Jo täydet sata vuotta on Seurakuntalehti pyrkinyt toteuttamaan sitä näkyä, joka noin vuotta aiemmin oli johtanut Seurakuntaliton ensimmäisen seurakunnan ja sitä myöten koko kirkkomme syntyyn.
Sitäkin pienemmiksi, ainakin kuluneen 100 vuoden historiansa valossa, ja ulkoisesti hyvin vaatimattomiksi jäivät myös tuolloin syntyneet itsenäiset luterilaiset seurakunnat sekä niiden muodostama kirkko, Seurakuntaliitto. Niiden merkityksestä ei valtakunnallisissa kirkollisissa tilastoissa ole paljoa kerrottavaa. Niinpä niiden tärkein merkitys heijastuukin juuri noiden “Tammisen kaksostyttöjen” kaltaisten Hyvän Paimenen lampaiden elämän kautta. Se on ollut elämää Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen sovitusveressään. Se on ollut elämää sellaisessa seurakunnassa ja kirkossa, joka kaikesta vähäisyydestään ja puutteistaan huolimatta on pitänyt kiinni niistä armonvälineistä, jotka Herra Jeesus Kristus on seurakuntansa elämäksi antanut: Jumalan erehtymättömästä sanasta ja Kristuksen asettamista sakramenteista, armosta osalliseksi tulemisen ja armon turvissa säilymisen välineistä.
Puhdas evankeliumi ja sakramentit ovat se oikea katto, jonka alla kristittyjen on turvallista asua uskon perheenä, vaikka heillä saman katon alla olisikin omat huoneensa eli omat ulkoiset kirkko-organisaationsa ja perinteensä. Tämä on se oikea katto ja kestävä perustus, joka ei petä, koska se on Kallioperustus.
Tiedotusvälineitä seuraamalla voi helposti havaita, kuinka vanha, ajastaan jo jälkeenjääneeksi luultu käsite vapaus on kokenut uuden tulemisen. Siihen keskeisin syy on kohta vuoden jatkunut Venäjän hyökkäys naapuriaan, Ukrainaa vastaan. Olemme joutuneet uudelleen pohtimaan myös oman maamme ja kansamme vapauden perusteita ja niiden kestävyyttä. Pitkän rauhan ajan myötä näyttää siltä, että koko vapauden käsitteen merkitystä meidän pitää opiskella historian lehdiltä.
Uskonnonvapauslaki tuli voimaan sata vuotta sitten. Uskonnonvapaus määritellään yleisesti seuraavalla tavalla: ”Uskonnonvapaus on perusoikeus, johon kuuluu vapaus uskoa, vapaus olla uskomatta, ja valtion tasapuolinen suhtautuminen eri vakaumuksiin. Uskonnonvapaus ei edellytä valtion erityistoimia, ja esimerkiksi koulun velvollisuus uskonnon opetukseen ei ole uskonnonvapauden osa.” (uskonnonvapaus.fi).