Jo täydet sata vuotta on Seurakuntalehti pyrkinyt toteuttamaan sitä näkyä, joka noin vuotta aiemmin oli johtanut Seurakuntaliton ensimmäisen seurakunnan ja sitä myöten koko kirkkomme syntyyn.
Kohta on taas joulu. Oletko jo tänä syksynä nähnyt seimiasetelmia? Ne ovat valtavan pitkä ja hieno perinne..
Viereisellä sivulla oleva “Mummin” kirjoitus nosti hymyn omillekin kasvoilleni, kun sitä lehtiaineistoa tarkastellessani luin. Se tyhjensi myös jumiutuneet ajatukseni väkinäisistä pääkirjoitusaiheista ja laittoi kysymään itseltäni: Miksi tätä lehteä tehdään? – Ja kenelle? – Entä onko meillä jotain arvokasta kerrottavaa, jotain annettavaa lukijalle, sinulle?
Psalmi 67 on kiitosta Jumalan armollisesta siunauksesta. Sen alku noudattelee Mooseksen (4. Moos. 6:24) kautta pappi Aaronille ja hänen pappispojilleen annettua ohjetta Jumalan mielen mukaisen siunauksen laskemisesta Jumalan kansan päälle. Tuo ohje on edelleen Herran kansalle voimassa. Niinpä Kristuksen Kirkko tänäkin päivänä, Herramme asettaman sanan ja sakramenttien viran välityksellä, jokaisen jumalanpalveluksen päätteeksi lähettää seurakunnan tuolla samalla siunauksella varustettuna rauhassa lähtemään.
Israelin vapautuminen Egyptin orjuudesta oli tapahtunut Jumalan väkevän käden voimalla. Surman enkeli oli lyönyt kuoliaiksi egyptiläisten miespuoliset esikoiset faaraon perheestä lähtien aina orjien perheisiin saakka, karjan esikoiset mukaan lukien. Sitä vastoin jokainen karitsan verellä merkityissä israelilaisten kodeissa yöpynyt, olipa hän mitä kansaa tahansa, säästyi elämään.