Usko ja epäusko (23.10.2022)

Usko ja epäusko (23.10.2022)

20. sunnuntai helluntaista

Mark.2:1-12: Ja muutamien päivien perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan huoneessa, kokoontui heti paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja hän puhui heille sanaa. Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua, jota kantamassa oli neljä miestä. Ja kun he eivät voineet kansanjoukon tähden päästä häntä lähelle, purkivat he katon siltä kohdalta, missä hän oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: ”Poikani, sinun syntisi ovat anteeksiannetut.” Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään: ”Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin.” Ja heti Jeesus tunsi hengessään, että he ajattelivat itsekseen, ja hän sanoi heille: ”Miksi ajattelette sellaista sydämissänne? Kumpi on helpompaa, sanoa halvatulle: Sinun syntisi ovat anteeksiannetut, vai sanoa: Nouse, ota vuoteesi ja kävele? Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” – hän sanoi halvatulle – ”minä sanon sinulle, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Ja hän nousi heti, otti vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Tässä evankeliumitekstissä on aivan ensiksi hyvin oleellista huomata, minne Jeesus on tässä tullut. Hän on tullut erääseen huoneeseen, jonkun kotiin. Huoneen omistajaa eivät evankelistat kerro. Jeesus tulee tänäänkin meidän huoneeseemme, ja tekee sen omaksi huoneekseen, pyhäksi temppelikseen maan päällä. Siellä, missä on Jumalan nimi ja sana, siellä Kristus on keskellämme(Matt.18.20), ja siellä on hänen huoneensa ja pyhä temppelinsä. Siellä, missä Kristus on, siellä on myös avoin taivaan portti ja Jumalan huone (1.Moos.28:17). Näin todella, koska Kristus on nytkin tullut luoksemme nimensä ja sanansa kautta, ja on keskellämme, on tämäkin huoneemme todella ”Jumalan maja ihmisten keskellä” (Ilm.21:3).

Lutherin opetuksen mukaan me saamme nähdä itsemme Jeesuksen luona Raamatun henkilöiden kautta tänäänkin. Me olemme tuossa huoneessa olevat kirjanoppineet, samoin olemme tuo halvattu, joka lasketaan Jeesuksen luo. Olemme myös hänen ystävänsä, jotka tuovat läheisensä Jeesuksen tykö.

Jeesus opettaa sanaa – usko kuulee tämän sanan

Mitä Jeesus tulee tekemään meidänkin huoneeseemme? Hän tulee opettamaan Jumalan sanaa. Hän tulee sanansa kautta ja sanaa julistamaan. Tämä Jeesuksen opettaminen ei ole ainoastaan tiedollista opettamista, kuten koulussa opetetaan, vaan se on Jumalan eläväksi tekevän sanan – hänen oman sanansa antamista meille niin, että sinullakin olisi sen kuulemisen kautta usko Jeesukseen. ”Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta” (Room.10:17). Jeesus puhuu tänäänkin sinulle oman voimallisen sanansa, jotta sen uskoessasi voisit omistaa tässä sanassa annetun Pyhän Hengen ja iankaikkisen elämän. Jeesus sanoo: ”Ne sanat, jotka minä puhun, ovat Henki ja ovat elämä.” (Joh.6:63) Tämä Jeesuksen julistama sana ei vain puhu Jumalan armosta, syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä, vaan siinä on Jumalan voima, niin että se myös saa aikaan sen, mitä se sanoo (Jes.55:11). Kun Jeesus sanoo tänäänkin: ”Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan” (vrt. Matt.8:13; Matt.15:28) – niin sinäkin uskon ja tässä uskossa pelastua tämän sanan vaikutuksesta.

Siksi saamme tulla Jeesuksen luo häntä kuulemaan rukoillen, että hän lähettäisi Pyhän Henkensä meidän sydämiimme, että uskossa ottaisimme vastaan hänen sanansa, emmekä sitä epäilisi tai epäuskossa torjuisi. Meissä jokaisessa nimittäin asuu pieni kirjanoppinut, joka loukkaantuu Jeesuksen sanoihin ja tekoihin. Haluaisimme itse olla opettajia ja Jumalan sanan mestareita. Pyhä Henki vaikuttakoon sen, että saisimme nöyrinä kuulla Jeesuksen ääntä ja usko häneen meissä syntyisi. Erityisesti saamme rukoilla, että evankeliumin armosana saisi painua syvään sisimpäämme ja aikaansaada meissä uskon kautta iankaikkisen autuuden. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima autuuteen jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, ja myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin on kirjoitettu: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” (Room.1:16-17) Kuule siis, kuinka Kristus sanassaan lupaa myös sinulle apostoli Paavalin kautta: ”Varma on se sana ja kaiken vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan.” 1.Tim.1:15

Jeesus antaa synnit anteeksi – usko omistaa tämän anteeksiantamuksen.

Toiseksi huomaamme, kuinka Jeesus on tullut antamaan synnit anteeksi jokaiselle, joka hänen luoksensa tulee hädässä apua saamaan. Me olemme nimittäin samassa asemassa tämän halvaantuneen kanssa. Meissä ei itsessämme ole voimaa auttaa itseämme. Ei kukaan meistä voi hankkia itse apua omaan synnin hätäänsä ja sairauteensa. Jeesuksen on sanallaan meidät päästettävä synneistämme ja puhdistettava meidän omalla verellään kaikista rikkomuksistamme. Siksi, kun olemme Jeesuksen luo tänään tulleet, olemme tulleet erityisesti syntimme tunnustaen ja Jeesuksen veressä kaikkien syntiemme täydellisen puhdistuksen vastaanottaen. ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itseämme, ja totuus ei ole meissä. Jo me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh.1:7-9). Tämän Jeesus teki jo jumalanpalveluksemme alussa, tekee nyt saarnassa ja kohta jaettavan ehtoollisen kautta. Näin Jeesuksen veri saa tänäänkin puhdistaa sinunkin sydämesi ja omatuntosi ”kuolleista töistä palvelemaan elävää Jumalaa” (Hepr.9:14).

Hän sanoo tänäänkin sinulle, tässä ja nyt: ”Poikani, tyttäreni, sinun syntisi ovat anteeksiannetut”. Hänen verensä on vuotanut sinunkin syntiesi anteeksiantamiseksi. Jeesuksen veri on jo kaikki syntisi sovittanut Isän edessä aina pienimmästä suurimpaan saakka – ja Jeesus yhä lakkaamatta julistaa sinulle tätä syntien anteeksiantamusta sovituksen sanan ja sovituksen viran kautta (2.Kor.5:18-20). Se on jo sinun. Omista se uskomalla se sovituksen sanasta annettuna lahjana itsellesi. Kuule vielä, kun sanon sovituksen virassa, Kristuksen Jeesuksen valtuuttamana – tai paremmin, kuinka hän nyt minun suullani sinulle sanoo: Kaikki syntisi ovat minun veressäni sovitetut ja anteeksiannetut. Ole vapaa kaikista rikkomuksistasi. Ei ole mitään syntiä eikä vääryyttä, jota minun vereni ei olisi pois pyyhkinyt. Usko tämä, niin olet todella autuas ja omistat iankaikkisen elämän sekä kaikki taivaan aarteet! Jeesuksella on tänään sovituksen sanan ja viran kautta valta antaa synnit anteeksi maan päällä. Hän sanoo: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki mitä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa; ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.” (Matt.18:18) Ole vapaa!

Jeesus parantaa – usko omistaa jo edeltä käsin tämän parantumisen

Jeesuksen parannusihmeet olivat, kuten tässäkin evankeliumikohdassa, todistuksena hänen jumalallisesta vallastaan antaa synnit anteeksi ja pelastaa ihmisiä sanansa kautta. Ne toimivat merkkitekoina (kreik. seemeion), todistuksena siitä, että hän on todella tosi Jumala, joka on ihmiseksi syntynyt – ja kaiken, mitä hän tekee ja sanoo, siinä hän toimii jumalihmisenä. Kaiken mitä hän ihmisenä on ja tekee ja kärsii, siitä tulee osalliseksi myös hänen jumaluutensa; ja kaiken, minkä hän Jumalana sanoo, tekee ja voittaa, siitä tulee osalliseksi myös hänen inhimillisyytensä. Vaikka hänessä jumaluus ja ihmisyys eivät muutu tai sekoitu, ei niitä voi mitenkään toisistaan erottaa tai jakaa.

Jeesus antaa vallastaan maan päällä merkiksi sanansa, kasteen ja ehtoollisen, joissa ja joiden kautta hän itse on ja tekonsa tekee tänäänkin. ”Sillä kolme on, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme ovat yhtä. Ja kolme on todistamassa maan päällä: Henki, vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin Jumalan todistus on suurempi; sillä tämä on Jumalan todistus, että hän on todistanut Pojastaan.” (1.Joh.5:7-9) Niissä ja niiden kautta hän itse tulee sinun luoksesi ja tekee kaikki pelastavat tekonsa, antaen syntisi anteeksi ja parantaen sinut kaikesta sairauksistasi. ”Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut” (Jes.53:5).

Mutta samoin kuin synti on yhä meidän lihassamme, vaikka siitä anteeksiantamuksen omistammekin, samoin riippuu meissä kiinni myöskin sairaudet, heikkoudet ja kaikki vaivat. Syntien anteeksiantamus ja parantuminen ovat tässä ajassa ristin alaisia – emme näe sitä, mitä Jeesus meille on tehnyt, ennen kuin vasta silloin, kun hän viimeisenä päivänä kunniassaan palaa. Silloin saamme hänen kanssaan nousta ruumiillisesti ilman syntiä, ilman sairauksia, ilman mitään syntiinlankeemuksen seurauksia. Tähän lupaukseen usko tarttuu jo nyt tässä ajassa vaivojenkin keskellä, ja omistaa jo nyt etukäteen sen, minkä se vasta viimeisenä päivänä saa nähdä: Koska Jumala tahtoi vielä runsaammin osoittaa päätöksensä muuttumattomuuden lupauksen perillisille, vahvisti hän sen valalla, jotta me kahden muuttumattoman teon kautta, joissa Jumalan on mahdotonta valehdella, saisimme voimallisen lohdutuksen, me, jotka olemme päässeet pakoon pitämään kiinni edessä olevasta toivosta, joka meillä on ikään kuin varmana ja lujana sielun ankkurina, joka ulottuu esiripun sisälle asti. (Hepr.6:17-19). Kahdentuhannen vuoden takaa tulee sinulle Kristuksen veri ja puhdistus kaikista synneistäsi nyt uskolla omistettavaksi, ja samalla saat jo etukäteen iloita viimeisen päivän kertakaikkisesta vapautuksestasi kaikesta perkeleen aikaansaannosten alaisuudesta. ”Samoin Kristuskin kerran uhrattuna (on ilmestynyt) ottamaan pois monen synnit, on toisen kerran ilman syntiä ilmestyvä häntä odottaville autuudeksi.” (Hepr.9:28) Saamme jo nyt halvauksesta parantuneen ja syntinsä anteeksi saaneen miehen tavoin kiittää ja ylistää Jeesusta ja Isää Jumalaa hänen suuresta armostaan ja osaksemme tulleista lahjoista.

Läheisen saattaminen Jeesuksen luo – uskovien kutsumus

Suuresti yllättävää tässä kohdassa on se, että Jeesus näkee niiden uskon, jotka tuovat halvaantuneen ystävänsä hänen luokseen, ei niinkään tuon halvaantuneen uskon Nämä Kristukseen uskovat ystävät tuovat halvatun Jeesuksen luokse, koska uskovat hänen voivan ja haluavan häntä auttaa. Jeesus näkee heidän uskonsa ja auttaa heidän halvattua ystäväänsä.

Samoin Jeesus tänäänkin katsoo sinun rukouksiisi, jotka uskossa rukoillen tuot oman läheisesi hänen tykönsä, pyytäen, että Jeesus puhuisi hänelle pelastavan sanansa. Meidätkin kutsutaan uskossa kantamaan ystävämme, jotka ovat hengellisesti halvattuja ja jopa kuolleita – siis epäuskoisia – Jeesuksen luokse rukouksen kautta. Se voi tapahtua myös hyvin konkreettisesti auttamalla ystäviämme ja omaisiamme tulemaan Jeesuksen luokse jumalanpalvelukseen. Kuinka moni tarvitseekaan sitä, että hänet kutsutaan ja käydään hakemassa Jeesuksen luokse, koska ei itse pääse joko vanhuuden, sairauden tai henkisten esteiden tähden. Herra rukouksesi ja pyyntösi kuulkoon ja vaikuttakoon sanansa kautta niiden läheistesi sydämeen, jotka olet rukouksissa hänen eteensä tänäänkin laskenut, ja yhä saat laskea.

Läheisiämme auttamaan ja heidän puolestaan rukoilemaan Jeesus meidätkin tänään lähettää täältä jumalanpalveluksesta. Tähän tehtäväämme hän myös meidät armollaan ja rakkaudellaan varustaa. Olkoon uskonne toiminnassa kuten halvaantuneen ystävien usko oli.

Aamen.

Ja Jumalan armo, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Aamen.

Kirkastettu Kristus (31.7.2022)

Kirkastettu Kristus (31.7.2022)

Kirkastussunnuntai, 8. sunnuntai helluntaista

Matt.17:1-8: Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen, ja vei heidät erikseen korkealle vuorelle. Ja hän muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niin kuin valo. Ja katso, heille näyttäytyivät Mooses ja Elia, jotka puhuivat hänen kanssaan. Niin Pietari vastasi ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, hyvä on meidän tässä olla; jos tahdot, niin teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Elialle yhden.” Hänen vielä puhuessaan, katso, valoisa pilvi varjosi heidät; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mielistynyt; kuulkaa häntä.” Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja pelästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän luokseen, koski heihin ja sanoi: ”Nouskaa ja älkää pelätkö”. Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään paitsi Jeesuksen yksinään.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Jeesus oli aiemmin kysynyt opetuslapsiltaan, kuka hän heistä oli. Pietari oli vastannut: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” (Matt.16:16) Tämän läksyn mentyä perille, oli Jeesus alkanut ilmoittaa opetuslapsille kavaltamisestaan, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan (Matt.16:21). Sitten hän lupasi: ”Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kunniassaan.” (Matt.16:28) Tämä lupaus toteutui nyt, kuusi päivää tämän tapauksen jälkeen.

Oikea ja väärä jumalanpalvelus

Usein on hartauksissa korostettu Pietarin ”esimerkillistä asennetta”, kun hän sanoo: ”Herra, hyvä on meidän tässä olla.” Onkin totta se, että Jeesuksen luona on ihmisellä kaikkein parasta – sitähän taivas todella on, täydellinen yhteys Jeesuksen kanssa! Tässä Pietarin ei kuitenkaan puhu siitä, millainen olo opetuslapsilla nyt on, vaan hän puhuu, siitä, kuinka heidän on ”hyödyllistä olla tässä”. Tämä on osoitus luontaisesta, syntiin langenneen ihmisen taipumuksesta lakihurskauteen: ”Annahan, kun minä teen, Jeesus sinulle majan, johon asettua.” Jokaisessa meistä asuu samanlainen pikku-Pietari laulamassa päivittäin samaa virttä. Me haluaisimme itse rakentaa parhaaksi katsomamme jumalanpalveluksen, jolla pyrimme miellyttämään Herraa. Ajattelemme, että näin hyödyksi ollessamme ansaitsemme parhaan taivaspaikan ja kunnian Jeesuksen luona. Pietarin ehdotukseen sisältyy myös se ajatus, että ”Tästä paikasta teemme Herran uuden temppelin, jonka luokse koko maailman on tultava Kristusta kohtaamaan.” Kuinka usein oma uskonnollisuutemme näyttääkään meistä paremmalta ja hengellisemmältä kuin tavallinen seurakunnan jumalanpalvelus.

Pietari ei kuitenkaan ole ehtinyt edes lopettaa puhettaan, kun hänet jo oikaistaan. Isä itse peittää pyhällä läsnäolon pilvellään Kristuksen näkyvistä, niin että ainoastaan sana kuuluu. Se sana kehottaa kuuntelemaan vain Poikaa. Kun pilvi sitten häviää, näkevät opetuslapset yksin Jeesuksen. Kristus ei tahdo, että me rakennamme jumalanpalveluksen omilla ansioillamme tai tulemme itse hänen luokseen, tai että olisi vain yksi paikka, johon maailman kansojen olisi tultava Jeesuksen tykö. Ei, hän on luvannut: ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä”. (Matt.18:20). Kristus on luvannut tulla nimensä kautta meidän luoksemme kaikkialla siellä, missä Jumalan sanaa julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Tätä ilmentää alttari, johon Herra on liittänyt lupauksen: ”Joka paikassa, mihin minä asetan nimeni muiston, minä tulen sinun luoksesi ja siunaan sinua.” (2.Moos.20:24). Me emme voi tulla Kristuksen luo, mutta nimensä, sanansa ja sakramenttiensa kautta hän on luvannut tulla meidän luoksemme ja tuoda taivaan valtakunnan mukanaan. Näin me pääsemme hänen kanssaan pyhälle vuorelle, jota peittää Jumalan pyhyyden ja läsnäolon pilvi, sekä enkelten ja perillä olevien pyhien joukko. Kristus ei käske koko maailmaa tulemaan tälle maanpäälliselle vuorelle, vaan lähettää apostolit kaikkeen maailmaan, levittämään Jumalan valtakuntaa sanan ja sakramenttien kautta, niin että Kristus voisi tulla kaikkien kansojen luo. ”Lähetystyö ei olekaan mitään muuta kuin liikkeellä oleva kirkko” (W. Löhe), pyhä Jumalan valtakunta. Siihen tehtävään meitä kutsutaan myös osallistumaan.

Korkealle, pyhälle vuorelle

Ei ole varmaa tietoa, mikä tuo ”korkea vuori” oli, jonne Jeesus otti kolme apostolia mukaansa. On ehdotettu Taaborin tai Hermonin vuorta, jotka ovat varsin korkeita. Evankelistat ovat varmasti tarkoituksella jättäneet vuoren mainitsematta, sillä he haluavat varsinaisesti opettaa meille siitä korkeasta vuoresta, jolle Jeesus meidät tuo: pyhästä Siionin vuoresta. Se on pyhä vuori, jolla asuu Jumala pyhässä temppelissään; se on vuori, jolle Herran seurakunta saapuu. On kyseessä Jumalan pyhä valtakunta. ”Te olette käyneet Siionin vuoren luo, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo ja kymmenientuhansien enkelien juhlajoukon luo, ja taivaissa kirjoitettujen esikoisten seurakunnan luo, ja Jumalan luo, joka on kaikkien tuomari, ja täydelliseksi tehtyjen vanhurskasten henkien luo, ja uuden liiton Välimiehen Jeesuksen luo, ja vihmontaveren luo, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” (Hepr.12:22-24)

Tälle vuorelle ei kukaan syntinen ihminen pääse millään omalla ansiollaan, teollaan, tai vanhurskaudellaan. Ainoastaan Jeesus voi meidät sinne viedä, kuten hän ”otti mukaansa” kirkastusvuorelle Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Me pääsemme tälle vuorelle yksin Jeesuksen veren kautta ja sen puhdistamina. Se tapahtuu erityisellä tavalla jumalanpalveluksessa. Kun tunnustamme syntimme ja saamme ne Jeesuksen veressä anteeksi, me astumme tälle pyhälle vuorelle Jeesuksen kanssa ja saamme yllemme hänen verensä valkaisemat, loistavat autuuden vaatteet! Nyt saat olla pyhällä Siionin vuorella, pyhien ja enkeleiden keskellä, Jumalan tykönä ja Kristuksen sekä hänen verensä luona. Nyt sinut puhdistaa kaikesta synnistä sekä pyhittää ja valkaisee Jeesuksen veri, joka puhuu parempaa kuin Aabelin. Nyt sinua ympäröi Jumalan pyhän läsnäolon pilvi. Nyt saat kuulla Jumalan äänen, hänen pyhän sanansa – Kristuksen äänen evankeliumissa, joka lohduttaa sanoen: ”Älkää pelätkö”. Kun nyt saat kuulla Jumalan sanan, saat sen perusteella myös varmana uskoa, että syntisi ovat anteeksiannetut.  ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.” (2.Piet.1:19)

Yllättävä kirkkaudettomuus

Tämä on hyvin yllättävä Raamatun kohta. Mutta yllättävää ei niinkään ole se, että Jeesuksen muoto muuttuu tässä valaisemaan sitä Jumalan pyhyyden kirkkautta, joka hänellä itsessään ihmiseksi syntyneenä Jumalan Poikana on – vaan yllättävää on se, että tämä on ainoa kerta ennen ylösnousemusta, kun Jeesus tällä tavoin antaa jumalallisen majesteettiutensa näkyä. Miksi hän ei loistanut tätä pyhää valkoista valoa koko ajan? Hän, joka syntyi synkkään yöhön, eikö hän olisi voinut kirkkaudellaan osoittaa paimenille olevansa kuningas? Hän, joka meni erämaahan saatanan kiusattavaksi, miksei hän mennyt sinne tätä pyhyyttä loistaen? Siinä olisi joutunut perkele kaikkoamaan silmänräpäyksessä. Hän, jota syytettiin Jumalan pilkkaajaksi, kun hän antoi syntejä anteeksi, eikö hän olisi kirkkaudellaan osoittanut valtansa ja voimansa niin selvästi, että kaikkien polvet olisivat notkistuneet ja fariseukset olisivat tunnustaneet hänet Herraksi ja Jumalaksi? Hän, jolta Pilatus kysyi ”oletko sinä kuningas”, eikö hän olisi tällä pyhällä kirkkaudellaan voinut osoittaa olevansa koko maailman hallitsija, Kuningasten kuningas ja Herrain Herra? Hän, jota ristillä pilkattiin, eikö hän olisi voinut tällä kunniallaan välttää pilkan, naulat, veren vuodatuksen ja kuoleman?

Juuri niin, rakas kristitty! Jeesus tuli alennuksen tilassa, orjan muodossa, kieltäen käytöstään ja salaten ihmisyytensä puolesta sen jumalallisen kirkkauden, joka hänellä jumalallisuutensa puolesta todella oli itsessään. Hän teki tämän ”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden”, kuten tunnustamme Nikean uskontunnustuksessa. Hänen alistumisensa ja orjan muodossa kärsimisensä oli välttämätöntä meidän pelastamiseksemme pois lain, synnin ja perkeleen vallasta. Hän ”ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil.2:6-8) Hänen oli synnyttävä Jumalan Karitsaksi, joka lain alaisena tuli kantamaan sinun, minun ja koko maailman syntivelkaa, kuolemaan meidän kuolemamme ja sovittaen verellään meidät Jumalan kanssa. Näin hän teki omassa alennustilassaan tyhjäksi perkeleen, synnin ja kuoleman työt. 1.Joh.3:8. Hän tuli kaikessa kiusatuksi, että voisi meitä kiusattuja auttaa. Hepr.2:17-18.

Valkoinen vaate

Koska Kristus omaksui meidän syntimme, lain kirouksemme ja kuolemamme, saatanan kiusaukset ja Jumalan vihan – voi hän nyt, kaiken voitettuaan antaa meille kunnian, kirkkauden, pyhyyden ja autuuden, joka hänessä itsessään on. Ah, autuas vaihtokauppa! Jumalan Poika omistaa itselleen ja pukeutuu meidän syntiimme, lain alaisuuteemme ja kuolemaamme, jotta voisi vaatettaa meidät omalla valkoisella ja kirkkaalla autuuden vaatteellaan! Tämä on tapahtunut jo pyhässä kasteessamme, kuten apostoli sanoo: ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” (Gal.3:27). Sama vaate puetaan yllemme joka kerta, kun saamme Kristuksen veressä sanan voimasta syntimme anteeksi ja kun nautimme Herran pyhän ehtoollisen. Näin omanamme on se Kristuksen verellä valkaistu vaate, josta Ilmestyskirja puhuu näin: ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (Ilm.7:14); ”Ja hänen annettiin pukeutua hohtavaan ja puhtaaseen aivinaan: se on pyhien vanhurskautus.” (Ilm.19:8). Jeesuksen veressä valkaistu autuuden tulee omaksesi, kun uskossa omistat sovituksen sanan kasteessa, synninpäästössä, evankeliumin saarnassa ja ehtoollisessa. Näitä jakaa Kristuksen asettama sovituksen virka. Aivan oikea ja Raamatun mukainen onkin siis pappien käyttämä valkoinen alba, joka puettuna julistaa sitä sovituksen virkaa, joka pastorilla on, ja sitä sovintoveren valkaisevaa puhdistusta, jota Kristus hänen kauttaan lahjaksi tarjoaa jokaiselle, joka uskoo.

Vielä suurempi Kristuksen kirkastuksen hetki

Kristuksen kirkastamisen suurin hetki ei siis niinkään ollut tällä vuorella, vaan, se tapahtui Golgatan ristillä! Juuri ristinkuolemaansa katsoen Kristus sanoi: ”Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.” (Joh.12:23) Tähän ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen katsoivat myös Mooses ja Elia, kun he puhuivat Jeesuksen kanssa ”hänen poismenemisestään” (Luuk.9:31) eli kirjaimellisesti exoduksesta, uuden liiton pääsiäisestä! Kristus tuli täyttämään sekä lain käskyt että profeettojen ennustukset, koko Vanhan liiton lupaukset. Näin olivat Vanhaa liittoa, lakia ja profeettoja edustamassa Mooses (laki) ja Elia (profeetat), jotka kumpikin nousivat vuorelle, saadakseen puhua Jumalan kanssa.

Mooseksen kasvot säteilivät Herran pyhää valoa hänen laskeutuessaan vuorelta, hän oli saanut Jumalalta lahjakirkkauden toimiessaan virassaan – mutta Kristus loistaa tuota valoa itsessään. Hänestä loistaa meillekin tänään evankeliumin valo, jonka sinä saat omaksesi sanasta uskoa. Kun uskot evankeliumin sanassa julistettuun Kristuksen vereen, on tuo Kristuksen kirkkaus myös sinun omasi. ”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. (2.Kor.4:3-6)

”Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa.” Aamen.

Herran huoneessa (2.1.2022)

Herran huoneessa (2.1.2022)

2. sunnuntai joulusta

Luuk.2:41-52: Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlan aikaan. Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he menivät sinne juhlan tavan mukaan. Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä tietäneet. He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; mutta kun eivät löytäneet; palasivat he Jerusalemiin etsien häntä. Ja kolmen päivän kuluttua tapahtui, että he löysivät hänet temppelistä, jossa hän istui opettajien keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan. Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Poikani, miksi meille näin teit? Katso, isäsi ja minä olemme surren etsineet sinua.” Niin hän sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tietäneet, että minun tulee olla niissä, mitkä Isäni ovat?” Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän puhui heille. Ja hän lähti pois heidän kanssaan ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä säilytti nämä sanat sydämessään. Ja Jeesus edistyi viisaudessa, kasvamisessa ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.”

”Jumalan rakkaat, kutsutut pyhät. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (Room.1:7) Tässä evankeliumissa Jumalan sana opettaa meille siitä rististä ja koettelemuksesta, joka on jokaisella kristityllä kannettavanaan. Se opettaa meitä etsimään Kristusta oikeasta paikasta silloin, kun olemme sydämistämme ja omastatunnostamme hänet kadottanut. Se kertoo, mikä on se ainoa varma paikka, mistä sinä aina löydät Kristuksen ja lohdun kauhistuneeseen sydämeen! ”Eipä tätä ole kirjoitettu neitsyt Marian, Kristuksen äidin, tähden, vaan meidän tähtemme, että meillä siitä olisi niin oppimista kuin lohdutustakin.” (Luther)

Kun Kristus hukkuu meiltä

Esimerkkinä meille ovat Herran äiti Maria ja Joosef, joiden kenkiin me saamme laittaa itsemme. Ovathan he pyhinä ja autuaina kuitenkin samanlaisia syntisiä ihmisiä kuin mekin olemme. Jopa Maria, joka oli saanut Herralta suuren armon tulla Jumalan pyhäksi temppeliksi, kun hänessä sikisi ja syntyi ihmiseksi Pyhän Hengen voimasta itse Jumalan Poika ei säästynyt kristityn vaelluksessaan suurilta suruilta ja koettelemuksilta, jolloin Kristus oli häneltä kadonnut ja hänen koko sydämensä oli pakahtua surusta. Kuinka moni äiti voikaan samaistua Marian ajatuksiin ja suureen hätään: Hänen rakas pikku poikansa on ollut jo neljä päivää kadoksissa, yksin!

Tähän liittyi varmasti myös syytös siitä, että hän oli pettänyt Jumalan luottamuksen, sen tehtävän, jonka oli Herralta saanut. ”Äiti ei voinut muuta ajatella kuin että oli poikansa kokonaan, ikiajoiksi hukannut. Ken voi lausua ja ajatuksissaan kuvailla, kuinka ahdistunut hänen äidinsydämensä näiden kolmen päivän kuluessa on ollut!… Se myöskin koskee kovin hänen omaantuntoonsa: hänen täytyy ajatella, että Jumala oli uskonut lapsen hänelle, ja että hän yksin eikä kukaan muu on siitä vastuussa… ’Siinä se nyt on; lapsen olet hukannut, syy on yksinomaan sinun, sillä sinunhan piti huolehtia ja pitää vaarin hänestä, niin ettei hän hetkeksikään pääsisi poistumaan seurastasi!’… Hän on siis sydämeltään kurjempi ja murheellisempi kuin kaikki muut maailman vaimot. Nyt hän on samassa synnissä — näin hän sydämessään tuntee — kuin ensimmäinen äitimme, Eeva, joka saattoi turmioon koko ihmissuvun… Näin hän, Maria, on syypää maailman lunastustyön estymiseen!” (Luther)

Syntiinlankeemuksen ja periturmeluksen tähden me emme omista Jeesusta itsessämme, omalla voimallamme, omalla ymmärryksellämme. Yhtä vähän kuin auringon valo on omaamme, yhtä vähän on Kristuksen valo omaa omaisuuttamme. Luonnostamme me hukkamme hänet, Marian ja Joosefin tavoin. Syntiinlankeemus ja täydellinen syntiturmelus on saanut aikaan myös meissä sen, mistä apostoli Paavali kirjoittaa: ”Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niinkuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” (Room.3:9-12) Syntisyytemme tähden me hukkaamme Jeesuksen, Jumalan ja hänen armonsa. Luontomme ei osaa eikä kykene Jumalaa edes etsiä. Jeesus ei ole eksynyt meistä, me olemme eksyneet ja poikenneet pois hänen luotaan! Tämän saa synti aikaan joka päivä meissäkin. Me emme omista itsessämme Jumalan vanhurskautta, vaan siksi meidän tulee se päivittäin uudelleen ja uudelleen saada vastaanottaa lahjana ja armosta.

Jumala myös koettelee meistä aivan jokaista antamalla meille uskon erämaa-aikoja, jolloin hän näyttää olevan joko pois luotamme, hylännyt meidät – tai pahempaa – tuomiten meidät syntisinä kadotukseen! Meille tulee nk. ”erämaa-aikoja”, jolloin Kristus katoaa, armon aurinko menee piiloon. ”Juuri tämä on raskain ja ankarin niistä ahdistuksista ja kärsimyksistä, joilla Jumala joskus käy käsiksi suuriin pyhiinsä, ja joista tavallisesti käytetään sanontaa desertio gratiae; silloin ihmissydän varmasti on tuntevinansa, että Jumala ja hänen armonsa on hänet hylännyt eikä enää välitä hänestä, ja kaikkialla, minne kääntyikin, se näkee pelkkää vihaa ja kauhistusta.” (Luther) Jumala tahtoo tämän koettelemuksen ajan kautta johdattaa meidät Kristuksen luo, pyhään temppeliinsä, jotta uskomme ja omatuntomme voisi levätä varmalla perustalla! Hän haluaa näin hädän ja surun kautta vetää meidät luoksensa, jotta voisimme omistaa Kristuksen ja saada kestävän lohdun hänessä!

Kutsu Herran temppeliin

Surren syntejämme mekin etsimme Jeesusta, Vapahtajaamme. Mutta mistä sinä etsit Jeesusta surren syntejäsi ja sitä, kun olet hänet kadottanut? Mistä sinä varmasti löydät Jeesuksen? Mikä on tämä Herran pyhä temppeli, josta Jeesus sanoo teillekin tänään: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tietäneet, että minun tulee olla niissä, mitkä Isäni ovat?” Oikeastaan Jeesus sanoo samaan aikaan kaksi asiaa: Hän on siellä paikassa ja niissä asioissa, jotka ovat hänen Isänsä. Hänet löytää Jumalan pyhästä temppelistä sekä Jumalan pyhistä asioista. Nämä pyhät asiat ovat Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan pyhä nimi sekä hänen pyhä sanansa, toisin sanoen Kristuksen julistama sana sekä hänen antamansa sakramentit: kaste ja ehtoollinen. Missä ikinä ne ovat, siellä on Herran temppeli. Ne tekevät Herran temppeliksi myös meidän kirkkorakennuksemme sekä erityisesti yhteisen jumalanpalveluksemme, jossa Jumala sanansa ja nimensä kautta kokoaa meidät luokseen ja kutsuu meitä Kristuksen luo. Olemme ”kutsuttuja pyhiä” (Room.1:7).

Samoin sanoo myös oppi-isämme Luther, opettaen että yksin Jumalan sana on se Herran temppeli, jossa Kristus itse on läsnä. Vain siitä meidän tulee häntä etsiä: ”Se on hänen pyhä sanansa, jolla hän sydämet ja omattunnot hallitsee, pyhittää ja tekee autuaiksi. Temppeliäkin sanottiin pyhäköksi eli pyhäksi asumukseksi siitä syystä, että Jumala siinä sanallansa ilmaisi itsensä läsnäolevaksi ja äänensä kuultavaksi. Kristus on ”siinä, mikä hänen Isänsä on” puhuessansa meille sanallansa, ja niin hän saattaa meidätkin Isän tykö… Jumala ei kärsi sitä, että luotamme johonkin muuhun tai sydämessämme pitäydymme johonkin, mikä ei ole Kristusta sanassansa, olkoon sitten kuinka pyhää ja täydellisesti hengellistä tahansa. Uskolla ei ole mitään muuta perustusta, jolla se voi kestää.” (Luther) Muualta kuin Jumalan sanasta et Kristusta milloinkaan löydä. Mihinkään muuhun et voi etkä saa kiinnittää uskoasi ja omantuntosi varmuutta. Mikään muu ei tuo sinulle pysyvää lohtua kuin Jumalan itsensä varma sana, evankeliumi, kaikissa muodoissaan. Yksin se tuo sinulle Kristuksen ja hänen verensä ja todella päästää sinut synneistäsi, tänäänkin! ”Katsohan, tämä on evankeliumimme ihana opetus siitä, kuinka Kristusta on oikein etsittävä ja kuinka hänet on löydettävä; se osoittaa sen oikean lohdutuksen, joka rauhoittaa murheelliset omattunnot, niin että kaikki kauhistus ja hätä häviää ja sydän taas ilostuu, tullen aivan kuin uudestisyntyneeksi.” (Luther) Jeesus sanoo sinulle: ”Ne sanat, jotka minä puhun, ovat henki ja ovat elämä.” (Joh.6:63) ja ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.” (Matt.24:35).

Vaikka me emme siis voi tulla Kristuksen luo, on hän luvannut tulla meidän luoksemme ja olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti (Matt.28:20). Me etsimme Kristusta ja tulemme hänen luokseen sieltä, missä hän tulee meidän luoksemme! Tässä päivittäisessä Jumalan luo palaamisessa toimii yhä tänäänkin meidän pyhä kasteemme. Me omistamme Kristuksen armoineen päivittäin palaamalla kasteeseen. Päivittäinen kasteeseen palaaminen on jokapäiväistä syntien kauhistumista ja Kristuksen armon varaan uskon kautta jäämistä. Näin saamme päivittäin yhä uudelleen omistaa Kristuksen ja pukea hänet yllemme. Luther kirjoittaa Vähässä-katekismuksessa: ”Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee? Vastaus: Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.”

Sanan kautta Isä kutsuu meidät luokseen, sanan kautta Kristus tulee luoksemme ja sanan kautta Pyhä Henki tuo meidät hänen luokseen. Tämä sana on meillä ensin kasteessa, johon päivittäin palaamme tunnustaen syntimme – sitten se on meillä luettuna Raamatussa ja julistettuna synneistäpäästössä sekä saarnassa – sekä Herran pyhässä ehtoollisessa, jossa Kristuksen sanat tuovat meille syötäväksi ja juotavaksi hänen ruumiinsa ja verensä. Näihin kuin pakenemme syntejämme, omantuntomme kauhuja ja kun Kristus näyttää olevan meiltä hukassa etsimme näistä häntä – tiedämme että varmasti löydämme hänet ja näiden kautta hän todella tulee luoksemme. Näissä on meillä omanamme ja luonamme henki ja elämä – Kristus ja varma autuus hänen veressään. Etsi Kristusta näistä, kiinnitä uskosi näihin pyhiin asioihin. Niin saat ”asua Herran huoneessa päiviesi loppuun asti” (Ps.23:6).

Sana tekee työtä meissä ja kasvattaa meitä

Nyt olet tullut Kristuksen luo, Jumalan pyhään temppeliin, ”hänen Isänsä asioiden” ääreen. Sinulle kaikuu Jumalan sana: ”Jeesuksen Kristuksen, Poikani veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä” (1.Joh.1:7). Tämä sana ei ainoastaan lupaa sinulle synneistäpäästöä tai muistuta siitä, vaan myös todella saa aikaan sen, mitä se sanoo. ”Minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei minun tyköni tyhjänä palaja, vaan se tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” (Jes.55:11) Sanan kautta toimii Pyhä Henki ja tuo sinulle kaikki Kristuksen veren lahjat, lohduttaa sinun sydämesi ja puhdistaa omatuntosi Kristuksen verellä palvelemaan elävää Jumalaa (Hepr.9:14). Saat sydämeesi evankeliumin, ilosanoman lupaaman rauhan ja ilon Herrassa! Tehkäämme Marian tavoin: ”Ja hänen äitinsä säilytti nämä sanat sydämessään.” Säilyttäkäämme mekin Jeesuksen sana sydämessämme ja antakaamme sen tehdä työnsä meissä.

Et ole enää eksynyt eikä Kristus ole luotasi pois, vaan Jumalan temppelissä toimii Jumalan sana ja tekee sinut Jumalan pyhäksi asuinsijaksi ja temppeliksi, jossa Isä, Kristus ja Pyhä Henki asuu! ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1.Kor.3:16) Näin Kristuksen sana ja sen kautta toimiva Henki pyhittää meidät ja ottaa meidät Isän yhteyteen. Jumalan armon saaneina, Kristuksen veren puhdistamina ja Pyhän Hengen Jumalan temppeleiksi pyhittäminä me saamme nyt vaeltaa niissä hyvissä töissä, joita Jumala meidän kauttamme tekee (Ef.2:8-10). Saamme kasvaa Kristuksessa ja Jumalan armossa, ja hän antaa armonsa ja rakkautensa kasvaa meissä. ”Koko Jumalan Hengen vaikuttama Raamattu on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (2.Tim.3:16-17).

Kasvattakoon uskon kautta Jumalan sanan voimasta meissä asuva Jeesus Kristus meitäkin viisaudessa ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. Kasvakaamme me armossa Jumalan edessä ja kasvakoon meissä Jumalan armo ihmisten edessä. Näin me jätämme itsemme kokonaan Jumalan armon varaan ja turvaamme Kristuksen vereen Jumalan edessä, mutta ihmisten edessä pyydämme, että Jumalan armo ja Kristuksen veri kasvattaisi meitä kaikissa hyvissä töissä, että meidät huomattaisiin Jumalan lapsiksi ja Kristuksen temppeleiksi.

Uskon perustus (24.10.2021)

Uskon perustus (24.10.2021)

Uskonpuhdistuksen muistopäivä

22. sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle. Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön. Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen.

Kirkkokäsikirja

Matt.5:13-16: Te olette maan suola; mutta jos suola kadottaa makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla piilossa; eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttilänjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. (Fil.1:2) Aiemmin Jeesuksen autuaaksi julistukset (Matt.5:1-11) kertoivat Jumalan suhteen meihin. Nyt hän julistaen tässä ilmoittaa meidän suhteemme maailmaan. Ensin Jumala siunaa meitä, ja meidän kauttamme hänen siunauksensa tulee maailman osaksi, kun hän lähettää meidät maailman suolana ja valona hänen suuret aarteensa mukanamme.

Uskonpuhdistus – taivaallisten aarteiden löytäminen

Voi, kuinka vähän meymmärrämme oman arvomme ja niiden taivaallisten, suurten aarteiden arvon, jotka meillä on keskellämme! Tämän joudumme tunnustamaan. Liian vähän myös muistamme niitä käyttää ja arvostaa niitä, niin kuin meidän pitäisi. Kuinka halpana pidämmekään Jumalan sanaa, kun sitä harvoin luemme ja kuulemme. Kuinka vähän arvostammekaan Kristuksen ruumista ja verta, kun emme ole joka viikko suurella pyhällä innolla sitä nauttimassa. Kuinka vähän arvostamme jumalanpalvelusta, joka on hänen valtakuntansa, taivas ja pyhä valo meidän keskellämme. Voi, kuinka sokeita olemme myöskin uskossamme Jumalan lupauksiin! Kuinka helposti joudummekaan epätoivoon, kun näemme seurakuntamme pienuuden ja heikkouden. Tämä ei ole uusi ongelma: se on jo syntiinlankeemuksen seuraus. Näiden aarteiden löytyminen ja kirkastuminen oli uskonpuhdistuksen ydin. Martti Lutherille Jumala ilmoitti ja kirkasti sanassaan armon aarteensa, ja häntä seuraten me tunnustuksellisina luterilaisina haluamme näiden aarteiden varaan pitäytyä ja niissä pysyä. Niiden aarteiden varassa seurakunta ja koko kirkko seisoo. Niiden varassa on myös meidän pelastuksemme.

Lyhyesti sanoen nämä uskonpuhdistuksessa jälleen löydetyt suuret Jumalan aarteet ovat:

  1. Yksin Raamattu- periaate (sola Scriptura): Pyhä Jumalan sana yksin on uskon, opin ja elämän erehtymätön auktoriteetti.  
  2. Autuus on meillä yksin armosta (sola gratia), yksin uskon kautta (sola fide), yksin Kristuksen veren tähden (solus Christus). Siksi meillä on pelastusvarmuus autuudestamme jo nyt, täällä ajassa, lahjana, ilman ehtoja tai ansioita. Koko maailma on syntinen, mutta koko maailma on myös lunastettu Kristuksen verellä.
  3. Jumalan sana ja sakramentit ovat Jumalan armonvälineet, joiden kautta Kristus on seurakuntansa keskellä läsnä ja toimii tuoden valtakuntansa meille. Niiden kautta meille jaetaan Kristuksen ruumiin ja sovintoveren, Golgatan kuoleman ja ylösnousemuksen koko ansio, syntien puhdistus ja vanhurskautus. Niiden kautta Jumala meidät myös pyhittää ja antaa Pyhän Henkensä ja liittää meidät lujemmin itseensä ja valtakuntaansa suojaten vihollisen valtakunnan hyökkäyksiltä. Armonvälineet myös synnyttävät ja ylläpitävät Kristillisen seurakunnan. Se on siellä, missä ne puhtaana vaikuttavat ja missä ne Kristuksen asetuksen mukaan oikein jaetaan (ks. Augsburgin tunnustus VII).
  4. Jokainen kristitty on hengellinen pappi, jonka tehtävänä on rukoilla koko maailman puolesta sekä tuoda lähimmäisilleen Jumalan siunaus sekä julistaa evankeliumia ja kutsua Jumalan valtakuntaan, hänen pyhään valoonsa.

Maailman suola

Jeesus sanoo seurakunnalle: ”Te yksin olette maan suola”. Suola sekä säilöö, suojelee pilaantumiselta, että kirvelee haavoissa. Syntinen maailma ei haluaisi meidän olevan suolana, ei halua kuulla Jumalan lakia, joka tuomitsee synnin ja maailman. Siksi maailma ja perkele hyökkää Kristuksen seurakuntaa vastaan. Tämä maailma kuitenkin pysyy pystyssä ainoastaan kristittyjen ja heidän yhteispapillisten esirukoustensa tähden, joita he rukoilevat koko maailman puolesta. ”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1.Tim.2:1-4)

Miten seurakunta voi käydä suolattomaksi ja miten se välttää? Tällä tarkoitetaan sellaista seurakuntaa tai kirkkokuntaa, joka luopuu Jumalan sanasta. Se lakkaa olemasta Kristuksen kirkko, se lakkaa olemasta Jumalan valtakunta ihmisten keskellä. Sellaisen kirkon Jumala hylkää, ”heittää pois” luotaan. Sen sijaan siellä, missä ikinä Jumalan sana puhtaasti julistetaan ja missä sakramentit oikein jaetaan, siellä on Jumalan valtakunta, siellä on oikea Kristuksen kirkko maan päällä. Kaikessa mitä jumalanpalveluksessa tapahtuu, on mukana Jumalan sana suolana, ”Jumalan liiton suolana”. ”Ja jokainen ruokauhrilahjasi suolaa suolalla, äläkä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi; jokaiseen uhrilahjaasi sinun on tuotava suolaa.” (3.Moos.2:13) Evankeliumi, Jumalan sana Kristuksen verestä, joka on sinutkin autuuttanut, on kuin suola, joka suolaa sinut, minut ja koko Kristuksen seurakunnan suolaiseksi. Kasteessa oleva evankeliumi on ”suolannut meidät” maan suolaksi, Jumalan lapsiksi.  Kuule Jumalan sana, evankeliumi, joka on Jumalan voima autuuteen ja ”pyhittää meidät totuudessa” (Joh.17:17).

Me olemme suolana maailmassa, ja pysymme suolaisina, kun pidämme puhtaana Jumalan sanan. Sille pienellekin seurakunnalle, joka pitäytyy ja turvaa Kristuksen sanaan – siis myös meillekin – kuuluu tämä suloinen sanoma Ilmestyskirjassa: ”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt. Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan. Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm.3:8-11).

Maailman valo

Jeesus sanoo seurakunnalle: ”Te olette maailman valo”. Valo näyttää pimeydestä käsin häikäisevältä. Valo estää pimeyttä vallitsemasta ja paljastaa. Valaistu kaupunki näkyy pimeällä kauas. Kristuksen seurakunta, joka pitäytyy Jumalan sanaan, puhtaaseen evankeliumiin sekä sakramentteihin on maailman valo. Me olemme maailman valo, koska meillä on Kristus, hän, joka on maailman valo todellisesti (Joh.18:12). Seurakunta on Kristuksen ruumis, hänen seurakuntansa. Kristus ja hänessä oleva iankaikkinen elämä on maailman valo. ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” (Joh.1:4-5)

Kristus tekee seurakunnastaankin maailman valon, koska hänen valtakuntansa, vanhurskautensa ja pyhyytensä valo loistaa armonvälineistä meille ja vaikuttaa meissä niin, että se loistaa meistä maailmaan. ”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2.Kor.4:3-7).

Anna Kristuksen valon tänään valaista sinunkin sydämesi! Se loistaa sinulle tässä ja nyt, tänään evankeliumin sanasta sekä ehtoollisesta. Näin olemme korkealla vuorella loistavassa Jumalan valon kaupungissa, taivaallisessa Jerusalemissa. ”Te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tyköja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” (Hepr.12:22-24).

Jumala vanhurskauttaa meidät puhdistaen meidät Kristuksen verellä kaikesta synnistä, kun me olemme hänen valossaan, siis hänen valtakunnassaan, jumalanpalveluksessa ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1.Joh.1:7). Täällä hän pyhittää meidät sanallaan ja Kristuksen ruumiin uhrilla. ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” (Hepr.10:10). Tässä valtakuntansa valossa Kristus antaa armonvälineissään meille sanansa ja Pyhän Henkensä, tehden meidät Jumalan temppeleiksi (1.Kor.3:16). Sitten hän lähettää meidät viemään Kristuksen valtakunnan valoa kaikkeen maailmaan (Matt.28:18-20).

Te olette!

Kristus kutsuu sinuakin tämän evankeliumitekstin kautta huomaamaan arvosi hänen opetuslapsenaan, valtakuntansa jäsenenä, sekä hänen kirkkauden valtakuntansa aarteiden – sanan ja sakramenttien arvon. Hän sanoo: Te olette maailman suola. Me olemme maailman suola, koska meillä on Jumalan sana ja rukoukset. Hän sanoo: Te olette maailman valo. Me olemme maailman valo, koska meillä on Jumalan sana ja sakramentit, siis Jumalan valon valtakunta. Tuossa valossa Jumala vanhurskauttaa Kristuksen verellä puhdistaen meidät kaikesta synnistä sekä pyhittää meidät jakaen meille oman pyhyytensä, Pyhän Henkensä ja tehden meidät Jumalan temppeleiksi. Meidän kauttamme Jumalan valtakunnan valo leviää kaikkeen maailmaan. Me olemme maailman suola ja valo siitä huolimatta, miltä meistä tuntuu tai näyttää, huolimatta siitä, mitä meistä sanotaan tai miltä näyttää meidän tulevaisuutemme!

Jeesus sanoo: ”Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Kun me pysymme Kristuksen valossa, hän valaisee meitä. Tässä valossa pysymme, kun ahkerasti käytämme suuria aarteitamme: Jumalan sana, kastetta ja ehtoollista. Näin Jumalan valo, joka loistaa evankeliumista täyttää meidät ja puhdistaa meidät Kristuksen verellä. Näin saamme tunnustaa uskoamme ja korottaa nämä aarteet korkealle, jotta Jumalan valtakunnan valo loistaisi meidän kauttamme kaikkialle maailmaan Taivaan Isämme ylistykseksi. Olkaamme Jumalan valossa ja pysykäämme Kristuksen ja hänen verensä yhteydessä Jumalan sanan ja sakramenttien kautta.

”ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.4:7)

Etsikkoaikoja (8.8.2021)

11. sunnuntai helluntaista

”Tämä sunnuntai on lähellä juutalaisten perimätiedon mukaista Jerusalemin temppelin hävityspäivää (av-kuun 9. päivä). Tähän tapahtumaan viittaa päivän perinteinen evankeliumi. Jumalan oman kansan historia opettaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr.3:15).”

Kirkkokäsikirja

Matt.11:20-24: Sitten hän rupesi soimaamaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimatekonsa olivat tapahtuneet, kun ne eivät muuttaneet mieltänsä. ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Sillä jos ne voimateot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tehdyt Tyyrossa tai Siidonissa, niin ne olisivat jo aikaa sitten säkissä ja tuhassa muuttaneet mielensä. Mutta minä sanon teille: Tyyrolle ja Siidonille on oleva helpompaa tuomiopäivänä kuin teille. Ja sinä Kapernaum, joka olet taivaaseen asti ylennetty, sinut sysätään hamaan helvettiin asti. Sillä jos ne voimateot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tehdyt Sodomassa, niin se pysyisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maalle on oleva helpompaa tuomiopäivänä kuin sinulle.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Fil.1:2). Tässä evankeliumitekstissä Jeesus julistaa selvällä tavalla Jumalan lakia mutta myös evankeliumia Kaikkivaltiaana Herrana. Korasinin, Betsaidan ja Kapernaumin varoittavat esimerkit ovat varoituksena myös kaikille seurakunnille ja kirkoille.

Synti ja ihmisluonnon täydellinen turmelus ovat meissä ja tässä maailmassa aina tosiasia, jota emme saa unohtaa! Siksi Jumalan laki kuuluu meille, joiden lihallinen luonto ja tahto taistelee Jumalan sanaa vastaan. Jumalan laki osoittaa meille ja koko maailmalle, että olemme syntiset ja riisuu meidät omasta vanhurskaudestamme, omasta kelpaavuudestamme Jumalan edessä. Se tuhoaa meistä itsetyytyväisyyden ja ylpeyden, jottemme Kapernaumin tavoin korottaisi itseämme, omaa kelpaavuuttamme ja pyhiksi luulemiamme tekoja taivaaseen asti ja tulisi sitten syöstyiksi helvettiin. Lain sana tyhjentää meidät tästä kaikesta, jotta sitten evankeliumin sana voisi täyttää meidät Kristuksen verellä, armolla, syntien anteeksiantamuksella, vanhurskaudella, puhtaudella ja pyhyydellä. Gal.3:22: ”Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.”

Näin laki on opettaja Kristukseen, joka valmistaa meitä evankeliumia varten, jotta me uskosta, ilman lakia ja tekoja tulisimme vanhurskaiksi Kristuksessa. Gal.3:24: ”Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.” Sitäkin julistetaan meidän pelastukseksemme. Itsetyytyväisyyden ja ylpeyden sijaan meitä kutsutaan päivittäiseen parannukseen (eli kääntymykseen ja mielenmuutokseen). Tunnustuskirjat kertovat meille, että tosi parannukseen ja kääntymykseen kuuluu katumus ja usko. Ota siis vastaan Kristuksen suusta lain sana ja tunnusta hänelle katuen syntisi, jotta voisit sitten kuulla ja uskoen omistaa pelastukseksesi hänen julistamansa evankeliumin, syntien anteeksiantamuksen.

Etsikkoaika tarkoittaa Jumalan sanan julistusta kaikille tänään

Etsikkoaikana julistetaan Jumalan sana, joka on itsensä Kristuksen ääni kaikille. Sodomaan ja Gomorraan verrataan tässä evankeliumitekstissä sekä edellisessä luvussa samoin sanoin sellaista kaupunkia (tai seurakuntaa), joka ei kuule eikä usko Jumalan sanaa, Kristuksen ääntä ja Pyhän Hengen kutsua. Tämän Jumalan oman kutsu meille tulee hänen asettamansa saarnaviran kautta. ”Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin.” (Matt.10:14-15) Jeesus suree sitä, että näissä kaupungeissa meni hukkaan tämä suuri tilaisuus nähdä hänen voimatekonsa ja kuulla evankeliumi epäuskon tähden.

Jumalan sana julistetaan lakina ja evankeliumina koko maailmalle, jotta jokainen saisi Kristuksen äänen kuulla, uskoa ja pelastua; jotta me pääsisimme Herran lepoon. Heprealaiskirje julistaa meille: ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ’tänä päivänä’, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. Kun sanotaan: ’Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa’” (Hepr.3:12-15). Jeesuksen sana ja tämä Heprealaiskirjeen julistus koskee meitäkin, jopa erityisesti meitä. Meidän korviimme kuuluu tänään, tässä ja nyt itsensä Kristuksen ääni. Tänään on pyhä aika, tänään on pyhä päivä, tänään on etsikkoaika. ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.” (Jes.55:6)

Jumalanpalveluksen liturgiassa ja saarnassa meille julistaa sanaansa itse Kristus Jeesus. Jumalan sanalla on kaksi vaikutusta. Se joko Jumalan (1) paaduttaa ihmisen oman epäuskon tähden (kuten faarao Egyptissä tai Israel erämaassa), tai (2) synnyttää uskon ja tehdä eläväksi, kuten Paavali kirjoittaa Room.10:17: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Kun uskossa kuulet nyt Kristuksen äänen, Jumalan sanan, niin omanasi on kaikki se, mitä tuo sana sanoo: kaikkien syntiesi täydellinen anteeksiantamus, kuolleiden ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä sekä taivaallinen Herran lepo jo nyt.

Meillekin on tullut Jumalan sana ja Kristuksen ääni. Se on kuin alati tarjolla oleva elämän veden lähde, jonka luokse saamme tulla juomaan. Emme saa ylenkatsoa tätä lahjaa. Kuten aurinkokin joka aamu nousee, niin haluaa Jumala joka päivä Kristuksessa antaa meille armonsa ja syntien anteeksiantamuksen. ”Joka aamu on armo uus.” Siksi Jumala kutsuu meitä Pyhän Henkensä kautta joka päivä, jatkuvasti päivittäiseen katumukseen ja uskoon, kuulemaan Kristuksen ääntä. Joka päivä on kääntymyksen päivä. Tätä tarkoittaa kasteeseen palaaminen ja muistaminen. Luther opettaa: ”Mitä merkitsee tällainen vedellä kastaminen? Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.” (ks. Room.6:3-4). (Luther, V-K, ”Kasteen merkitys”, s. 57).

Tänäänkin sinulle on jo kuulunut – ja yhä kuuluu – tämä Kristuksen ääni, ja sen suuri lupaus syntien anteeksiantamisestä, puhdistus kaikesta synnistä: ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh.1:7,9)

Etsikkoaika tarkoittaa Kristuksen vierailua luonamme tässä ja nyt

Jumala haluaa antaa meille nimessään ja sanassaan pyhän ajan ja pyhän paikan jumalanpalveluksessa. Jumalanpalveluksessa hän tulee luoksemme ja kutsuu meitä sanallaan sekä ruokkii meitä. Tämän hän on säätänyt meille, jotta voisi päästää meidät Poikansa Kristuksen verellä synneistämme ja ottaa meidät omaan yhteyteensä, oman valtakuntansa lepoon.

Etsikkoaika on suomeksi hieman huono käännös. Se tarkoittaa alkukielellä (kreik. kairos tees episkopees, kairos episkopees) yllättävästi ”vierailun aikaa”. Episkopeoo –verbillä on kolme merkitystä. 1) tarkastus, vierailu, Jumalan armollinen lähestyminen 2) kaitsea, toimia piispana (episkopos) 3) pitää huoli, hoitaa. Kaikki nämä merkitykset toteutuvat, kun Jumala tulee meidän luoksemme antamansa sovituksen sanan ja asettamansa sovituksen viran kautta. Kristus tulee luoksemme ja tuo taivaan valtakuntansa mukanaan. Hän lähestyy meitä armollisesti ja armahtaen, ottaen meidät tykönsä. Hän kaitsee ja hoitaa meitä, pitää meistä huolen sanallaan ja ehtoollisen sakramentilla, ruumiinsa ja verensä uhrilla ja kaikilla sen hankkimilla lahjoilla. Julistus etsikkoajasta tarkoittaa siis sitä, että tänään Jumala etsii ja tulee meidän luoksemme kutsuen meitä.

Tämä Jumalan kutsu, Kristuksen ääni ja Pyhän Hengen työ tapahtuu armonvälineiden kautta. Tästäkin Luther opettaa Vähässä-Katekismuksessa näin: ”Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa; niin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa; jossa kristikunnassa hän antaa minulle ja kaikille uskovaisille joka päivä kaikki synnit runsain määrin anteeksi, herättää viimeisenä päivänä minut ja kaikki kuolleet ja antaa minulle sekä kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän.” (Luther, V-K, ”Pyhitys”)

Jumala vierailee luonamme sanansa ja nimensä kautta, jotta voisi ottaa meidät tässä ja nyt valtakuntaansa. Meille käy toisin kuin Kapernaumin kaupungin, kun kuulemme hänen äänensä ja uskomme sen. Hän on tullut luoksemme, jotta voisi kutsuäänellään ja verellään temmata meidät synnistä ja helvetistä taivaaseen. Tämän Kristus tekee sovituksen sanan ja sovituksen viran kautta, kuten apostoli Paavali sanoo: Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. (2.Kor.5:18-20). Toisin sanoen: usko nyt tämä sovituksen sana, jota Kristuksen asettama sovituksen virka julistaa, sillä niiden kautta itse Kristus on luonasi ja sovittaa sinut sanallaan.

Tänään, etsikkopäivänä, Kristus sanoo sinulle ja teille kaikille: ”Minä olen teidän luonanne nyt. Minä olen tullut sinun luoksesi, jotta sinä olisit siellä, missä minä olen.” Joh.14:18: ”En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.” Kristus kutsuu sinua, joka tunnet olevasi eksynyt tai orpo. Hän on tullut luoksesi, kutsumaan sinua kotiin, omaan valtakuntaansa. Hän antaa sinulle itsensä, jotta hänen kauttaan sinulla olisi omanasi koko taivaan valtakunta. Hän on taivaallinen etsijä, joka etsii etsikkoja, eksyneitä, tuodakseen heidät kotiinsa, juhlaa viettämään. Näin Jeesus toimii Luuk.15 -vertauksissa (Kadonnut lammas, kadonnut raha, tuhlaajapoika). Hän kutsuu sinua tänäänkin juhla-aterialle, nauttimaan kaikkia taivaallisia lahjojaan. Saat ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren, ja niiden kautta taivaan, syntien täydellisen puhdistuksen ja iankaikkisen elämän. Sinusta tulee Pyhän Hengen temppeli ja saat sydämeesi taivaan valtakunnan.

Etsikkoaika on tarkastuskäynnin aika

Etsikkoaika on myös sananmukaisesti tarkistusaika. Kristus lähettää meidät maailmaan, ja meidän kauttamme hän tekee jumalallisen tarkastuskäynnin. Kuten Jumala lähetti Sodomaan kaksi enkeliä vierailemaan, samalla tavalla hän lähettää meidätkin – pyhät temppelinsä ja sanansaattajansa – jumalanpalveluksesta maailmaan. Meidän kauttamme Jumala vierailee lähimmäistemme luona, kuten hän vierailee jumalanpalveluksessa meidän luonamme. Tänäkin maailmanaikana, nykypäivän jälkikristillisessä Suomessa Pietari kehottaa meitä ”vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.” (1.Piet.2:12). Kuten Aabraham rukoili Herraa säilyttämään vanhurskasten tähden Sodoman, samoin me rukoilemme tämän maailman puolesta esirukouksia, pyytäen lähimmäisillemme Herran armoa, vaikka nykyaika kuinka näyttäisi luopuneen Herran sanasta. Lutherin mukaan kristittyjen esirukoukset (erityisesti Isä meidän ja yhteinen esirukous) ylläpitävät tätä maailmaa pystyssä niin, ettei Herra sitä vielä tuhoa Sodoman tavoin.

Esa Yli-Vainio