Lähimmäinen (11.9.2022)

Lähimmäinen (11.9.2022)

14. sunnuntai helluntaista

Luuk.10:25-37: Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kiusasi häntä sanoen: ”Opettaja, mitä minun on tehtävä periäkseni iankaikkisen elämän?” Niin hän sanoi hänelle: ”Mitä laissa on kirjoitettu? Miten luet?” Hän vastasi ja sanoi: ”Sinun pitää rakastaman Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko voimastasi ja koko mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se, niin saat elää.” Mutta hän tahtoi vanhurskauttaa itsensä ja sanoi Jeesukselle: ”Ja kuka on lähimmäiseni?” Jeesus vastasi ja sanoi: ”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui rosvojen käsiin, jotka riisuivat häneltä vaatteet, haavoittivat häntä ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin eräs pappi vaelsi sattumalta sitä tietä, ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin eräs leviittakin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luoksensa ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana päivänä lähtiessään sieltä hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: Hoida häntä, ja mitä vielä kulutat, sen minä palatessani maksan. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli sen lähimmäinen, joka oli joutunut rosvojen käsiin?” Hän sanoi: ”Se, joka teki hänelle laupeudentyön.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Tämä lainoppinut halusi kiusata Jeesusta kysymyksellään. Hän etsi selvästi aihetta joko syyttää Jeesusta tiukaksi, lain alla olevaksi ”legalistiksi” tai vapaamieliseksi, lain käskyt hylkääväksi ”antinomistiksi”. Pelastusta yksin armosta ilman tekoja hän ei tuntenut, vaan ”tahtoi vanhurskauttaa itsensä.” Jokaiselle, joka ei etsi pelastusta armosta ja syntien anteeksiantamisesta, kuuluu julistaa evankeliumin sijasta lakia – sillä laki osoittaa meidät ja koko maailman täydellisesti syntisiksi ja mahdottomiksi pelastamaan itseämme. Laki riisuu yltämme kaiken oman vanhurskautemme, jotta meille kelpaisi Kristuksen tarjoama armovanhurskaus. Se ikään kuin riisuu meidät omista saastaisista vaatteistamme alastomiksi, jotta meidät voitaisiin pukea Jeesuksen veren valkaisemilla vaatteilla. Niin tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessänsä: ”Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä.” Ja hän sanoi hänelle: ”Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin” (Sak.3:4).

Lain on osoitettava koko maailma syylliseksi Jumalan edessä, jotta hän voisi Jeesuksen veressä kaikkia armahtaa. Tämän kirjoittaa apostoli Paavali kirjoittaa meille kaikille roomalaiskirjeessään: ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” (Room.3:19-25)

VastauksellaanJeesus samaan aikaan välttää miehen virittämän ansan ja julistaa hänelle lakia. Niinpä hän ohjaa miehen lain sanan pariin ja kysyy: ”Mitä laissa on kirjoitettu? Miten luet?”. Lainoppinut osasi kyllä lain sanan lukea, mutta ei soveltanut sen opetusta itseensä. Ei hän Herraa rakastanut koko sydämestään, sielustaan, voimastaan ja mielestään – sillä tuo Herra oli hänen edessään, tuo mies, jota hän kiusasi. Samassa 5.Moos.6. luvussa, josta lainoppinut vastasi, sanotaan myös: ”Älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne.” (5.Moos.6:16) Herraa kiusaamme ja olemme valehtelijoita, jos emme tunnusta hänelle olevamme syntisiä, vaan pyrimme lain kautta itsemme vanhurskauttamaan. Raamattu sanoo: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” (1.Joh.1:8-10). Kaikille, jota etsivät vanhurskautusta laista, omasta itsestään, rakkaudestaan tai mistä tahansa muualta kuin Kristuksesta kirjoittaa apostoli Paavali: ”Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.” (Gal.5:4). Meidänkin tulee Jumalan edessä nöyrtyä ja tunnustaa syntimme, että me saisimme häneltä lahjaksi vanhurskauden Kristuksen veressä, sillä tuo vanhurskaus ei ole mikään muu kuin syntien anteeksiantamus jokaiselle, joka uskoo: mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” (Room.4:5-8)

Lainoppinut vastaa Jeesukselle rakkauden kaksoiskäskyllä, ja kysyy Jeesukselta lisäkysymyksen: ”kuka on minun lähimmäiseni”. Jeesus kertoo vertauksen laupiaasta samarialaisesta ja kysyy lopuksi mieheltä: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli sen lähimmäinen, joka oli joutunut rosvojen käsiin?” Näin Jeesus opettaa, että tuo lainoppinut itse oli tämä vertauksen mies, joka oli joutunut rosvojen mukiloimana kuoleman kieliin, tarviten laupiasta pelastajaa. Samassa asemassa olemme mekin: me olemme tulleet aivan samojen rosvojen, nimittäin synnin ja perkeleen haavoittamiksi, ja siksi joutuneet kuoleman valtaan. Me tarvitsemme laupiasta pelastajaa, Jeesusta Kristusta, että hän tulee luoksemme, armahtaa meitä ja pelastaa meidät kuolemasta. Jeesus sanoo tulleensa juuri tätä varten: ”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.” (Luuk.19:10). Isä on suuren rakkautensa tähden lähettänyt Poikansa kuolemaan meidän, syntisten ja Jumalan vihollisten edestä (Room.5:8,10). Kuten laupias samarialainen sitoi henkihieveriin joutuneen miehen haavat ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä niiden paranemiseksi, samoin Kristus itse on tullut haavoitetuksi meidän tähtemme, jotta voisi sitoa meidän haavamme ja parantaa meidät verellään (viini) ja Pyhällä Hengellään (öljy). ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes.53:5) Jeesus vei haavoittuneen (meidätkin) majataloon (seurakuntaan) hoidettavaksi, ja jätti isännälle (pastorille) denarinsa (armonvälineet), joiden kautta haavoittuneen hoito jatkuisi hänen paluuseensa asti.

Yhä tänäänkin Jeesus hoitaa ja parantaa meitä, synnin haavoittamia, verellään ja haavoillaan sekä Pyhällä Hengellään. Hän tekee tämän tänään sovituksen sanan ja viran välityksellä, sanan ja sakramenttien kautta. Jeesus sanoo nytkin: syntisi ovat anteeksiannetut! Kun tämän sanan uskot ja siihen turvaat, on Jeesuksen veri tullut sinua parantamaan ja sitomaan sydämesi haavoja. Kun muistat kastettasi ja käyt Herran pyhälle ehtoolliselle, voit olla varma Pyhän Hengen Jeesuksen veren pelastavasta voimasta niissä ja niiden kautta! Tunnustuskirjoihin pitäytyen opetamme ja tunnustamme, että

ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)” (CA IV)

”Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).” (CA V)

Jeesus haluaa ensin rakkautensa tähden pelastaa meidät ja antaa syntimme anteeksi. Mutta hän haluaa myös, että me tämän rakkauden omistaen menemme ja palvelemme Herraa rakastamalla samoin lähimmäistämme. Hän ei halua, että laista etsisimme itsellemme vanhurskautta Jumalan edessä (legalismi), mutta ei halua meidän hylkäävän lakia (antinomismi), ja antaa meille kyllä käskyn rakastaa nyt jo vanhurskautettuina lähimmäistämme. Apostoli Johannes tiivistää tämän kirjeessään: ”Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1.Joh.4:7-11) Ensin on tultava Jumalan pelastava rakkaus meille Jeesuksessa Kristuksessa sanan ja sakramenttien kautta. Näin me saamme omaksemme autuuden ja Jumalan rakkauden. Samalla omistamme myös Jumalan rakkauden, jonka Jumala meille antaa, jotta sillä rakastaisimme lähimmäistämme!

Tosi usko vaikuttaa aina rakkautena ja tekoina. ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” (Gal.5:6) Luther opettaa, ettei Jumala tosin meidän rakkauttamme ja tekojamme tarvitse – mutta lähimmäisemme tarvitsee! Jumala on Kristuksessa sinua armahtanut ja rakastanut – ”mene ja tee sinä samoin.” Näin me lähimmäistämme rakastaen palvelemme Jumalaa kukin niissä kutsumuksissa, jotka olemme Herralta saaneet: seurakuntalaisina, vanhempina ja lapsina, työntekijöinä ja esivallan alaisina. Tämä lähimmäisen rakastaminen on meidän pyhää arjen jumalanpalvelustamme (Room.12:1), johon Jumala meidät jumalanpalveluksessa sanallaan ja sakramentillaan varustaa sekä lähettää. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.” (Tiit.2:11-14)

Aamen.

Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil.4:7)

Etsikkoaikoja (8.8.2021)

11. sunnuntai helluntaista

”Tämä sunnuntai on lähellä juutalaisten perimätiedon mukaista Jerusalemin temppelin hävityspäivää (av-kuun 9. päivä). Tähän tapahtumaan viittaa päivän perinteinen evankeliumi. Jumalan oman kansan historia opettaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr.3:15).”

Kirkkokäsikirja

Matt.11:20-24: Sitten hän rupesi soimaamaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimatekonsa olivat tapahtuneet, kun ne eivät muuttaneet mieltänsä. ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Sillä jos ne voimateot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tehdyt Tyyrossa tai Siidonissa, niin ne olisivat jo aikaa sitten säkissä ja tuhassa muuttaneet mielensä. Mutta minä sanon teille: Tyyrolle ja Siidonille on oleva helpompaa tuomiopäivänä kuin teille. Ja sinä Kapernaum, joka olet taivaaseen asti ylennetty, sinut sysätään hamaan helvettiin asti. Sillä jos ne voimateot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tehdyt Sodomassa, niin se pysyisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maalle on oleva helpompaa tuomiopäivänä kuin sinulle.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Fil.1:2). Tässä evankeliumitekstissä Jeesus julistaa selvällä tavalla Jumalan lakia mutta myös evankeliumia Kaikkivaltiaana Herrana. Korasinin, Betsaidan ja Kapernaumin varoittavat esimerkit ovat varoituksena myös kaikille seurakunnille ja kirkoille.

Synti ja ihmisluonnon täydellinen turmelus ovat meissä ja tässä maailmassa aina tosiasia, jota emme saa unohtaa! Siksi Jumalan laki kuuluu meille, joiden lihallinen luonto ja tahto taistelee Jumalan sanaa vastaan. Jumalan laki osoittaa meille ja koko maailmalle, että olemme syntiset ja riisuu meidät omasta vanhurskaudestamme, omasta kelpaavuudestamme Jumalan edessä. Se tuhoaa meistä itsetyytyväisyyden ja ylpeyden, jottemme Kapernaumin tavoin korottaisi itseämme, omaa kelpaavuuttamme ja pyhiksi luulemiamme tekoja taivaaseen asti ja tulisi sitten syöstyiksi helvettiin. Lain sana tyhjentää meidät tästä kaikesta, jotta sitten evankeliumin sana voisi täyttää meidät Kristuksen verellä, armolla, syntien anteeksiantamuksella, vanhurskaudella, puhtaudella ja pyhyydellä. Gal.3:22: ”Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.”

Näin laki on opettaja Kristukseen, joka valmistaa meitä evankeliumia varten, jotta me uskosta, ilman lakia ja tekoja tulisimme vanhurskaiksi Kristuksessa. Gal.3:24: ”Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.” Sitäkin julistetaan meidän pelastukseksemme. Itsetyytyväisyyden ja ylpeyden sijaan meitä kutsutaan päivittäiseen parannukseen (eli kääntymykseen ja mielenmuutokseen). Tunnustuskirjat kertovat meille, että tosi parannukseen ja kääntymykseen kuuluu katumus ja usko. Ota siis vastaan Kristuksen suusta lain sana ja tunnusta hänelle katuen syntisi, jotta voisit sitten kuulla ja uskoen omistaa pelastukseksesi hänen julistamansa evankeliumin, syntien anteeksiantamuksen.

Etsikkoaika tarkoittaa Jumalan sanan julistusta kaikille tänään

Etsikkoaikana julistetaan Jumalan sana, joka on itsensä Kristuksen ääni kaikille. Sodomaan ja Gomorraan verrataan tässä evankeliumitekstissä sekä edellisessä luvussa samoin sanoin sellaista kaupunkia (tai seurakuntaa), joka ei kuule eikä usko Jumalan sanaa, Kristuksen ääntä ja Pyhän Hengen kutsua. Tämän Jumalan oman kutsu meille tulee hänen asettamansa saarnaviran kautta. ”Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin.” (Matt.10:14-15) Jeesus suree sitä, että näissä kaupungeissa meni hukkaan tämä suuri tilaisuus nähdä hänen voimatekonsa ja kuulla evankeliumi epäuskon tähden.

Jumalan sana julistetaan lakina ja evankeliumina koko maailmalle, jotta jokainen saisi Kristuksen äänen kuulla, uskoa ja pelastua; jotta me pääsisimme Herran lepoon. Heprealaiskirje julistaa meille: ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ’tänä päivänä’, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. Kun sanotaan: ’Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa’” (Hepr.3:12-15). Jeesuksen sana ja tämä Heprealaiskirjeen julistus koskee meitäkin, jopa erityisesti meitä. Meidän korviimme kuuluu tänään, tässä ja nyt itsensä Kristuksen ääni. Tänään on pyhä aika, tänään on pyhä päivä, tänään on etsikkoaika. ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.” (Jes.55:6)

Jumalanpalveluksen liturgiassa ja saarnassa meille julistaa sanaansa itse Kristus Jeesus. Jumalan sanalla on kaksi vaikutusta. Se joko Jumalan (1) paaduttaa ihmisen oman epäuskon tähden (kuten faarao Egyptissä tai Israel erämaassa), tai (2) synnyttää uskon ja tehdä eläväksi, kuten Paavali kirjoittaa Room.10:17: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Kun uskossa kuulet nyt Kristuksen äänen, Jumalan sanan, niin omanasi on kaikki se, mitä tuo sana sanoo: kaikkien syntiesi täydellinen anteeksiantamus, kuolleiden ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä sekä taivaallinen Herran lepo jo nyt.

Meillekin on tullut Jumalan sana ja Kristuksen ääni. Se on kuin alati tarjolla oleva elämän veden lähde, jonka luokse saamme tulla juomaan. Emme saa ylenkatsoa tätä lahjaa. Kuten aurinkokin joka aamu nousee, niin haluaa Jumala joka päivä Kristuksessa antaa meille armonsa ja syntien anteeksiantamuksen. ”Joka aamu on armo uus.” Siksi Jumala kutsuu meitä Pyhän Henkensä kautta joka päivä, jatkuvasti päivittäiseen katumukseen ja uskoon, kuulemaan Kristuksen ääntä. Joka päivä on kääntymyksen päivä. Tätä tarkoittaa kasteeseen palaaminen ja muistaminen. Luther opettaa: ”Mitä merkitsee tällainen vedellä kastaminen? Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.” (ks. Room.6:3-4). (Luther, V-K, ”Kasteen merkitys”, s. 57).

Tänäänkin sinulle on jo kuulunut – ja yhä kuuluu – tämä Kristuksen ääni, ja sen suuri lupaus syntien anteeksiantamisestä, puhdistus kaikesta synnistä: ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh.1:7,9)

Etsikkoaika tarkoittaa Kristuksen vierailua luonamme tässä ja nyt

Jumala haluaa antaa meille nimessään ja sanassaan pyhän ajan ja pyhän paikan jumalanpalveluksessa. Jumalanpalveluksessa hän tulee luoksemme ja kutsuu meitä sanallaan sekä ruokkii meitä. Tämän hän on säätänyt meille, jotta voisi päästää meidät Poikansa Kristuksen verellä synneistämme ja ottaa meidät omaan yhteyteensä, oman valtakuntansa lepoon.

Etsikkoaika on suomeksi hieman huono käännös. Se tarkoittaa alkukielellä (kreik. kairos tees episkopees, kairos episkopees) yllättävästi ”vierailun aikaa”. Episkopeoo –verbillä on kolme merkitystä. 1) tarkastus, vierailu, Jumalan armollinen lähestyminen 2) kaitsea, toimia piispana (episkopos) 3) pitää huoli, hoitaa. Kaikki nämä merkitykset toteutuvat, kun Jumala tulee meidän luoksemme antamansa sovituksen sanan ja asettamansa sovituksen viran kautta. Kristus tulee luoksemme ja tuo taivaan valtakuntansa mukanaan. Hän lähestyy meitä armollisesti ja armahtaen, ottaen meidät tykönsä. Hän kaitsee ja hoitaa meitä, pitää meistä huolen sanallaan ja ehtoollisen sakramentilla, ruumiinsa ja verensä uhrilla ja kaikilla sen hankkimilla lahjoilla. Julistus etsikkoajasta tarkoittaa siis sitä, että tänään Jumala etsii ja tulee meidän luoksemme kutsuen meitä.

Tämä Jumalan kutsu, Kristuksen ääni ja Pyhän Hengen työ tapahtuu armonvälineiden kautta. Tästäkin Luther opettaa Vähässä-Katekismuksessa näin: ”Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa; niin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa; jossa kristikunnassa hän antaa minulle ja kaikille uskovaisille joka päivä kaikki synnit runsain määrin anteeksi, herättää viimeisenä päivänä minut ja kaikki kuolleet ja antaa minulle sekä kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän.” (Luther, V-K, ”Pyhitys”)

Jumala vierailee luonamme sanansa ja nimensä kautta, jotta voisi ottaa meidät tässä ja nyt valtakuntaansa. Meille käy toisin kuin Kapernaumin kaupungin, kun kuulemme hänen äänensä ja uskomme sen. Hän on tullut luoksemme, jotta voisi kutsuäänellään ja verellään temmata meidät synnistä ja helvetistä taivaaseen. Tämän Kristus tekee sovituksen sanan ja sovituksen viran kautta, kuten apostoli Paavali sanoo: Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. (2.Kor.5:18-20). Toisin sanoen: usko nyt tämä sovituksen sana, jota Kristuksen asettama sovituksen virka julistaa, sillä niiden kautta itse Kristus on luonasi ja sovittaa sinut sanallaan.

Tänään, etsikkopäivänä, Kristus sanoo sinulle ja teille kaikille: ”Minä olen teidän luonanne nyt. Minä olen tullut sinun luoksesi, jotta sinä olisit siellä, missä minä olen.” Joh.14:18: ”En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.” Kristus kutsuu sinua, joka tunnet olevasi eksynyt tai orpo. Hän on tullut luoksesi, kutsumaan sinua kotiin, omaan valtakuntaansa. Hän antaa sinulle itsensä, jotta hänen kauttaan sinulla olisi omanasi koko taivaan valtakunta. Hän on taivaallinen etsijä, joka etsii etsikkoja, eksyneitä, tuodakseen heidät kotiinsa, juhlaa viettämään. Näin Jeesus toimii Luuk.15 -vertauksissa (Kadonnut lammas, kadonnut raha, tuhlaajapoika). Hän kutsuu sinua tänäänkin juhla-aterialle, nauttimaan kaikkia taivaallisia lahjojaan. Saat ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren, ja niiden kautta taivaan, syntien täydellisen puhdistuksen ja iankaikkisen elämän. Sinusta tulee Pyhän Hengen temppeli ja saat sydämeesi taivaan valtakunnan.

Etsikkoaika on tarkastuskäynnin aika

Etsikkoaika on myös sananmukaisesti tarkistusaika. Kristus lähettää meidät maailmaan, ja meidän kauttamme hän tekee jumalallisen tarkastuskäynnin. Kuten Jumala lähetti Sodomaan kaksi enkeliä vierailemaan, samalla tavalla hän lähettää meidätkin – pyhät temppelinsä ja sanansaattajansa – jumalanpalveluksesta maailmaan. Meidän kauttamme Jumala vierailee lähimmäistemme luona, kuten hän vierailee jumalanpalveluksessa meidän luonamme. Tänäkin maailmanaikana, nykypäivän jälkikristillisessä Suomessa Pietari kehottaa meitä ”vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.” (1.Piet.2:12). Kuten Aabraham rukoili Herraa säilyttämään vanhurskasten tähden Sodoman, samoin me rukoilemme tämän maailman puolesta esirukouksia, pyytäen lähimmäisillemme Herran armoa, vaikka nykyaika kuinka näyttäisi luopuneen Herran sanasta. Lutherin mukaan kristittyjen esirukoukset (erityisesti Isä meidän ja yhteinen esirukous) ylläpitävät tätä maailmaa pystyssä niin, ettei Herra sitä vielä tuhoa Sodoman tavoin.

Esa Yli-Vainio

Herran palveluksessa (4.7.2021)

Apostolien päivä

Jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi (29.6.). Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67. Kun apostolien päivät Ruotsi-Suomessa poistettiin vuonna 1772, myös Pietarin ja Paavalin päivä erillisenä pyhänä lakkasi. Sittemmin sen tekstit on sijoitettu tähän sunnuntaihin. Nykyisin tänä sunnuntaina (6. sunnuntai helluntaista) muistellaan kaikkia apostoleja. Sunnuntain tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.

Kirkkokäsikirja

Mark.3:13-19: Ja hän nousi vuorelle ja kutsui luoksensa ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen luoksensa. Niin hän asetti ne kaksitoista, jotka hän myös apostoleiksi nimitti, olemaan kanssansa ja lähettääkseen heidät saarnaamaan, ja heillä oli oleva valta ajaa ulos pahoja henkiä. Nämä hän asetti: Simonin, jolle hän antoi nimen Pietari, ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosen pojat, ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan ja Taddeuksen ja Simon Kananealaisen ja Juudas Iskariotin, joka myös kavalsi hänet.

Jumalan rakkaat, kutsutut pyhät! ”Armo, laupeus ja rauha teille Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme” (1.Tim.1:2), ”joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellään.” (Ilm.1:5)

”Ja hän nousi vuorelle ja kutsui luoksensa ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen luoksensa.”  

Jeesus nousi vuorelle ja kutsui apostolit luokseen tahtonsa mukaan. Mekin saamme nousta yhdessä apostolien tavoin Jeesuksen luokse pyhälle vuorelle, jonne hän on edeltä käsin noussut – taivaan kaikkein pyhimpään, pyhälle vuorelle, Jumalan eteen. ”Te olette käyneet Siionin vuoren luo, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo ja kymmenientuhansien enkelien juhlajoukon luo.” (Hepr.12:22)

Olemme tulleet nyt Jeesuksen luo hänen pyhälle vuorelleen, kun hän on kutsunut ja koonnut meidät sanallaan luokseen jumalanpalvelukseen. ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana”. (Jes.2:3)

Meitäkin Kristus kutsuu tänään tykönsä. Me saammekin astua Jumalan vuorelle ja hänen valtakuntaansa ainoastaan hänen kutsuminaan. Ilman Jumalan sanan kutsua meillä ei ole mitään pääsyä Jumalan pyhyyteen ja läsnäoloon. Mutta Kristuksen sanan kutsu ja siinä vaikuttava Pyhän Hengen voima puhdistaa ja pyhittää meidät hänen verellään. Kristuksen veren puhdistamina saamme astua Jumalan luo, jotta meidät pyhitettäisiin. Jumalan sana pyhittää meidät totuudessa (Joh.17:17). Uskovien seurakuntaa sanotaankin ”Jumalan rakkaiksi, kutsutuiksi pyhiksi.” (Room.1:7)

Jumalan valinta ja tahto

Meidät on kutsuttu Jumalan tahdosta, hänen voimastaan. Me emme ole valinneet Jeesusta, vaan hän on valinnut meidät. ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.” (Joh.15:16)

Jeesus on meidät nimeltä kutsunut, valinnut, puhdistanut synnistä ja pyhittänyt verellään jo pyhässä kasteessamme. Siinä jo olemme saaneet kuulla Jumalalta saman sanan, minkä kuulemme tänään, tässä ja nyt: ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.” (Jes.43:1)

Pelastuksemme tai uskon syntyminen ei ole oman tahtomme ratkaisu, vaan kokonaan Jumalan teko. Siinä on kyseessä hänen armotahtonsa Kristuksessa, hänen Pyhän Henkensä kutsu. Jumalan armotahto on, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.”  (1.Tim.2:4). ”Jumala toisin sanoen tahtoo pelastaa kaikki ihmiset, mutta Kristuksen tähden, armonvälineiden ja uskon tietä.” (Pieper)

”Niin hän asetti ne kaksitoista.”

Yleisellä tavalla Kristus on kutsunut jokaisen uskovan Isän luokse, pyhittänyt ja puhdistanut meidät palvelemaan pyhäksi kansaksi ja Jumalan papeiksi. Apostoli Pietari kirjoittaa seurakunnilleen upealla tavalla: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut’.” (1.Piet.2:9-10)

Erityisellä tavalla Jeesus kuitenkin asetti kaksitoista opetuslastaan apostoleiksi, ja samoin hän on kutsunut ja asettanut meille seurakuntien paimenet jatkamaan apostolien työtä. Tästä kertoo apostoli Paavali korinttilaisille: ”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (2.Kor.5:18-19) Tämä on erityinen Jumalan asettama virka, johon hän on pyhittänyt ja asettanut kutsumansa miehiä.

Seurakunnan paimenten tehtävä on olla apostolien seuraajia. Seurakunta on yksi, pyhä, yleinen (katolinen) ja apostolinen – toisin sanoen sellainen joukko, joka syntyy ja elää siitä Jumalan sanasta, jota apostolit ja seurakunnan paimenet jakavat. Me olemme Kristuksen sanalla ”apostolien ja profeettojen perustalle rakennetut.” (Ef.2:20)

”Olemaan kanssansa ja lähettääkseen heidät saarnaamaan.”

Jeesus asetti apostolit olemaan kanssansa. Samalla tavalla hän on lunastanut meidät synneistämme, jotka erottavat meidät Jumalasta, jotta me voisimme olla hänen kanssaan, siellä missä hänkin on – ja siellä missä Isä on. Tämä on Kristuksen verellään suorittaman lunastustyön tarkoitus. ”Synnin ohessa alkaa paha omatunto ja samalla sisäinen Jumalan pakeneminen, siis sielun ero Jumalasta. Aadam joutui syntiä tehtyään siinä määrin sielunsa puolesta eroon Jumalasta, että hän ulkonaisestikin pakeni Jumalaa kuullessaan Jumalan äänen paratiisissa (1.Moos.3:8)” (Pieper). Kristus on kuolemallaan ja verellään sovittanut meidät Jumalan kanssa, jotta ”sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.” (Ef.3:11-12)

Jeesus asetti apostolit, jotta hän voisi lähettää heidät saarnaamaan. ”Usko tulee saarnasta, mutta saarna Jumalan sanan kautta.” (Room.10:17) Apostolien saarna ja Jeesuksen luona oleminen yhdistyvät toisiinsa. Kristus on asettanut meillekin seurakunnan paimenviran, jotta hän olisi sanan saarnan sekä sakramenttien jakamisen kautta omiensa luona ja että me olisimme hänen luonaan. Jeesus sanoo: ”Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh.14:3)

Jumalan sana tuo Kristuksen meidän luoksemme ja meidät Kristuksen luo. Jeesus sanoo: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28.20) Siellä missä Jumalan sana ja nimi on, siellä on Jumalan valtakunta, Kristus ja hänen armonsa, sekä Jumalan läsnäolo. ”Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua.” (2.Moos.20:24). Tätä apostolit ja heidät seuraajansa, seurakunnan paimenet tarjoavat ja jakavat. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2.Kor.5:20) Tämän sovituksen Jumalan kanssa saat omaksesi uskoa Kristuksen tähden, Jumalan sanan perusteella.

”Ja heillä oli oleva valta ajaa ulos pahoja henkiä.”

Apostolien saarna ja heidän virkansa, johon he olivat kutsutut ja asetetut, teki heistä Jumalan valtakunnan esitaistelijoita pimeyden voimia vastaan. Kyseessä on hengellinen taistelu, jota käydään ihmisten omistatunnoista. Saatana pyrkii tahraamaan omiatuntojamme ja sitomaan meitä synteihimme. Jumalan valtakunnan palvelijoiden tehtävänä on evankeliumilla vapauttaa ihmiset heidän synneistään ja puhdistaa heidän omantuntonsa Kristuksen verellä. ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Hepr.9:14)

Saatanan valtakunnan tuhoaminen ja pahojen henkien karkottaminen tapahtuu ennen kaikkea evankeliumin sanalla ja Kristuksen verellä. Kaikille ei ole annettu tehtäväksi sotia pimeyden henkivaltoja vastaan, vaan jokaista kutsutaan kestämään saatanan hyökkäykset. Apostolien ja seurakunnan paimenten virka on myös taisteluvirka, jossa on myös erityinen valta ja valtuutus karkottaa pahat henget ihmisten kimpusta. Se tapahtuu Jumalan sanalla, evankeliumilla, erityisesti yksityisessä ripissä ja sielunhoidossa, jumalanpalveluksessa ja ehtoolliselle osallistumisessa. Jeesus on antanut tämän valtuutuksen ja vallan, kun hän sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät… Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” (Joh.20:21-23).

Toisaalla meille kerrotaan, kuinka pahat henget olivat hänen opetuslapsilleen alaiset heidän julistaessaan Jumalan valtakuntaa (Luuk.10). Tästä Jeesus sanoo: ”Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” (Luuk.10:20)

Jumalan sana ja Kristuksen veri ovat ne aseet, jotka hukuttavat saatanan työt, polttavat sen rakennelmat sydämistämme ja irrottavat sen otteen omistatunnoistamme. Kristuksen sana ja veri ajaa synnin, kuoleman ja perkeleen luotamme – ja tuo meidät Jumalan luo, hänen valoonsa. Tässä valossa ”Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1.Joh.1:7)

Esa Yli-Vainio

Kadonnut ja jälleen löytynyt (20.6.2021)

4. sunnuntai helluntaista

”Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”

Kirkkokäsikirja

Matt.9:9-13: Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla, ja sanoi hänelle: ”Seuraa minua”. Niin tämä nousi ja seurasi häntä. Ja tapahtui, kun hän aterioi huoneessa, katso, niin tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: ”Miksi opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?” Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: ”Eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat.” Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’. Sillä minä en ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”

Jumalan rakkaat, kutsutut pyhät! ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (Room.1:7) Matteus (eli Leevi, Alfeuksen poika, ks. Mark.2:14) kertoo vaatimattomasti ja yksinkertaisesti omasta kutsumuksestaan, jonka täytyi merkitä hänelle kuitenkin hyvin paljon – hänen evankeliumissaan korostuu erityisesti syntisille ja publikaaneille armollinen Jeesus, joka syö heidän kanssaan ja tarjoaa vapautuksen kaikista synneistä. Matteus menetti tässä maallisen rikkauden, mutta saa hengellisen aarteen. Hän oli kuin tuhlaajapoika – kadonnut, mutta nyt löydetty.

Jeesus tulee syntisen tullimiehen, Matteuksen luo ja kutsuu häntä seuraamaan itseään. Jeesuksen kutsusta syntinen Matteus pääsee taivasten valtakuntaan. Samalla tavalla Jeesus tulee meidän, syntisten luokse meitä vapauttamaan ja kutsumaan meitä omaan valtakuntaansa. Matteuksen osaksi tuli sama armo kuin publikaanien päämiehelle, Sakkeukselle. ”Niin Jeesus sanoi hänestä: ’Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on’” (Luuk.19:9-10). Tänään on pelastus tullut myös meidän luoksemme Kristuksessa. Hän on tullut luoksemme ja tuonut taivaanvaltakuntansa mukanaan. Hän kutsuu sanallaan meitä astumaan sisään hänen pyhään valoonsa, jossa hänen verensä puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Näin hän on tullut löytämään ja pelastamaan kaikkia kadotettuja. Tässä on evankeliumin suuri julistus: ”Varma on se sana ja kaiken vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä olen suurin” (1.Tim.1:15).

Syntiset Jeesuksen pyhällä aterialla

Nyt seuraa suuri yllätys, joka on Jeesukselle tyypillinen: Matteus seuraa Jeesusta omaan kotiinsa, jossa kuitenkin Jeesus toimii isäntänä, kutsuu publikaaneja ja aterioi syntisten kanssa. Luuk.5:29. Jeesus tulee yhteiselle aterialle, ateriayhteyteen syntisten kanssa. Tässä on toinen yllätys: Hän, joka on pyhä, kustuu luokseen syntisiä ja syö heidän kanssaan. Juutalaiset tiesivät, että tämä ateriayhteys tekee Jeesuksen osalisiksi muiden synneistä. Näin hän menettäisi puhtauden ja pyhyyden Jumalan edessä.  Mutta Jeesuksen ateriayhteys toimii toisin päin: Hän kutsuu aterialle syntiset, jotta me tulisimme osallisiksi hänen pyhyydestään ja puhtaudestaan! Ristillä Jeesus kantoi synniksi tehtynä meidän syntimme, jotta voisi meille jakaa armosta oman vanhurskautensa ja pyhyytensä. ”Sen, joka ei synnistä mitään tiennyt, hän teki meidän edestämme synniksi, jotta me tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi hänessä.” (2.Kor.5:21)

Hän tulee meidän, eksyneiden luo ja löytää meidät. Hän kantaa meidät kotiinsa. ”Sillä te olitte ”eksyksissä niinkuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö” (1.Piet.2:25). Jeesus kutsuu meitä sanallaan ja puhdistaa meidät kaikesta synneistä verellään. Hänen sanansa jakaa meille osallisuuden hänen pyhyydestään, tehden meidätkin pyhiksi uskon kautta häneen (Joh.17:17). Seurakunta on olemassa, koska täällä kuollaan! Seurakunnan tehtävä on olla evankeliumissa iankaikkisen elämän lahjojen ääressä, joita Kristus jakaa kuoleville syntisille.

Kuolemattomuuden lääke

Vanhastaan ovat kirkkoisät kutsuneet erityisesti ehtoollista, ”kuolemattomuuden lääkkeeksi”. Jeesus sanoo tänään sinullekin: ”Terveet eivät tarvitse lääkäriä, vaan sairaat.” Nämä syntiset ja publikaanit tiesivät, että heidät oltiin kutsuttu, jotta heidät, eksyneet ja pois harhailleet, löydettäisiin ja vapautettaisiin synneistään. Siksi he tulivat ja söivät yhdessä Jeesuksen kanssa. Tule sinäkin Jeesuksen luo, syömään hänen ateriaansa, jonka kautta hän haluaa pelastaa sinut, antaa sinulle iankaikkisen elämän ja pyhittää sinut. Tule sinäkin syömään Herran alttarilta hänen ruumiinsa ja verensä, ja kuulemaan nämä sanat: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu”. (Jes.6:7)

Kuten päivittäin tarvitsemme nälkäämme ruokaa, tarvitsemme myös päivittäin syntejämme vastaan Jumalan armoa, Kristuksen veren jatkuvaa nauttimista. Ambrosius, Milanon piispa (teoksessa De Sacramentis): ”Joten, niin usein kuin saamme, mitä apostoli sanoo sinulle? Niin usein kuin me saamme, me julistamme Herran kuolemaa. Jos kuolemaa, me julistamme syntien anteeksiantamusta. Jos, niin usein kuin veri vuodatetaan, se vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi, minun tulisi aina hyväksyä Hänet, että hän voi aina pyyhkiä pois minun syntini. Minun, joka aina teen syntiä, pitäisi aina omistaa anteeksiantamus… Jos leipä on jokapäiväinen, miksi otat sitä vuoden jälkeen, niin kuin kreikkalaiset idässä tapaavat tehdä? Vastaanota päivittäin se mistä on sinulle hyötyä päivittäin! … Sitten, kuuletko että niin usein, kun uhri uhrataan, Herran kuolema, Herran ylösnousemus, Herran kohottaminen, on merkityksellistä syntien anteeksiantamus, etkö ottaisi siis leipää päivittäin? Hän, jolla on haavat, tarvitsee lääkettä. Se tosiasia, että sinä olet synnin alla, on haava; lääke on taivaallinen ja kunnioitettava sakramentti.”

Jeesus kutsuu, löytää ja pyhittää

Uskovia kutsuu apostoli Paavali ”kutsutuiksi pyhiksi” (Room.1:7). Me olemme itsessämme syntiset ja ”kuolemansairaat.” Mutta Kristuksen kutsu – Jumalan sanan kautta – saa aikaan sen, että me olemme kutsuttuja pyhiä. Laki tekee meidät kaikki sairaiksi ja syntisiksi Jumalan edessä, mutta evankeliumi – Jeesuksen toiminnan varsinainen tarkoitus – on parantaa meidät ja puhdistaa meidät synneistämme. Hän pukee yllemme pyhät, puhtaat vaatteensa, Jeesuksen verellä valkaistut; peittää meidän syntimme ja häpeämme ja ottaa meidät valtakuntaansa. ”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi” (1.Kor.1:30). Tämä evankeliumin kutsu ja syntisten pelastaminen tapahtuu armonvälineiden kautta. Näin Jumala kutsuu ja löytää meidät.

Armo saa aikaan armollisuutta

Jeesus haluaa meiltä, löytyneiltä kadonneilta ja puhdistetuilta syntisiltä laupeutta, ei uhrilahjoja. Jeesuksen kärsimyksen ja veren armo on hankkinut meille armon ja laupeuden Jumalan edessä, ja tämän Kristuksen sijaisuhrin tuoman armon ja laupeuden kaikkine taivaan lahjoineen Jumala jakaa meille tänäänkin sanansa ja ehtoollisensa kautta. Tämä Jumalan armo ja hänen sanansa tulee täyttää meidätkin armolla ja laupeudella. ”Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan” (1.Joh.4:7).

Me saamme Jumalan sanassa ja ehtoollisessa vastaanottaa jatkuvasti syntien anteeksiantamuksen Kristuksen veressä, Jumalan armon ja laupeuden, joka myös antaa tuon laupeuden meidän sydämiimme ja muuttaa meitä hänen kaltaisekseen. ”Armosta olemme autuutetut uskon kautta, emme itsemme kautta” (Ef.2:8), Jumalan lahjana ja ilman tekoja; mutta pelastuneina ahkeroimme hyvissä teoissa, ”jotka Jumala on meille edeltä valmistetut, että niissä vaeltaisimme” (Ef.2:10).

Esa Yli-Vainio

Kutsu Jumalan valtakuntaan (13.6.2021)

Kutsu Jumalan valtakuntaan (13.6.2021)

3. sunnuntai helluntaista

Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden.

Kirkkokäsikirja

Luuk.9:57-62: Ja tapahtui heidän tietä vaeltaessaan, että mies sanoi hänelle: ”Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi”. Toiselle hän sanoi: ”Seuraa minua”. Mutta tämä sanoi: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa”. Vielä toinen sanoi: ”Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä sanomassa hyvästi kotona oleville”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan”.

Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme! (1.Tim.1:2).

Jeesus vastaa tässä kolmelle eri miehelle kolmella eri tavalla, kun hän kutsuu heitä seuraamaan itseään. mies sanoo Kristukselle: ”Minä seuraan sinua”. Hänelle Jeesus ikään kuin sanoo: ”Se ei ole helppoa eikä mukavaa, minulla ei ole pysyvää kotia täällä”. Toinen vastasi Jeesukselle: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Hänelle Jeesus sanoo: ”Anna muiden huolehtia siitä, seuraa minua ja julista Jumalan valtakuntaa”. Kolmas sanoi: ”Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä sanomassa hyvästi kotona oleville.” Hänelle Jeesus näyttää vastaavan: ”Jos asetat työn Jumalan valtakunnan edelle, et ole siihen sovelias.” Herran sanat ovat ensilukemalta hämmentävät, jopa loukkaavan kuuloiset. Hän ei kuitenkaan tullut ketään torjumaan, vaan pelastamaan. ”Ihmisen Poika ei ole tullut hukuttamaan ihmisten sieluja, vaan pelastamaan.” (Luuk.9:56)

Kyseessä ei varsinaisesti tässä kuitenkaan ole se, etteikö Jeesus voisi odottaa meitä. Kyseessä ei ole sekään, etteikö Jeesuksen tahto olisi, että me kunnioittaisimme vanhempiamme ja perheitämme, huolehtisimme kuolleista omaisistamme ja tekisimme maalliset toimemme velvollisuudentuntoisesti. Tämän kaiken hän on meille käskenyt kymmenessä käskyssä, erityisesti neljännessä käskyssä: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.” Mutta neljättä käskyä ennen tulee silti kolmas käsky: ”Muista pyhittää lepopäivä!” Ongelma on se, että me kyllä keksimme kaikenlaisia hyviltä ja oikeilta kuulostavia syitä, jottei meidän tarvitsisi seurata Jeesusta tässä ja nyt, ja olla siellä missä hänkin on. Vuorisaarnassaan Jeesus ei väheksy meidän ajallisten tarpeidemme tärkeyttä, mutta opettaa: ”Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt.6:32-33) Kysy itseltäsi: ”Onko minulle vaikeaa tulla Jumalan eteen, Kristuksen luo jumalanpalvelukseen joka sunnuntai? Mikä minua estää menemästä joka viikko jumalanpalvelukseen?” Näin saamme itsemme ja sielunvihollisen kuiskuttelut kiinni ja joudumme tunnustamaan syntisyytemme ja vajavuutemme. Saamme myös uskossa tarttua Kristuksen kutsuun, hänen sanaansa. ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. Kun sanotaan: ’Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa’.” (Hepr.3:12-15)

Olemme huonot täyttämään kolmatta käskyä, aivan kuten toinen ja kolmas mies asettivat vitkastellen muut asiat Jeesuksen seuraamisen ja kutsun edelle. Lepopäivän pyhittäminen ja Jeesuksen seuraaminen sekä Jumalan valtakunnasta osallisuus toteutuvat, kun osallistumme jumalanpalvelukseen ja uskossa kuulemme Jumalan sanan kutsuäänen. Tänäänkin, tässä jumalanpalveluksessa, tässä ja nyt tuo Jeesus sanansa kautta sinun luoksesi oman valtakuntansa ja leponsa – sen iankaikkisen Herran levon, jossa pyhät ovat ja joka meidät pyhittää. Tämä on lepopäivän pyhittämisen tarkoitus: sen kautta Jumala ottaa meidät lepoonsa ja pyhittää meidät. ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.” (Hepr.4:9-10)

Jeesus sanoo meillekin tänään samoin kuin hän sanoi näille miehille: ”Seuraa minua”. Hän on tullut meidän luoksemme ja tuonut sanansa kautta Jumalan valtakunnan mukanaan meidän tykömme. Siksi jumalanpalvelus alkaa Pyhän Jumalan kolmiyhteisessä nimessä ja siunauksessa, jolla Herra siunaa meitä sanoen: ”Herra olkoon teidän kanssanne”. Jeesus antaa tämän sanan valtakuntansa julistajille: ”Rauha tälle talolle… Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt” (Luuk.10:5,9). Me emme itse, omin voimin pääse sisälle Jumalan valtakuntaan, vaan Jumalan on itse Pyhän Henkensä ja sanansa kautta kutsuttava meidät valtakuntaansa. Jumalan valtakunnan on tultava Kristuksessa meidän luoksemme. Tämän hän tekee armonvälineidensä, erityisesti Jumalan sanan kautta. Jumalan valtakunta on siellä, missä Jeesus itse ja hänen sanansa on. Se kutsu kuuluu tänäänkin.

Me saamme armosta, Kristuksen tähden ja Pyhän Hengen kutsun voimasta astua Jumalan eteen, käydä hänen valtakuntaansa, hänen kaupunkiinsa ja temppeliinsä, astua hänen kirkkautensa valon piiriin. Tätä varten on Jeesus tullut ihmiseksi, kuollut ja verensä vuodattanut meidän sovitukseksemme sekä noussut kuolleista, että me pääsisimme Jumalan yhteyteen, että pääsisimme hänen valtakuntaansa. ”Hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö” (Ef.2:18); ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta” (Hepr.10:19-20). Tänäänkin sanoo puolestamme kuollut ja ylösnoussut Kristus teille: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” (Matt.25:34)

Ensimmäinen mies sanoi Jeesukselle: ”Minä tahdon seurata sinua, mihin ikinä menet”. Tämä tarkoittaa samaa kuin: ”Minä tahdon tulla sinne, missä sinä olet”. Jeesusta seuraamme, kun pysymme uskossa, hänen sanansa ja sakramenttiensa yhteydessä, rukouksessa ja Jumalan siunauksissa. Jeesuksen luo tulemme, kun saavumme hänen ristinsä luo. Seuraa sinäkin Kristusta! Kuule hänen sanansa kutsu tänään, seuraa häntä etsien häntä sieltä, mistä hänet löytää: hänen sanastaan. Pysy hänen luonaan, ristin luona. ”Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi”, ennen kuin hän kuollessaan painoi päänsä ristillä (Kalle Pajala), ja antoi henkensä koko maailman syntien sovitukseksi. Jeesus on siellä, missä hänen ristinkuolemansa uhrin lahjaa, syntien sovitusta jaetaan. Tulemme Jeesuksen luokse menemällä ristin luokse, uskossa turvatessamme siihen syntien täydelliseen anteeksiantoon, joka meillä on Jeesuksen ristinkuoleman ja veren tähden. Jeesuksen veren ja hänen ristinsä uhrin Jumala haluaa meille jakaa armonvälineissään, ja näin ottaa meidät omaan valtakuntaansa, jotta me olisimme siellä, missä Kristus on. Jeesus sanoo: ”Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte.” (Joh.14:3-4) Hän meni ristille, jotta ristinsä kuoleman kautta ottaisi meidät yhteyteensä ja kohottaisi meidät luokseen Jumalan valtakuntaan. Hän tulee sanassaan meidän luoksemme, jotta pääisimme hänessä Isän tykö. Vaikka Jeesuksella itsellään ei ollutkaan eläessään paikkaa, missä levätä – hän tarjoaa meille Herran levon, lepopäivän, joka pyhittää meidät. Tässä levossa saamme olla yhteydessä Jumalaan ja olla hänen valtakunnassaan.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. (2.Kor.13:13)

Esa Yli-Vainio