Kiitollisuus (5.9.2021)

15. sunnuntai helluntaista

Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä. Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.

Kirkkokäsikirja

Matt.11:25-30: Siihen aikaan Jeesus vastasi ja sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut tämän viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut sen lapsille. Niin, Isä, sillä niin on ollut otollista sinun edessäsi. Kaikki on Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan tunne Poikaa paitsi Isä, eikä Isää tunne kukaan, paitsi Poika, ja hän, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun tyköni kaikki työstä uupuneet ja raskaasti kuormitetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minulta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni; niin te löydätte levon sieluillenne. Sillä minun ikeeni on suloinen ja minun kuormani keveä.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (1.Kor.1:3) Tässä on Jeesuksen ylistys, avoin tunnustus, jonka hän julistaa sekä opetuslapsilleen että paikalla oleville ihmisille. Tämän tunnustuksen ytimessä on se, että Isä Jumala, taivaan ja maan Herra on ilmoittanut taivaan valtakunnan ja Jumalan armon – hänen mielisuosionsa tulleen meitä lähelle Jeesuksessa Kristuksessa.

Jumalan mielisuosio, taivaan valtakunnan lähestyminen Kristuksessa ja pelastus armosta on salattu (sana tarkoittaa ”peitetty salaavan peitteen taakse”) viisailta, mutta ilmoitettu (sana tarkoittaa ”paljastettu vetämällä peite pois”) pikkulapsille, kirjaimellisesti ”vauvoille”. Tässä on asetettu toisiaan vastaan itsessään viisaat, omaa järkeään täynnä olevat ihmiset, jotka haluavat itse tutkia Jumalan tahdon ja syvyydet – sekä ne, jotka pienten lasten ja vauvojen tavoin eivät voi muuta kuin ottaa vastaan Isältä Jumalalta hänen ravitsevan hyvyytensä, jotka saavat täyttyä Jumalan sanan antamasta elävästä vedestä, Jumalan armon maidosta samoin kuin pienet lapset saavat kaiken ruokansa äidiltään. Viisaus ei ole itsessään este uskolle – päinvastoin, todellinen viisaus on suuri Jumalan lahja, joka tulee Jumalan sanan kuulemisesta! Mutta jos oma viisautemme täyttää meidät niin, että asetamme sen Jumalan ilmoituksen yläpuolelle, ja annamme oman järkemme äänen kuulua Jumalan äänen päällä ja määrätä, on Jumalan armon ilmoitus meiltä pysyvästi salattu sellaisen verhon taakse, jonka läpi emme näe. Tähän oma syntinen luontomme koko ajan meitä yllyttää.

Mutta niille, jotka eivät kuuntele omaa järkeään, viisauttaan, eivätkä omia ”hengellisiä mieltymyksiään”, vaan ottavat Jumalan sanan vastaan sellaisenaan; heille Jumala paljastaa ja ilmoittaa armonsa ja mielisuosionsa, tuo heidän luokseen valtakuntansa ja pelastuksen Kristuksen veressä. Hän paljastaa tämän meille Kristuksessa, sanansa kautta. Tämä on tosi apokalypsi, Kristuksen paljastus ja ilmoitus meille, tänäänkin. Anna Jumalan lain tyhjentää itsesi kaikesta omasta kelpaavuudestasi, itseriittoisuudestasi ja viisaudestasi, jotta hän voisi evankeliumin kautta täyttää sinut armollaan ja mielisuosiollaan, syntien anteeksiantamuksella ja Kristuksen veren kaikilla lahjoilla. ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen” (Fil.3:8). Näin Jumalan sana tyhjentää täynnä olevat ja täyttää tyhjät. Tule siis Kristuksen luo pikkulapsen tavoin janoavana, niin hän ruokkii sinua iankaikkisen elämän ravinnolla, ruumiillaan ja verellään, sekä syntien anteeksiantamuksella. Jumala kirkastakoon armonsa ja mielisuosionsa Kristuksessa sinullekin sanansa kautta uskosi vahvistukseksi ja syntiesi anteeksiantamiseksi.

Tämä on Isän edessä ”otollista” (kreik. eudokia), se tarkoittaa ”Jumalan hyvää tahtoa”, ”pelastustahtoa” ja sen toteutumista, hänen pelastavaa ”mielisuosiotaan”, joka tuo meille Kristuksen ja hänen armotyönsä. Tästä enkelit lauloivat jouluyönä ja olemme tänään saaneet tähän lauluun yhtyä heidän kanssaan: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisille, joita kohtaan hänellä on mielisuosio”(Luuk.2:14). Tästä apostoli Paavalikin kirjoittaa: ”Edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan… tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä; siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä” (Ef.1:5,9-10) ja ”sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi” (Fil.2:13). Me saamme rukoilla, että tämä Jumalan hyvä, pelastava tahto toteutuisi meissä tänään. Rukoilemmehan kohta: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaissa.”

Isä ilmoittaa Pojan ja Poika Isän, jotta voisimme ”tuntea hyvin, oikein ja läheisesti” (kreik. epiginosko) Jumalan. Tämä on Kristuksen koko sovitustyön päämäärä ja tarkoitus – että me olisimme Jumalan edessä sovitetut kaikista synneistämme ja saisimme tulla Jumalan tykö, hänen armolliseen syliinsä, hänen yhteyteensä. Jeesus opettaa, että juuri tätä Jumalan luona olemista ja läheistä tuntemista on iankaikkinen elämä: ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh.17:3). Tässä ei hyödytä mikään ihmisviisaus, tahto, järki, voima, teot tai oma jumalisuutemme; Jumalan on Kristuksessa tehtävä kaikki meidän puolestamme, ilmoitettava meille armonsa ja lahjoitettava meille kaikki Kristuksen kuoleman lahjat. Me saamme kuulla Kristuksen kutsun ja ottaa uskossa vastaan hänen sanansa kautta Isän armon ja synneistä päästön – Jumalan tuntemisen, yhteyden hänen kanssaan, taivaan valtakunnan perinnön ja Jumalan kirkkauden sydämiimme. ”Anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään.” (Ef.1:17-18). Usko on kuin tyhjä käsi ja avoin suu, joka ottaa vastaan ja nauttii Jumalan armon hyvyyttä ja Kristuksen veren armoa. Kristus on nyt luonasi, ja julistaa syntisi anteeksi veressään. Hän ilmoittaa sinulle Jumalan tahdon ja vie sinut Isän tykö. Kun tämän uskot, se on jo sinun.

Meitä jokaista painaa ”raskas ies”, tunsimme sen tai emme. Se on erityisesti synnin ies. Synti painaa meitä alas ja ahdistaa meitä. Erityisesti painaa omaatuntoamme. Se saa aikaan ahdistuksen, pelon, häpeän, kivun ja syyllisyyden sydämeemme. Raskaan ikeemme painoa on kaikki se häpeä ja syyllisyys, jota kannat omista pahoista teoistasi; sekä se häpeä ja haavoittuneisuus, jota kannat muiden rikkoessa sinua vastaan. Tätä iestä ei mikään meidän tekomme voi ottaa pois. Emme voi sovittaa itseämme. Omilla teoillamme vaan lisäämme ikeen raskautta. Jumalan pyhä laki kyllä paljastaa synnin, mutta ei auta mitenkään meitä sen alta pois Se on päinvastoin ies, jota emme jaksa kantaa (Apt.15:10). Tästä raskaasta ikeestä on Kristuksen yksin sinut päästettävä. Hän tullut luoksesi, jotta voisi ottaa syntisi pois, puhdistaa sinut kaikesta pahasta ja pestä omantuntosi omalla verellään. Näin saamme vapaan, puhtaan sydämen kaikista omista pahoista sanoista, ajatuksista ja teoistamme sekä kaikesta siitä pahasta, joka meitä vastaan on tehty.

Kristus antaa meille – sinullekin – armosta ja ilman ansiotamme syntimme anteeksi. Tämä vapaa ja puhdas omatunto, synneistä päästö on se ”kevyt ies”, jonka hän lupaa antaa meille, kun tulemme hänen luokseen. Te olette nyt Kristuksen luona, ottakaa vastaan hänen kevyt ikeensä, ottakaa vastaan syntienne täysi anteeksianto! Jeesus vapauttaa sinut tässä ja nyt synnin taakasta ja pesee omantuntosi puhtaaksi omalla verellään, ruokkien sinua Jumalan armolla ja mielisuosiolla. Jeesus sanoo: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä” (Jes.1:18-19). Kristuksen kevyt ies ei ole ”uusi laki”, vaan Jumalan mielisuosio ja armo Kristuksessa ilman tekoja, syntien anteeksiantamus, joka ei paina meitä alas, vaan nostaa meidät ylös ja kantaa meidät taivaaseen. Se ei paina raskaana yllämme, vaan ottaa taakkamme pois. Se ei tuo meille työtä työn päälle, armoa armon päälle. Se ei ole meidän tekomme, vaan Kristuksen täytetty työ, hänen leponsa, vapautus omasta tekemisestämme. Jeesus puhuu, sydämiltä syntikuormat putoaa, / armo työtä tekeviltä tekemiset lopettaa. / Levon löytää väsynyt, sielun myrsky tyyntyy nyt, / sielun myrsky tyyntyy nyt.” (SK 160)

Jeesus kutsuu sanallaan ja antaa levon. Tänäänkin Jeesus on luonamme ja sanoo: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työstä uupuneet ja raskaasti kuormitetut, niin minä annan teille levon.” Tämä kutsu kuuluu jokaiselle, joka tunnustaa syntinsä ja tulee niitä tuomaan Jeesuksen eteen, jotta hän ottaisi ne pois. Tule nyt syntisenä ja tyhjänä Jeesuksen luo! Hän ottaa syntisi pois ja puhdistaa sinut verellään, jotta sinun sydämessäsi olisi hänessä Herran lepo. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh.1:9). ”Herran lepo” ja Jumalan kansan ”sapattilepo” on se rauha Jumalassa, jonka Kristus meille sanassaan ilmoittaa ja veressään antaa tässä ja nyt. Se on Jumalan lepoon, taivaaseen pääsemistä yhdessä Kristuksen kanssa, lepoa kaikista synneistämme, lepo kaikista omista teoistamme. ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa” (Hepr.4:9-10). Kristus antaa sinullekin tässä ja nyt verensä tähden rauhansa ja leponsa, siis taivaan autuuden. Näin saamme jo nyt olla ja elää Jumalan yhteydessä. Tämä lepo on se ”kevyt ies,” josta Kristus puhuu, siis lepo kaikista teoistamme. Pääsemme hänen verensä kautta Herran lepoon viettämään Jumalan sanan pyhittämää lepopäivää, joka pyhittää meidät! Tämän kaiken Kristus toteuttaa sekä antaa meille jokaisessa jumalanpalveluksessa armonvälineidensä kautta, tullen meidän luoksemme ja julistaen meille synnit anteeksi. Tämän levon ja pääsyn kaikista synneistämme hän on verensä ja ruumiinsa uhri Golgatalla jo täydellisesti hankkinut, ja tämän hän meille nyt sanansa ja sakramenttiensa kautta jakaa. Hän kutsuu tänäänkin meitä luokseen ja tulee sanansa kautta meidän luoksemme. Tämä on koko jumalanpalveluksen varsinainen tarkoitus.

Kun sielumme eli omatunto on vapautettu, se iloisesti ja täynnä Jumalan armoa ja mielisuosiota kestää kaiken, minkä synti, perkele ja maailma eteemme heittää. Kaiken tämän saa aikaan Kristuksen sana, jonka kautta hän puhdistaa ja pyhittää meidät verellään. Sanallaan Kristus kutsuu meitä ja antaa meille oman leponsa. Konkreettisesti tämä tapahtuu kutsussa nauttimaan ehtoollista. Siinä saamme konkreettisella tavalla kuulla hänen kutsunsa tulla nauttimaan Herran hyvyyttä, jonka hän ruumiissaan ja veressään haluaa meille antaa. Siinä saamme konkreettisesti tulla hänen luokseen, siinä hän ottaa raskaan synnin ikeemme pois päästäen meidät kaikista syntiemme taakoista, siinä hän antaa meille rauhansa ja leponsa sieluumme ja omaantuntoomme. Siinä saamme konkreettisella tavalla syödä ja juoda omaksemme syntien anteeksiantamuksen hänen ruumiissaan ja veressään, jotka ovat edestämme annetut ja vuodatetut. Saamme silloin todella kuulla nämä sanat: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu”. (Jes.6:7)

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil.4:7)

Kutsu Jumalan valtakuntaan (13.6.2021)

Kutsu Jumalan valtakuntaan (13.6.2021)

3. sunnuntai helluntaista

Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden.

Kirkkokäsikirja

Luuk.9:57-62: Ja tapahtui heidän tietä vaeltaessaan, että mies sanoi hänelle: ”Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi”. Toiselle hän sanoi: ”Seuraa minua”. Mutta tämä sanoi: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa”. Vielä toinen sanoi: ”Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä sanomassa hyvästi kotona oleville”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan”.

Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme! (1.Tim.1:2).

Jeesus vastaa tässä kolmelle eri miehelle kolmella eri tavalla, kun hän kutsuu heitä seuraamaan itseään. mies sanoo Kristukselle: ”Minä seuraan sinua”. Hänelle Jeesus ikään kuin sanoo: ”Se ei ole helppoa eikä mukavaa, minulla ei ole pysyvää kotia täällä”. Toinen vastasi Jeesukselle: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Hänelle Jeesus sanoo: ”Anna muiden huolehtia siitä, seuraa minua ja julista Jumalan valtakuntaa”. Kolmas sanoi: ”Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä sanomassa hyvästi kotona oleville.” Hänelle Jeesus näyttää vastaavan: ”Jos asetat työn Jumalan valtakunnan edelle, et ole siihen sovelias.” Herran sanat ovat ensilukemalta hämmentävät, jopa loukkaavan kuuloiset. Hän ei kuitenkaan tullut ketään torjumaan, vaan pelastamaan. ”Ihmisen Poika ei ole tullut hukuttamaan ihmisten sieluja, vaan pelastamaan.” (Luuk.9:56)

Kyseessä ei varsinaisesti tässä kuitenkaan ole se, etteikö Jeesus voisi odottaa meitä. Kyseessä ei ole sekään, etteikö Jeesuksen tahto olisi, että me kunnioittaisimme vanhempiamme ja perheitämme, huolehtisimme kuolleista omaisistamme ja tekisimme maalliset toimemme velvollisuudentuntoisesti. Tämän kaiken hän on meille käskenyt kymmenessä käskyssä, erityisesti neljännessä käskyssä: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.” Mutta neljättä käskyä ennen tulee silti kolmas käsky: ”Muista pyhittää lepopäivä!” Ongelma on se, että me kyllä keksimme kaikenlaisia hyviltä ja oikeilta kuulostavia syitä, jottei meidän tarvitsisi seurata Jeesusta tässä ja nyt, ja olla siellä missä hänkin on. Vuorisaarnassaan Jeesus ei väheksy meidän ajallisten tarpeidemme tärkeyttä, mutta opettaa: ”Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt.6:32-33) Kysy itseltäsi: ”Onko minulle vaikeaa tulla Jumalan eteen, Kristuksen luo jumalanpalvelukseen joka sunnuntai? Mikä minua estää menemästä joka viikko jumalanpalvelukseen?” Näin saamme itsemme ja sielunvihollisen kuiskuttelut kiinni ja joudumme tunnustamaan syntisyytemme ja vajavuutemme. Saamme myös uskossa tarttua Kristuksen kutsuun, hänen sanaansa. ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. Kun sanotaan: ’Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa’.” (Hepr.3:12-15)

Olemme huonot täyttämään kolmatta käskyä, aivan kuten toinen ja kolmas mies asettivat vitkastellen muut asiat Jeesuksen seuraamisen ja kutsun edelle. Lepopäivän pyhittäminen ja Jeesuksen seuraaminen sekä Jumalan valtakunnasta osallisuus toteutuvat, kun osallistumme jumalanpalvelukseen ja uskossa kuulemme Jumalan sanan kutsuäänen. Tänäänkin, tässä jumalanpalveluksessa, tässä ja nyt tuo Jeesus sanansa kautta sinun luoksesi oman valtakuntansa ja leponsa – sen iankaikkisen Herran levon, jossa pyhät ovat ja joka meidät pyhittää. Tämä on lepopäivän pyhittämisen tarkoitus: sen kautta Jumala ottaa meidät lepoonsa ja pyhittää meidät. ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.” (Hepr.4:9-10)

Jeesus sanoo meillekin tänään samoin kuin hän sanoi näille miehille: ”Seuraa minua”. Hän on tullut meidän luoksemme ja tuonut sanansa kautta Jumalan valtakunnan mukanaan meidän tykömme. Siksi jumalanpalvelus alkaa Pyhän Jumalan kolmiyhteisessä nimessä ja siunauksessa, jolla Herra siunaa meitä sanoen: ”Herra olkoon teidän kanssanne”. Jeesus antaa tämän sanan valtakuntansa julistajille: ”Rauha tälle talolle… Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt” (Luuk.10:5,9). Me emme itse, omin voimin pääse sisälle Jumalan valtakuntaan, vaan Jumalan on itse Pyhän Henkensä ja sanansa kautta kutsuttava meidät valtakuntaansa. Jumalan valtakunnan on tultava Kristuksessa meidän luoksemme. Tämän hän tekee armonvälineidensä, erityisesti Jumalan sanan kautta. Jumalan valtakunta on siellä, missä Jeesus itse ja hänen sanansa on. Se kutsu kuuluu tänäänkin.

Me saamme armosta, Kristuksen tähden ja Pyhän Hengen kutsun voimasta astua Jumalan eteen, käydä hänen valtakuntaansa, hänen kaupunkiinsa ja temppeliinsä, astua hänen kirkkautensa valon piiriin. Tätä varten on Jeesus tullut ihmiseksi, kuollut ja verensä vuodattanut meidän sovitukseksemme sekä noussut kuolleista, että me pääsisimme Jumalan yhteyteen, että pääsisimme hänen valtakuntaansa. ”Hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö” (Ef.2:18); ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta” (Hepr.10:19-20). Tänäänkin sanoo puolestamme kuollut ja ylösnoussut Kristus teille: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” (Matt.25:34)

Ensimmäinen mies sanoi Jeesukselle: ”Minä tahdon seurata sinua, mihin ikinä menet”. Tämä tarkoittaa samaa kuin: ”Minä tahdon tulla sinne, missä sinä olet”. Jeesusta seuraamme, kun pysymme uskossa, hänen sanansa ja sakramenttiensa yhteydessä, rukouksessa ja Jumalan siunauksissa. Jeesuksen luo tulemme, kun saavumme hänen ristinsä luo. Seuraa sinäkin Kristusta! Kuule hänen sanansa kutsu tänään, seuraa häntä etsien häntä sieltä, mistä hänet löytää: hänen sanastaan. Pysy hänen luonaan, ristin luona. ”Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi”, ennen kuin hän kuollessaan painoi päänsä ristillä (Kalle Pajala), ja antoi henkensä koko maailman syntien sovitukseksi. Jeesus on siellä, missä hänen ristinkuolemansa uhrin lahjaa, syntien sovitusta jaetaan. Tulemme Jeesuksen luokse menemällä ristin luokse, uskossa turvatessamme siihen syntien täydelliseen anteeksiantoon, joka meillä on Jeesuksen ristinkuoleman ja veren tähden. Jeesuksen veren ja hänen ristinsä uhrin Jumala haluaa meille jakaa armonvälineissään, ja näin ottaa meidät omaan valtakuntaansa, jotta me olisimme siellä, missä Kristus on. Jeesus sanoo: ”Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte.” (Joh.14:3-4) Hän meni ristille, jotta ristinsä kuoleman kautta ottaisi meidät yhteyteensä ja kohottaisi meidät luokseen Jumalan valtakuntaan. Hän tulee sanassaan meidän luoksemme, jotta pääisimme hänessä Isän tykö. Vaikka Jeesuksella itsellään ei ollutkaan eläessään paikkaa, missä levätä – hän tarjoaa meille Herran levon, lepopäivän, joka pyhittää meidät. Tässä levossa saamme olla yhteydessä Jumalaan ja olla hänen valtakunnassaan.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. (2.Kor.13:13)

Esa Yli-Vainio