Viereisellä sivulla oleva “Mummin” kirjoitus
nosti hymyn omillekin kasvoilleni, kun sitä
lehtiaineistoa tarkastellessani luin. Se tyhjensi myös jumiutuneet ajatukseni väkinäisistä pääkirjoitusaiheista ja laittoi kysymään itseltäni: Miksi tätä lehteä tehdään? – Ja kenelle? – Entä onko meillä jotain arvokasta kerrottavaa, jotain annettavaa lukijalle, sinulle?
Psalmi 67 on kiitosta Jumalan armollisesta siunauksesta. Sen alku noudattelee Mooseksen (4. Moos. 6:24) kautta pappi Aaronille ja hänen pappispojilleen annettua ohjetta Jumalan mielen mukaisen siunauksen laskemisesta Jumalan kansan päälle. Tuo ohje on edelleen Herran kansalle voimassa. Niinpä Kristuksen Kirkko tänäkin päivänä, Herramme asettaman sanan ja sakramenttien viran välityksellä, jokaisen jumalanpalveluksen päätteeksi lähettää seurakunnan tuolla samalla siunauksella varustettuna rauhassa lähtemään.
Israelin vapautuminen Egyptin orjuudesta oli tapahtunut Jumalan väkevän käden voimalla. Surman enkeli oli lyönyt kuoliaiksi egyptiläisten miespuoliset esikoiset faaraon perheestä lähtien aina orjien perheisiin saakka, karjan esikoiset mukaan lukien. Sitä vastoin jokainen karitsan verellä merkityissä israelilaisten kodeissa yöpynyt, olipa hän mitä kansaa tahansa, säästyi elämään.
Sitäkin pienemmiksi, ainakin kuluneen 100 vuoden historiansa valossa, ja ulkoisesti hyvin vaatimattomiksi jäivät myös tuolloin syntyneet itsenäiset luterilaiset seurakunnat sekä niiden muodostama kirkko, Seurakuntaliitto. Niiden merkityksestä ei valtakunnallisissa kirkollisissa tilastoissa ole paljoa kerrottavaa. Niinpä niiden tärkein merkitys heijastuukin juuri noiden “Tammisen kaksostyttöjen” kaltaisten Hyvän Paimenen lampaiden elämän kautta. Se on ollut elämää Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen sovitusveressään. Se on ollut elämää sellaisessa seurakunnassa ja kirkossa, joka kaikesta vähäisyydestään ja puutteistaan huolimatta on pitänyt kiinni niistä armonvälineistä, jotka Herra Jeesus Kristus on seurakuntansa elämäksi antanut: Jumalan erehtymättömästä sanasta ja Kristuksen asettamista sakramenteista, armosta osalliseksi tulemisen ja armon turvissa säilymisen välineistä.
“Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.“ “Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus.” Jes. 7:14; Jes. 9:5.