hän rakastaa meitä ja antaa meille jokapäiväisenä leipänä kaiken, mitä elämiseksemme tarvitsemme. Hän ei kuitenkaan halua, että kiinnittäisimme sydämemme hänen ajallisiin lahjoihinsa niin, että ne ottavat hänen paikkansa. Liian helposti kaikki nämä hyvät lahjat muuttuvat meille epäjumaliksi.

Nämä ajalliset lahjat ovat vain väliaikaiset. Ne eivät anna kestävää rauhaa, sillä ne katoavat. Jeesus sanoo näistä maallisista aarteista, että varkaat ja koit ”turmelevat” ja ”syövät”, eli ”kadottavat” ne. Jos niistä tulee sydämemme perimmäinen turva, joista odotamme kaikkea hyvää, on osanamme jatkuva huoli, pelko ja tuska. Meillä ei lopulta ole näitä aarteita, ne eivät ole meidän pysyvää omaamme. Ne ovat meillä ikään kuin vain lainassa. Jumala on antanut ne maistiaisiksi taivaasta, muistuttamaan siitä ikuisesta aarteesta, joka meitä odottaa taivaassa. Lopulta nämä katoavat. ”Se tosiasia, että emme löydä pysyvää onnellisuutta tästä maailmasta, osoittaa, että meidät on luotu toista maailmaa varten.” (C.S. Lewis)

Missä on aarteesi, siellä on sydämesi

Jeesus sanoo yhä tänään teillekin: ”Tallettakaa aarre taivaaseen”. Kyseessä on aivan eri talletuspaikka ja samaten eri aarteet. Nämä taivaan aarteet eivät ole maailmallisia, vaan taivaallisia. Ne ovat Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa, jonka hän antaa meille, kuten Jeesus opettaa. Nämä katoamattomat lahjat hän antaa sanassaan sinulle tänään. Hän sanoo: ”Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?… Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt.6:25,32-33) Jumala pitää teistä huolen, älkää pelätkö! Jos tulevaisuus teitä pelottaa, katsokaa taivaallisia, katoamattomia aarteita, joita teiltä ei oteta pois! Kun meillä on omanamme taivaan valtakunta ja hänen antamansa vanhurskaus armosta, Kristuksen veressä, on siinä meillä kaikki. Nämä lahjat antavat meille Jumalan rakkauden, mielisuosion ja kaikki siunaukset. Hän haluaa antaa meille ennen kaikkea nämä iankaikkiset aarteet, jotta kiinnittäisimme niihin uskomme, toivomme, koko sydämemme. Niitä myös seuraavat hänen ajalliset aarteensa, jokapäiväinen leipä.

Jos asetamme aarteiksemme aarteet maan päällä, ne sitovat ja ankkuroivat sydämemme (eli turvamme, toivomme, omantuntomme ja uskomme) maalliseen turvaan. Sen sijaan taivaan aarteet sitovat ja ankkuroivat sydämemme taivaaseen, taivaalliseen apuun. Tämän taivaallisen rikkauden ja aarteen Jeesus on meille veressään hankkinut tulemalla itse köyhäksi. ” Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.” (2.Kor.8:9). Kun me turvaamme Jeesuksen vereen ja sen hankkimiin taivaallisiin lahjoihin – Jumalan valtakuntaan ja vanhurskauteen – eli syntien anteeksiantamukseen, on meidän sydämemme ankkuroitu iankaikkisuuteen, esiripun toiselle puolen. ”Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.” (Hepr.6:17-20). Kun sydämemme on ankkuroitu taivaalliseen aarteeseen, toivomme on katoamaton ja iankaikkinen riippumatta oloistamme, kaikista maailman huolista ja ahdistuksista.

Kristuksen veren ja kaikki taivaalliset aarteet meille tuovat Jumalan sana ja pyhät sakramentit. Siksi ne ovat seurakunnan suuret, luovuttamattomat aarteet. Jumalan sanassa ja sakramenteissa näemme taivaan valtakunnan ja Kristuksen verivanhurskauden, joka on tuotu meidän luoksemme. Siinä on iankaikkiset aarteemme, joihin kiinnitämme sydämemme uskon. Siinä on taivaan aarteet maan päällä. ”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi… Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.” (1.Joh.5:7,10)

Silmä on ruumiin valo

Sydän ottaa aarteeksensa ja turvaksensa sen, mihin kiinnitämme silmämme. Tässä on hyvin konkreettinen ilmaisu ja kuva, sen kohde on myös hyvin konkreettinen. Silmä on ”ruumiin valo”, lamppu, joka tuo koko ruumiiseen joko valon tai pimeyden. Jos silmämme kiinnittyy vain maallisiin aarteisiin, tulee sydämeemme tämän maailman pimeys – synti ja sitä seuraavat ahdistus sekä huono omatunto. Sen sijaan, jos silmä katsoo ja kiinnittyy taivaallisiin aarteisiin, tulee niistä aarteista sisimpäämme Jumalan oma valo Kristuksessa ja hänen veressään. Se on valo, joka valaisee meidät ja sydämemme ja ajaa pimeyden sydämestämme sekä omastatunnostamme pois. ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä… Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh.1:7,9) Nämä ovat pyhät Jumalan sanat, jotka sopivat jumalanpalvelukseen ja Jumalan sanan läsnäoloon yllensäkin, mutta erityisesti rippiin ja ehtoollisen nauttimiseen

Jeesus opettaa, että silmän tehtävänä on olla ruumiin valo. Mihin silmä katsoo, siihen sydän kiinnittyy. Jos silmä katsoo vääriä asioita, on ruumis pimeä; mutta jos silmän kohde on oikea, tulvii sisimpäämme Herran valo – Jumalan valtakunta ja Kristuksen rauha. Oikeaan paikkaa katsovaa silmää Jeesus nimittää ”yksinkertaiseksi” eli hyväksi ja terveeksi. Sen vastakohtana on ”paha”, eli jumalaton ja sairas silmä, joka kiinnittyy vääriin asioihin ja väärällä tavalla. Tästä seuraa myös meidän omantuntomme tila. Terve silmä katsoo taivaallisiin aarteisiin ja kiinnittää niihin sydämemme, ja niin meillä saa olla hyvä ja puhdas omatunto. Hyvällä omallatunnolla myös näemme oikein Jumalan tahdon sekä arvioimme myös elämäämme oikein. Sen sijaan huono omatunto peittää meiltä Jumalan tahdon ja tuo elämäämmekin pelkkää pelkoa, ahdistusta ja epätoivoa. Näin sydämessämme vallitsee joko Jumalan valo Kristuksessa tai synnin ja pelon pimeys. Itse emme voi sydäntämme tai omaatuntoamme puhdistaa. Sitä ei tee laki eikä mikään ansiomme.  Jeesuksen veri yksin puhdistaa omantuntomme ja karkottaa sieltä synnin pimeyden sekä valaisee sydämemme syntien anteeksiantamuksella, Herran kirkkaudella, Jumalan rauhalla, armolla ja taivasten valtakunnalla. ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Hepr.9:14) Siksipä hengellisen silmämme tulee katsoa niitä taivaallisia aarteita, jotka antavat meille Jeesuksen veren, siis Jumalan armonvälineisiin. Konkreettisestikin voimme silmämme kiinnittää konkreettisiin sakramentteihin: kasteeseen ja ehtoolliseen – ja ennen kaikkea kiinnittää hengellisen silmämme katseen uskossa Jumalan sanaan ja sakramentteihin sidottuun lupaukseen Jumala läsnäolosta, armosta, anteeksiantamuksesta ja huolenpidosta. Niissä meillä on Jeesuksen veri ja taivaan valtakunta näkyvällä tavalla läsnä. Niihin kiinnitämme uskomme, ja niin meillä on pysyvä turva sekä katoamaton aarre, Kristuksen vanhurskaus ja puhdas omatunto (synneistä päästö). Tämä silmä on ”yksinkertainen”, sillä se katsoo ”yksin Kristukseen.”

Ei voi palvella kahta herraa

Se, mihin kiinnitämme sydämemme ja toivomme, on meidän tosiasiallinen jumalamme. Martti Luther kirjoittaa Isossa Katekismuksessa ensimmäisen käskyn selityksessä: ”Sinulla ei saa olla muita jumalia. Se on: vain minua sinun on pidettävä Jumalanasi. Mitä tämä merkitsee ja miten se on ymmärrettävä? Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan. Mikäli usko ja luottamus ovat oikeita, on myös Jumalasi oikea. Missä sitä vastoin luottamus on valheellista ja väärää, siellä ei ole oikeaa Jumalaa. Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan – näin sanon – se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot. Tämän käskyn tarkoituksena onkin vaatia oikeaa sydämen uskoa ja luottamusta, joka kohdistuu ainoaan oikeaan Jumalaan ja riippuu yksin hänen varassaan. Tämä merkitsee: Pidä huoli, että annat yksin minun olla Jumalasi etkä milloinkaan etsi ketään muuta. Toisin sanoen: Odota hyvää, jota kaipaat, minulta ja etsi sitä minun tyköäni, ja mikäli kärsit onnettomuutta ja hätää, tule minun turviini ja pysy luonani. Minä annan sinulle mitä tarvitset ja autan sinut kaikesta hädästä, kunhan vain et anna sydämesi kiintyä muuhun etkä levätä missään muussa.”

Mammona on tässä Raamatun kohdassa kaikkien maallisten epäjumalien yhteisnimi. Ne tarjoavat meille houkuttelevalla tavalla konkreettista maallista ja ajallista turvaa, aarteita, jotka ovat kuitenkin katoavia. Ne kaappaavat helposti silmämme ja sydämemme, tulevat jumaliksemme ja tuovat omaantuntoomme pimeyden ja orjuuttavat huolten alle. Jumala sen sijaan on Kristuksen tähden taivaallinen Isämme, joka on Kaikkivaltias taivaan ja maan Herra. Hänellä on hallussaan iankaikkiset ja ajalliset aarteet. Hän antaa meille sellaiset aarteet, jotka valaisevat meidät ja puhdistavat omantuntomme ja kiinnittävät sydämemme ja sielumme taivaaseen. Niiden kautta sisimmässämme on Kristuksen veren tuoma syntien anteeksiantamus ja vanhurskaus sekä Jumalan valtakunta. Jumalanpalveluksessa Kristus jakaa näitä iankaikkisia aarteita, vapauttaa meidät epäjumalien orjuudesta, kuten Herra vapautti Israelin Egyptin orjuudesta asettaen jumalanpalveluksen. Niiden kautta olemme Jumalan palvelijoita – mutta palvelemme Herraa ottamalla vastaan hänen palveluksensa, hänen lahjansa, hänen pelastavan työnsä Kristuksen veressä. Näihin lahjoihin tartumme uskolla ja vastaamme kiitoksella ja uskontunnustuksella.

Kiitollisuus (5.9.2021)

15. sunnuntai helluntaista

Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä. Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.

Kirkkokäsikirja

Matt.11:25-30: Siihen aikaan Jeesus vastasi ja sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut tämän viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut sen lapsille. Niin, Isä, sillä niin on ollut otollista sinun edessäsi. Kaikki on Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan tunne Poikaa paitsi Isä, eikä Isää tunne kukaan, paitsi Poika, ja hän, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun tyköni kaikki työstä uupuneet ja raskaasti kuormitetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minulta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni; niin te löydätte levon sieluillenne. Sillä minun ikeeni on suloinen ja minun kuormani keveä.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (1.Kor.1:3) Tässä on Jeesuksen ylistys, avoin tunnustus, jonka hän julistaa sekä opetuslapsilleen että paikalla oleville ihmisille. Tämän tunnustuksen ytimessä on se, että Isä Jumala, taivaan ja maan Herra on ilmoittanut taivaan valtakunnan ja Jumalan armon – hänen mielisuosionsa tulleen meitä lähelle Jeesuksessa Kristuksessa.

Jumalan mielisuosio, taivaan valtakunnan lähestyminen Kristuksessa ja pelastus armosta on salattu (sana tarkoittaa ”peitetty salaavan peitteen taakse”) viisailta, mutta ilmoitettu (sana tarkoittaa ”paljastettu vetämällä peite pois”) pikkulapsille, kirjaimellisesti ”vauvoille”. Tässä on asetettu toisiaan vastaan itsessään viisaat, omaa järkeään täynnä olevat ihmiset, jotka haluavat itse tutkia Jumalan tahdon ja syvyydet – sekä ne, jotka pienten lasten ja vauvojen tavoin eivät voi muuta kuin ottaa vastaan Isältä Jumalalta hänen ravitsevan hyvyytensä, jotka saavat täyttyä Jumalan sanan antamasta elävästä vedestä, Jumalan armon maidosta samoin kuin pienet lapset saavat kaiken ruokansa äidiltään. Viisaus ei ole itsessään este uskolle – päinvastoin, todellinen viisaus on suuri Jumalan lahja, joka tulee Jumalan sanan kuulemisesta! Mutta jos oma viisautemme täyttää meidät niin, että asetamme sen Jumalan ilmoituksen yläpuolelle, ja annamme oman järkemme äänen kuulua Jumalan äänen päällä ja määrätä, on Jumalan armon ilmoitus meiltä pysyvästi salattu sellaisen verhon taakse, jonka läpi emme näe. Tähän oma syntinen luontomme koko ajan meitä yllyttää.

Mutta niille, jotka eivät kuuntele omaa järkeään, viisauttaan, eivätkä omia ”hengellisiä mieltymyksiään”, vaan ottavat Jumalan sanan vastaan sellaisenaan; heille Jumala paljastaa ja ilmoittaa armonsa ja mielisuosionsa, tuo heidän luokseen valtakuntansa ja pelastuksen Kristuksen veressä. Hän paljastaa tämän meille Kristuksessa, sanansa kautta. Tämä on tosi apokalypsi, Kristuksen paljastus ja ilmoitus meille, tänäänkin. Anna Jumalan lain tyhjentää itsesi kaikesta omasta kelpaavuudestasi, itseriittoisuudestasi ja viisaudestasi, jotta hän voisi evankeliumin kautta täyttää sinut armollaan ja mielisuosiollaan, syntien anteeksiantamuksella ja Kristuksen veren kaikilla lahjoilla. ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen” (Fil.3:8). Näin Jumalan sana tyhjentää täynnä olevat ja täyttää tyhjät. Tule siis Kristuksen luo pikkulapsen tavoin janoavana, niin hän ruokkii sinua iankaikkisen elämän ravinnolla, ruumiillaan ja verellään, sekä syntien anteeksiantamuksella. Jumala kirkastakoon armonsa ja mielisuosionsa Kristuksessa sinullekin sanansa kautta uskosi vahvistukseksi ja syntiesi anteeksiantamiseksi.

Tämä on Isän edessä ”otollista” (kreik. eudokia), se tarkoittaa ”Jumalan hyvää tahtoa”, ”pelastustahtoa” ja sen toteutumista, hänen pelastavaa ”mielisuosiotaan”, joka tuo meille Kristuksen ja hänen armotyönsä. Tästä enkelit lauloivat jouluyönä ja olemme tänään saaneet tähän lauluun yhtyä heidän kanssaan: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisille, joita kohtaan hänellä on mielisuosio”(Luuk.2:14). Tästä apostoli Paavalikin kirjoittaa: ”Edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan… tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä; siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä” (Ef.1:5,9-10) ja ”sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi” (Fil.2:13). Me saamme rukoilla, että tämä Jumalan hyvä, pelastava tahto toteutuisi meissä tänään. Rukoilemmehan kohta: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaissa.”

Isä ilmoittaa Pojan ja Poika Isän, jotta voisimme ”tuntea hyvin, oikein ja läheisesti” (kreik. epiginosko) Jumalan. Tämä on Kristuksen koko sovitustyön päämäärä ja tarkoitus – että me olisimme Jumalan edessä sovitetut kaikista synneistämme ja saisimme tulla Jumalan tykö, hänen armolliseen syliinsä, hänen yhteyteensä. Jeesus opettaa, että juuri tätä Jumalan luona olemista ja läheistä tuntemista on iankaikkinen elämä: ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh.17:3). Tässä ei hyödytä mikään ihmisviisaus, tahto, järki, voima, teot tai oma jumalisuutemme; Jumalan on Kristuksessa tehtävä kaikki meidän puolestamme, ilmoitettava meille armonsa ja lahjoitettava meille kaikki Kristuksen kuoleman lahjat. Me saamme kuulla Kristuksen kutsun ja ottaa uskossa vastaan hänen sanansa kautta Isän armon ja synneistä päästön – Jumalan tuntemisen, yhteyden hänen kanssaan, taivaan valtakunnan perinnön ja Jumalan kirkkauden sydämiimme. ”Anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään.” (Ef.1:17-18). Usko on kuin tyhjä käsi ja avoin suu, joka ottaa vastaan ja nauttii Jumalan armon hyvyyttä ja Kristuksen veren armoa. Kristus on nyt luonasi, ja julistaa syntisi anteeksi veressään. Hän ilmoittaa sinulle Jumalan tahdon ja vie sinut Isän tykö. Kun tämän uskot, se on jo sinun.

Meitä jokaista painaa ”raskas ies”, tunsimme sen tai emme. Se on erityisesti synnin ies. Synti painaa meitä alas ja ahdistaa meitä. Erityisesti painaa omaatuntoamme. Se saa aikaan ahdistuksen, pelon, häpeän, kivun ja syyllisyyden sydämeemme. Raskaan ikeemme painoa on kaikki se häpeä ja syyllisyys, jota kannat omista pahoista teoistasi; sekä se häpeä ja haavoittuneisuus, jota kannat muiden rikkoessa sinua vastaan. Tätä iestä ei mikään meidän tekomme voi ottaa pois. Emme voi sovittaa itseämme. Omilla teoillamme vaan lisäämme ikeen raskautta. Jumalan pyhä laki kyllä paljastaa synnin, mutta ei auta mitenkään meitä sen alta pois Se on päinvastoin ies, jota emme jaksa kantaa (Apt.15:10). Tästä raskaasta ikeestä on Kristuksen yksin sinut päästettävä. Hän tullut luoksesi, jotta voisi ottaa syntisi pois, puhdistaa sinut kaikesta pahasta ja pestä omantuntosi omalla verellään. Näin saamme vapaan, puhtaan sydämen kaikista omista pahoista sanoista, ajatuksista ja teoistamme sekä kaikesta siitä pahasta, joka meitä vastaan on tehty.

Kristus antaa meille – sinullekin – armosta ja ilman ansiotamme syntimme anteeksi. Tämä vapaa ja puhdas omatunto, synneistä päästö on se ”kevyt ies”, jonka hän lupaa antaa meille, kun tulemme hänen luokseen. Te olette nyt Kristuksen luona, ottakaa vastaan hänen kevyt ikeensä, ottakaa vastaan syntienne täysi anteeksianto! Jeesus vapauttaa sinut tässä ja nyt synnin taakasta ja pesee omantuntosi puhtaaksi omalla verellään, ruokkien sinua Jumalan armolla ja mielisuosiolla. Jeesus sanoo: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä” (Jes.1:18-19). Kristuksen kevyt ies ei ole ”uusi laki”, vaan Jumalan mielisuosio ja armo Kristuksessa ilman tekoja, syntien anteeksiantamus, joka ei paina meitä alas, vaan nostaa meidät ylös ja kantaa meidät taivaaseen. Se ei paina raskaana yllämme, vaan ottaa taakkamme pois. Se ei tuo meille työtä työn päälle, armoa armon päälle. Se ei ole meidän tekomme, vaan Kristuksen täytetty työ, hänen leponsa, vapautus omasta tekemisestämme. Jeesus puhuu, sydämiltä syntikuormat putoaa, / armo työtä tekeviltä tekemiset lopettaa. / Levon löytää väsynyt, sielun myrsky tyyntyy nyt, / sielun myrsky tyyntyy nyt.” (SK 160)

Jeesus kutsuu sanallaan ja antaa levon. Tänäänkin Jeesus on luonamme ja sanoo: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työstä uupuneet ja raskaasti kuormitetut, niin minä annan teille levon.” Tämä kutsu kuuluu jokaiselle, joka tunnustaa syntinsä ja tulee niitä tuomaan Jeesuksen eteen, jotta hän ottaisi ne pois. Tule nyt syntisenä ja tyhjänä Jeesuksen luo! Hän ottaa syntisi pois ja puhdistaa sinut verellään, jotta sinun sydämessäsi olisi hänessä Herran lepo. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh.1:9). ”Herran lepo” ja Jumalan kansan ”sapattilepo” on se rauha Jumalassa, jonka Kristus meille sanassaan ilmoittaa ja veressään antaa tässä ja nyt. Se on Jumalan lepoon, taivaaseen pääsemistä yhdessä Kristuksen kanssa, lepoa kaikista synneistämme, lepo kaikista omista teoistamme. ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa” (Hepr.4:9-10). Kristus antaa sinullekin tässä ja nyt verensä tähden rauhansa ja leponsa, siis taivaan autuuden. Näin saamme jo nyt olla ja elää Jumalan yhteydessä. Tämä lepo on se ”kevyt ies,” josta Kristus puhuu, siis lepo kaikista teoistamme. Pääsemme hänen verensä kautta Herran lepoon viettämään Jumalan sanan pyhittämää lepopäivää, joka pyhittää meidät! Tämän kaiken Kristus toteuttaa sekä antaa meille jokaisessa jumalanpalveluksessa armonvälineidensä kautta, tullen meidän luoksemme ja julistaen meille synnit anteeksi. Tämän levon ja pääsyn kaikista synneistämme hän on verensä ja ruumiinsa uhri Golgatalla jo täydellisesti hankkinut, ja tämän hän meille nyt sanansa ja sakramenttiensa kautta jakaa. Hän kutsuu tänäänkin meitä luokseen ja tulee sanansa kautta meidän luoksemme. Tämä on koko jumalanpalveluksen varsinainen tarkoitus.

Kun sielumme eli omatunto on vapautettu, se iloisesti ja täynnä Jumalan armoa ja mielisuosiota kestää kaiken, minkä synti, perkele ja maailma eteemme heittää. Kaiken tämän saa aikaan Kristuksen sana, jonka kautta hän puhdistaa ja pyhittää meidät verellään. Sanallaan Kristus kutsuu meitä ja antaa meille oman leponsa. Konkreettisesti tämä tapahtuu kutsussa nauttimaan ehtoollista. Siinä saamme konkreettisella tavalla kuulla hänen kutsunsa tulla nauttimaan Herran hyvyyttä, jonka hän ruumiissaan ja veressään haluaa meille antaa. Siinä saamme konkreettisesti tulla hänen luokseen, siinä hän ottaa raskaan synnin ikeemme pois päästäen meidät kaikista syntiemme taakoista, siinä hän antaa meille rauhansa ja leponsa sieluumme ja omaantuntoomme. Siinä saamme konkreettisella tavalla syödä ja juoda omaksemme syntien anteeksiantamuksen hänen ruumiissaan ja veressään, jotka ovat edestämme annetut ja vuodatetut. Saamme silloin todella kuulla nämä sanat: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu”. (Jes.6:7)

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil.4:7)

Sulje