Apostolien päivä
Jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi (29.6.). Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67. Kun apostolien päivät Ruotsi-Suomessa poistettiin vuonna 1772, myös Pietarin ja Paavalin päivä erillisenä pyhänä lakkasi. Sittemmin sen tekstit on sijoitettu tähän sunnuntaihin. Nykyisin tänä sunnuntaina (6. sunnuntai helluntaista) muistellaan kaikkia apostoleja. Sunnuntain tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.
Kirkkokäsikirja
Mark.3:13-19: Ja hän nousi vuorelle ja kutsui luoksensa ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen luoksensa. Niin hän asetti ne kaksitoista, jotka hän myös apostoleiksi nimitti, olemaan kanssansa ja lähettääkseen heidät saarnaamaan, ja heillä oli oleva valta ajaa ulos pahoja henkiä. Nämä hän asetti: Simonin, jolle hän antoi nimen Pietari, ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosen pojat, ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan ja Taddeuksen ja Simon Kananealaisen ja Juudas Iskariotin, joka myös kavalsi hänet.
Jumalan rakkaat, kutsutut pyhät! ”Armo, laupeus ja rauha teille Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme” (1.Tim.1:2), ”joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellään.” (Ilm.1:5)
”Ja hän nousi vuorelle ja kutsui luoksensa ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen luoksensa.”
Jeesus nousi vuorelle ja kutsui apostolit luokseen tahtonsa mukaan. Mekin saamme nousta yhdessä apostolien tavoin Jeesuksen luokse pyhälle vuorelle, jonne hän on edeltä käsin noussut – taivaan kaikkein pyhimpään, pyhälle vuorelle, Jumalan eteen. ”Te olette käyneet Siionin vuoren luo, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo ja kymmenientuhansien enkelien juhlajoukon luo.” (Hepr.12:22)
Olemme tulleet nyt Jeesuksen luo hänen pyhälle vuorelleen, kun hän on kutsunut ja koonnut meidät sanallaan luokseen jumalanpalvelukseen. “Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana”. (Jes.2:3)
Meitäkin Kristus kutsuu tänään tykönsä. Me saammekin astua Jumalan vuorelle ja hänen valtakuntaansa ainoastaan hänen kutsuminaan. Ilman Jumalan sanan kutsua meillä ei ole mitään pääsyä Jumalan pyhyyteen ja läsnäoloon. Mutta Kristuksen sanan kutsu ja siinä vaikuttava Pyhän Hengen voima puhdistaa ja pyhittää meidät hänen verellään. Kristuksen veren puhdistamina saamme astua Jumalan luo, jotta meidät pyhitettäisiin. Jumalan sana pyhittää meidät totuudessa (Joh.17:17). Uskovien seurakuntaa sanotaankin ”Jumalan rakkaiksi, kutsutuiksi pyhiksi.” (Room.1:7)
Jumalan valinta ja tahto
Meidät on kutsuttu Jumalan tahdosta, hänen voimastaan. Me emme ole valinneet Jeesusta, vaan hän on valinnut meidät. ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.” (Joh.15:16)
Jeesus on meidät nimeltä kutsunut, valinnut, puhdistanut synnistä ja pyhittänyt verellään jo pyhässä kasteessamme. Siinä jo olemme saaneet kuulla Jumalalta saman sanan, minkä kuulemme tänään, tässä ja nyt: ”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.” (Jes.43:1)
Pelastuksemme tai uskon syntyminen ei ole oman tahtomme ratkaisu, vaan kokonaan Jumalan teko. Siinä on kyseessä hänen armotahtonsa Kristuksessa, hänen Pyhän Henkensä kutsu. Jumalan armotahto on, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1.Tim.2:4). ”Jumala toisin sanoen tahtoo pelastaa kaikki ihmiset, mutta Kristuksen tähden, armonvälineiden ja uskon tietä.” (Pieper)
”Niin hän asetti ne kaksitoista.”
Yleisellä tavalla Kristus on kutsunut jokaisen uskovan Isän luokse, pyhittänyt ja puhdistanut meidät palvelemaan pyhäksi kansaksi ja Jumalan papeiksi. Apostoli Pietari kirjoittaa seurakunnilleen upealla tavalla: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut’.” (1.Piet.2:9-10)
Erityisellä tavalla Jeesus kuitenkin asetti kaksitoista opetuslastaan apostoleiksi, ja samoin hän on kutsunut ja asettanut meille seurakuntien paimenet jatkamaan apostolien työtä. Tästä kertoo apostoli Paavali korinttilaisille: ”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (2.Kor.5:18-19) Tämä on erityinen Jumalan asettama virka, johon hän on pyhittänyt ja asettanut kutsumansa miehiä.
Seurakunnan paimenten tehtävä on olla apostolien seuraajia. Seurakunta on yksi, pyhä, yleinen (katolinen) ja apostolinen – toisin sanoen sellainen joukko, joka syntyy ja elää siitä Jumalan sanasta, jota apostolit ja seurakunnan paimenet jakavat. Me olemme Kristuksen sanalla ”apostolien ja profeettojen perustalle rakennetut.” (Ef.2:20)
”Olemaan kanssansa ja lähettääkseen heidät saarnaamaan.”
Jeesus asetti apostolit olemaan kanssansa. Samalla tavalla hän on lunastanut meidät synneistämme, jotka erottavat meidät Jumalasta, jotta me voisimme olla hänen kanssaan, siellä missä hänkin on – ja siellä missä Isä on. Tämä on Kristuksen verellään suorittaman lunastustyön tarkoitus. ”Synnin ohessa alkaa paha omatunto ja samalla sisäinen Jumalan pakeneminen, siis sielun ero Jumalasta. Aadam joutui syntiä tehtyään siinä määrin sielunsa puolesta eroon Jumalasta, että hän ulkonaisestikin pakeni Jumalaa kuullessaan Jumalan äänen paratiisissa (1.Moos.3:8)” (Pieper). Kristus on kuolemallaan ja verellään sovittanut meidät Jumalan kanssa, jotta ”sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.” (Ef.3:11-12)
Jeesus asetti apostolit, jotta hän voisi lähettää heidät saarnaamaan. ”Usko tulee saarnasta, mutta saarna Jumalan sanan kautta.” (Room.10:17) Apostolien saarna ja Jeesuksen luona oleminen yhdistyvät toisiinsa. Kristus on asettanut meillekin seurakunnan paimenviran, jotta hän olisi sanan saarnan sekä sakramenttien jakamisen kautta omiensa luona ja että me olisimme hänen luonaan. Jeesus sanoo: ”Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh.14:3)
Jumalan sana tuo Kristuksen meidän luoksemme ja meidät Kristuksen luo. Jeesus sanoo: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28.20) Siellä missä Jumalan sana ja nimi on, siellä on Jumalan valtakunta, Kristus ja hänen armonsa, sekä Jumalan läsnäolo. ”Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua.” (2.Moos.20:24). Tätä apostolit ja heidät seuraajansa, seurakunnan paimenet tarjoavat ja jakavat. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2.Kor.5:20) Tämän sovituksen Jumalan kanssa saat omaksesi uskoa Kristuksen tähden, Jumalan sanan perusteella.
”Ja heillä oli oleva valta ajaa ulos pahoja henkiä.”
Apostolien saarna ja heidän virkansa, johon he olivat kutsutut ja asetetut, teki heistä Jumalan valtakunnan esitaistelijoita pimeyden voimia vastaan. Kyseessä on hengellinen taistelu, jota käydään ihmisten omistatunnoista. Saatana pyrkii tahraamaan omiatuntojamme ja sitomaan meitä synteihimme. Jumalan valtakunnan palvelijoiden tehtävänä on evankeliumilla vapauttaa ihmiset heidän synneistään ja puhdistaa heidän omantuntonsa Kristuksen verellä. ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Hepr.9:14)
Saatanan valtakunnan tuhoaminen ja pahojen henkien karkottaminen tapahtuu ennen kaikkea evankeliumin sanalla ja Kristuksen verellä. Kaikille ei ole annettu tehtäväksi sotia pimeyden henkivaltoja vastaan, vaan jokaista kutsutaan kestämään saatanan hyökkäykset. Apostolien ja seurakunnan paimenten virka on myös taisteluvirka, jossa on myös erityinen valta ja valtuutus karkottaa pahat henget ihmisten kimpusta. Se tapahtuu Jumalan sanalla, evankeliumilla, erityisesti yksityisessä ripissä ja sielunhoidossa, jumalanpalveluksessa ja ehtoolliselle osallistumisessa. Jeesus on antanut tämän valtuutuksen ja vallan, kun hän sanoi opetuslapsilleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät… Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” (Joh.20:21-23).
Toisaalla meille kerrotaan, kuinka pahat henget olivat hänen opetuslapsilleen alaiset heidän julistaessaan Jumalan valtakuntaa (Luuk.10). Tästä Jeesus sanoo: ”Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” (Luuk.10:20)
Jumalan sana ja Kristuksen veri ovat ne aseet, jotka hukuttavat saatanan työt, polttavat sen rakennelmat sydämistämme ja irrottavat sen otteen omistatunnoistamme. Kristuksen sana ja veri ajaa synnin, kuoleman ja perkeleen luotamme – ja tuo meidät Jumalan luo, hänen valoonsa. Tässä valossa ”Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1.Joh.1:7)
Esa Yli-Vainio