Meidän kasteemme hetkestä alkaa paitsi elämä, myös raju turmiovaltojen hyökkäys meitä vastaan. Se kestää aina kuolemaamme saakka. Tässä taistelussa olemme Jumalan valtakunnan lapsina samassa rintamassa Herran taivaallisen sotajoukon, enkeleiden kanssa.
Jos asetamme aarteiksemme aarteet maan päällä, ne sitovat ja ankkuroivat sydämemme (eli turvamme, toivomme, omantuntomme ja uskomme) maalliseen turvaan. Sen sijaan taivaan aarteet sitovat ja ankkuroivat sydämemme taivaaseen, taivaalliseen apuun.
Kristus antaa meille – sinullekin – armosta ja ilman ansiotamme syntimme anteeksi. Tämä vapaa ja puhdas omatunto, synneistä päästö on se ”kevyt ies”, jonka hän lupaa antaa meille, kun tulemme hänen luokseen.
Jumala vierailee luonamme sanansa ja nimensä kautta, jotta voisi ottaa meidät tässä ja nyt valtakuntaansa. Meille käy toisin kuin Kapernaumin kaupungin, kun kuulemme hänen äänensä ja uskomme sen. Hän on tullut luoksemme, jotta voisi kutsuäänellään ja verellään temmata meidät synnistä ja helvetistä taivaaseen.
Kristuksen ruumiilla ja verellä ruokkiminen ja Jumalan sanalla seurakuntaa hoivaaminen on uskollisen pastorin tehtävä, jonka Kristus on hänelle antanut. ”Autuas on se palvelija, jona hänen herransa tullessa tapaa näin tekemästä.
Meitäkin Kristus kutsuu tänään sanallaan tykönsä. Me saammekin astua Jumalan vuorelle ja hänen valtakuntaansa vain ja ainoastaan hänen kutsuminaan. Ilman Jumalan sanan kutsua meillä ei ole mitään pääsyä Jumalan pyhyyteen ja läsnäoloon. Mutta Jumalan kutsu, Kristuksen sana ja siinä vaikuttava Pyhän Hengen voima puhdistaa ja pyhittää meidät Kristuksen verellä niin, että saamme astua Jumalan luo. Jumalan sana pyhittää meidät totuudessa (Joh.17:17) niin, että uskovien seurakuntaa sanotaan ”Jumalan rakkaiksi, kutsutuiksi pyhiksi.” (Room.1:7)