Mikkelinpäivä
Matt.18:1-10: Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Kukahan on suurin taivasten valtakunnassa?” Niin hän kutsui luoksensa lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette tule sisälle taivasten valtakuntaan. Kuka siis nöyrtyy niinkuin tämä lapsi, hän on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa vastaan yhdenkin tällaisen lapsen minun nimessäni, hän ottaa vastaan minut. Mutta joka pahentaa yhdenkin näistä pienistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että myllynkivi ripustetaan hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa pahennusten tähden! Pahennusten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee! Mutta jos kätesi tai jalkasi pahentaa sinut, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinun mennä elämään sisälle käsipuolena tai jalkapuolena, kuin molemmat kädet tai jalat tallella tulla heitetyksi iankaikkiseen tuleen. Ja jos silmäsi pahentaa sinut, revi se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin kaksisilmäisenä tulla heitetyksi helvetin tuleen. Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä; sillä heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.”
Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme! (1.Tim.1:2). Kristuksen seurakunta, jonka hän on verellään omakseen lunastanut (Apt.20:28). Te olette tulleet hänen opetuslapsiksensa jo pyhässä kasteessanne, jossa te olette liitetyt pyhän Kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja otetut siinä hänen valtakuntansa lapsiksi (Matt.28:19; Gal.3:26-27).
Meidän kasteemme hetkestä alkaa paitsi elämä, myös raju turmiovaltojen hyökkäys meitä vastaan. Se kestää aina kuolemaamme saakka. Tässä taistelussa olemme Jumalan valtakunnan lapsina samassa rintamassa Herran taivaallisen sotajoukon, enkeleiden kanssa. Aseemme eivät ole lihalliset, vaan hengelliset. ”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.” (2.Kor.10:3-4). ”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.” (Ef.6:12-13). Taistelua käydään meidän omistatunnoistamme. Siksi se sota-asu ja aseistus, jonka Jumala meille antaa ja päällemme pukee, on pyhä Jumalan sana ja Kristuksen veri, joka puhdistaa meidän omantuntomme kaikesta synnistä (Hepr.9:14; 1.Joh.1:7).
Me tulemme jumalanpalveluksessa Kristuksen ja pyhän Kolmiyhteisen Jumalan eteen juuri tästä syystä: että saisimme alati kestävässä taistelussa syntiä, kuolemaa ja perkelettä vastaan ottaa itse Jumalalta Kristuksen veren puhdistukseksemme, pyhitykseksemme ja suojaksemme. Miten tuo veri tulee meille? Kristus itse puhuu sen meille sanassaan ja näin todella päästää meidät synneistämme. Kasteessa Jumalan nimi liittää veteen hänen läsnäolonsa ja kaikki lahjansa, ja ehtoollisessa Kristus itse voimasanallaan asettaa ja jakaa meille oman ruumiinsa ja verensä – meidän edestämme ristillä annetun ja vuodatetun. Näin meidät liitetään hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa – hänen voittoonsa kaikesta synnistä ja kuolemasta. Hän ”pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet (synnin, kuoleman ja pahan) hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.” (Kol.2:14-15)
Pahennusta vastaan
Tämä näkyy selvästi evankeliumitekstissämme. Vihollinen yrittää hyökätä meitä vastaan kahdella tavalla. Hänen tarkoituksensa on tahrata omantuntomme joko suoraan syyttämällä meitä synneistämme ja hyökkäämällä uskoamme vastaan tai vaivihkaa lietsomalla meidät lähimmäisiämme (perhettämme ja ystäviämme, seurakuntaamme tai pastoriamme) vastaan. Opetuslapset kiistelivät siitä, kuka heistä olisi taivasten valtakunnassa suurin. Heitä vastaan ei saatana käynyt hyökkäämään nyt uskoa vastaan, vaan kristillistä rakkautta vastaan. Vallanhimo on vaarallinen asia erityisesti seurakunnassa tai perheessä, sillä sen kautta sorretaan lähimmäisiä. Katsokaa, ettei vihollinen saa meissä ja seurakunnassamme samaa jalansijaa, minkä hän sai opetuslapsissa aikaan, kun he rupesivat keskenään väittelemään vallasta ja suuruudesta.
Turmiovallat – siis perkele ja sen enkelit tekevät työtä, jotta saisivat meidän omantuntomme likaiseksi ja huonoksi. Näin meiltä riistetään ilo ja rauha sekä Jumalan lapsen turva Herrassa. Pieni lapsi on esikuvallinen opetuslapsille ja meille uskossa, sillä lapsi ottaa kaiken vastaan, mitä vanhemmiltaan saa. Hän ei voi muutakaan kuin luottaa vanhempiensa huolenpitoon. Meidänkin tulee olla Jeesuksen luona, hänen hoidettavinaan. Jos eksymme hänen tyköään, olemme hukassa, vihollisen omat. ”Pieni ja nöyrä” on jokaisen kristityn nimi, joka tulee itsessään pienenä, syntisenä ja vajaana Kristuksen luo, hänen vertaan ja armoaan tarviten.
Tämän lapsen kaltainen on jokainen Jumalan lapsi, joka uskoo Jeesukseen, kuten Jeesus sanoo ”…näistä pienistä, jotka uskovat minuun.” Pienen lapsen tavoin Jumalan lapsi omistaa kaiken Jeesuksessa ja ottaa uskossa vastaan. Pieni lapsi ei saa hallita ja ohjailla, vaan ottaa vastaan ja syödä sitä, mitä Jeesus antaa. Olkaamme lapsia pahuudessa (1.Kor.14:20). ”Lapsen kaltainen” ei loukkaannu yksinkertaiseen sanaan, leipään ja viiniin tai kasteveteen, vaan näkee siinä Kristuksen ja hänen verensä, koko autuutensa ja menee niiden turviin. Siksi hän on suurin taivasten valtakunnassa. Jeesus rinnastaa itsensä tuohon lapseen niinkin, että kehottaen lähimmäisenrakkauteen sanoo: ”Joka ottaa vastaan yhdenkin tällaisen lapsen minun nimessäni, hän ottaa vastaan minut.” Jeesus itse oli kaikessa nöyrä ja kuuliainen, ei vallantavoittelija ja hallitseva, vaan se, joka palvelee. Jeesus sanoo: ”Minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee.” (Luuk.22:27).
Kuka on suurin?
Jeesus vastaa opetuslapsille, samalla asettaen heille terveen, oikean esimerkin ja tehden turhaksi vihollisen työn. Hän kutsuu pienen lapsen ja asettaa hänet opetuslasten keskelle. Jeesuksen sanat ovat kovat: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette tule sisälle taivasten valtakuntaan… Kuka siis nöyrtyy niinkuin tämä lapsi, hän on suurin taivasten valtakunnassa… joka ottaa vastaan yhdenkin tällaisen lapsen minun nimessäni, hän ottaa vastaan minut.” Samalla tavalla, kuin Jeesus kutsui ja asetti lapsen opetuslasten keskelle, hän on kutsunut pyhällä sanallaan jo kasteessa meidät opetuslapsikseen. Siinä olemme Jumalan nimen, ja Kristuksen sanan voimasta päässeet sisälle taivasten valtakuntaan. Siinä hän on ottanut meidät vastaan, omikseen. Meidät on hänen sanansa voimasta kutsuttu armosta taivasten valtakuntaan ja asetettu Jumalan lasten asemaan.
Tänäänkin hän sulasta armosta kutsuu meitä sanansa kautta luokseen ja päästää meidät synneistämme verellään. Katso, taivasten valtakunta on tullut sinun luoksesi, sillä Kristus itse on tullut meidän luoksemme. Kuten Jeesus sanoo samassa luvussa: ”Missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Matt.18:20). Katso, mitä tänäänkin tapahtui, kun olit tunnustanut syntisi: Sait kuulla itse Jeesukselta syntien päästön sanat hänen nimessään ja veressään. Sanoohan Jeesus myöhemmin tässä luvussa: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.” (Matt.18:18) Katso, mitä kohta saat nauttia: Herran Kristuksen ruumiin ja veren. Siinä syntisi ovat kannetut ja anteeksiannetut, täydellisesti sovitetut. Ne nauttiessasi sinut puhdistetaan kaikista rikkomuksistasi Kristuksen pyhällä verellä ja uhrilla. Näin sinut myös pyhitetään Jumalan temppeliksi. Siinä sinut liitetään ruumiillisesti Kristuksen kuolemaan sekä hänen ylösnousemukseensa. Siinä on sinullekin täydellinen omantunnon puhdistus kaikista synneistäsi! Siinä on sinulla täydellinen suoja kaikkea vihollisen hyökkäyksiä vastaan!
Pastorin virka on Kristuksen asettama ”enkelivirka”, jonka kautta hän sotii vihollisiamme vastaan sanallaan. Kristus on kutsunut ja asettanut sovituksen sanaa jakamaan sovituksen viran (2.Kor.5:18-19), jotta hän itse sanansa ja sakramenttiensa kautta tulisi luoksemme ja puhdistaisi meidät verellään kaikesta synnistä niin, ettei pahalla vihollisella ole meihin mitään valtaa. Tämä kuuluu sinulle, joka todella tunnustat katuen syntisi, mutta jäät Jumalan armolapsena uskomaan evankeliumin sanassa lahjoitetun lupauksen. Jumalan sanansaattajana saan julistaa sinulle Kristuksen sanan. Jeesus sanoo sinulle, joka tulet hänen luoksensa syntejäsi katuen ja omantunnon puhdistusta hakien: ”Ole turvallisella mielellä, syntisi ovat anteeksiannetut (Matt.9:2), minun vereni puhdistaa kaikista rikkomuksista (1.Joh.1:7).”
Isän kasvojen katseleminen
Näiden pienten lasten enkelit ovat alati Jumalaa lähimpänä. Jeesus sanoo: ”Heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.” Herran kasvot nähdään siellä, missä hänen nimensä on, sekä siellä missä Kristus on (2.Moos.20:24; Joh.14:9). Kristus on siellä, missä hänen sanansa puhtaana julistetaan ja missä hänen nimessään asetetut kaste ja ehtoollinen oikein jaetaan. Siellä on taivasten valtakunta, siellä ovat myös kaikki pyhät ja koko taivaallinen enkelien sotajoukko. Millainen sotaväki meitä tänäänkin ympäröikään! Saamme laulaa yhdessä enkelten ja kaikkien pyhien kanssa Pyhälle Kolmiyhteiselle Jumalalle kiitosta ja kunniaa! Saamme laulaa Karitsan virttä Herran alttaria kohti kääntyneenä, ja olla pyhän Jumalan temppelissä. Enkelit haluavat katsoa siihen suureen autuuteen, joka meillä on Kristuksen veressä ja sovintokuolemassa, ja ovat meidän kanssamme tuosta autuudesta kiittämässä ja ylistämässä Herraa. Heidät on myös lähetetty maailmaan Jumalan palvelijoina ja sotilaina meitä varjelemaan pahan vihollisen valtaa ja kiusauksia vastaan.
Jumalanpalveluksessa on käytössä ne aseet, joilla saatana voitetaan: Karitsan veri ja todistuksen sana: “Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä… on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.” (Ilm.12:10-11) Tästä on kyse syntien tunnustamisessa, ja synneistä päästöön tarttumisessa; uskontunnustuksessa ja Kristuksen ruumiin ja veren nauttimisessa ehtoollisessa.
Jumalanpalveluksessa olemme siis yhdessä tämän taivaallisen sotajoukon kanssa kiittämässä ja ylistämässä Kristusta autuudestamme, ja saamme osallistua hengellisen taistelun eturintamaan, kun meidän sydämemme, sielumme ja omatuntomme puhdistetaan kaikesta synnistä ja saatanan siteistä Kristuksen verellä. Saamme näin ”vanhurskauden varustuksen”, jota käytämme erityisesti jokapäiväisessä rukouksessa! (Ef.6:13,18; 1.Tess.5:17) Lutherille päivittäinen Herran siunaus ja rukous suoja on tärkeää, jotta meillä olisi pysyvä Kristuksen veren ja Herran nimen suoja pahaa vihollista vastaan. Rukoilemme ”Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa.” Tässä lapset ovat iltarukouksineen meitä opettamassa. Paras rukous on Isä meidän -rukous, jonka jokainen pyyntö on suunnattu vihollista vastaan – erityisesti kaksi viimeistä pyyntöä. Harjoittakaamme sitä usein, samoin kuin Herran siunausta, jossa otamme Herran nimen ja ristinmerkin suojaksemme kaikkea pahaa vastaan.
”Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.4:7)