”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!”
(Ps.133:1)
Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan ja Suomen evankelisluterilaisen seurakuntaliiton väliset, vuosia kestäneet oppikeskustelut ovat johtaneet siihen, että on todettu molempien yksimielisesti uskovan, opettavan ja tunnustavan samaa Raamatun oppia, joka on lausuttu luterilaisissa Tunnustuskirjoissa. Tämä yksimielisyys on Kristuksen teko, kuten myös se yhteinen usko ja hengellinen yhteys, josta tämä yhteinen tunnustus todistaa. “Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1. Joh. 1:7)
Luterilaisen kirkkokäsityksen mukaisesti tunnustamme että “yksi, pyhä kirkko” on “pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan” (Augsburgin tunnustus, artikla VII). Kirkon todellinen ykseys ei edellytä sitä, että tapojen tai kirkollisten menojen ulkoisten muotojen pitäisi olla kaikkialla samanlaiset. Kirkollisen yhteyden perustus – puhdas evankeliumin julistaminen ja oikea sakramenttien jakaminen – toteutuu jatkuvasti seurakuntien elämässä. Näin elämme edelleen omina kirkkoinamme, mutta silti yhdessä saman paimenen, Kristuksen laumana, toisemme ”valituiksi sisariksi” (2. Joh. 13) julkisesti tunnustaen ja toistemme puolesta rukoillen. ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen” (Joh. 10:16).
Nimitys “alttari- ja saarnatuoliyhteys” muistuttaa tällaisen yhteyden toteutumisesta käytännössä, seurakuntien tasolla. Lähetyshiippakunnan ja Seurakuntaliiton jäsenet ovat näin ollen tervetulleita osallistumaan toistensa jumalanpalvelukseen ja ottamaan vastaan Herran Pyhän Ehtoollisen. Seurakuntien pastorit voivat kutsuttaessa saarnata ja palvella alttarilla toinen toistensa kirkossa. Meitä kaikkia kutsutaan siunaamaan, rohkaisemaan ja auttamaan toinen toistamme yhteisessä työssämme “Herran viinitarhassa”.
