Kutsu Jumalan valtakuntaan (13.6.2021)

Kutsu Jumalan valtakuntaan (13.6.2021)

3. sunnuntai helluntaista

Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden.

Kirkkokäsikirja

Luuk.9:57-62: Ja tapahtui heidän tietä vaeltaessaan, että mies sanoi hänelle: ”Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi”. Toiselle hän sanoi: ”Seuraa minua”. Mutta tämä sanoi: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa”. Vielä toinen sanoi: ”Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä sanomassa hyvästi kotona oleville”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan”.

Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme! (1.Tim.1:2).

Jeesus vastaa tässä kolmelle eri miehelle kolmella eri tavalla, kun hän kutsuu heitä seuraamaan itseään. mies sanoo Kristukselle: ”Minä seuraan sinua”. Hänelle Jeesus ikään kuin sanoo: ”Se ei ole helppoa eikä mukavaa, minulla ei ole pysyvää kotia täällä”. Toinen vastasi Jeesukselle: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Hänelle Jeesus sanoo: ”Anna muiden huolehtia siitä, seuraa minua ja julista Jumalan valtakuntaa”. Kolmas sanoi: ”Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä sanomassa hyvästi kotona oleville.” Hänelle Jeesus näyttää vastaavan: ”Jos asetat työn Jumalan valtakunnan edelle, et ole siihen sovelias.” Herran sanat ovat ensilukemalta hämmentävät, jopa loukkaavan kuuloiset. Hän ei kuitenkaan tullut ketään torjumaan, vaan pelastamaan. ”Ihmisen Poika ei ole tullut hukuttamaan ihmisten sieluja, vaan pelastamaan.” (Luuk.9:56)

Kyseessä ei varsinaisesti tässä kuitenkaan ole se, etteikö Jeesus voisi odottaa meitä. Kyseessä ei ole sekään, etteikö Jeesuksen tahto olisi, että me kunnioittaisimme vanhempiamme ja perheitämme, huolehtisimme kuolleista omaisistamme ja tekisimme maalliset toimemme velvollisuudentuntoisesti. Tämän kaiken hän on meille käskenyt kymmenessä käskyssä, erityisesti neljännessä käskyssä: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.” Mutta neljättä käskyä ennen tulee silti kolmas käsky: ”Muista pyhittää lepopäivä!” Ongelma on se, että me kyllä keksimme kaikenlaisia hyviltä ja oikeilta kuulostavia syitä, jottei meidän tarvitsisi seurata Jeesusta tässä ja nyt, ja olla siellä missä hänkin on. Vuorisaarnassaan Jeesus ei väheksy meidän ajallisten tarpeidemme tärkeyttä, mutta opettaa: ”Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt.6:32-33) Kysy itseltäsi: ”Onko minulle vaikeaa tulla Jumalan eteen, Kristuksen luo jumalanpalvelukseen joka sunnuntai? Mikä minua estää menemästä joka viikko jumalanpalvelukseen?” Näin saamme itsemme ja sielunvihollisen kuiskuttelut kiinni ja joudumme tunnustamaan syntisyytemme ja vajavuutemme. Saamme myös uskossa tarttua Kristuksen kutsuun, hänen sanaansa. ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. Kun sanotaan: ’Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa’.” (Hepr.3:12-15)

Olemme huonot täyttämään kolmatta käskyä, aivan kuten toinen ja kolmas mies asettivat vitkastellen muut asiat Jeesuksen seuraamisen ja kutsun edelle. Lepopäivän pyhittäminen ja Jeesuksen seuraaminen sekä Jumalan valtakunnasta osallisuus toteutuvat, kun osallistumme jumalanpalvelukseen ja uskossa kuulemme Jumalan sanan kutsuäänen. Tänäänkin, tässä jumalanpalveluksessa, tässä ja nyt tuo Jeesus sanansa kautta sinun luoksesi oman valtakuntansa ja leponsa – sen iankaikkisen Herran levon, jossa pyhät ovat ja joka meidät pyhittää. Tämä on lepopäivän pyhittämisen tarkoitus: sen kautta Jumala ottaa meidät lepoonsa ja pyhittää meidät. ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.” (Hepr.4:9-10)

Jeesus sanoo meillekin tänään samoin kuin hän sanoi näille miehille: ”Seuraa minua”. Hän on tullut meidän luoksemme ja tuonut sanansa kautta Jumalan valtakunnan mukanaan meidän tykömme. Siksi jumalanpalvelus alkaa Pyhän Jumalan kolmiyhteisessä nimessä ja siunauksessa, jolla Herra siunaa meitä sanoen: ”Herra olkoon teidän kanssanne”. Jeesus antaa tämän sanan valtakuntansa julistajille: ”Rauha tälle talolle… Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt” (Luuk.10:5,9). Me emme itse, omin voimin pääse sisälle Jumalan valtakuntaan, vaan Jumalan on itse Pyhän Henkensä ja sanansa kautta kutsuttava meidät valtakuntaansa. Jumalan valtakunnan on tultava Kristuksessa meidän luoksemme. Tämän hän tekee armonvälineidensä, erityisesti Jumalan sanan kautta. Jumalan valtakunta on siellä, missä Jeesus itse ja hänen sanansa on. Se kutsu kuuluu tänäänkin.

Me saamme armosta, Kristuksen tähden ja Pyhän Hengen kutsun voimasta astua Jumalan eteen, käydä hänen valtakuntaansa, hänen kaupunkiinsa ja temppeliinsä, astua hänen kirkkautensa valon piiriin. Tätä varten on Jeesus tullut ihmiseksi, kuollut ja verensä vuodattanut meidän sovitukseksemme sekä noussut kuolleista, että me pääsisimme Jumalan yhteyteen, että pääsisimme hänen valtakuntaansa. ”Hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö” (Ef.2:18); ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta” (Hepr.10:19-20). Tänäänkin sanoo puolestamme kuollut ja ylösnoussut Kristus teille: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” (Matt.25:34)

Ensimmäinen mies sanoi Jeesukselle: ”Minä tahdon seurata sinua, mihin ikinä menet”. Tämä tarkoittaa samaa kuin: ”Minä tahdon tulla sinne, missä sinä olet”. Jeesusta seuraamme, kun pysymme uskossa, hänen sanansa ja sakramenttiensa yhteydessä, rukouksessa ja Jumalan siunauksissa. Jeesuksen luo tulemme, kun saavumme hänen ristinsä luo. Seuraa sinäkin Kristusta! Kuule hänen sanansa kutsu tänään, seuraa häntä etsien häntä sieltä, mistä hänet löytää: hänen sanastaan. Pysy hänen luonaan, ristin luona. ”Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi”, ennen kuin hän kuollessaan painoi päänsä ristillä (Kalle Pajala), ja antoi henkensä koko maailman syntien sovitukseksi. Jeesus on siellä, missä hänen ristinkuolemansa uhrin lahjaa, syntien sovitusta jaetaan. Tulemme Jeesuksen luokse menemällä ristin luokse, uskossa turvatessamme siihen syntien täydelliseen anteeksiantoon, joka meillä on Jeesuksen ristinkuoleman ja veren tähden. Jeesuksen veren ja hänen ristinsä uhrin Jumala haluaa meille jakaa armonvälineissään, ja näin ottaa meidät omaan valtakuntaansa, jotta me olisimme siellä, missä Kristus on. Jeesus sanoo: ”Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte.” (Joh.14:3-4) Hän meni ristille, jotta ristinsä kuoleman kautta ottaisi meidät yhteyteensä ja kohottaisi meidät luokseen Jumalan valtakuntaan. Hän tulee sanassaan meidän luoksemme, jotta pääisimme hänessä Isän tykö. Vaikka Jeesuksella itsellään ei ollutkaan eläessään paikkaa, missä levätä – hän tarjoaa meille Herran levon, lepopäivän, joka pyhittää meidät. Tässä levossa saamme olla yhteydessä Jumalaan ja olla hänen valtakunnassaan.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. (2.Kor.13:13)

Esa Yli-Vainio

Sulje