Daniel Salo vihittiin Helsingin Koinonia-keskuksessa, 28.8.2022, Helsingin ja Marttilan itsenäisten evankelisluterilaisten seurakuntiemme paimeneksi apostolisen perinteen mukaisesti kättenpäällepanemisella. Vihkimisen toimittivat pastorit Seppo Salo, Heikki Salo ja Esa Yli-Vainio sekä seurakunnan edustajana Seppo Savola. Näin Kristus itse Pyhän Henkensä kautta asetti Danielin paimeneksi verellään lunastamalleen laumalleen.
”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi asettanut, paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen ansainnut.” (Apt.20:28)
Seurakunnan pastorin, ”Sovituksen viran” kautta tahtoo Kristus Jeesus itse jakaa sanaansa ja sakramenttejaan, ja niiden välityksellä antaa seurakunnalleen syntien anteeksiantamuksen veressään, armonsa ja rauhansa, siunata heitä ja olla heidän keskellään. Tässä tehtävässä Daniel tarvitsee seurakuntalaisten tukea ja runsasta esirukousta.
”Rukoilkaa joka aika Hengessä kaikin rukouksin ja anomisin, ja sitä varten valvoen kaikessa kestävyydessä ja rukouksessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, avatessani suuni, annettaisiin sanoja rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta.” (Ef.6:18-19)
”Tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä.”
Kirkkokäsikirja
Luuk.12:42-48: Ja Herra sanoi: ”Kuka siis on se uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallansa hänen ruokamääränsä? Autuas on se palvelija, jona hänen herransa tullessa tapaa näin tekemästä. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos se palvelija sanoo sydämessään: Herrani viivyttää tuloaan; ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihtymään, niin sen palvelijan herra tulee sinä päivänä, jona hän ei odota, ja sinä hetkenä, jota hän ei tiedä, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei valmistautunut eikä tehnyt hänen tahtonsa mukaan, on rangaistava monilla lyönneillä. Mutta häntä, joka taas ei tietänyt, mutta teki sellaista, mikä ansaitsee lyöntejä, on rangaistava muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, vaaditaan paljon, ja häneltä, jolle paljon on uskottu, kysytään enemmän.”
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta (Ef.1:2).
Seurakunta on Kristuksen lunastama lauma
Jumalan rakkaat, jotka Kristus on verellään omikseen ostanut! Te olette Herran rakas palvelusväki, hänen seurakuntansa ja laumansa lampaat, joita hän rakastaa. Teidät on otettu Jumalan omiksi Kristuksen veren hinnalla, jolla hän on lunastanut teidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Tämä on tullut omaksenne jo pyhässä kasteessanne. Siinä olette uudesti synnytetyt ylhäältä, siinä teistä on tullut ”pyhä heimo ja omaisuuskansa, pyhä kansa, armahdettujen joukko”, kuten apostoli Pietari kirjoittaa: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut’” (1.Piet.2:9-10). Pelastuksemme synnistä ja kuolemasta on myös Jumalan omiksi tulemista ja hänen valtakuntaansa pääsemistä. Tämä on Jumalan armosta, Kristuksen veren tähden, ei omien ansioittemme perusteella. Hän haluaa pitää teistä huolta ja ruokkia kuin paimen lampaitaan – kuin rakastava isä lapsiaan.
Paimen ruokkii laumaansa
Omaa kansaansa ja joukkoaan hoitamaan ja ruokkimaan Herra itse asettaa taloudenhoitajan, seurakunnan paimenen eli pastorin. Uskollinen ja viisas seurakunnan pastori toimii esimiehensä, Herran Jumalan asetuksen ja tahdon mukaisesti, hän hoitaa ja ruokkii Kristuksen laumaa. Näinhän Kristus tässä opettaa: ”hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallansa hänen ruokamääränsä”. Samoin Jeesus sanoo Pietarille, kun hän asettaa tämän apostoliksi: ”Kaitse minun lampaitani”; ”Ruoki minun lampaitani.” (Joh.21:15-17). Seurakunnan pastorin esimies on siis Herra Jeesus Kristus, jonka alaisuudessa hän toimii taloudenhoitajana, ruokkien ja hoitaen uskollisesti Herransa laumaa. Kyseessä on siis ensisijaisesti hoivaamista ja ravitsemista, ei vain älyllistä opettamista. Tämä ruokkiminen ja hoitaminen uskollisesti tapahtuu Jumalan ruokaa tarjoamalla.
Tämä Jumalan ruoka-annos, jonka hän omilleen jokapäiväisenä haluaa antaa, on Jumalan sana ja Kristuksen sovintouhri: hänen ruumiinsa, joka on kantanut koko maailman synnit; sekä hänen verensä, jolla koko maailman syntivelka on täydellisesti sovitettu. Tämä ruoka-annos on meidän ”hengellinen ruokamme”. Kuten manna oli hengellinen ruoka taivaasta, joka ravitsi Israelin kansan ruumiillisesti ja hengellisesti, vielä enemmän meidän hengellinen leipämme on Kristuksen ruumis ja veri, jossa meitä ravitaan syntien anteeksiantamuksella ja Herran lahjapyhyydellä. Jeesus lupaa teille tänäänkin: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän… Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta… Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.” (Joh.6:32-33,48-51,55-56).
Kristuksen ruumiilla ja verellä ruokkiminen ja Jumalan sanalla seurakuntaa hoivaaminen on uskollisen pastorin tehtävä, jonka Kristus on hänelle antanut. ”Autuas on se palvelija, jona hänen herransa tullessa tapaa näin tekemästä. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.” Pastori jakaa seurakunnalle uskollisena taloudenhoitajana koko Jumalan omaisuutta, taivaallisia aarteita, jotka puhdistavat ja pyhittävät ne, jotka uskolla ottavat ne vastaan. Apostoli Paavali toimii uskollisena Jumalan aarteiden taloudenhoitajana, sanoen Kristuksen äänenä seurakuntalaisilleen – ja teillekin tänään: ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2.Kor.5:20).
Omistathan sinäkin tänään uskon kautta, armosta, Kristuksen veren tähden nämä aarteet itsellesi! Sinua ruokitaan syntien anteeksiantamuksen, ruumiin ylösnousemisen, iankaikkisen elämän ja pyhyyden aterialla! Nämä ovat ne suuret lahjat, joita Jumala Kristuksen veressä tarjoaa sanansa ja nimensä, armonvälineidensä kautta. Sana, kaste ja ehtoollinen ovat nuo suuret aarteet, joiden kautta Kristus itse nimellään ja verellään päästää meidät synneistämme ja pyhittää meidät iankaikkiseen elämään.
Seurakunnan paimenen vastuu
Suuri tehtävä ja suuret lahjat tuovat seurakunnan paimenelle myös suuren vastuun. Kristus sanoo: ”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, vaaditaan paljon, ja häneltä, jolle paljon on uskottu, kysytään enemmän.” Viimeisenä päivänä seurakunnan pastori on vastuussa siitä, miten on huolehtinut Kristuksen laumasta: Onko hän uskollisesti tehnyt tehtävänsä ruokkien ja hoivaten Jumalan sanalla ja Kristuksen verellä Herransa laumaa, vai onko hän heittänyt sikseen kustunsa ja oikean työnsä, ja ajanut vain muita asioita, kenties omaa etuaan?
Tällaisista vääristä paimenista Kristus sanoo: ”niin sen palvelijan herra tulee sinä päivänä, jona hän ei odota, ja sinä hetkenä, jota hän ei tiedä, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille” ja toisaalla ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.” (Joh.10:11-12). He ovat niitä, joista Kristus sanoo: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” (Matt.7:15)
Myös Jaakob kirjoittaa seurakunnan paimeniksi aikoville vakavan varoituksen: ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.” (Jaak.3:1). Tämän vuoksi Kristus myös apostoli Pietarin kautta ohjeistaa paimeniaan: ”Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1.Piet.4:11) ja edelleen rohkaisee: ”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” (1.Piet.5:2-4)
koti