Kirkastettu Kristus (31.7.2022)

Kirkastettu Kristus (31.7.2022)

Kirkastussunnuntai, 8. sunnuntai helluntaista

Matt.17:1-8: Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen, ja vei heidät erikseen korkealle vuorelle. Ja hän muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niin kuin valo. Ja katso, heille näyttäytyivät Mooses ja Elia, jotka puhuivat hänen kanssaan. Niin Pietari vastasi ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, hyvä on meidän tässä olla; jos tahdot, niin teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Elialle yhden.” Hänen vielä puhuessaan, katso, valoisa pilvi varjosi heidät; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mielistynyt; kuulkaa häntä.” Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja pelästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän luokseen, koski heihin ja sanoi: ”Nouskaa ja älkää pelätkö”. Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään paitsi Jeesuksen yksinään.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Jeesus oli aiemmin kysynyt opetuslapsiltaan, kuka hän heistä oli. Pietari oli vastannut: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” (Matt.16:16) Tämän läksyn mentyä perille, oli Jeesus alkanut ilmoittaa opetuslapsille kavaltamisestaan, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan (Matt.16:21). Sitten hän lupasi: ”Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kunniassaan.” (Matt.16:28) Tämä lupaus toteutui nyt, kuusi päivää tämän tapauksen jälkeen.

Oikea ja väärä jumalanpalvelus

Usein on hartauksissa korostettu Pietarin ”esimerkillistä asennetta”, kun hän sanoo: ”Herra, hyvä on meidän tässä olla.” Onkin totta se, että Jeesuksen luona on ihmisellä kaikkein parasta – sitähän taivas todella on, täydellinen yhteys Jeesuksen kanssa! Tässä Pietarin ei kuitenkaan puhu siitä, millainen olo opetuslapsilla nyt on, vaan hän puhuu, siitä, kuinka heidän on ”hyödyllistä olla tässä”. Tämä on osoitus luontaisesta, syntiin langenneen ihmisen taipumuksesta lakihurskauteen: ”Annahan, kun minä teen, Jeesus sinulle majan, johon asettua.” Jokaisessa meistä asuu samanlainen pikku-Pietari laulamassa päivittäin samaa virttä. Me haluaisimme itse rakentaa parhaaksi katsomamme jumalanpalveluksen, jolla pyrimme miellyttämään Herraa. Ajattelemme, että näin hyödyksi ollessamme ansaitsemme parhaan taivaspaikan ja kunnian Jeesuksen luona. Pietarin ehdotukseen sisältyy myös se ajatus, että ”Tästä paikasta teemme Herran uuden temppelin, jonka luokse koko maailman on tultava Kristusta kohtaamaan.” Kuinka usein oma uskonnollisuutemme näyttääkään meistä paremmalta ja hengellisemmältä kuin tavallinen seurakunnan jumalanpalvelus.

Pietari ei kuitenkaan ole ehtinyt edes lopettaa puhettaan, kun hänet jo oikaistaan. Isä itse peittää pyhällä läsnäolon pilvellään Kristuksen näkyvistä, niin että ainoastaan sana kuuluu. Se sana kehottaa kuuntelemaan vain Poikaa. Kun pilvi sitten häviää, näkevät opetuslapset yksin Jeesuksen. Kristus ei tahdo, että me rakennamme jumalanpalveluksen omilla ansioillamme tai tulemme itse hänen luokseen, tai että olisi vain yksi paikka, johon maailman kansojen olisi tultava Jeesuksen tykö. Ei, hän on luvannut: ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä”. (Matt.18:20). Kristus on luvannut tulla nimensä kautta meidän luoksemme kaikkialla siellä, missä Jumalan sanaa julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Tätä ilmentää alttari, johon Herra on liittänyt lupauksen: ”Joka paikassa, mihin minä asetan nimeni muiston, minä tulen sinun luoksesi ja siunaan sinua.” (2.Moos.20:24). Me emme voi tulla Kristuksen luo, mutta nimensä, sanansa ja sakramenttiensa kautta hän on luvannut tulla meidän luoksemme ja tuoda taivaan valtakunnan mukanaan. Näin me pääsemme hänen kanssaan pyhälle vuorelle, jota peittää Jumalan pyhyyden ja läsnäolon pilvi, sekä enkelten ja perillä olevien pyhien joukko. Kristus ei käske koko maailmaa tulemaan tälle maanpäälliselle vuorelle, vaan lähettää apostolit kaikkeen maailmaan, levittämään Jumalan valtakuntaa sanan ja sakramenttien kautta, niin että Kristus voisi tulla kaikkien kansojen luo. ”Lähetystyö ei olekaan mitään muuta kuin liikkeellä oleva kirkko” (W. Löhe), pyhä Jumalan valtakunta. Siihen tehtävään meitä kutsutaan myös osallistumaan.

Korkealle, pyhälle vuorelle

Ei ole varmaa tietoa, mikä tuo ”korkea vuori” oli, jonne Jeesus otti kolme apostolia mukaansa. On ehdotettu Taaborin tai Hermonin vuorta, jotka ovat varsin korkeita. Evankelistat ovat varmasti tarkoituksella jättäneet vuoren mainitsematta, sillä he haluavat varsinaisesti opettaa meille siitä korkeasta vuoresta, jolle Jeesus meidät tuo: pyhästä Siionin vuoresta. Se on pyhä vuori, jolla asuu Jumala pyhässä temppelissään; se on vuori, jolle Herran seurakunta saapuu. On kyseessä Jumalan pyhä valtakunta. ”Te olette käyneet Siionin vuoren luo, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo ja kymmenientuhansien enkelien juhlajoukon luo, ja taivaissa kirjoitettujen esikoisten seurakunnan luo, ja Jumalan luo, joka on kaikkien tuomari, ja täydelliseksi tehtyjen vanhurskasten henkien luo, ja uuden liiton Välimiehen Jeesuksen luo, ja vihmontaveren luo, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” (Hepr.12:22-24)

Tälle vuorelle ei kukaan syntinen ihminen pääse millään omalla ansiollaan, teollaan, tai vanhurskaudellaan. Ainoastaan Jeesus voi meidät sinne viedä, kuten hän ”otti mukaansa” kirkastusvuorelle Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Me pääsemme tälle vuorelle yksin Jeesuksen veren kautta ja sen puhdistamina. Se tapahtuu erityisellä tavalla jumalanpalveluksessa. Kun tunnustamme syntimme ja saamme ne Jeesuksen veressä anteeksi, me astumme tälle pyhälle vuorelle Jeesuksen kanssa ja saamme yllemme hänen verensä valkaisemat, loistavat autuuden vaatteet! Nyt saat olla pyhällä Siionin vuorella, pyhien ja enkeleiden keskellä, Jumalan tykönä ja Kristuksen sekä hänen verensä luona. Nyt sinut puhdistaa kaikesta synnistä sekä pyhittää ja valkaisee Jeesuksen veri, joka puhuu parempaa kuin Aabelin. Nyt sinua ympäröi Jumalan pyhän läsnäolon pilvi. Nyt saat kuulla Jumalan äänen, hänen pyhän sanansa – Kristuksen äänen evankeliumissa, joka lohduttaa sanoen: ”Älkää pelätkö”. Kun nyt saat kuulla Jumalan sanan, saat sen perusteella myös varmana uskoa, että syntisi ovat anteeksiannetut.  ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.” (2.Piet.1:19)

Yllättävä kirkkaudettomuus

Tämä on hyvin yllättävä Raamatun kohta. Mutta yllättävää ei niinkään ole se, että Jeesuksen muoto muuttuu tässä valaisemaan sitä Jumalan pyhyyden kirkkautta, joka hänellä itsessään ihmiseksi syntyneenä Jumalan Poikana on – vaan yllättävää on se, että tämä on ainoa kerta ennen ylösnousemusta, kun Jeesus tällä tavoin antaa jumalallisen majesteettiutensa näkyä. Miksi hän ei loistanut tätä pyhää valkoista valoa koko ajan? Hän, joka syntyi synkkään yöhön, eikö hän olisi voinut kirkkaudellaan osoittaa paimenille olevansa kuningas? Hän, joka meni erämaahan saatanan kiusattavaksi, miksei hän mennyt sinne tätä pyhyyttä loistaen? Siinä olisi joutunut perkele kaikkoamaan silmänräpäyksessä. Hän, jota syytettiin Jumalan pilkkaajaksi, kun hän antoi syntejä anteeksi, eikö hän olisi kirkkaudellaan osoittanut valtansa ja voimansa niin selvästi, että kaikkien polvet olisivat notkistuneet ja fariseukset olisivat tunnustaneet hänet Herraksi ja Jumalaksi? Hän, jolta Pilatus kysyi ”oletko sinä kuningas”, eikö hän olisi tällä pyhällä kirkkaudellaan voinut osoittaa olevansa koko maailman hallitsija, Kuningasten kuningas ja Herrain Herra? Hän, jota ristillä pilkattiin, eikö hän olisi voinut tällä kunniallaan välttää pilkan, naulat, veren vuodatuksen ja kuoleman?

Juuri niin, rakas kristitty! Jeesus tuli alennuksen tilassa, orjan muodossa, kieltäen käytöstään ja salaten ihmisyytensä puolesta sen jumalallisen kirkkauden, joka hänellä jumalallisuutensa puolesta todella oli itsessään. Hän teki tämän ”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden”, kuten tunnustamme Nikean uskontunnustuksessa. Hänen alistumisensa ja orjan muodossa kärsimisensä oli välttämätöntä meidän pelastamiseksemme pois lain, synnin ja perkeleen vallasta. Hän ”ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil.2:6-8) Hänen oli synnyttävä Jumalan Karitsaksi, joka lain alaisena tuli kantamaan sinun, minun ja koko maailman syntivelkaa, kuolemaan meidän kuolemamme ja sovittaen verellään meidät Jumalan kanssa. Näin hän teki omassa alennustilassaan tyhjäksi perkeleen, synnin ja kuoleman työt. 1.Joh.3:8. Hän tuli kaikessa kiusatuksi, että voisi meitä kiusattuja auttaa. Hepr.2:17-18.

Valkoinen vaate

Koska Kristus omaksui meidän syntimme, lain kirouksemme ja kuolemamme, saatanan kiusaukset ja Jumalan vihan – voi hän nyt, kaiken voitettuaan antaa meille kunnian, kirkkauden, pyhyyden ja autuuden, joka hänessä itsessään on. Ah, autuas vaihtokauppa! Jumalan Poika omistaa itselleen ja pukeutuu meidän syntiimme, lain alaisuuteemme ja kuolemaamme, jotta voisi vaatettaa meidät omalla valkoisella ja kirkkaalla autuuden vaatteellaan! Tämä on tapahtunut jo pyhässä kasteessamme, kuten apostoli sanoo: ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” (Gal.3:27). Sama vaate puetaan yllemme joka kerta, kun saamme Kristuksen veressä sanan voimasta syntimme anteeksi ja kun nautimme Herran pyhän ehtoollisen. Näin omanamme on se Kristuksen verellä valkaistu vaate, josta Ilmestyskirja puhuu näin: ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (Ilm.7:14); ”Ja hänen annettiin pukeutua hohtavaan ja puhtaaseen aivinaan: se on pyhien vanhurskautus.” (Ilm.19:8). Jeesuksen veressä valkaistu autuuden tulee omaksesi, kun uskossa omistat sovituksen sanan kasteessa, synninpäästössä, evankeliumin saarnassa ja ehtoollisessa. Näitä jakaa Kristuksen asettama sovituksen virka. Aivan oikea ja Raamatun mukainen onkin siis pappien käyttämä valkoinen alba, joka puettuna julistaa sitä sovituksen virkaa, joka pastorilla on, ja sitä sovintoveren valkaisevaa puhdistusta, jota Kristus hänen kauttaan lahjaksi tarjoaa jokaiselle, joka uskoo.

Vielä suurempi Kristuksen kirkastuksen hetki

Kristuksen kirkastamisen suurin hetki ei siis niinkään ollut tällä vuorella, vaan, se tapahtui Golgatan ristillä! Juuri ristinkuolemaansa katsoen Kristus sanoi: ”Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.” (Joh.12:23) Tähän ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen katsoivat myös Mooses ja Elia, kun he puhuivat Jeesuksen kanssa ”hänen poismenemisestään” (Luuk.9:31) eli kirjaimellisesti exoduksesta, uuden liiton pääsiäisestä! Kristus tuli täyttämään sekä lain käskyt että profeettojen ennustukset, koko Vanhan liiton lupaukset. Näin olivat Vanhaa liittoa, lakia ja profeettoja edustamassa Mooses (laki) ja Elia (profeetat), jotka kumpikin nousivat vuorelle, saadakseen puhua Jumalan kanssa.

Mooseksen kasvot säteilivät Herran pyhää valoa hänen laskeutuessaan vuorelta, hän oli saanut Jumalalta lahjakirkkauden toimiessaan virassaan – mutta Kristus loistaa tuota valoa itsessään. Hänestä loistaa meillekin tänään evankeliumin valo, jonka sinä saat omaksesi sanasta uskoa. Kun uskot evankeliumin sanassa julistettuun Kristuksen vereen, on tuo Kristuksen kirkkaus myös sinun omasi. ”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. (2.Kor.4:3-6)

”Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa.” Aamen.