4. sunnuntai helluntaista
“Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.”
Kirkkokäsikirja
Matt.9:9-13: Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla, ja sanoi hänelle: ”Seuraa minua”. Niin tämä nousi ja seurasi häntä. Ja tapahtui, kun hän aterioi huoneessa, katso, niin tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: ”Miksi opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?” Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: ”Eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat.” Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’. Sillä minä en ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”
Jumalan rakkaat, kutsutut pyhät! ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (Room.1:7) Matteus (eli Leevi, Alfeuksen poika, ks. Mark.2:14) kertoo vaatimattomasti ja yksinkertaisesti omasta kutsumuksestaan, jonka täytyi merkitä hänelle kuitenkin hyvin paljon – hänen evankeliumissaan korostuu erityisesti syntisille ja publikaaneille armollinen Jeesus, joka syö heidän kanssaan ja tarjoaa vapautuksen kaikista synneistä. Matteus menetti tässä maallisen rikkauden, mutta saa hengellisen aarteen. Hän oli kuin tuhlaajapoika – kadonnut, mutta nyt löydetty.
Jeesus tulee syntisen tullimiehen, Matteuksen luo ja kutsuu häntä seuraamaan itseään. Jeesuksen kutsusta syntinen Matteus pääsee taivasten valtakuntaan. Samalla tavalla Jeesus tulee meidän, syntisten luokse meitä vapauttamaan ja kutsumaan meitä omaan valtakuntaansa. Matteuksen osaksi tuli sama armo kuin publikaanien päämiehelle, Sakkeukselle. ”Niin Jeesus sanoi hänestä: ’Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on’” (Luuk.19:9-10). Tänään on pelastus tullut myös meidän luoksemme Kristuksessa. Hän on tullut luoksemme ja tuonut taivaanvaltakuntansa mukanaan. Hän kutsuu sanallaan meitä astumaan sisään hänen pyhään valoonsa, jossa hänen verensä puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Näin hän on tullut löytämään ja pelastamaan kaikkia kadotettuja. Tässä on evankeliumin suuri julistus: ”Varma on se sana ja kaiken vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä olen suurin” (1.Tim.1:15).
Syntiset Jeesuksen pyhällä aterialla
Nyt seuraa suuri yllätys, joka on Jeesukselle tyypillinen: Matteus seuraa Jeesusta omaan kotiinsa, jossa kuitenkin Jeesus toimii isäntänä, kutsuu publikaaneja ja aterioi syntisten kanssa. Luuk.5:29. Jeesus tulee yhteiselle aterialle, ateriayhteyteen syntisten kanssa. Tässä on toinen yllätys: Hän, joka on pyhä, kustuu luokseen syntisiä ja syö heidän kanssaan. Juutalaiset tiesivät, että tämä ateriayhteys tekee Jeesuksen osalisiksi muiden synneistä. Näin hän menettäisi puhtauden ja pyhyyden Jumalan edessä. Mutta Jeesuksen ateriayhteys toimii toisin päin: Hän kutsuu aterialle syntiset, jotta me tulisimme osallisiksi hänen pyhyydestään ja puhtaudestaan! Ristillä Jeesus kantoi synniksi tehtynä meidän syntimme, jotta voisi meille jakaa armosta oman vanhurskautensa ja pyhyytensä. ”Sen, joka ei synnistä mitään tiennyt, hän teki meidän edestämme synniksi, jotta me tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi hänessä.” (2.Kor.5:21)
Hän tulee meidän, eksyneiden luo ja löytää meidät. Hän kantaa meidät kotiinsa. ”Sillä te olitte “eksyksissä niinkuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö” (1.Piet.2:25). Jeesus kutsuu meitä sanallaan ja puhdistaa meidät kaikesta synneistä verellään. Hänen sanansa jakaa meille osallisuuden hänen pyhyydestään, tehden meidätkin pyhiksi uskon kautta häneen (Joh.17:17). Seurakunta on olemassa, koska täällä kuollaan! Seurakunnan tehtävä on olla evankeliumissa iankaikkisen elämän lahjojen ääressä, joita Kristus jakaa kuoleville syntisille.
Kuolemattomuuden lääke
Vanhastaan ovat kirkkoisät kutsuneet erityisesti ehtoollista, ”kuolemattomuuden lääkkeeksi”. Jeesus sanoo tänään sinullekin: ”Terveet eivät tarvitse lääkäriä, vaan sairaat.” Nämä syntiset ja publikaanit tiesivät, että heidät oltiin kutsuttu, jotta heidät, eksyneet ja pois harhailleet, löydettäisiin ja vapautettaisiin synneistään. Siksi he tulivat ja söivät yhdessä Jeesuksen kanssa. Tule sinäkin Jeesuksen luo, syömään hänen ateriaansa, jonka kautta hän haluaa pelastaa sinut, antaa sinulle iankaikkisen elämän ja pyhittää sinut. Tule sinäkin syömään Herran alttarilta hänen ruumiinsa ja verensä, ja kuulemaan nämä sanat: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu”. (Jes.6:7)
Kuten päivittäin tarvitsemme nälkäämme ruokaa, tarvitsemme myös päivittäin syntejämme vastaan Jumalan armoa, Kristuksen veren jatkuvaa nauttimista. Ambrosius, Milanon piispa (teoksessa De Sacramentis): ”Joten, niin usein kuin saamme, mitä apostoli sanoo sinulle? Niin usein kuin me saamme, me julistamme Herran kuolemaa. Jos kuolemaa, me julistamme syntien anteeksiantamusta. Jos, niin usein kuin veri vuodatetaan, se vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi, minun tulisi aina hyväksyä Hänet, että hän voi aina pyyhkiä pois minun syntini. Minun, joka aina teen syntiä, pitäisi aina omistaa anteeksiantamus… Jos leipä on jokapäiväinen, miksi otat sitä vuoden jälkeen, niin kuin kreikkalaiset idässä tapaavat tehdä? Vastaanota päivittäin se mistä on sinulle hyötyä päivittäin! … Sitten, kuuletko että niin usein, kun uhri uhrataan, Herran kuolema, Herran ylösnousemus, Herran kohottaminen, on merkityksellistä syntien anteeksiantamus, etkö ottaisi siis leipää päivittäin? Hän, jolla on haavat, tarvitsee lääkettä. Se tosiasia, että sinä olet synnin alla, on haava; lääke on taivaallinen ja kunnioitettava sakramentti.”
Jeesus kutsuu, löytää ja pyhittää
Uskovia kutsuu apostoli Paavali ”kutsutuiksi pyhiksi” (Room.1:7). Me olemme itsessämme syntiset ja ”kuolemansairaat.” Mutta Kristuksen kutsu – Jumalan sanan kautta – saa aikaan sen, että me olemme kutsuttuja pyhiä. Laki tekee meidät kaikki sairaiksi ja syntisiksi Jumalan edessä, mutta evankeliumi – Jeesuksen toiminnan varsinainen tarkoitus – on parantaa meidät ja puhdistaa meidät synneistämme. Hän pukee yllemme pyhät, puhtaat vaatteensa, Jeesuksen verellä valkaistut; peittää meidän syntimme ja häpeämme ja ottaa meidät valtakuntaansa. ”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi” (1.Kor.1:30). Tämä evankeliumin kutsu ja syntisten pelastaminen tapahtuu armonvälineiden kautta. Näin Jumala kutsuu ja löytää meidät.
Armo saa aikaan armollisuutta
Jeesus haluaa meiltä, löytyneiltä kadonneilta ja puhdistetuilta syntisiltä laupeutta, ei uhrilahjoja. Jeesuksen kärsimyksen ja veren armo on hankkinut meille armon ja laupeuden Jumalan edessä, ja tämän Kristuksen sijaisuhrin tuoman armon ja laupeuden kaikkine taivaan lahjoineen Jumala jakaa meille tänäänkin sanansa ja ehtoollisensa kautta. Tämä Jumalan armo ja hänen sanansa tulee täyttää meidätkin armolla ja laupeudella. ”Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan” (1.Joh.4:7).
Me saamme Jumalan sanassa ja ehtoollisessa vastaanottaa jatkuvasti syntien anteeksiantamuksen Kristuksen veressä, Jumalan armon ja laupeuden, joka myös antaa tuon laupeuden meidän sydämiimme ja muuttaa meitä hänen kaltaisekseen. ”Armosta olemme autuutetut uskon kautta, emme itsemme kautta” (Ef.2:8), Jumalan lahjana ja ilman tekoja; mutta pelastuneina ahkeroimme hyvissä teoissa, ”jotka Jumala on meille edeltä valmistetut, että niissä vaeltaisimme” (Ef.2:10).
Esa Yli-Vainio