Pääsiäispäivä
Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seurakunnassa: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Enkelin viesti saavuttaa tyhjän haudan edessä seisovat opetuslapset. Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Hän on voittanut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. (Kirkkokäsikirja)
Matt.28:1-8: Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli tuli alas taivaasta, meni ja vieritti kiven pois ja istui sille. Hän oli näöltään niin kuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkoiset kuin lumi. Ja häntä pelästyen vartijat vapisivat ja tulivat kuin kuolleiksi. Mutta enkeli vastasi ja sanoi naisille: ”Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niin kuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa Herra on maannut. Ja menkää kiireesti ja sanokaa hänen opetuslapsilleen, että hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä saatte hänet nähdä. Katso, minä olen sanonut sen teille.” Ja he menivät kiireesti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsilleen.
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan! Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Aamen. (Gal.1:3-5)
Suuressa armossaan Jumalan Poika kulki koko alennustiensä loppuun asti, ristille asti. Hän kesti suuret sielun ahdistukset ja tuskat Getsemanessa, hän kesti pilkan, ruoskan ja ristin. Hän otti käsiinsä ja jalkoihinsa naulat ja päähänsä orjantappurakruunun. Hän kärsi koko lain kirouksen ja Jumalan vihan meidän edustajanamme, meidän tähtemme, jotta meillä olisi vapautus, kaikkien syntiemme anteeksisaaminen. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’” (Gal.313); ”Hänessä meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan” (Ef.1:7). Kaiken tämän hän teki meidän puolestamme, meidän tähtemme, meidät pelastaakseen, suuren rakkautensa tähden. Suurta Jumalan rakkautta onkin se, että Kristus on meidän puolestamme kuollut ja meidän elämäksemme noussut haudasta pääsiäisaamuna, kuoleman voittaneena – jotta mekin armosta uskon kautta häneen saisimme elää! ”Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Ef.2:4-9). Sinullakin on valmiina syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä uskon kautta, armosta, Kristuksen veren, kuoleman ja hänen ylösnousemuksensa tähden.
Apostoli Paavalin kautta Jumala kertoo meille siitä armosta, joka meillä on Jeesuksen ruumiillisessa ylösnousemuksessa: ”Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.” (1.Kor.15:14, 17-18) Kun siis Kristus on noussut kuolleista, on meillä hänen ylösnousemuksensa kautta, hänessä pelastus ja elämä, kun hänessä nukumme; meidän uskomme ei ole turha, vaan se on varma toivo – emmekä ole enää synneissämme, vaan ne ovat kaikki pois otetut; saarnamme ei ole turhaa, vaan se on vaikuttava Jumalan oma todistus Kristuksen ylösnousemuksesta ja sen lahjoista. Uskomme ei ole turha, vaan se todella omistaa Jumalan todistuksen ja Kristuksen ylösnousemuksen sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa.
”Herran enkeli tuli alas taivaasta, meni ja vieritti kiven pois ja istui sille.” Mitä varten enkeli vieritti kiven pois haudan suulta? Naisia ja opetuslapsia varten, Kristuksen ylösnousemuksesta todistaakseen, osoittaakseen heille sen ihmeellisen evankeliumin, että hauta on tyhjä. Maanjäristyksen kanssa Kristuksen kuolemassa repäistiin temppelin esirippu rikki (Matt.27:51), ja maanjäristyksellä tuli enkeli vierittämään kiven pois haudan suulta. Kumpikin julistaa samaa asiaa, että Kristus on sovittanut kuolemallaan, verellään ja ylösnousemuksellaan syntiset ihmiset pyhän Jumalan kanssa ”Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö” (Ef.2:14-18). Hänen kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan taivas ja maa ovat toisiinsa liitetyt. Mikään ei erota meidän pääsyämme kaikkein pyhimpään Isän eteen jo täällä maan päällä, ajassa ja kerran iäisyydessä. Tätä enkelitehtävää on myös pastorin, ”seurakunnan enkelin” virka: Kristuksen kuoleman ja erityisesti hänen ylösnousemuksensa tuomasta Jumalan armosta todistaminen. Paavali kirjoittaa: ”Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa” (Ef.1:15-20).
Enkelistä kirjoitetaan, että ”Hän oli näöltään niin kuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkoiset kuin lumi.” Mekin saamme Kristuksen veressä valkaistut lumivalkeat vaatteet. Taivaassa olevat pyhät ovat päässeet perille ja ”he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm.7:14). Meille on valmiina Kristuksen ylösnousemuksessa ja veressä pääsy Isän luo iankaikkiseen elämään ja omanamme Kristuksen veressä valkaistut, pyhät vaatteet – siis täydellinen puhdistus kaikesta synnistä ja täydellinen osallisuus Kristuksen omasta pyhyydestä. Itse asiassa: me olemme armosta yhtä pyhät kuin Jeesus on. Se on meidän taivaallinen asemamme, statuksemme! Tämän lisäksi meillä on myös pyhien enkelien status. Saamme yhdessä enkelten kanssa laulaa Isän edessä, Kristuksen valkeissa vaatteissa seisoen ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisille, joita hän rakastaa!” (Luuk.2:14); ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; taivas ja maa on täynnä sinun kirkkauttasi”. (vrt. Jes.6:3); ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on”. (Ilm.4:8). Meidän ei tarvitse pelätä Jumalan eteen tulemista, Jumalan kirkkauteen tulemista. Meille ei käy kuin noille vartijoille, jotka Jumalan kirkkaudesta kaatuvat kuin kuolleina maahan, vaan saamme Kristuksen veren armossa seistä Jumalan kasvojen edessä, yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. Kaikki tämä on meidän omanamme Kristuksen veressä, hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa osallisuudessa.
Myös enkelin julistus on puhdasta evankeliumia: ”Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu.” Mistä etsit Jeesusta? Mikä tuo sinulle Kristuksen, hänen verensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa, taivaan ja valkoiset vaatteet? Miten sinä pääset jo nyt tänne Jumalan vuorelle, astumaan taivaalliseen Jumalanpalvelukseen Isän eteen, Kristuksen veren luo, enkelten ja pyhien luo? Etsi Kristusta sieltä, missä hän on! Sinun ei tarvitse lähteä omalla uskollasi tai teoillasi noutamaan Kristuksen verta Golgatalta, tai kohoamaan hänen luoksensa taivaaseen; siihen emme kykenisikään: vaan Pyhän Hengen kautta Kristus itse tuo meille verensä, ylösnousemuksensa lahjat ja taivaan valtakuntansa meidän luoksemme. Se tapahtuu Jumalan sanan kautta ja Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan nimen kautta Jumalanpalveluksessa! Hebrealaiskirje kirjoittaa tästä meidänkin jumalanpalveluksestamme: ”Te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” (Hebr.12:22-24) Jumalanpalveluksessakin tämä on luonamme ja me olemme tästä osalliset ainoastaan Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta. Tätä sovituksen sanaa meille jakaa seurakunnan enkeli, sovituksen viran edustaja, seurakunnan paimen (2.Kor.5:18-20).
Jumalan sana ja nimi tuo kasteessa meille todellisesti osallisuuden Kristuksen verestä, kuolemasta ja uudesta elämästä hänen ylösnousemuksessaan (Room.6:4-8). Siinä päällemme puetaan Kristus! (Gal.3:27). Siinä avautuu meille pääsy Kristuksen ruumiin ja veren kautta puhtaalla omallatunnolla Isän eteen, taivaan kaikkeinpyhimpään (Hepr.914; Hepr.10:19-23)! Jumalan sanan kautta Pyhä Henki tuo meille Kristuksen oman lohdutuksen ja sanan: ”Älkää pelätkö; rauha teille!” Jumalan sanan saarna ja ripissä tapahtuva synninpäästö tuo meille todella puhdistuksen ja irti päästämisen synnistä, Kristuksen rauhan ja Pyhän Hengen sydämiimme, sillä sen kautta Kristus tulee luoksemme, kuten hän pääsiäisenä ilmestyi opetuslapsilleen ja sanoi: “Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.”… “Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” (Joh.20:21-23) Kaikkein konkreettisimmin meidät puhdistetaan synnistä Jeesuksen verellä ja pyhitetään hänen ruumiinsa uhrilla (Hepr.10:10) Herran pyhässä ehtoollisessa, jossa todella nautimme hänen ruumiinsa, ja verensä, edestämme annetun ja vuodatetun syntiemme sovitukseksi (Matt.26:26-27). Siinä meidät todella liitetään osalliseksi Kristuksen ruumiiseen ja vereen, siis myös hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa (1.Kor.10:16). Itse Kristus lupaa meille tästä lahjasta, jonka me saamme hänen ruumiinsa ja verensä nauttiessamme: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.” (Joh.6:54-57) ”Älkää pelätkö” on se evankeliumin sana, joka meille tulee Kristukselta itseltään hänen armonvälineidensä kautta. Se tiivistää kaikki ne lahjat, jotka meillä on Kristuksen veren uhrissa ja ylösnousemuksessa. Mitään emme pelkää, kun omanamme on armonvälineiden kautta Kristuksen veressä omantunnon puhdistus ja osallisuus Kristuksen ylösnousemuksesta, taivaasta ja iankaikkisesta elämästä.
Enkeli jatkaa: ”Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös”. Koskapa meidät on kasteessa, Jumalan sanan voimasta liitetty tähän kuolemaan, saamme mekin nousta haudasta elämään hänen kanssaan, vapaana synnistä ja kuolemasta ja perkeleestä. Ehtoollisessa saamme nauttia tämän ylösnousemuksen aterian yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä lahja Kristuksen veressä onkin kaikkein suurin: ruumiillinen ylösnousemus ja iankaikkinen elämä yhdessä Kristuksen kanssa. Tämä armo, tämä evankeliumin lupaus, tämä toivo tuo meille suuren ilon Kristuksessa. Se on iloa Herrassa, joka on suurempi kuin mikään ajallinen pelko, se voi olla meillä meidän pelätessämmekin, mutta se on silti suurempi. ”Ja he menivät kiireesti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten”. Näinhän mekin saamme kahden Marian kanssa rientää maailmaan tätä ilosanomaa viemään, tästä iloiten. Kristus on noussut, todella ylösnoussut. Aamen, Halleluja!
Esa Yli-Vainio