20. sunnuntai helluntaista
Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuvat häneen, torjuvat hänen jumaluuteensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.
Kirkkokäsikirja
Joh.7:40-52: Niin muutamat kansasta, kuultuaan nämä sanat, sanoivat: ”Tämä on varmasti se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Tämä on Kristus.” Mutta toiset sanoivat: ”Ei suinkaan Kristus tule Galileasta? Eikö Raamattu sano, että Kristus on tuleva Daavidin siemenestä ja pienestä Beetlehemin kaupungista, jossa Daavid oli?” Niin syntyi kansassa eripuraisuutta hänen tähtensä. Ja muutamat heistä tahtoivat ottaa hänet kiinni. Mutta kukaan ei käynyt häneen käsiksi. Niin käskyläiset palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä sanoivat heille: ”Miksi ette tuoneet häntä tänne?” Käskyläiset vastasivat: ”Ei ole ihminen koskaan puhunut niinkuin se mies puhuu.” Niin fariseukset vastasivat heille: ”Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei tunne lakia, on kirottu.” Niin Nikodeemus, joka oli yöllä käynyt Jeesuksen luona, ja oli yksi heistä, sanoi heille: ”Tuomitseeko lakimme ketään, ennen kuin häntä kuulustellaan ja saadaan tietää, mitä hän tekee?” He vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa.”
Miten näet Jeesuksen
“Armo ja rauha teille Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (Fil.1:2)
Tässä Jeesusta kuuntelee suuri joukko kansaa. Jotkut uskovat hänen olevan Mooseksen ennustama ”se profeetta”, jonka Jumala heille herättää (5.Moos.18:18-19; Apt.3:22). Tässä he olivatkin oikeassa, mutta se ei ollut vielä koko totuus. Toiset uskoivat Jeesuksen olevan messias, Kristus. He myös tunnustivat tämän uskonsa. Heillä oli elävä, pelastava usko, jonka Jumalan sanan kautta vaikuttava Pyhä Henki oli vaikuttanut. ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta” (1.Joh.4:2). Toiset olivat heitä jyrkästi vastaan, vedoten siihen, ettei Nasaretista tuleva Jeesus voi olla Kristus, sillä Vapahtaja tulee Daavidin kaupungista Beetelehemistä, kuten Raamattu sanoo. Tässä Raamatun tulkinnassaan he olivatkin oikeassa, mutta eivät nähneet Jeesuksessa juuri Beetlehemissä neitseestä syntynyttä Vapahtajaa. Sitten oli niitä, jotka tahtoivat käydä käsiksi Jeesukseen vihansa vimmassa, mutta eivät voineet. Jeesus oli jumalallisen vallan suojaama. Yksi ryhmä oli ylipappien ja fariseusten käskyläisiä, kaarti, jonka he olivat lähettäneet tarkkailemaan Jeesusta ja vangitsemaan hänet ja tuomaan oikeuden eteen, jos hän sanoisi jotain, mistä häntä voitaisiin syyttää. Näinhän Jeesus tuotiin lopulta Getsemanesta suuren neuvoston eteen, vangittuna ja Jumalan pilkasta syytettynä (Matt.26:47-68). Nyt kuitenkin käskyläiset tunnustivat epäsuorasti Jeesuksen puhuvan itsensä Jumalan sanoja: ”Ei ole ihminen koskaan puhunut niinkuin se mies puhuu.”
Mitä usko näkee Jeesuksessa, mitä näkee epäusko? Mitä ne sanovat? Mitä sinä uskot Jeesuksesta tänään? Missä sinä hänet näet ja kuulet? Mitä sinä hänen sanoistaan sanot? Meidän syntiin langennut järkemme ja luontomme pettää meitä. Uskomme on heikko, ja tarvitsee jatkuvasti vahvistusta. Syntiinlankeemuksen seurausta on se, että etsimme Kristusta väärästä paikkaa, omasta sydämestämme tai tunteistamme. Älä anna tänään järkesi tai sydämesi uskoa vihollisen juonia. Jeesus Kristus on sinun luonasi tänään, tässä ja nyt, ja julistaa sinulle sanaansa. ”Tänä päivänä, kun kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne” (Hepr.4:7), vaan uskokaa hänen sanansa lupaus.
Kristus luonamme
Kristus on tullut teidän luoksenne, ja puhuu teille samat sanat, jotka hän puhui opetuslapsille ylösnousemuksen päivänä: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät… Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt… Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh.20:21-23, 28). Omista tässä sanasta Jeesuksen rauha, jonka hän sydämeesi antaa, ota vastaan hänen Pyhä Henkensä, jonka hän puhaltaa yllesi uskosi vahvistukseksi, usko syntisi anteeksiannetuiksi, kun hän synneistäsi sinut verellään puhdistaa. Vaikka et häntä näekään, on hän luonasi ja sanansa ja virkansa kautta antaa sinulle kaiken tämän.
Siksi saat olla autuas, koska uskot häneen, vaikka et häntä näekään. Me saamme varmistaa sydämemme ja omatuntomme tarttumalla Kristuksen sanaan vastoin järkemme tai tunteidemme vastalauseita tai syytöksiä. ”Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.” (1.Joh.3:19-20)
Luja luottamus näkymättömään
”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hepr.11:1). Usko omistaa Kristuksen sanassa tarjottuun syntien anteeksiantamukseen ja koko maailman puolesta vuotaneeseen Jumalan Pojan vereen. Uskossa et lähde Kristusta hakemaan Golgatalta tai taivaasta, vaan näet hänen tulleen luoksesi tuomaan verensä, autuutensa, iankaikkisen elämänsä ja valtakuntansa sinun luoksesi!
Usko omistaa sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa tarjotun Kristuksen veren, autuutensa ja vanhurskautensa ”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ’Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään’”. (Room.10:6-11).
Autuutesi on kyllä kokonaan voitettu Golgatalla Kristuksen veressä ja sovintokuolemassa. Hänen ylösnousemuksensa on sinun ja koko maailman vanhurskautus ja synneistäpäästö. Mutta miten sinä omaksesi tuon kalliin veren hankkiman autuutesi saat? Jumalan on sen sinulle sanassa, kasteessa ja Herran ruumiin ja veren ateriassa jaettava ja lahjoitettava. Armonvälineissään hän sinulle antaa Kristuksen Golgatan uhrin kaikkine lahjoineen ja hyötyineen. Teoillasi tai omalla hurskaudellasi et voi sitä omistaa, vaan yksin uskolla tarttumalla näihin pelastuksen ja armon jakajiin, armonvälineisiin. Näin on pelastuksesi yksin Kristuksen tähden, uskosta, että se olisi armosta. ”Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä”. (Room.4:16)
Usko tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi
Usko näkee Jeesuksessa pelastajan, Jumalan Pojan, ihmiskunnan vapahtajan. Kun tulemme Kristuksen luo, hänen sanaansa kuulemaan ja uhriaan nauttimaan, saamme sanoa yhdessä Pietarin kanssa: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” (Matt.16:16) Saamme sanoa Tuomaan kanssa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.” (Joh.20:28). Saamme sanoa Marian kanssa: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle tahtosi mukaan” (Luuk.1:38). Saamme sanoa Samuelin kanssa: ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.” (1.Sam.3:10).
Tämän maailman viisaat ja epäuskossa elävät eivät näe Jeesusta historiaan astuneena tai sakramenteissa luoksemme tulleena Herrana Kristuksena. Heille evankeliumin on hullutus. ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1.Kor.1:18). Hän on heille enimmillään ”viisas opettaja”, tai sitten vain hullu. Mutta joko Jeesus on sitä, mitä hän sanoo, Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, tai sitten hän oli hullu. Mutta hän ei ole ”vain viisas opettaja”. Eikä hänen sanansa anna meille eikä Jeesuksen aikalaisillekaan kuvaa mistään hullusta. Sen sijaan hänen vastustajansakin joutuivat toteamaan, että ”Ei ole ihminen koskaan puhunut niinkuin se mies puhuu”. Kristus puhuu ”kuin se, jolla on valta, ei niin kuin heidän kirjanoppineensa” (Matt.7:29). Tällä jumalallisella vallallaan hän sanoo sinullekin, joka tulet hänen luoksensa syntisenä ja katuvana: ”Ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”. (Matt.9:2)