Herran palveluksessa (4.7.2021)

Apostolien päivä

Jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi (29.6.). Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67. Kun apostolien päivät Ruotsi-Suomessa poistettiin vuonna 1772, myös Pietarin ja Paavalin päivä erillisenä pyhänä lakkasi. Sittemmin sen tekstit on sijoitettu tähän sunnuntaihin. Nykyisin tänä sunnuntaina (6. sunnuntai helluntaista) muistellaan kaikkia apostoleja. Sunnuntain tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.

Kirkkokäsikirja

Mark.3:13-19: Ja hän nousi vuorelle ja kutsui luoksensa ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen luoksensa. Niin hän asetti ne kaksitoista, jotka hän myös apostoleiksi nimitti, olemaan kanssansa ja lähettääkseen heidät saarnaamaan, ja heillä oli oleva valta ajaa ulos pahoja henkiä. Nämä hän asetti: Simonin, jolle hän antoi nimen Pietari, ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosen pojat, ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan ja Taddeuksen ja Simon Kananealaisen ja Juudas Iskariotin, joka myös kavalsi hänet.

Jumalan rakkaat, kutsutut pyhät! ”Armo, laupeus ja rauha teille Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme” (1.Tim.1:2), ”joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellään.” (Ilm.1:5)

”Ja hän nousi vuorelle ja kutsui luoksensa ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen luoksensa.”  

Jeesus nousi vuorelle ja kutsui apostolit luokseen tahtonsa mukaan. Mekin saamme nousta yhdessä apostolien tavoin Jeesuksen luokse pyhälle vuorelle, jonne hän on edeltä käsin noussut – taivaan kaikkein pyhimpään, pyhälle vuorelle, Jumalan eteen. ”Te olette käyneet Siionin vuoren luo, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo ja kymmenientuhansien enkelien juhlajoukon luo.” (Hepr.12:22)

Olemme tulleet nyt Jeesuksen luo hänen pyhälle vuorelleen, kun hän on kutsunut ja koonnut meidät sanallaan luokseen jumalanpalvelukseen. ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana”. (Jes.2:3)

Meitäkin Kristus kutsuu tänään tykönsä. Me saammekin astua Jumalan vuorelle ja hänen valtakuntaansa ainoastaan hänen kutsuminaan. Ilman Jumalan sanan kutsua meillä ei ole mitään pääsyä Jumalan pyhyyteen ja läsnäoloon. Mutta Kristuksen sanan kutsu ja siinä vaikuttava Pyhän Hengen voima puhdistaa ja pyhittää meidät hänen verellään. Kristuksen veren puhdistamina saamme astua Jumalan luo, jotta meidät pyhitettäisiin. Jumalan sana pyhittää meidät totuudessa (Joh.17:17). Uskovien seurakuntaa sanotaankin ”Jumalan rakkaiksi, kutsutuiksi pyhiksi.” (Room.1:7)

Jumalan valinta ja tahto

Meidät on kutsuttu Jumalan tahdosta, hänen voimastaan. Me emme ole valinneet Jeesusta, vaan hän on valinnut meidät. ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.” (Joh.15:16)

Jeesus on meidät nimeltä kutsunut, valinnut, puhdistanut synnistä ja pyhittänyt verellään jo pyhässä kasteessamme. Siinä jo olemme saaneet kuulla Jumalalta saman sanan, minkä kuulemme tänään, tässä ja nyt: ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.” (Jes.43:1)

Pelastuksemme tai uskon syntyminen ei ole oman tahtomme ratkaisu, vaan kokonaan Jumalan teko. Siinä on kyseessä hänen armotahtonsa Kristuksessa, hänen Pyhän Henkensä kutsu. Jumalan armotahto on, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.”  (1.Tim.2:4). ”Jumala toisin sanoen tahtoo pelastaa kaikki ihmiset, mutta Kristuksen tähden, armonvälineiden ja uskon tietä.” (Pieper)

”Niin hän asetti ne kaksitoista.”

Yleisellä tavalla Kristus on kutsunut jokaisen uskovan Isän luokse, pyhittänyt ja puhdistanut meidät palvelemaan pyhäksi kansaksi ja Jumalan papeiksi. Apostoli Pietari kirjoittaa seurakunnilleen upealla tavalla: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut’.” (1.Piet.2:9-10)

Erityisellä tavalla Jeesus kuitenkin asetti kaksitoista opetuslastaan apostoleiksi, ja samoin hän on kutsunut ja asettanut meille seurakuntien paimenet jatkamaan apostolien työtä. Tästä kertoo apostoli Paavali korinttilaisille: ”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (2.Kor.5:18-19) Tämä on erityinen Jumalan asettama virka, johon hän on pyhittänyt ja asettanut kutsumansa miehiä.

Seurakunnan paimenten tehtävä on olla apostolien seuraajia. Seurakunta on yksi, pyhä, yleinen (katolinen) ja apostolinen – toisin sanoen sellainen joukko, joka syntyy ja elää siitä Jumalan sanasta, jota apostolit ja seurakunnan paimenet jakavat. Me olemme Kristuksen sanalla ”apostolien ja profeettojen perustalle rakennetut.” (Ef.2:20)

”Olemaan kanssansa ja lähettääkseen heidät saarnaamaan.”

Jeesus asetti apostolit olemaan kanssansa. Samalla tavalla hän on lunastanut meidät synneistämme, jotka erottavat meidät Jumalasta, jotta me voisimme olla hänen kanssaan, siellä missä hänkin on – ja siellä missä Isä on. Tämä on Kristuksen verellään suorittaman lunastustyön tarkoitus. ”Synnin ohessa alkaa paha omatunto ja samalla sisäinen Jumalan pakeneminen, siis sielun ero Jumalasta. Aadam joutui syntiä tehtyään siinä määrin sielunsa puolesta eroon Jumalasta, että hän ulkonaisestikin pakeni Jumalaa kuullessaan Jumalan äänen paratiisissa (1.Moos.3:8)” (Pieper). Kristus on kuolemallaan ja verellään sovittanut meidät Jumalan kanssa, jotta ”sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.” (Ef.3:11-12)

Jeesus asetti apostolit, jotta hän voisi lähettää heidät saarnaamaan. ”Usko tulee saarnasta, mutta saarna Jumalan sanan kautta.” (Room.10:17) Apostolien saarna ja Jeesuksen luona oleminen yhdistyvät toisiinsa. Kristus on asettanut meillekin seurakunnan paimenviran, jotta hän olisi sanan saarnan sekä sakramenttien jakamisen kautta omiensa luona ja että me olisimme hänen luonaan. Jeesus sanoo: ”Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh.14:3)

Jumalan sana tuo Kristuksen meidän luoksemme ja meidät Kristuksen luo. Jeesus sanoo: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28.20) Siellä missä Jumalan sana ja nimi on, siellä on Jumalan valtakunta, Kristus ja hänen armonsa, sekä Jumalan läsnäolo. ”Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua.” (2.Moos.20:24). Tätä apostolit ja heidät seuraajansa, seurakunnan paimenet tarjoavat ja jakavat. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2.Kor.5:20) Tämän sovituksen Jumalan kanssa saat omaksesi uskoa Kristuksen tähden, Jumalan sanan perusteella.

”Ja heillä oli oleva valta ajaa ulos pahoja henkiä.”

Apostolien saarna ja heidän virkansa, johon he olivat kutsutut ja asetetut, teki heistä Jumalan valtakunnan esitaistelijoita pimeyden voimia vastaan. Kyseessä on hengellinen taistelu, jota käydään ihmisten omistatunnoista. Saatana pyrkii tahraamaan omiatuntojamme ja sitomaan meitä synteihimme. Jumalan valtakunnan palvelijoiden tehtävänä on evankeliumilla vapauttaa ihmiset heidän synneistään ja puhdistaa heidän omantuntonsa Kristuksen verellä. ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Hepr.9:14)

Saatanan valtakunnan tuhoaminen ja pahojen henkien karkottaminen tapahtuu ennen kaikkea evankeliumin sanalla ja Kristuksen verellä. Kaikille ei ole annettu tehtäväksi sotia pimeyden henkivaltoja vastaan, vaan jokaista kutsutaan kestämään saatanan hyökkäykset. Apostolien ja seurakunnan paimenten virka on myös taisteluvirka, jossa on myös erityinen valta ja valtuutus karkottaa pahat henget ihmisten kimpusta. Se tapahtuu Jumalan sanalla, evankeliumilla, erityisesti yksityisessä ripissä ja sielunhoidossa, jumalanpalveluksessa ja ehtoolliselle osallistumisessa. Jeesus on antanut tämän valtuutuksen ja vallan, kun hän sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät… Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” (Joh.20:21-23).

Toisaalla meille kerrotaan, kuinka pahat henget olivat hänen opetuslapsilleen alaiset heidän julistaessaan Jumalan valtakuntaa (Luuk.10). Tästä Jeesus sanoo: ”Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” (Luuk.10:20)

Jumalan sana ja Kristuksen veri ovat ne aseet, jotka hukuttavat saatanan työt, polttavat sen rakennelmat sydämistämme ja irrottavat sen otteen omistatunnoistamme. Kristuksen sana ja veri ajaa synnin, kuoleman ja perkeleen luotamme – ja tuo meidät Jumalan luo, hänen valoonsa. Tässä valossa ”Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1.Joh.1:7)

Esa Yli-Vainio

Kadonnut ja jälleen löytynyt (20.6.2021)

4. sunnuntai helluntaista

”Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”

Kirkkokäsikirja

Matt.9:9-13: Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla, ja sanoi hänelle: ”Seuraa minua”. Niin tämä nousi ja seurasi häntä. Ja tapahtui, kun hän aterioi huoneessa, katso, niin tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: ”Miksi opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?” Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: ”Eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat.” Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’. Sillä minä en ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”

Jumalan rakkaat, kutsutut pyhät! ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (Room.1:7) Matteus (eli Leevi, Alfeuksen poika, ks. Mark.2:14) kertoo vaatimattomasti ja yksinkertaisesti omasta kutsumuksestaan, jonka täytyi merkitä hänelle kuitenkin hyvin paljon – hänen evankeliumissaan korostuu erityisesti syntisille ja publikaaneille armollinen Jeesus, joka syö heidän kanssaan ja tarjoaa vapautuksen kaikista synneistä. Matteus menetti tässä maallisen rikkauden, mutta saa hengellisen aarteen. Hän oli kuin tuhlaajapoika – kadonnut, mutta nyt löydetty.

Jeesus tulee syntisen tullimiehen, Matteuksen luo ja kutsuu häntä seuraamaan itseään. Jeesuksen kutsusta syntinen Matteus pääsee taivasten valtakuntaan. Samalla tavalla Jeesus tulee meidän, syntisten luokse meitä vapauttamaan ja kutsumaan meitä omaan valtakuntaansa. Matteuksen osaksi tuli sama armo kuin publikaanien päämiehelle, Sakkeukselle. ”Niin Jeesus sanoi hänestä: ’Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on’” (Luuk.19:9-10). Tänään on pelastus tullut myös meidän luoksemme Kristuksessa. Hän on tullut luoksemme ja tuonut taivaanvaltakuntansa mukanaan. Hän kutsuu sanallaan meitä astumaan sisään hänen pyhään valoonsa, jossa hänen verensä puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Näin hän on tullut löytämään ja pelastamaan kaikkia kadotettuja. Tässä on evankeliumin suuri julistus: ”Varma on se sana ja kaiken vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä olen suurin” (1.Tim.1:15).

Syntiset Jeesuksen pyhällä aterialla

Nyt seuraa suuri yllätys, joka on Jeesukselle tyypillinen: Matteus seuraa Jeesusta omaan kotiinsa, jossa kuitenkin Jeesus toimii isäntänä, kutsuu publikaaneja ja aterioi syntisten kanssa. Luuk.5:29. Jeesus tulee yhteiselle aterialle, ateriayhteyteen syntisten kanssa. Tässä on toinen yllätys: Hän, joka on pyhä, kustuu luokseen syntisiä ja syö heidän kanssaan. Juutalaiset tiesivät, että tämä ateriayhteys tekee Jeesuksen osalisiksi muiden synneistä. Näin hän menettäisi puhtauden ja pyhyyden Jumalan edessä.  Mutta Jeesuksen ateriayhteys toimii toisin päin: Hän kutsuu aterialle syntiset, jotta me tulisimme osallisiksi hänen pyhyydestään ja puhtaudestaan! Ristillä Jeesus kantoi synniksi tehtynä meidän syntimme, jotta voisi meille jakaa armosta oman vanhurskautensa ja pyhyytensä. ”Sen, joka ei synnistä mitään tiennyt, hän teki meidän edestämme synniksi, jotta me tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi hänessä.” (2.Kor.5:21)

Hän tulee meidän, eksyneiden luo ja löytää meidät. Hän kantaa meidät kotiinsa. ”Sillä te olitte ”eksyksissä niinkuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö” (1.Piet.2:25). Jeesus kutsuu meitä sanallaan ja puhdistaa meidät kaikesta synneistä verellään. Hänen sanansa jakaa meille osallisuuden hänen pyhyydestään, tehden meidätkin pyhiksi uskon kautta häneen (Joh.17:17). Seurakunta on olemassa, koska täällä kuollaan! Seurakunnan tehtävä on olla evankeliumissa iankaikkisen elämän lahjojen ääressä, joita Kristus jakaa kuoleville syntisille.

Kuolemattomuuden lääke

Vanhastaan ovat kirkkoisät kutsuneet erityisesti ehtoollista, ”kuolemattomuuden lääkkeeksi”. Jeesus sanoo tänään sinullekin: ”Terveet eivät tarvitse lääkäriä, vaan sairaat.” Nämä syntiset ja publikaanit tiesivät, että heidät oltiin kutsuttu, jotta heidät, eksyneet ja pois harhailleet, löydettäisiin ja vapautettaisiin synneistään. Siksi he tulivat ja söivät yhdessä Jeesuksen kanssa. Tule sinäkin Jeesuksen luo, syömään hänen ateriaansa, jonka kautta hän haluaa pelastaa sinut, antaa sinulle iankaikkisen elämän ja pyhittää sinut. Tule sinäkin syömään Herran alttarilta hänen ruumiinsa ja verensä, ja kuulemaan nämä sanat: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu”. (Jes.6:7)

Kuten päivittäin tarvitsemme nälkäämme ruokaa, tarvitsemme myös päivittäin syntejämme vastaan Jumalan armoa, Kristuksen veren jatkuvaa nauttimista. Ambrosius, Milanon piispa (teoksessa De Sacramentis): ”Joten, niin usein kuin saamme, mitä apostoli sanoo sinulle? Niin usein kuin me saamme, me julistamme Herran kuolemaa. Jos kuolemaa, me julistamme syntien anteeksiantamusta. Jos, niin usein kuin veri vuodatetaan, se vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi, minun tulisi aina hyväksyä Hänet, että hän voi aina pyyhkiä pois minun syntini. Minun, joka aina teen syntiä, pitäisi aina omistaa anteeksiantamus… Jos leipä on jokapäiväinen, miksi otat sitä vuoden jälkeen, niin kuin kreikkalaiset idässä tapaavat tehdä? Vastaanota päivittäin se mistä on sinulle hyötyä päivittäin! … Sitten, kuuletko että niin usein, kun uhri uhrataan, Herran kuolema, Herran ylösnousemus, Herran kohottaminen, on merkityksellistä syntien anteeksiantamus, etkö ottaisi siis leipää päivittäin? Hän, jolla on haavat, tarvitsee lääkettä. Se tosiasia, että sinä olet synnin alla, on haava; lääke on taivaallinen ja kunnioitettava sakramentti.”

Jeesus kutsuu, löytää ja pyhittää

Uskovia kutsuu apostoli Paavali ”kutsutuiksi pyhiksi” (Room.1:7). Me olemme itsessämme syntiset ja ”kuolemansairaat.” Mutta Kristuksen kutsu – Jumalan sanan kautta – saa aikaan sen, että me olemme kutsuttuja pyhiä. Laki tekee meidät kaikki sairaiksi ja syntisiksi Jumalan edessä, mutta evankeliumi – Jeesuksen toiminnan varsinainen tarkoitus – on parantaa meidät ja puhdistaa meidät synneistämme. Hän pukee yllemme pyhät, puhtaat vaatteensa, Jeesuksen verellä valkaistut; peittää meidän syntimme ja häpeämme ja ottaa meidät valtakuntaansa. ”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi” (1.Kor.1:30). Tämä evankeliumin kutsu ja syntisten pelastaminen tapahtuu armonvälineiden kautta. Näin Jumala kutsuu ja löytää meidät.

Armo saa aikaan armollisuutta

Jeesus haluaa meiltä, löytyneiltä kadonneilta ja puhdistetuilta syntisiltä laupeutta, ei uhrilahjoja. Jeesuksen kärsimyksen ja veren armo on hankkinut meille armon ja laupeuden Jumalan edessä, ja tämän Kristuksen sijaisuhrin tuoman armon ja laupeuden kaikkine taivaan lahjoineen Jumala jakaa meille tänäänkin sanansa ja ehtoollisensa kautta. Tämä Jumalan armo ja hänen sanansa tulee täyttää meidätkin armolla ja laupeudella. ”Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan” (1.Joh.4:7).

Me saamme Jumalan sanassa ja ehtoollisessa vastaanottaa jatkuvasti syntien anteeksiantamuksen Kristuksen veressä, Jumalan armon ja laupeuden, joka myös antaa tuon laupeuden meidän sydämiimme ja muuttaa meitä hänen kaltaisekseen. ”Armosta olemme autuutetut uskon kautta, emme itsemme kautta” (Ef.2:8), Jumalan lahjana ja ilman tekoja; mutta pelastuneina ahkeroimme hyvissä teoissa, ”jotka Jumala on meille edeltä valmistetut, että niissä vaeltaisimme” (Ef.2:10).

Esa Yli-Vainio

Kutsu Jumalan valtakuntaan (13.6.2021)

Kutsu Jumalan valtakuntaan (13.6.2021)

3. sunnuntai helluntaista

Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden.

Kirkkokäsikirja

Luuk.9:57-62: Ja tapahtui heidän tietä vaeltaessaan, että mies sanoi hänelle: ”Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi”. Toiselle hän sanoi: ”Seuraa minua”. Mutta tämä sanoi: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa”. Vielä toinen sanoi: ”Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä sanomassa hyvästi kotona oleville”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan”.

Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme! (1.Tim.1:2).

Jeesus vastaa tässä kolmelle eri miehelle kolmella eri tavalla, kun hän kutsuu heitä seuraamaan itseään. mies sanoo Kristukselle: ”Minä seuraan sinua”. Hänelle Jeesus ikään kuin sanoo: ”Se ei ole helppoa eikä mukavaa, minulla ei ole pysyvää kotia täällä”. Toinen vastasi Jeesukselle: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Hänelle Jeesus sanoo: ”Anna muiden huolehtia siitä, seuraa minua ja julista Jumalan valtakuntaa”. Kolmas sanoi: ”Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä sanomassa hyvästi kotona oleville.” Hänelle Jeesus näyttää vastaavan: ”Jos asetat työn Jumalan valtakunnan edelle, et ole siihen sovelias.” Herran sanat ovat ensilukemalta hämmentävät, jopa loukkaavan kuuloiset. Hän ei kuitenkaan tullut ketään torjumaan, vaan pelastamaan. ”Ihmisen Poika ei ole tullut hukuttamaan ihmisten sieluja, vaan pelastamaan.” (Luuk.9:56)

Kyseessä ei varsinaisesti tässä kuitenkaan ole se, etteikö Jeesus voisi odottaa meitä. Kyseessä ei ole sekään, etteikö Jeesuksen tahto olisi, että me kunnioittaisimme vanhempiamme ja perheitämme, huolehtisimme kuolleista omaisistamme ja tekisimme maalliset toimemme velvollisuudentuntoisesti. Tämän kaiken hän on meille käskenyt kymmenessä käskyssä, erityisesti neljännessä käskyssä: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.” Mutta neljättä käskyä ennen tulee silti kolmas käsky: ”Muista pyhittää lepopäivä!” Ongelma on se, että me kyllä keksimme kaikenlaisia hyviltä ja oikeilta kuulostavia syitä, jottei meidän tarvitsisi seurata Jeesusta tässä ja nyt, ja olla siellä missä hänkin on. Vuorisaarnassaan Jeesus ei väheksy meidän ajallisten tarpeidemme tärkeyttä, mutta opettaa: ”Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt.6:32-33) Kysy itseltäsi: ”Onko minulle vaikeaa tulla Jumalan eteen, Kristuksen luo jumalanpalvelukseen joka sunnuntai? Mikä minua estää menemästä joka viikko jumalanpalvelukseen?” Näin saamme itsemme ja sielunvihollisen kuiskuttelut kiinni ja joudumme tunnustamaan syntisyytemme ja vajavuutemme. Saamme myös uskossa tarttua Kristuksen kutsuun, hänen sanaansa. ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. Kun sanotaan: ’Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa’.” (Hepr.3:12-15)

Olemme huonot täyttämään kolmatta käskyä, aivan kuten toinen ja kolmas mies asettivat vitkastellen muut asiat Jeesuksen seuraamisen ja kutsun edelle. Lepopäivän pyhittäminen ja Jeesuksen seuraaminen sekä Jumalan valtakunnasta osallisuus toteutuvat, kun osallistumme jumalanpalvelukseen ja uskossa kuulemme Jumalan sanan kutsuäänen. Tänäänkin, tässä jumalanpalveluksessa, tässä ja nyt tuo Jeesus sanansa kautta sinun luoksesi oman valtakuntansa ja leponsa – sen iankaikkisen Herran levon, jossa pyhät ovat ja joka meidät pyhittää. Tämä on lepopäivän pyhittämisen tarkoitus: sen kautta Jumala ottaa meidät lepoonsa ja pyhittää meidät. ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.” (Hepr.4:9-10)

Jeesus sanoo meillekin tänään samoin kuin hän sanoi näille miehille: ”Seuraa minua”. Hän on tullut meidän luoksemme ja tuonut sanansa kautta Jumalan valtakunnan mukanaan meidän tykömme. Siksi jumalanpalvelus alkaa Pyhän Jumalan kolmiyhteisessä nimessä ja siunauksessa, jolla Herra siunaa meitä sanoen: ”Herra olkoon teidän kanssanne”. Jeesus antaa tämän sanan valtakuntansa julistajille: ”Rauha tälle talolle… Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt” (Luuk.10:5,9). Me emme itse, omin voimin pääse sisälle Jumalan valtakuntaan, vaan Jumalan on itse Pyhän Henkensä ja sanansa kautta kutsuttava meidät valtakuntaansa. Jumalan valtakunnan on tultava Kristuksessa meidän luoksemme. Tämän hän tekee armonvälineidensä, erityisesti Jumalan sanan kautta. Jumalan valtakunta on siellä, missä Jeesus itse ja hänen sanansa on. Se kutsu kuuluu tänäänkin.

Me saamme armosta, Kristuksen tähden ja Pyhän Hengen kutsun voimasta astua Jumalan eteen, käydä hänen valtakuntaansa, hänen kaupunkiinsa ja temppeliinsä, astua hänen kirkkautensa valon piiriin. Tätä varten on Jeesus tullut ihmiseksi, kuollut ja verensä vuodattanut meidän sovitukseksemme sekä noussut kuolleista, että me pääsisimme Jumalan yhteyteen, että pääsisimme hänen valtakuntaansa. ”Hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö” (Ef.2:18); ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta” (Hepr.10:19-20). Tänäänkin sanoo puolestamme kuollut ja ylösnoussut Kristus teille: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” (Matt.25:34)

Ensimmäinen mies sanoi Jeesukselle: ”Minä tahdon seurata sinua, mihin ikinä menet”. Tämä tarkoittaa samaa kuin: ”Minä tahdon tulla sinne, missä sinä olet”. Jeesusta seuraamme, kun pysymme uskossa, hänen sanansa ja sakramenttiensa yhteydessä, rukouksessa ja Jumalan siunauksissa. Jeesuksen luo tulemme, kun saavumme hänen ristinsä luo. Seuraa sinäkin Kristusta! Kuule hänen sanansa kutsu tänään, seuraa häntä etsien häntä sieltä, mistä hänet löytää: hänen sanastaan. Pysy hänen luonaan, ristin luona. ”Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi”, ennen kuin hän kuollessaan painoi päänsä ristillä (Kalle Pajala), ja antoi henkensä koko maailman syntien sovitukseksi. Jeesus on siellä, missä hänen ristinkuolemansa uhrin lahjaa, syntien sovitusta jaetaan. Tulemme Jeesuksen luokse menemällä ristin luokse, uskossa turvatessamme siihen syntien täydelliseen anteeksiantoon, joka meillä on Jeesuksen ristinkuoleman ja veren tähden. Jeesuksen veren ja hänen ristinsä uhrin Jumala haluaa meille jakaa armonvälineissään, ja näin ottaa meidät omaan valtakuntaansa, jotta me olisimme siellä, missä Kristus on. Jeesus sanoo: ”Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte.” (Joh.14:3-4) Hän meni ristille, jotta ristinsä kuoleman kautta ottaisi meidät yhteyteensä ja kohottaisi meidät luokseen Jumalan valtakuntaan. Hän tulee sanassaan meidän luoksemme, jotta pääisimme hänessä Isän tykö. Vaikka Jeesuksella itsellään ei ollutkaan eläessään paikkaa, missä levätä – hän tarjoaa meille Herran levon, lepopäivän, joka pyhittää meidät. Tässä levossa saamme olla yhteydessä Jumalaan ja olla hänen valtakunnassaan.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. (2.Kor.13:13)

Esa Yli-Vainio

Sulje