Jeesus ja opetuslapset myrskyssä

Jeesus ja opetuslapset myrskyssä

Kristus myrskyssä Galilean merellä, Rembrandt van Rijn 1632

4. sunnuntai loppiaisesta

Matt. 8:23–27:

Ja hän astui veneeseen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Ja katso, järvellä nousi kova myrsky, niin että vene peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: ”Herra, auta, me hukumme”. Hän sanoi heille: ”Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?” Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven. Ja ihmiset ihmettelivät ja sanoivat: ”Millainen tämä on, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat?”

Rakkaat pyhät,

Armo teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Tuo vene, jolla Jeesus ja opetuslapset matkustivat myrskyn keskellä, on kristikunnan historiassa kautta aikojen ymmärretty kuvastavan kirkkoa, Herran seurakuntaa, joka purjehtii Kristuksen kanssa tämän elämän myrskyjen läpi rauhalliseen ja hyvään satamaan taivaassa.

Tämä onkin viisasta ja oikeata Raamatun lukemista, koska Jumalan sanassa ei ole koskaan kyse vain menneisyydestä, vaan siinä on aina kyse myös nykyisyydestä. Evankeliumien kertomuksetkin ovat tarkoitetut joka päivä juuri TÄTÄ päivää varten. Jeesus antaa tänäänkin sanansa tälle seurakunnalle ja jokaiselle meistä yksittäin.

Seurakunta myrskyssä

Meidänkin seurakuntamme on elänyt aina, ja elää tälläkin hetkellä, tuulten ja aaltojen keskellä. Ja niin elää jokainen Jeesuksen ääntä seuraava opetuslasten joukko. Kristityt ovat aina eläneet erilaisten myrskyjen ahdistamina uskonsa tähden. Näitä tuulia ja aaltoja saavat jatkuvasti aikaan se synti, joka meissä asuu saaden aikaan epäuskoa, kärsimättömyyttä, toivottomuutta ja rakkaudettomuutta, kuin myös ulkopuolelta tulevat Jumalan sanan vastaiset vaikutteet; ja tietysti sielunvihollinen itse, joka tätä kaikkea hyödyntäen, pyrkii häiritsemään sitä rauhaa, mikä meillä on.

Tästä syystä hän tekee kaikkensa ensinnäkin vieraannuttaakseen meidät Jumalan sanasta, jotta uskomme ei saisi tarvitsemaansa vahvistusta. Toiseksi hän tekee kaikkensa vieraannuttaakseen Jumalan lapset toisistaan, jotta heidän välinen rakkautensa kylmenisi eivätkä he saisi toisistaan tukea tällä matkalla.

Tällaisten tuulten ja aaltojen keskellä me elämme seurakuntana ja kristittyinä tänäänkin.

Ja joskus voi herätä kysymys: ”Nukkuuko Jeesus?”.

Ja epäilys herää, että onko Hän todella meidän keskellämme niin kuin Hän lupasi – vai olemmeko me vain keskenämme?

Johtaako Hän meidän venettämme, vai vaihtuuko meidän kurssimme aina sen mukaan, kenen ajatukset milloinkin kuulostavat järkevimmiltä ja mikä strategia milloinkin vaikuttaa tuottavan parhaan tuloksen seurakunnan toiminnassa?

Jos näin olisi – niin silloin me todella olisimme hukassa. Vaikka Jeesus on kutsunut jokaisen meistä tekemään työtä Hänen valtakuntansa hyväksi; ja vaikka Hän on kutsunut jokaisen meistä rakentumaan yhdessä elävinä kivinä Jumalan temppeliksi ja pyhäksi papistoksi – Hän ei ole jättänyt meitä yksin. Seurakunnan elämä ja toiminta ei ole meidän varassamme!

Hän on antanut meille yhden tehtävän. Ja se on se, että me pysyisimme uskollisina Hänen sanalleen.

Tämä tarkoittaa sitä, että me kastamme Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, julistamme Hänen sanaansa, vietämme Hänen ruumiinsa ja verensä ateriaa ja pyrimme elämään Hänen ilmoitetun tahtonsa mukaan Jumalaa ja lähimmäisiämme rakastaen.

Se mitä hedelmää tämä toiminta kantaa…tai miten meidän seurakuntamme, Seurakuntaliitto tai mikä tahansa muu kirkkokunta selviää tämän maailman ja synnin myrskyissä…se on täysin Jeesuksen kädessä.

Hän valvoo väsymättä ja rukoilee lakkaamatta meidän edestämme niin, että kaikki saisi myötävaikuttaa meidän parhaaksemme. Vaikka Hän koettelee meitä välillä ikään kuin Hän nukkuisi, Hän tekee senkin meidän parhaaksemme, jotta me turvaisimme Häneen kaikissa kysymyksissämme ja hädässämme.

Jeesus tietää, mitä me tarvitsemme ja Hän auttaa varmasti…mutta Hän haluaa myös, että me pyydämme Häneltä kaikkea sitä, mitä me tarvitsemme.

Näin myös opetuslapset pyytävät hädässään apua Jeesukselta:

”Herra, auta, me hukumme!” Ja sitten alkaa tapahtumaan…

Vaikka opetuslapsilla ei todellisuudessa ollut mitään vaaraa Jeesuksen kanssa ollessaan, niin siitä huolimatta Jeesus kuulee heidän hätänsä, sillä he pelkäävät. Ja niin kuin usein käy, Jeesus auttaa heitä tavalla, jota he eivät olisi osanneet edes kuvitella.

Mutta sitä ennen Jeesus opetti heitä ja opettaa tänään myös meitä toruessaan:

”Miksi olette pelkureita, te vähäuskoiset?”

Luther kirjoittaa:

On kuin hän sanoisi: Oletteko tosiaankin minun opetuslapsiani, kun teillä on noin vähän uskoa? Ettekö huomaa, että minä olen teidän seurassanne ja että vaara uhkaaminua samalla tavalla kuin teitä itseännekin?

Vai luuletteko, että minä en enää ole mitään, en tiedä mitään, en voi mitään enkä ymmärrä, mitä perkele hankkii teitä ja minua vastaan, tai että hän suunnitelmiensa mukaan jo on minut lannistanut?

Tällaista epäuskoista ja levotonta arkailemista hän vielä nuhtelee meissä kaikissa; sillä heti kun perkele alkaa kauheasti ja julmasti riehua, ja Kristus tekeytyy heikoksi, me heti uskomme kaiken olevan hukassa ja itsemme joutuvan perikatoon.

Jospa oppisimme ajattelemaan tätä evankeliumia ja sydämeemme painamaan kuvan rakkaasta Herrasta: Hän purjehtii veneessä; perkele tosin alkaa vihoissaan kauheasti riehua sillä aikaa, kun Kristus kaikessa rauhassa nukkuu syvää unta, syöksyy aaltoinensa veneeseen, niin että se on aivan aaltojen piirittämänä ja niihin peittyneenä, mutta kuitenkaan ei saa sitä upotetuksi; silloin Herra Kristus herää ja vähäisellä sanallansa lakkauttaa tuulten ja aaltojen pauhinan.”

Aallot tulevat juuri siksi, että Jeesus on veneessä. Jeesus sanoo:

”Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää sen vihanneen minua ennen kuin teitä” Joh. 15:18.

Mutta koska Jeesus on veneessä, niin me voimme myös olla varmoja siitä, että me olemme hyvässä turvassa, sillä Hän on suurempi kuin mikään, mikä voi olla meitä vastassa.

Tekstimme jatkuu:

”Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja merta, ja tuli aivan tyven. Ja ihmiset ihmettelivät ja sanoivat…

”Millainen tämä on, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat?”

Ajatelkaa, että opetuslapset olivat jo nähneet vaikka mitä ihmeellistä, mutta siitä huolimatta he nyt aivan jähmettyvät kysyessään, että ‘Kuka tämä mies oikein on?’

Markuksen evankeliumissa kuvataan, kuinka:

 “kova pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisilleen: ‘Kuka tämä onkaan, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?’”.

Miksi opetuslapset pelkäsivät, vaikka he saivat avun?

He pelkäsivät, koska juutalaisina miehinä he tunsivat päivän psalmin!

Sinäkin olet kuullut sen tänään, mutta kuuntele nyt uudestaan ja muista, että siinä puhutaan Israelin Jumalasta Jahvesta, jonka pyhän nimen tilalla juutalaiset käyttävät nimeä Herra.

Psalmin 107 jakeissa 24–30 sanotaan näin:

He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. Hän sanoi ja nosti myrskyn ja kohotti korkealle sen aallot. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.”

Jos tuuli ja meri tottelevat Jahvea, maan, meren ja taivaan Luojaa…Niin kuka tämä mies, Jeesus Nasaretilainen, sitten on, kun tuuli ja meri tottelevat häntä?

Kun opetuslapset kysyvät, että ’Kuka tämä mies on?’, niin uskon, että sydämissään he kysyivät peläten, että ’Voiko Hän olla…?’ ’Voiko tuo mies, jonka vierellä me olemme kulkeneet, jonka kanssa me olemme keskustelleet ja aterioineet, ja joka äsken nukkui meidän veneemme perällä…olla Herra itse?’. 

Ja niin tällä teolla, kuin muillakin tunnusteoillaan, Jeesus vastaa…

”Minä olen se, joka minä olen.” Minä olen Herra.

Varmaan ymmärrät, miksi opetuslapset pelkäsivät. Raamatusta huomaamme, että joka kerta kun joku ymmärtää olevansa pyhän Jumalan edessä, hän pelkää. Ja syystäkin.

Jos me ymmärtäisimme, miten pelättävää Jumalan pyhyys on, niin me ymmärtäisimme, että tässä maailmassa ei ole mitään pelättävää sen rinnalla.

Siksi Jeesus sanookin, että:

Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin ja sen jälkeen ei heillä ole mitään enempää tekemistä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelättävä: pelätkää häntä, jolla on valta tapettuaan heittää helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä pelätkää.” Luuk. 12:4.

Ja Hän on juuri se, joka nukkui veneen ruumassa!

Kuvitelkaa, että opetuslapset eivät ainoastaan tajunneet olevansa pyhän Jumalan edessä, vaan he olivat todennäköisesti ravistelleet hänet hereille ja huutaneet, että ”Tee sinäkin nyt jotain!”

Jeesus oli parantanut sairaita aamusta iltaan ja todellisena ihmisenä Jeesus oli niin rättiväsynyt, että Hän pystyi nukkumaan kovimmassa myrskyssäkin… ja jos karhun unta ei kannata häiritä…niin entä Herran Sebaotin, sotajoukkojen Jumalan, joka on kuluttava tuli!

Häntä on todella syytä pelätä, mutta Hän sanoo: ”Älä pelkää”,

sillä Hän on ihmiseksi syntynyt Jumala, joka on tullut tuomaan rauhan Jumalan ja ihmisten välille.

Ihmisenä Jeesus oli täysin poikki päivän työstä ja nukkui sikeästi, mutta Jumalana Hän on väsymätön. Nukkuessaankin Hän ainoastaan koettelee opetuslastensa uskoa ja tahtookin sitä, että he turvautuisivat hädässään Hänen apuunsa.

Jumala syntyi silmin katseltavaksi ja käsin kosketeltavaksi

Jeesuksessa pyhä Jumala tuli syntisten luo silmin katseltavaksi ja käsin kosketeltavaksi, mutta Hän tuli myös pilkattavaksi, kidutettavaksi ja lopulta tapettavaksi.

Hän tuli antamaan henkensä ristillä, tyynnyttääkseen sen myrskyn, joka raivosi Jumalan ja syntiin langenneiden ihmisten välillä. Hänen verensä toi rauhan Jumalan ja meidän välillemme; ja verensä kautta, Hän vie meidät toivottuun satamaan, niin kuin psalmissa sanotaan. Tämän verensä Hän jakaa meille kasteessa, sanassa ja ehtoollisessa – silmin katseltavana, käsin kosketeltavana ja korvin kuultavana aina maailman loppuun asti.

Lopuksi

Finlandian säveleen sanoitetussa englanninkielisessä virressä Be still my soul, lauletaan:

Be still my soul…the wind and the waves still know His voice”. Ole rauhassa sieluni…tuuli ja aallot tuntevat yhä Hänen äänensä.

Pidä tämä mielessäsi, kun aloitat uuden viikon.

Oli sinun elämässäsi minkälaisia tuulia ja aaltoja tahansa…ne tuntevat Hänen äänensä ja tottelevat sitä.

Näin sanoo Herra, joka on sinut luonut; ja joka on yhä seurakuntansa keskellä:

Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”

Eikä kukaan voi ryöstää sinua Hänen kädestään.

Aamen.

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Aamen.

Daniel Salo, pastoriharjoittelija

Zoom käytön pikaohje

TÄMÄ OHJE ON ZOOM KÄYTÖN TESTAUS TIETOKONEEN SELAIMELLA (CHROME TOIMII PARHAITEN).

Mobiililaitteissa lataa sovellus ja opettele käyttö testikokoukselle.

Jos et ole käyttänyt Zoomia aiemmin, testaa käyttöä osoitteessa https://zoom.us/test (linkki uuteen välilehteen).
TUTUSTU TÄHÄN OHJEESEEN ENNEN KLIKKAAMISTA.

ZOOM SOVELLUKSEN KÄYTTÖ: Kokoukseen pääset klikkaamalla saamastasi osallistumislinkistä (JOIN). Linkistä avautuu selainikkuna, jonka jälkeen pääset avaamaan kokouksen sen avulla klikkaamalla Open Zoom. Jos et ole ladannut sovellusta etukäteen, tarjoaa selain sovelluksen lataamista (ja kysyy sallitaanko zoom.us avaaminen, riippuen käytätkö selainta tai sovellusta peru tai salli sovelluksen avaaminen).

SELAIMELLA KÄYTTÖ: Jos osallistut selaimella, avaa linkki Google Chrome -selaimella. Tulet sivulle, jossa ehdotetaan Zoomin sovelluksen latausta, mutta pääset osallistumaan selaimella klikkaamalla ikkunan alalaidassa olevaa Join from your browser -linkkiä. Kirjoita koko nimesi osallistujanimeksi kokoukseen ja klikkaamalla Join hyväksyt myös käyttöehdot. Mikäli olet kirjautunut Zoom-käyttäjä, nimeä ei tarvitse erikseen määrittää.

Päästyäsi kokoukseen sisään, klikkaa vielä (jos valinta avautuu?) alakulmasta Join audio ja avautuvasta ikkunasta Join with computer audio. Saat säädettyä ääntäsi ja videokuvaasi vasemman alalaidan painikkeista. Sitten saat ne tarvittaessa päälle vasemman alalaidan Mute/Unmute– ja Start/Stop video -painikkeista.

Usko ja epäusko (10.10.2021)

20. sunnuntai helluntaista

Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuvat häneen, torjuvat hänen jumaluuteensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.

Kirkkokäsikirja

Joh.7:40-52: Niin muutamat kansasta, kuultuaan nämä sanat, sanoivat: ”Tämä on varmasti se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Tämä on Kristus.” Mutta toiset sanoivat: ”Ei suinkaan Kristus tule Galileasta? Eikö Raamattu sano, että Kristus on tuleva Daavidin siemenestä ja pienestä Beetlehemin kaupungista, jossa Daavid oli?” Niin syntyi kansassa eripuraisuutta hänen tähtensä. Ja muutamat heistä tahtoivat ottaa hänet kiinni. Mutta kukaan ei käynyt häneen käsiksi. Niin käskyläiset palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä sanoivat heille: ”Miksi ette tuoneet häntä tänne?” Käskyläiset vastasivat: ”Ei ole ihminen koskaan puhunut niinkuin se mies puhuu.” Niin fariseukset vastasivat heille: ”Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei tunne lakia, on kirottu.” Niin Nikodeemus, joka oli yöllä käynyt Jeesuksen luona, ja oli yksi heistä, sanoi heille: ”Tuomitseeko lakimme ketään, ennen kuin häntä kuulustellaan ja saadaan tietää, mitä hän tekee?” He vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa.”

Miten näet Jeesuksen

Armo ja rauha teille Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (Fil.1:2)

Tässä Jeesusta kuuntelee suuri joukko kansaa. Jotkut uskovat hänen olevan Mooseksen ennustama ”se profeetta”, jonka Jumala heille herättää (5.Moos.18:18-19; Apt.3:22). Tässä he olivatkin oikeassa, mutta se ei ollut vielä koko totuus. Toiset uskoivat Jeesuksen olevan messias, Kristus. He myös tunnustivat tämän uskonsa. Heillä oli elävä, pelastava usko, jonka Jumalan sanan kautta vaikuttava Pyhä Henki oli vaikuttanut. ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta” (1.Joh.4:2). Toiset olivat heitä jyrkästi vastaan, vedoten siihen, ettei Nasaretista tuleva Jeesus voi olla Kristus, sillä Vapahtaja tulee Daavidin kaupungista Beetelehemistä, kuten Raamattu sanoo. Tässä Raamatun tulkinnassaan he olivatkin oikeassa, mutta eivät nähneet Jeesuksessa juuri Beetlehemissä neitseestä syntynyttä Vapahtajaa. Sitten oli niitä, jotka tahtoivat käydä käsiksi Jeesukseen vihansa vimmassa, mutta eivät voineet. Jeesus oli jumalallisen vallan suojaama. Yksi ryhmä oli ylipappien ja fariseusten käskyläisiä, kaarti, jonka he olivat lähettäneet tarkkailemaan Jeesusta ja vangitsemaan hänet ja tuomaan oikeuden eteen, jos hän sanoisi jotain, mistä häntä voitaisiin syyttää. Näinhän Jeesus tuotiin lopulta Getsemanesta suuren neuvoston eteen, vangittuna ja Jumalan pilkasta syytettynä (Matt.26:47-68). Nyt kuitenkin käskyläiset tunnustivat epäsuorasti Jeesuksen puhuvan itsensä Jumalan sanoja: ”Ei ole ihminen koskaan puhunut niinkuin se mies puhuu.”

Mitä usko näkee Jeesuksessa, mitä näkee epäusko? Mitä ne sanovat? Mitä sinä uskot Jeesuksesta tänään? Missä sinä hänet näet ja kuulet? Mitä sinä hänen sanoistaan sanot? Meidän syntiin langennut järkemme ja luontomme pettää meitä. Uskomme on heikko, ja tarvitsee jatkuvasti vahvistusta. Syntiinlankeemuksen seurausta on se, että etsimme Kristusta väärästä paikkaa, omasta sydämestämme tai tunteistamme. Älä anna tänään järkesi tai sydämesi uskoa vihollisen juonia. Jeesus Kristus on sinun luonasi tänään, tässä ja nyt, ja julistaa sinulle sanaansa. ”Tänä päivänä, kun kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne” (Hepr.4:7), vaan uskokaa hänen sanansa lupaus.

Kristus luonamme

Kristus on tullut teidän luoksenne, ja puhuu teille samat sanat, jotka hän puhui opetuslapsille ylösnousemuksen päivänä: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät… Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt…  Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh.20:21-23, 28). Omista tässä sanasta Jeesuksen rauha, jonka hän sydämeesi antaa, ota vastaan hänen Pyhä Henkensä, jonka hän puhaltaa yllesi uskosi vahvistukseksi, usko syntisi anteeksiannetuiksi, kun hän synneistäsi sinut verellään puhdistaa. Vaikka et häntä näekään, on hän luonasi ja sanansa ja virkansa kautta antaa sinulle kaiken tämän.

Siksi saat olla autuas, koska uskot häneen, vaikka et häntä näekään. Me saamme varmistaa sydämemme ja omatuntomme tarttumalla Kristuksen sanaan vastoin järkemme tai tunteidemme vastalauseita tai syytöksiä. ”Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.” (1.Joh.3:19-20)

Luja luottamus näkymättömään

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hepr.11:1). Usko omistaa Kristuksen sanassa tarjottuun syntien anteeksiantamukseen ja koko maailman puolesta vuotaneeseen Jumalan Pojan vereen. Uskossa et lähde Kristusta hakemaan Golgatalta tai taivaasta, vaan näet hänen tulleen luoksesi tuomaan verensä, autuutensa, iankaikkisen elämänsä ja valtakuntansa sinun luoksesi!

Usko omistaa sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa tarjotun Kristuksen veren, autuutensa ja vanhurskautensa ”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.  Sanoohan Raamattu: ’Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään’”. (Room.10:6-11).

Autuutesi on kyllä kokonaan voitettu Golgatalla Kristuksen veressä ja sovintokuolemassa. Hänen ylösnousemuksensa on sinun ja koko maailman vanhurskautus ja synneistäpäästö. Mutta miten sinä omaksesi tuon kalliin veren hankkiman autuutesi saat? Jumalan on sen sinulle sanassa, kasteessa ja Herran ruumiin ja veren ateriassa jaettava ja lahjoitettava. Armonvälineissään hän sinulle antaa Kristuksen Golgatan uhrin kaikkine lahjoineen ja hyötyineen. Teoillasi tai omalla hurskaudellasi et voi sitä omistaa, vaan yksin uskolla tarttumalla näihin pelastuksen ja armon jakajiin, armonvälineisiin. Näin on pelastuksesi yksin Kristuksen tähden, uskosta, että se olisi armosta. ”Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä”. (Room.4:16)

Usko tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi

Usko näkee Jeesuksessa pelastajan, Jumalan Pojan, ihmiskunnan vapahtajan. Kun tulemme Kristuksen luo, hänen sanaansa kuulemaan ja uhriaan nauttimaan, saamme sanoa yhdessä Pietarin kanssa: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” (Matt.16:16) Saamme sanoa Tuomaan kanssa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.” (Joh.20:28). Saamme sanoa Marian kanssa: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle tahtosi mukaan” (Luuk.1:38). Saamme sanoa Samuelin kanssa: ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.” (1.Sam.3:10).

Tämän maailman viisaat ja epäuskossa elävät eivät näe Jeesusta historiaan astuneena tai sakramenteissa luoksemme tulleena Herrana Kristuksena. Heille evankeliumin on hullutus. ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”  (1.Kor.1:18). Hän on heille enimmillään ”viisas opettaja”, tai sitten vain hullu. Mutta joko Jeesus on sitä, mitä hän sanoo, Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, tai sitten hän oli hullu. Mutta hän ei ole ”vain viisas opettaja”. Eikä hänen sanansa anna meille eikä Jeesuksen aikalaisillekaan kuvaa mistään hullusta. Sen sijaan hänen vastustajansakin joutuivat toteamaan, että ”Ei ole ihminen koskaan puhunut niinkuin se mies puhuu”. Kristus puhuu ”kuin se, jolla on valta, ei niin kuin heidän kirjanoppineensa” (Matt.7:29). Tällä jumalallisella vallallaan hän sanoo sinullekin, joka tulet hänen luoksensa syntisenä ja katuvana: ”Ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”. (Matt.9:2)

Leiritoiminta

Leiritoiminta


Seurakuntaliiton tasolla lapsi- ja nuorisotyön pääpaino on leirityössä. Se on ollut merkittävä työmuotomme jo 50-luvulta lähtien. Isostoiminta ja leireillä tehty vapaaehtoistyö kasvattaa myös uusia vastuunkantajia. Kristillinen leirityö, joka on kaikille avointa henkilökohtaisista taloudellisista mahdollisuuksista riippumatta, on ollut suuri merkittävä tekijä ja voimavara Seurakuntaliiton toiminnassa. 

Turvallisuus- ja hygieniavaatimukset ovat edellyttäneet leirikeskuksemme uusimista, mikä on kasvattanut leirityömme kustannuksia. Vaikka leireillemme on mietitty suositusleirimaksut, haluamme yhä pitää kiinni periaatteestamme, että leireille voi osallistua taloustilanteestaan riippumatta. Tähän tarvitsemme taloudellisen tukesi. Leirikeskuksemme on nyt uusi ja ajanmukainen. Kukkian Keidas Oy vastaa sen hoidosta.