Mark.2:1-12: Ja muutamien päivien perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan huoneessa, kokoontui heti paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja hän puhui heille sanaa. Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua, jota kantamassa oli neljä miestä. Ja kun he eivät voineet kansanjoukon tähden päästä häntä lähelle, purkivat he katon siltä kohdalta, missä hän oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: ”Poikani, sinun syntisi ovat anteeksiannetut.” Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään: ”Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin.” Ja heti Jeesus tunsi hengessään, että he ajattelivat itsekseen, ja hän sanoi heille: ”Miksi ajattelette sellaista sydämissänne? Kumpi on helpompaa, sanoa halvatulle: Sinun syntisi ovat anteeksiannetut, vai sanoa: Nouse, ota vuoteesi ja kävele? Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” – hän sanoi halvatulle – ”minä sanon sinulle, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Ja hän nousi heti, otti vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Tässä evankeliumitekstissä on aivan ensiksi hyvin oleellista huomata, minne Jeesus on tässä tullut. Hän on tullut erääseen huoneeseen, jonkun kotiin. Huoneen omistajaa eivät evankelistat kerro. Jeesus tulee tänäänkin meidän huoneeseemme, ja tekee sen omaksi huoneekseen, pyhäksi temppelikseen maan päällä. Siellä, missä on Jumalan nimi ja sana, siellä Kristus on keskellämme(Matt.18.20), ja siellä on hänen huoneensa ja pyhä temppelinsä. Siellä, missä Kristus on, siellä on myös avoin taivaan portti ja Jumalan huone (1.Moos.28:17). Näin todella, koska Kristus on nytkin tullut luoksemme nimensä ja sanansa kautta, ja on keskellämme, on tämäkin huoneemme todella ”Jumalan maja ihmisten keskellä” (Ilm.21:3).
Lutherin opetuksen mukaan me saamme nähdä itsemme Jeesuksen luona Raamatun henkilöiden kautta tänäänkin. Me olemme tuossa huoneessa olevat kirjanoppineet, samoin olemme tuo halvattu, joka lasketaan Jeesuksen luo. Olemme myös hänen ystävänsä, jotka tuovat läheisensä Jeesuksen tykö.
Jeesus opettaa sanaa – usko kuulee tämän sanan
Mitä Jeesus tulee tekemään meidänkin huoneeseemme? Hän tulee opettamaan Jumalan sanaa. Hän tulee sanansa kautta ja sanaa julistamaan. Tämä Jeesuksen opettaminen ei ole ainoastaan tiedollista opettamista, kuten koulussa opetetaan, vaan se on Jumalan eläväksi tekevän sanan – hänen oman sanansa antamista meille niin, että sinullakin olisi sen kuulemisen kautta usko Jeesukseen. ”Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta” (Room.10:17). Jeesus puhuu tänäänkin sinulle oman voimallisen sanansa, jotta sen uskoessasi voisit omistaa tässä sanassa annetun Pyhän Hengen ja iankaikkisen elämän. Jeesus sanoo: ”Ne sanat, jotka minä puhun, ovat Henki ja ovat elämä.” (Joh.6:63) Tämä Jeesuksen julistama sana ei vain puhu Jumalan armosta, syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä, vaan siinä on Jumalan voima, niin että se myös saa aikaan sen, mitä se sanoo (Jes.55:11). Kun Jeesus sanoo tänäänkin: ”Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan” (vrt. Matt.8:13; Matt.15:28) – niin sinäkin uskon ja tässä uskossa pelastua tämän sanan vaikutuksesta.
Siksi saamme tulla Jeesuksen luo häntä kuulemaan rukoillen, että hän lähettäisi Pyhän Henkensä meidän sydämiimme, että uskossa ottaisimme vastaan hänen sanansa, emmekä sitä epäilisi tai epäuskossa torjuisi. Meissä jokaisessa nimittäin asuu pieni kirjanoppinut, joka loukkaantuu Jeesuksen sanoihin ja tekoihin. Haluaisimme itse olla opettajia ja Jumalan sanan mestareita. Pyhä Henki vaikuttakoon sen, että saisimme nöyrinä kuulla Jeesuksen ääntä ja usko häneen meissä syntyisi. Erityisesti saamme rukoilla, että evankeliumin armosana saisi painua syvään sisimpäämme ja aikaansaada meissä uskon kautta iankaikkisen autuuden. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima autuuteen jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, ja myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin on kirjoitettu: ”Vanhurskas on elävä uskosta.”(Room.1:16-17) Kuule siis, kuinka Kristus sanassaan lupaa myös sinulle apostoli Paavalin kautta: ”Varma on se sana ja kaiken vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan.” 1.Tim.1:15
Jeesus antaa synnit anteeksi – usko omistaa tämän anteeksiantamuksen.
Toiseksi huomaamme, kuinka Jeesus on tullut antamaan synnit anteeksi jokaiselle, joka hänen luoksensa tulee hädässä apua saamaan. Me olemme nimittäin samassa asemassa tämän halvaantuneen kanssa. Meissä ei itsessämme ole voimaa auttaa itseämme. Ei kukaan meistä voi hankkia itse apua omaan synnin hätäänsä ja sairauteensa. Jeesuksen on sanallaan meidät päästettävä synneistämme ja puhdistettava meidän omalla verellään kaikista rikkomuksistamme. Siksi, kun olemme Jeesuksen luo tänään tulleet, olemme tulleet erityisesti syntimme tunnustaen ja Jeesuksen veressä kaikkien syntiemme täydellisen puhdistuksen vastaanottaen. ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itseämme, ja totuus ei ole meissä. Jo me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh.1:7-9). Tämän Jeesus teki jo jumalanpalveluksemme alussa, tekee nyt saarnassa ja kohta jaettavan ehtoollisen kautta. Näin Jeesuksen veri saa tänäänkin puhdistaa sinunkin sydämesi ja omatuntosi ”kuolleista töistä palvelemaan elävää Jumalaa” (Hepr.9:14).
Hän sanoo tänäänkin sinulle, tässä ja nyt: ”Poikani, tyttäreni, sinun syntisi ovat anteeksiannetut”. Hänen verensä on vuotanut sinunkin syntiesi anteeksiantamiseksi. Jeesuksen veri on jo kaikki syntisi sovittanut Isän edessä aina pienimmästä suurimpaan saakka – ja Jeesus yhä lakkaamatta julistaa sinulle tätä syntien anteeksiantamusta sovituksen sanan ja sovituksen viran kautta (2.Kor.5:18-20). Se on jo sinun. Omista se uskomalla se sovituksen sanasta annettuna lahjana itsellesi. Kuule vielä, kun sanon sovituksen virassa, Kristuksen Jeesuksen valtuuttamana – tai paremmin, kuinka hän nyt minun suullani sinulle sanoo: Kaikki syntisi ovat minun veressäni sovitetut ja anteeksiannetut. Ole vapaa kaikista rikkomuksistasi. Ei ole mitään syntiä eikä vääryyttä, jota minun vereni ei olisi pois pyyhkinyt. Usko tämä, niin olet todella autuas ja omistat iankaikkisen elämän sekä kaikki taivaan aarteet! Jeesuksella on tänään sovituksen sanan ja viran kautta valta antaa synnit anteeksi maan päällä. Hän sanoo: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki mitä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa; ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.” (Matt.18:18) Ole vapaa!
Jeesus parantaa – usko omistaa jo edeltä käsin tämän parantumisen
Jeesuksen parannusihmeet olivat, kuten tässäkin evankeliumikohdassa, todistuksena hänen jumalallisesta vallastaan antaa synnit anteeksi ja pelastaa ihmisiä sanansa kautta. Ne toimivat merkkitekoina (kreik. seemeion), todistuksena siitä, että hän on todella tosi Jumala, joka on ihmiseksi syntynyt – ja kaiken, mitä hän tekee ja sanoo, siinä hän toimii jumalihmisenä. Kaiken mitä hän ihmisenä on ja tekee ja kärsii, siitä tulee osalliseksi myös hänen jumaluutensa; ja kaiken, minkä hän Jumalana sanoo, tekee ja voittaa, siitä tulee osalliseksi myös hänen inhimillisyytensä. Vaikka hänessä jumaluus ja ihmisyys eivät muutu tai sekoitu, ei niitä voi mitenkään toisistaan erottaa tai jakaa.
Jeesus antaa vallastaan maan päällä merkiksi sanansa, kasteen ja ehtoollisen, joissa ja joiden kautta hän itse on ja tekonsa tekee tänäänkin. ”Sillä kolme on, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme ovat yhtä. Ja kolme on todistamassa maan päällä: Henki, vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin Jumalan todistus on suurempi; sillä tämä on Jumalan todistus, että hän on todistanut Pojastaan.” (1.Joh.5:7-9) Niissä ja niiden kautta hän itse tulee sinun luoksesi ja tekee kaikki pelastavat tekonsa, antaen syntisi anteeksi ja parantaen sinut kaikesta sairauksistasi. ”Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut” (Jes.53:5).
Mutta samoin kuin synti on yhä meidän lihassamme, vaikka siitä anteeksiantamuksen omistammekin, samoin riippuu meissä kiinni myöskin sairaudet, heikkoudet ja kaikki vaivat. Syntien anteeksiantamus ja parantuminen ovat tässä ajassa ristin alaisia – emme näe sitä, mitä Jeesus meille on tehnyt, ennen kuin vasta silloin, kun hän viimeisenä päivänä kunniassaan palaa. Silloin saamme hänen kanssaan nousta ruumiillisesti ilman syntiä, ilman sairauksia, ilman mitään syntiinlankeemuksen seurauksia. Tähän lupaukseen usko tarttuu jo nyt tässä ajassa vaivojenkin keskellä, ja omistaa jo nyt etukäteen sen, minkä se vasta viimeisenä päivänä saa nähdä: Koska Jumala tahtoi vielä runsaammin osoittaa päätöksensä muuttumattomuuden lupauksen perillisille, vahvisti hän sen valalla, jotta me kahden muuttumattoman teon kautta, joissa Jumalan on mahdotonta valehdella, saisimme voimallisen lohdutuksen, me, jotka olemme päässeet pakoon pitämään kiinni edessä olevasta toivosta, joka meillä on ikään kuin varmana ja lujana sielun ankkurina, joka ulottuu esiripun sisälle asti. (Hepr.6:17-19). Kahdentuhannen vuoden takaa tulee sinulle Kristuksen veri ja puhdistus kaikista synneistäsi nyt uskolla omistettavaksi, ja samalla saat jo etukäteen iloita viimeisen päivän kertakaikkisesta vapautuksestasi kaikesta perkeleen aikaansaannosten alaisuudesta. ”Samoin Kristuskin kerran uhrattuna (on ilmestynyt) ottamaan pois monen synnit, on toisen kerran ilman syntiä ilmestyvä häntä odottaville autuudeksi.” (Hepr.9:28) Saamme jo nyt halvauksesta parantuneen ja syntinsä anteeksi saaneen miehen tavoin kiittää ja ylistää Jeesusta ja Isää Jumalaa hänen suuresta armostaan ja osaksemme tulleista lahjoista.
Läheisen saattaminen Jeesuksen luo – uskovien kutsumus
Suuresti yllättävää tässä kohdassa on se, että Jeesus näkee niiden uskon, jotka tuovat halvaantuneen ystävänsä hänen luokseen, ei niinkään tuon halvaantuneen uskon Nämä Kristukseen uskovat ystävät tuovat halvatun Jeesuksen luokse, koska uskovat hänen voivan ja haluavan häntä auttaa. Jeesus näkee heidän uskonsa ja auttaa heidän halvattua ystäväänsä.
Samoin Jeesus tänäänkin katsoo sinun rukouksiisi, jotka uskossa rukoillen tuot oman läheisesi hänen tykönsä, pyytäen, että Jeesus puhuisi hänelle pelastavan sanansa. Meidätkin kutsutaan uskossa kantamaan ystävämme, jotka ovat hengellisesti halvattuja ja jopa kuolleita – siis epäuskoisia – Jeesuksen luokse rukouksen kautta. Se voi tapahtua myös hyvin konkreettisesti auttamalla ystäviämme ja omaisiamme tulemaan Jeesuksen luokse jumalanpalvelukseen. Kuinka moni tarvitseekaan sitä, että hänet kutsutaan ja käydään hakemassa Jeesuksen luokse, koska ei itse pääse joko vanhuuden, sairauden tai henkisten esteiden tähden. Herra rukouksesi ja pyyntösi kuulkoon ja vaikuttakoon sanansa kautta niiden läheistesi sydämeen, jotka olet rukouksissa hänen eteensä tänäänkin laskenut, ja yhä saat laskea.
Läheisiämme auttamaan ja heidän puolestaan rukoilemaan Jeesus meidätkin tänään lähettää täältä jumalanpalveluksesta. Tähän tehtäväämme hän myös meidät armollaan ja rakkaudellaan varustaa. Olkoon uskonne toiminnassa kuten halvaantuneen ystävien usko oli.
Aamen.
Ja Jumalan armo, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Aamen.
Matt.22:34-40: Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeusten suun, kokoontuivat he yhteen; ja eräs heistä, lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: ”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?” Niin Jeesus vastasi hänelle: ”’Sinun pitää rakastaman Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi’. Tämä on suuri ja ensimmäinen käsky. Toinen tämän kaltainen on: ’Sinun pitää rakastaman lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu koko laki ja profeetat.”
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Jeesus tukki saddukeusten suut opettaessaan ylösnousemuksesta (23-33). Nyt hän vastasi fariseusten koko ydinjoukon kysymykseen ja tämän jälkeen tukki heidänkin suunsa opettaen, että messias on paitsi Daavidin poika, myös Daavidin Herra (41-45). Lopulta Matteus kertoo lopputuloksen: ”Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.” (Matt.22:46) Tähän loppui fariseusten ja kirjanoppineiden Jeesuksen haastaminen, muttei suinkaan heidän vihanpitonsa häntä kohtaan.
Raamattukoe Jeesukselle
”Eräs lainoppinut” toimi fariseusten puhemiehenä ja pyrki koettelemaan Jeesuksen oppineisuutta kysyen vaikean kysymyksen, joka oli fariseuksilla alati mielessä myös: ”Mikä on lain käskyistä suurin?” Fariseuksilla oli Jumalan sanassa annettujen lain käskyjen lisäksi myös satoja muita perinnäisasetuksia, yhteensä 613 kappaletta. Heille suurimmat käskyt olivat niitä, jotka sisälsivät suurimmat rangaistukset, jos ne rikottiin (he pitivät erityisessä arvossa varsinkin sapattikäskyä). Saddukeukset hylkäsivät fariseusten säännökset, ja he halusivat nähdä, mitä Jeesus vastasi. Luukas kertoo, kuinka Jeesus aiemmin pisti erään lainoppineen vastaamaan saman vastauksen tähän samaan kysymykseen (Luuk.10:25-28). Tähän rakastamisen käskyyn sisältyy siis koko laki. Tätä varten koko laki on annettu, tämä on koko lain ydin. Lainoppinut oli tähän Jeesuksen vastaukseen hyvin tyytyväinen, kuten Markus toisaalla kertoo (Mark.12:28-31).
Koko laki tiivistettynä
Jeesus ei ohjaa meitä takertumaan käskyjen lisäksi asetettuihin perinnäissääntöihin eikä loputtomiin kiistoihin erilaisista lain tulkinnoista ja arvoasetelmista. Hän tuntee lain sisällön ja tarkoituksen ja osaa tiivistää sen käskyksi rakastaa Jumalaa yli kaiken (5.Moos.6:5) ja lähimmäistään niin kuin itseään (3.Moos.19:18). Tämä tiivistyy yhteen sanaan: Rakasta! Kaikki käskyt sisältyvät tähän suurimpaan käskyyn, ja jos tämän pystyy täysin täyttämään, pitää kaikki muutkin käskyt. Jumalan rakastaminen on käskyistä suurin, sillä Jumala itse on rakkaus (1.Joh.4:8) ja rakkaus lähimmäistä kohtaan on lain täyttymys, sillä se ei tee lähimmäiselle mitään pahaa (Room.13:9-10). Käsky rakastaa Jumalaa ja käsky rakastaa lähimmäistä ovat ”samankaltaisia”, sillä Jumalan rakastamiseen sisältyy lähimmäisen rakastaminen, sillä kaikki ovat luodut Jumalan kuviksi ja ovat Jumalalle rakkaita tekoja. Kuten vanhempia rakastetaan osoittamalla rakkautta myös heidän lapsiaan kohtaan, samoin Jumalan rakastamiseen kuuluu hänen rakkaiden tekojensa rakastaminen. Jos tämän rakkauden käskyn täyttäisimme, pitäisimme koko lain emmekä tekisi mitään syntiä.
Meidän rakkaudettomuutemme
Syntiinlankeemuksen tähden ei meissä ole tätä rakkautta tai kykeneväisyyttä rakastamaan häntä sekä lähimmäistämme lain vaatimalla tavalla. Sen sijaan, kun katsomme itseemme, huomaamme vain vajaata rakkautta. Täydellisen rakkauden Jumalaa kohtaan tilalle on tullut viha ja vihollisuus. Rakkauden lähimmäistä kohtaan tilalle on tullut viha ja katkeruus. Sen ensimmäinen hedelmä on Aabelin murha. Laki julistaa meidät kokonaan sen rikkojiksi, ei täyttäjiksi. Se sanoo meidän mahdottomuudestamme rakastaa Jumalaa: ”Ei kukaan ole vanhurskas, ei yksikään, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet harhaan, kerrassaan kelvottomiksi tulleet; ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.” (Room.3:10:12) Kuten Jeesus tukki lain opettamisellaan saddukeusten ja fariseusten suut, samoin tekee laki meille: ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, jotta jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.” (Room.3:19) Kun laki tämän kertoo sinulle, osoittaen rakkaudettomuutesi ja paljastaen syntisi, ei sinun tule tätä tosiasiaa sievistellä tai kieltää, vaan tunnustaa. ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin petämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. (1.Joh.1:8) Sen sijaan, jos tunnustamme syntimme, niin Jumala ei meitä tuomitse tai hylkää, vaan suuren rakkautensa tähden armahtaa ja puhdistaa kaikesta synnistä Jeesuksen Kristuksen veressä: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh.1:9)
Jumalan rakkaus jumalattomille syntisille
Ja tässä onkin suuri evankeliumin lohdutus sinulle, oi kurja syntinen, joka itsessäsi olet Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen heikko ja kykenemätön! Jumala ei ole hylännyt sinua rakkaudettomuuteen ja vihan alaisuuteen, vaan lähettänyt itse suuren rakkautensa tähden Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittamaan sinunkin vihasi ja katkeruutesi – koko lain rikkomisesi ja syntivelkasi. ”Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä… Mutta Jumala osoittaa rakkauttansa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli edestämme meidän vielä ollessamme syntisiä.” (Room.5:6,8)
Tämä Jumalan valtava armorakkaus Kristuksessa Jeesuksessa ja hänen sovintoveressään puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja rikoksesta, puhdistaa meidät vihasta ja katkeruudesta sekä sitten antaa sydämiimme myös Pyhän Hengen ja Kristuksen rakkauden! ”Siinä ilmestyi Jumalan rakkaus meille, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä rakkaus on, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitukseksi meidän synneistämme.” (1.Joh.4:9-10).
Rakkaus saa rakastamaan
Tästä rakkaudesta seuraa myös kaikki meidän rakastamisemme. Kun Kristus antaa verensä sinulle, siinä saat omaksesi niin syntien sovituksen kuin Jumalan rakkaudenkin. Tällä rakkaudella voit rakastaa niin Jumalaa kuin lähimmäistäsikin. Kun omanasi on Kristus Jeesus, hän sinun kauttasi saa aikaan myös rakkauttaan. ”Rakkaani, kun Jumala on näin rakastanut meitä, niin olemme mekin velvolliset rakastamaan toisiamme.” (1.Joh.4:11) Jumalaa ja lähimmäistämme voimme rakastaa ainoastaan, kun meillä on ensin omanamme Kristus Jeesus verensä ja rakkautensa kanssa. Hän itse vaikuttaa kaiken uudistuksen ja rakkauden, josta käsin laista tulee meille rakas ja mieluisa käsky. Tätä kutsutaan lain kolmanneksi käytöksi.
Pastori Heino Pätiälä kirjoittaa: ”Jumalan suuren rakkauden voimasta sovitti Kristus syntimme, kun hän kuoli oikeaan aikaan jumalattomien puolesta. Kun näemme ja omistamme kaikkien syntiemme anteeksiantamuksen Jeesuksen veressä ja siinä valmiin autuutemme, niin emme voi olla rakastamatta hyvää Jumalaa, jonka lapsia ja perillisiä olemme. Rakkautemme Jumalaa kohtaan ilmenee myös siinä, että pidämme hänen käskynsä. Ne eivät ole raskaita, kun emme niistä etsi autuuttamme.” Ja samoin kirjoittaa pastori B.A. Uusitalo: ”Luonnostamme meillä ei ole rakkautta. Me olemme vihan lapsia. Ef.2:3. Pyhä Henki vuodattaa sydämiimme Jumalan rakkauden evankeliumin kautta sitä uskoessamme. Kun uskomme syntimme sovitetuiksi Jeesuksen veressä, niin sen uskon hedelmänä meissä toteutuu apostolin sana: ’Me rakastamme häntä, sillä hän rakasti ensin meitä’ 1.Jh.4:19. Jumalan suuri rakkaus ristillä vuotaneessa uhriveressä, suuri anteeksiantamus, saa meidätkin rakastamaan. Jeesus itse opettaa, että hän, joka uskoo paljot syntinsä anteeksi, hän myös rakastaa. Lk.7:47.”
Kaiken autuuden ja rakkauden lähde
Älä siis jää laista tai omasta itsestäsi kaivamaan rakkautta Herraa tai lähimmäistäsi kohtaan, etenkään silloin, kun tuntuu siltä, että kaikki rakkaus on sinusta kaikonnut. Itsestäsi et sitä löydä ja laki ei sitä sinulle lahjoittaa. Etsi sitä Kristuksen verestä! Anna Kristuksen veren puhdistaa ja pyhittää ensin sinun sydämesi, sielusi, voimasi ja mielesi ja täyttää näin sinut rakkaudella, jotta sitten voisit Herraa ja lähimmäistäsi rakastaa puhtaalla sydämellä, ajatuksilla ja teoillasi rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti.
Anna Jumalan rakkauden synnyttää sinussa vastarakkautta, kuten jo palava kynttilä sytyttää toisen. Kuule evankeliumin sana, jossa Kolmiyhteinen Jumala sanoo: ”Minä rakastan sinua, niin että Kristus on kuollut ja syntisi sovittanut!” Katso kastettasi, jossa sinut on liitetty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen – ja jossa sinut on uudistettu ja jossa sinusta on myös tullut Jumalan temppeli, hänen rakkautensa pyhäkkö. Ota vastaan ehtoollinen, jossa saat omaksesi Kristuksen uhrin, hänen ruumiinsa ja verensä. Siinä sinut puhdistetaan kaikesta synnistä ja katkeruudesta sekä pyhitetään Kristuksen pyhyydellä ja rakkaudella. Näin saat vastaanottaa Jumalan rakkauden sieltä, mistä hän sinulle sen kaikkien muiden lahjojensa ohella Kristuksen veressä antaa. Näin sinä saat ammentaa Jumalan armon, pelastuksen ja rakkauden lähteestä ja tulla myös itse hänen rakkautensa lähteeksi lähimmäisellesi.
”Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.” (1.Joh.4:7)
Aamen.
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Aamen.
Luuk.10:25-37: Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kiusasi häntä sanoen: ”Opettaja, mitä minun on tehtävä periäkseni iankaikkisen elämän?” Niin hän sanoi hänelle: ”Mitä laissa on kirjoitettu? Miten luet?” Hän vastasi ja sanoi: ”Sinun pitää rakastaman Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko voimastasi ja koko mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se, niin saat elää.” Mutta hän tahtoi vanhurskauttaa itsensä ja sanoi Jeesukselle: ”Ja kuka on lähimmäiseni?” Jeesus vastasi ja sanoi: ”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui rosvojen käsiin, jotka riisuivat häneltä vaatteet, haavoittivat häntä ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin eräs pappi vaelsi sattumalta sitä tietä, ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin eräs leviittakin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luoksensa ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana päivänä lähtiessään sieltä hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: Hoida häntä, ja mitä vielä kulutat, sen minä palatessani maksan. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli sen lähimmäinen, joka oli joutunut rosvojen käsiin?” Hän sanoi: ”Se, joka teki hänelle laupeudentyön.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin.”
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Tämä lainoppinut halusi kiusata Jeesusta kysymyksellään. Hän etsi selvästi aihetta joko syyttää Jeesusta tiukaksi, lain alla olevaksi ”legalistiksi” tai vapaamieliseksi, lain käskyt hylkääväksi ”antinomistiksi”. Pelastusta yksin armosta ilman tekoja hän ei tuntenut, vaan ”tahtoi vanhurskauttaa itsensä.” Jokaiselle, joka ei etsi pelastusta armosta ja syntien anteeksiantamisesta, kuuluu julistaa evankeliumin sijasta lakia – sillä laki osoittaa meidät ja koko maailman täydellisesti syntisiksi ja mahdottomiksi pelastamaan itseämme. Laki riisuu yltämme kaiken oman vanhurskautemme, jotta meille kelpaisi Kristuksen tarjoama armovanhurskaus. Se ikään kuin riisuu meidät omista saastaisista vaatteistamme alastomiksi, jotta meidät voitaisiin pukea Jeesuksen veren valkaisemilla vaatteilla. Niin tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessänsä: ”Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä.” Ja hän sanoi hänelle: ”Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin” (Sak.3:4).
Lain on osoitettava koko maailma syylliseksi Jumalan edessä, jotta hän voisi Jeesuksen veressä kaikkia armahtaa. Tämän kirjoittaa apostoli Paavali kirjoittaa meille kaikille roomalaiskirjeessään: ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” (Room.3:19-25)
VastauksellaanJeesus samaan aikaan välttää miehen virittämän ansan ja julistaa hänelle lakia. Niinpä hän ohjaa miehen lain sanan pariin ja kysyy: ”Mitä laissa on kirjoitettu? Miten luet?”. Lainoppinut osasi kyllä lain sanan lukea, mutta ei soveltanut sen opetusta itseensä. Ei hän Herraa rakastanut koko sydämestään, sielustaan, voimastaan ja mielestään – sillä tuo Herra oli hänen edessään, tuo mies, jota hän kiusasi. Samassa 5.Moos.6. luvussa, josta lainoppinut vastasi, sanotaan myös: ”Älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne.” (5.Moos.6:16) Herraa kiusaamme ja olemme valehtelijoita, jos emme tunnusta hänelle olevamme syntisiä, vaan pyrimme lain kautta itsemme vanhurskauttamaan. Raamattu sanoo: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” (1.Joh.1:8-10). Kaikille, jota etsivät vanhurskautusta laista, omasta itsestään, rakkaudestaan tai mistä tahansa muualta kuin Kristuksesta kirjoittaa apostoli Paavali: ”Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.” (Gal.5:4). Meidänkin tulee Jumalan edessä nöyrtyä ja tunnustaa syntimme, että me saisimme häneltä lahjaksi vanhurskauden Kristuksen veressä, sillä tuo vanhurskaus ei ole mikään muu kuin syntien anteeksiantamus jokaiselle, joka uskoo: mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” (Room.4:5-8)
Lainoppinut vastaa Jeesukselle rakkauden kaksoiskäskyllä, ja kysyy Jeesukselta lisäkysymyksen: ”kuka on minun lähimmäiseni”. Jeesus kertoo vertauksen laupiaasta samarialaisesta ja kysyy lopuksi mieheltä: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli sen lähimmäinen, joka oli joutunut rosvojen käsiin?” Näin Jeesus opettaa, että tuo lainoppinut itse oli tämä vertauksen mies, joka oli joutunut rosvojen mukiloimana kuoleman kieliin, tarviten laupiasta pelastajaa. Samassa asemassa olemme mekin: me olemme tulleet aivan samojen rosvojen, nimittäin synnin ja perkeleen haavoittamiksi, ja siksi joutuneet kuoleman valtaan. Me tarvitsemme laupiasta pelastajaa, Jeesusta Kristusta, että hän tulee luoksemme, armahtaa meitä ja pelastaa meidät kuolemasta. Jeesus sanoo tulleensa juuri tätä varten: ”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.” (Luuk.19:10). Isä on suuren rakkautensa tähden lähettänyt Poikansa kuolemaan meidän, syntisten ja Jumalan vihollisten edestä (Room.5:8,10). Kuten laupias samarialainen sitoi henkihieveriin joutuneen miehen haavat ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä niiden paranemiseksi, samoin Kristus itse on tullut haavoitetuksi meidän tähtemme, jotta voisi sitoa meidän haavamme ja parantaa meidät verellään (viini) ja Pyhällä Hengellään (öljy). ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes.53:5) Jeesus vei haavoittuneen (meidätkin) majataloon (seurakuntaan) hoidettavaksi, ja jätti isännälle (pastorille) denarinsa (armonvälineet), joiden kautta haavoittuneen hoito jatkuisi hänen paluuseensa asti.
Yhä tänäänkin Jeesus hoitaa ja parantaa meitä, synnin haavoittamia, verellään ja haavoillaan sekä Pyhällä Hengellään. Hän tekee tämän tänään sovituksen sanan ja viran välityksellä, sanan ja sakramenttien kautta. Jeesus sanoo nytkin: syntisi ovat anteeksiannetut! Kun tämän sanan uskot ja siihen turvaat, on Jeesuksen veri tullut sinua parantamaan ja sitomaan sydämesi haavoja. Kun muistat kastettasi ja käyt Herran pyhälle ehtoolliselle, voit olla varma Pyhän Hengen Jeesuksen veren pelastavasta voimasta niissä ja niiden kautta! Tunnustuskirjoihin pitäytyen opetamme ja tunnustamme, että
”ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)” (CA IV)
”Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).” (CA V)
Jeesus haluaa ensin rakkautensa tähden pelastaa meidät ja antaa syntimme anteeksi. Mutta hän haluaa myös, että me tämän rakkauden omistaen menemme ja palvelemme Herraa rakastamalla samoin lähimmäistämme. Hän ei halua, että laista etsisimme itsellemme vanhurskautta Jumalan edessä (legalismi), mutta ei halua meidän hylkäävän lakia (antinomismi), ja antaa meille kyllä käskyn rakastaa nyt jo vanhurskautettuina lähimmäistämme. Apostoli Johannes tiivistää tämän kirjeessään: ”Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1.Joh.4:7-11) Ensin on tultava Jumalan pelastava rakkaus meille Jeesuksessa Kristuksessa sanan ja sakramenttien kautta. Näin me saamme omaksemme autuuden ja Jumalan rakkauden. Samalla omistamme myös Jumalan rakkauden, jonka Jumala meille antaa, jotta sillä rakastaisimme lähimmäistämme!
Tosi usko vaikuttaa aina rakkautena ja tekoina. ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” (Gal.5:6) Luther opettaa, ettei Jumala tosin meidän rakkauttamme ja tekojamme tarvitse – mutta lähimmäisemme tarvitsee! Jumala on Kristuksessa sinua armahtanut ja rakastanut – ”mene ja tee sinä samoin.” Näin me lähimmäistämme rakastaen palvelemme Jumalaa kukin niissä kutsumuksissa, jotka olemme Herralta saaneet: seurakuntalaisina, vanhempina ja lapsina, työntekijöinä ja esivallan alaisina. Tämä lähimmäisen rakastaminen on meidän pyhää arjen jumalanpalvelustamme (Room.12:1), johon Jumala meidät jumalanpalveluksessa sanallaan ja sakramentillaan varustaa sekä lähettää. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.” (Tiit.2:11-14)
Aamen.
Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil.4:7)
Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuvat häneen, torjuvat hänen jumaluuteensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.
Kirkkokäsikirja
Joh.7:40-52: Niin muutamat kansasta, kuultuaan nämä sanat, sanoivat: ”Tämä on varmasti se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Tämä on Kristus.” Mutta toiset sanoivat: ”Ei suinkaan Kristus tule Galileasta? Eikö Raamattu sano, että Kristus on tuleva Daavidin siemenestä ja pienestä Beetlehemin kaupungista, jossa Daavid oli?” Niin syntyi kansassa eripuraisuutta hänen tähtensä. Ja muutamat heistä tahtoivat ottaa hänet kiinni. Mutta kukaan ei käynyt häneen käsiksi. Niin käskyläiset palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä sanoivat heille: ”Miksi ette tuoneet häntä tänne?” Käskyläiset vastasivat: ”Ei ole ihminen koskaan puhunut niinkuin se mies puhuu.” Niin fariseukset vastasivat heille: ”Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei tunne lakia, on kirottu.” Niin Nikodeemus, joka oli yöllä käynyt Jeesuksen luona, ja oli yksi heistä, sanoi heille: ”Tuomitseeko lakimme ketään, ennen kuin häntä kuulustellaan ja saadaan tietää, mitä hän tekee?” He vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa.”
Miten näet Jeesuksen
”Armo ja rauha teille Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (Fil.1:2)
Tässä Jeesusta kuuntelee suuri joukko kansaa. Jotkut uskovat hänen olevan Mooseksen ennustama ”se profeetta”, jonka Jumala heille herättää (5.Moos.18:18-19; Apt.3:22). Tässä he olivatkin oikeassa, mutta se ei ollut vielä koko totuus. Toiset uskoivat Jeesuksen olevan messias, Kristus. He myös tunnustivat tämän uskonsa. Heillä oli elävä, pelastava usko, jonka Jumalan sanan kautta vaikuttava Pyhä Henki oli vaikuttanut. ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta” (1.Joh.4:2). Toiset olivat heitä jyrkästi vastaan, vedoten siihen, ettei Nasaretista tuleva Jeesus voi olla Kristus, sillä Vapahtaja tulee Daavidin kaupungista Beetelehemistä, kuten Raamattu sanoo. Tässä Raamatun tulkinnassaan he olivatkin oikeassa, mutta eivät nähneet Jeesuksessa juuri Beetlehemissä neitseestä syntynyttä Vapahtajaa. Sitten oli niitä, jotka tahtoivat käydä käsiksi Jeesukseen vihansa vimmassa, mutta eivät voineet. Jeesus oli jumalallisen vallan suojaama. Yksi ryhmä oli ylipappien ja fariseusten käskyläisiä, kaarti, jonka he olivat lähettäneet tarkkailemaan Jeesusta ja vangitsemaan hänet ja tuomaan oikeuden eteen, jos hän sanoisi jotain, mistä häntä voitaisiin syyttää. Näinhän Jeesus tuotiin lopulta Getsemanesta suuren neuvoston eteen, vangittuna ja Jumalan pilkasta syytettynä (Matt.26:47-68). Nyt kuitenkin käskyläiset tunnustivat epäsuorasti Jeesuksen puhuvan itsensä Jumalan sanoja: ”Ei ole ihminen koskaan puhunut niinkuin se mies puhuu.”
Mitä usko näkee Jeesuksessa, mitä näkee epäusko? Mitä ne sanovat? Mitä sinä uskot Jeesuksesta tänään? Missä sinä hänet näet ja kuulet? Mitä sinä hänen sanoistaan sanot? Meidän syntiin langennut järkemme ja luontomme pettää meitä. Uskomme on heikko, ja tarvitsee jatkuvasti vahvistusta. Syntiinlankeemuksen seurausta on se, että etsimme Kristusta väärästä paikkaa, omasta sydämestämme tai tunteistamme. Älä anna tänään järkesi tai sydämesi uskoa vihollisen juonia. Jeesus Kristus on sinun luonasi tänään, tässä ja nyt, ja julistaa sinulle sanaansa. ”Tänä päivänä, kun kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne” (Hepr.4:7), vaan uskokaa hänen sanansa lupaus.
Kristus luonamme
Kristus on tullut teidän luoksenne, ja puhuu teille samat sanat, jotka hän puhui opetuslapsille ylösnousemuksen päivänä: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät… Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt… Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh.20:21-23, 28). Omista tässä sanasta Jeesuksen rauha, jonka hän sydämeesi antaa, ota vastaan hänen Pyhä Henkensä, jonka hän puhaltaa yllesi uskosi vahvistukseksi, usko syntisi anteeksiannetuiksi, kun hän synneistäsi sinut verellään puhdistaa. Vaikka et häntä näekään, on hän luonasi ja sanansa ja virkansa kautta antaa sinulle kaiken tämän.
Siksi saat olla autuas, koska uskot häneen, vaikka et häntä näekään. Me saamme varmistaa sydämemme ja omatuntomme tarttumalla Kristuksen sanaan vastoin järkemme tai tunteidemme vastalauseita tai syytöksiä. ”Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.” (1.Joh.3:19-20)
Luja luottamus näkymättömään
”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hepr.11:1). Usko omistaa Kristuksen sanassa tarjottuun syntien anteeksiantamukseen ja koko maailman puolesta vuotaneeseen Jumalan Pojan vereen. Uskossa et lähde Kristusta hakemaan Golgatalta tai taivaasta, vaan näet hänen tulleen luoksesi tuomaan verensä, autuutensa, iankaikkisen elämänsä ja valtakuntansa sinun luoksesi!
Usko omistaa sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa tarjotun Kristuksen veren, autuutensa ja vanhurskautensa ”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ’Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään’”. (Room.10:6-11).
Autuutesi on kyllä kokonaan voitettu Golgatalla Kristuksen veressä ja sovintokuolemassa. Hänen ylösnousemuksensa on sinun ja koko maailman vanhurskautus ja synneistäpäästö. Mutta miten sinä omaksesi tuon kalliin veren hankkiman autuutesi saat? Jumalan on sen sinulle sanassa, kasteessa ja Herran ruumiin ja veren ateriassa jaettava ja lahjoitettava. Armonvälineissäänhän sinulle antaa Kristuksen Golgatan uhrin kaikkine lahjoineen ja hyötyineen. Teoillasi tai omalla hurskaudellasi et voi sitä omistaa, vaan yksin uskolla tarttumalla näihin pelastuksen ja armon jakajiin, armonvälineisiin. Näin on pelastuksesi yksin Kristuksen tähden, uskosta, että se olisi armosta. ”Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä”. (Room.4:16)
Usko tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi
Usko näkee Jeesuksessa pelastajan, Jumalan Pojan, ihmiskunnan vapahtajan. Kun tulemme Kristuksen luo, hänen sanaansa kuulemaan ja uhriaan nauttimaan, saamme sanoa yhdessä Pietarin kanssa: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” (Matt.16:16) Saamme sanoa Tuomaan kanssa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.” (Joh.20:28). Saamme sanoa Marian kanssa: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle tahtosi mukaan”(Luuk.1:38). Saamme sanoa Samuelin kanssa: ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.” (1.Sam.3:10).
Tämän maailman viisaat ja epäuskossa elävät eivät näe Jeesusta historiaan astuneena tai sakramenteissa luoksemme tulleena Herrana Kristuksena. Heille evankeliumin on hullutus. ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1.Kor.1:18). Hän on heille enimmillään ”viisas opettaja”, tai sitten vain hullu. Mutta joko Jeesus on sitä, mitä hän sanoo, Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, tai sitten hän oli hullu. Mutta hän ei ole ”vain viisas opettaja”. Eikä hänen sanansa anna meille eikä Jeesuksen aikalaisillekaan kuvaa mistään hullusta. Sen sijaan hänen vastustajansakin joutuivat toteamaan, että ”Ei ole ihminen koskaan puhunut niinkuin se mies puhuu”. Kristus puhuu ”kuin se, jolla on valta, ei niin kuin heidän kirjanoppineensa” (Matt.7:29). Tällä jumalallisella vallallaan hän sanoo sinullekin, joka tulet hänen luoksensa syntisenä ja katuvana: ”Ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”. (Matt.9:2)
”Tämä sunnuntai on lähellä juutalaisten perimätiedon mukaista Jerusalemin temppelin hävityspäivää (av-kuun 9. päivä). Tähän tapahtumaan viittaa päivän perinteinen evankeliumi. Jumalan oman kansan historia opettaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr.3:15).”
Kirkkokäsikirja
Matt.11:20-24: Sitten hän rupesi soimaamaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimatekonsa olivat tapahtuneet, kun ne eivät muuttaneet mieltänsä. ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Sillä jos ne voimateot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tehdyt Tyyrossa tai Siidonissa, niin ne olisivat jo aikaa sitten säkissä ja tuhassa muuttaneet mielensä. Mutta minä sanon teille: Tyyrolle ja Siidonille on oleva helpompaa tuomiopäivänä kuin teille. Ja sinä Kapernaum, joka olet taivaaseen asti ylennetty, sinut sysätään hamaan helvettiin asti. Sillä jos ne voimateot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tehdyt Sodomassa, niin se pysyisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maalle on oleva helpompaa tuomiopäivänä kuin sinulle.”
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Fil.1:2). Tässä evankeliumitekstissä Jeesus julistaa selvällä tavalla Jumalan lakia mutta myös evankeliumia Kaikkivaltiaana Herrana. Korasinin, Betsaidan ja Kapernaumin varoittavat esimerkit ovat varoituksena myös kaikille seurakunnille ja kirkoille.
Synti ja ihmisluonnon täydellinen turmelus ovat meissä ja tässä maailmassa aina tosiasia, jota emme saa unohtaa! Siksi Jumalan laki kuuluu meille, joiden lihallinen luonto ja tahto taistelee Jumalan sanaa vastaan. Jumalan laki osoittaa meille ja koko maailmalle, että olemme syntiset ja riisuu meidät omasta vanhurskaudestamme, omasta kelpaavuudestamme Jumalan edessä. Se tuhoaa meistä itsetyytyväisyyden ja ylpeyden, jottemme Kapernaumin tavoin korottaisi itseämme, omaa kelpaavuuttamme ja pyhiksi luulemiamme tekoja taivaaseen asti ja tulisi sitten syöstyiksi helvettiin. Lain sana tyhjentää meidät tästä kaikesta, jotta sitten evankeliumin sana voisi täyttää meidät Kristuksen verellä, armolla, syntien anteeksiantamuksella, vanhurskaudella, puhtaudella ja pyhyydellä. Gal.3:22: ”Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.”
Näin laki on opettaja Kristukseen, joka valmistaa meitä evankeliumia varten, jotta me uskosta, ilman lakia ja tekoja tulisimme vanhurskaiksi Kristuksessa. Gal.3:24: ”Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.” Sitäkin julistetaan meidän pelastukseksemme. Itsetyytyväisyyden ja ylpeyden sijaan meitä kutsutaan päivittäiseen parannukseen (eli kääntymykseen ja mielenmuutokseen). Tunnustuskirjat kertovat meille, että tosi parannukseen ja kääntymykseen kuuluu katumus ja usko. Ota siis vastaan Kristuksen suusta lain sana ja tunnusta hänelle katuen syntisi, jotta voisit sitten kuulla ja uskoen omistaa pelastukseksesi hänen julistamansa evankeliumin, syntien anteeksiantamuksen.
Etsikkoaika tarkoittaa Jumalan sanan julistusta kaikille tänään
Etsikkoaikana julistetaan Jumalan sana, joka on itsensä Kristuksen ääni kaikille. Sodomaan ja Gomorraan verrataan tässä evankeliumitekstissä sekä edellisessä luvussa samoin sanoin sellaista kaupunkia (tai seurakuntaa), joka ei kuule eikä usko Jumalan sanaa, Kristuksen ääntä ja Pyhän Hengen kutsua. Tämän Jumalan oman kutsu meille tulee hänen asettamansa saarnaviran kautta. ”Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin.” (Matt.10:14-15) Jeesus suree sitä, että näissä kaupungeissa meni hukkaan tämä suuri tilaisuus nähdä hänen voimatekonsa ja kuulla evankeliumi epäuskon tähden.
Jumalan sana julistetaan lakina ja evankeliumina koko maailmalle, jotta jokainen saisi Kristuksen äänen kuulla, uskoa ja pelastua; jotta me pääsisimme Herran lepoon. Heprealaiskirje julistaa meille: ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ’tänä päivänä’, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. Kun sanotaan: ’Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa’” (Hepr.3:12-15). Jeesuksen sana ja tämä Heprealaiskirjeen julistus koskee meitäkin, jopa erityisesti meitä. Meidän korviimme kuuluu tänään, tässä ja nyt itsensä Kristuksen ääni. Tänään on pyhä aika, tänään on pyhä päivä, tänään on etsikkoaika. ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.” (Jes.55:6)
Jumalanpalveluksen liturgiassa ja saarnassa meille julistaa sanaansa itse Kristus Jeesus. Jumalan sanalla on kaksi vaikutusta. Se joko Jumalan (1) paaduttaa ihmisen oman epäuskon tähden (kuten faarao Egyptissä tai Israel erämaassa), tai (2) synnyttää uskon ja tehdä eläväksi, kuten Paavali kirjoittaa Room.10:17: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Kun uskossa kuulet nyt Kristuksen äänen, Jumalan sanan, niin omanasi on kaikki se, mitä tuo sana sanoo: kaikkien syntiesi täydellinen anteeksiantamus, kuolleiden ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä sekä taivaallinen Herran lepo jo nyt.
Meillekin on tullut Jumalan sana ja Kristuksen ääni. Se on kuin alati tarjolla oleva elämän veden lähde, jonka luokse saamme tulla juomaan. Emme saa ylenkatsoa tätä lahjaa. Kuten aurinkokin joka aamu nousee, niin haluaa Jumala joka päivä Kristuksessa antaa meille armonsa ja syntien anteeksiantamuksen. ”Joka aamu on armo uus.” Siksi Jumala kutsuu meitä Pyhän Henkensä kautta joka päivä, jatkuvasti päivittäiseen katumukseen ja uskoon, kuulemaan Kristuksen ääntä. Joka päivä on kääntymyksen päivä. Tätä tarkoittaa kasteeseen palaaminen ja muistaminen. Luther opettaa: ”Mitä merkitsee tällainen vedellä kastaminen? Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.” (ks. Room.6:3-4). (Luther, V-K, ”Kasteen merkitys”, s. 57).
Tänäänkin sinulle on jo kuulunut – ja yhä kuuluu – tämä Kristuksen ääni, ja sen suuri lupaus syntien anteeksiantamisestä, puhdistus kaikesta synnistä: ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh.1:7,9)
Etsikkoaika tarkoittaa Kristuksen vierailua luonamme tässä ja nyt
Jumala haluaa antaa meille nimessään ja sanassaan pyhän ajan ja pyhän paikan jumalanpalveluksessa. Jumalanpalveluksessa hän tulee luoksemme ja kutsuu meitä sanallaan sekä ruokkii meitä. Tämän hän on säätänyt meille, jotta voisi päästää meidät Poikansa Kristuksen verellä synneistämme ja ottaa meidät omaan yhteyteensä, oman valtakuntansa lepoon.
Etsikkoaika on suomeksi hieman huono käännös. Se tarkoittaa alkukielellä (kreik. kairos tees episkopees, kairos episkopees) yllättävästi ”vierailun aikaa”. Episkopeoo –verbillä on kolme merkitystä. 1) tarkastus, vierailu, Jumalan armollinen lähestyminen 2) kaitsea, toimia piispana (episkopos) 3) pitää huoli, hoitaa. Kaikki nämä merkitykset toteutuvat, kun Jumala tulee meidän luoksemme antamansa sovituksen sanan ja asettamansa sovituksen viran kautta. Kristus tulee luoksemme ja tuo taivaan valtakuntansa mukanaan. Hän lähestyy meitä armollisesti ja armahtaen, ottaen meidät tykönsä. Hän kaitsee ja hoitaa meitä, pitää meistä huolen sanallaan ja ehtoollisen sakramentilla, ruumiinsa ja verensä uhrilla ja kaikilla sen hankkimilla lahjoilla. Julistus etsikkoajasta tarkoittaa siis sitä, että tänään Jumala etsii ja tulee meidän luoksemme kutsuenmeitä.
Tämä Jumalan kutsu, Kristuksen ääni ja Pyhän Hengen työ tapahtuu armonvälineiden kautta. Tästäkin Luther opettaa Vähässä-Katekismuksessa näin: ”Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa; niin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa; jossa kristikunnassa hän antaa minulle ja kaikille uskovaisille joka päivä kaikki synnit runsain määrin anteeksi, herättää viimeisenä päivänä minut ja kaikki kuolleet ja antaa minulle sekä kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän.” (Luther, V-K, ”Pyhitys”)
Jumala vierailee luonamme sanansa ja nimensä kautta, jotta voisi ottaa meidät tässä ja nyt valtakuntaansa. Meille käy toisin kuin Kapernaumin kaupungin, kun kuulemme hänen äänensä ja uskomme sen. Hän on tullut luoksemme, jotta voisi kutsuäänellään ja verellään temmata meidät synnistä ja helvetistä taivaaseen. Tämän Kristus tekee sovituksen sanan ja sovituksen viran kautta, kuten apostoli Paavali sanoo: Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. (2.Kor.5:18-20). Toisin sanoen: usko nyt tämä sovituksen sana, jota Kristuksen asettama sovituksen virka julistaa, sillä niiden kautta itse Kristus on luonasi ja sovittaa sinut sanallaan.
Tänään, etsikkopäivänä, Kristus sanoo sinulle ja teille kaikille: ”Minä olen teidän luonanne nyt. Minä olen tullut sinun luoksesi, jotta sinä olisit siellä, missä minä olen.” Joh.14:18: ”En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.” Kristus kutsuu sinua, joka tunnet olevasi eksynyt tai orpo. Hän on tullut luoksesi, kutsumaan sinua kotiin, omaan valtakuntaansa. Hän antaa sinulle itsensä, jotta hänen kauttaan sinulla olisi omanasi koko taivaan valtakunta. Hän on taivaallinen etsijä, joka etsii etsikkoja, eksyneitä, tuodakseen heidät kotiinsa, juhlaa viettämään. Näin Jeesus toimii Luuk.15 -vertauksissa (Kadonnut lammas, kadonnut raha, tuhlaajapoika). Hän kutsuu sinua tänäänkin juhla-aterialle, nauttimaan kaikkia taivaallisia lahjojaan. Saat ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren, ja niiden kautta taivaan, syntien täydellisen puhdistuksen ja iankaikkisen elämän. Sinusta tulee Pyhän Hengen temppeli ja saat sydämeesi taivaan valtakunnan.
Etsikkoaika on tarkastuskäynnin aika
Etsikkoaika on myös sananmukaisesti tarkistusaika. Kristus lähettää meidät maailmaan, ja meidän kauttamme hän tekee jumalallisen tarkastuskäynnin. Kuten Jumala lähetti Sodomaan kaksi enkeliä vierailemaan, samalla tavalla hän lähettää meidätkin – pyhät temppelinsä ja sanansaattajansa – jumalanpalveluksesta maailmaan. Meidän kauttamme Jumala vierailee lähimmäistemme luona, kuten hän vierailee jumalanpalveluksessa meidän luonamme. Tänäkin maailmanaikana, nykypäivän jälkikristillisessä Suomessa Pietari kehottaa meitä ”vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.” (1.Piet.2:12). Kuten Aabraham rukoili Herraa säilyttämään vanhurskasten tähden Sodoman, samoin me rukoilemme tämän maailman puolesta esirukouksia, pyytäen lähimmäisillemme Herran armoa, vaikka nykyaika kuinka näyttäisi luopuneen Herran sanasta. Lutherin mukaan kristittyjen esirukoukset (erityisesti Isä meidän ja yhteinen esirukous) ylläpitävät tätä maailmaa pystyssä niin, ettei Herra sitä vielä tuhoa Sodoman tavoin.
koti