19. sunnuntai helluntaista
Rakkauden kaksoiskäsky kiteyttää lain sisällön. Se, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, täyttää lain vaatimuksen. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta. Rakkaus toteuttaa Jumalan koko lain. (Kirkkokäsikirja)
Mark.12:28-34: Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: ”Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?” Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’. Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä”. Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: ”Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän. Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.” Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta”. Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä.
Armo ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta!
Jeesuksen luokse tulee kirjanoppinut, joka ei tällä kertaa ole tullut kiusaamaan, vaan rehellisesti ja avoimesti kysymään Kristukselta, miten tämä opettaisi Jumalan laista. Jeesus tarttuu kymmeneen käskyyn ja tiivistää ensimmäisen laintaulun ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimatasi.’” Tämän hän yhdisti toisen laintaulun opetukseen lähimmäisestä, ja tiivisti sen käskyt muotoon: ”Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’”.
Mikä tässä on yllättävää? Kristus ei opeta laista, että sen ydin on pyhittää Jumala ja Jumalan nimi sekä täyttää käskyt teoilla tai välttää käskyjen rikkomista teoilla. Näin tekivät fariseukset ja näin tekee meidän oma lihamme, joka ei näe lain tarkoitusta oikein. Minkä laki ilmoittaa ja mitä se käskee? Rakkautta. Laki ei ole paha tyranni, joka on annettu osoittamaan pyhän Jumalan pyhä viha – vaan sen on hyvän, pyhän Jumalan, täydellisen rakkauden tahto. Laki kertoo Jumalasta ja hänen olemuksestaan, että hän on pyhä rakkaus ja käskee meitä rakastamaan häntä ja lähimmäisiämme. Paavali selittää: Sillä nämä: ”Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse”, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. (Room.13:9-10) Rakkaus on lain täyttymys. Jos vain rakastaisimme Jumalaa yhtä täydellisesti kuin hän rakastaa meitä, emme tekisi koskaan syntiä, vaan täyttäisimme lain ja olisimme viattomat. Täydellinen rakkaus Jumalaa kohtaan olisi myös täydellistä rakkautta lähimmäistä kohtaan, sillä rakkaus Jumalaa kohtaan suuntautuu aina myös lähimmäisiin. Apostoli Johannes kirjoittaa: Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä… Jos joku sanoo: ”Minä rakastan Jumalaa”, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä. (1.Joh.4:12,20-21)
Ketä varten on annettu laki, mitä tarkoitusta varten on annettu laki? Laki on siis täydellisen, pyhän Jumalan rakkauden ilmoitus ja vaatimus. Se on hyvä, pyhä ja ihana käsky. Rakasta! Mutta kun se kohtaa meidät, jotka olemme Aadamissa langenneet syntiin, se osoittaa, että meissä itsessämme ei ole sen vaatimaa rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Se rakkaus puuttuu meiltä, sitä emme omista. Sen sijaan meissä asuu synti, itsekkyys, viha, rakkaudettomuus ja jumalattomuus. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. (1.Joh.1:8) Laki tuomitsee meidät kyllä syntisinä ja rakkaudettomina, koska se itse on pyhän rakkauden ilmaus. Lain pyhä rakkauden vaatimus suuntautuu syntiä vastaan ja tuomitsee meidät kadotuksen ja Jumalan vihan alle.
Pelastuksemme ei onneksi ole siinä, miten me olemme rakastaneet Jumalaa ja lähimmäistämme, vaan siinä, että Jumala on rakastanut meitä niin, että antoi ainosyntyisen Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh.3:16) Jumalan rakkaus on pelastanut meidät, jotka emme rakastaneet häntä, sillä hänen rakkautensa on siinä, että Kristus on annettu kuolemaan meidän puolestamme, meidän syntiemme sovitukseksi ilman omaa ansiotamme, ilman meidän rakkauttamme, sulasta armosta ja rakkaudesta. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. (Room.5:7-8) Me emme pelastu lain sanaa täyttämällä, vaan uskomalla toisen sanan, evankeliumin, joka ei vaadi meiltä täydellistä rakkautta, vaan lahjoittaa täydellisen syntien anteeksiantamuksen Kristuksen veressä. Kristuksen ristinkuolemassaan osoittama täydellinen uhrautuva rakkaus on meidät pelastanut armosta lain pyhän rakkauden vaatimuksen kirouksesta. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1.Joh.4:9-10)
Kristuksen kuolema ja veri on ottanut meidän kuolemamme ja syntiemme tuomion kokonaan pois; meidän rakkaudettomuutemme ovat hänen veressään kokonaan pestyt. Tämän pelastuksen ja täydellisen, pelastavan rakkautensa ja puhdistavan verensä hän lahjoittaa sinulle sanassaan ja kasteessa sekä ehtoollisessa. Kun kuulet evankeliumin ja uskot sen, on omanasi Kristuksen rakkaus ja armo. Saat palata kasteeseesi, jossa sinut on liitetty ja peitetty Kristuksen verellä ja täydellisyydellä niin, että Jumala sinut nähdessään näkee täydellisen, täydellisesti rakkauden lain täyttäneen Poikansa. Ja pyhällä ehtoollisella saat omaksesi hänen ruumiinsa ja verensä uhrin, jossa omanasi on kaikki ristillä hankitut lunastuksen lahjat, syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. Nämä lahjat kyllä ovat omamme myös sanassa ja kasteessa.
Koska Kristus on näin meitä rakastanut ja ristillä verellään meidät lunastanut ja hankkinut meille armon; sekä sanassaan sen kaiken meille lahjoittanut synnyttäen ja vahvistaen uskon, saamme me nyt, kirouksesta vapaina ja synneistämme puhdistettuina olla vapautetut myös tarttumaan Jumalan rakkauden lakiin ja sitä täyttää. Onhan se taivaallisen Isämme pyhä tahto ja meille hyödyksi ja siunaukseksi. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä… Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut. (1.Joh.3:16,23) Lakia emme täytä koskaan pelastukseksemme vaan pelastettuina, Jumalan omina ja koska omanamme on jo hänen rakkautensa. Koska Jumala on Kristuksessa meitä jo rakastanut ja pelastanut meidät, saa tämän välittävä sana aikaan meissä sekä pelastuksen ja uskon että vastarakkauden häntä ja lähimmäistä kohtaan. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. (1.Joh.4:11) Jumalaa ja lähimmäistämme rakastamme ainoastaan, kun meillä on omanamme Kristus verensä ja rakkautensa kanssa. Hän itse vaikuttaa kaiken rakkauden. Tätä kutsutaan lain kolmanneksi käytöksi. Heino Pätiälä kirjoittaa: ”Jumalan suuren rakkauden voimasta sovitti Kristus syntimme, kun hän kuoli oikeaan aikaan jumalattomien puolesta. Kun näemme ja omistamme kaikkien syntiemme anteeksiantamuksen Jeesuksen veressä ja siinä valmiin autuutemme, niin emme voi olla rakastamatta hyvää Jumalaa, jonka lapsia ja perillisiä olemme. Rakkautemme Jumalaa kohtaan ilmenee myös siinä, että pidämme hänen käskynsä. Ne eivät ole raskaita, kun emme niistä etsi autuuttamme.”
Kirjanoppineelle, joka oli ymmärtänyt lain vaativan sydämen rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, ja että näitä varten on asetettu myös kaikki uhrit ja rituaalit Jeesus sanoo: ”Sinä et ole kaukana jumalan valtakunnasta”. Kirjanoppinut oli oppinut lain ytimen, mutta häneltä puuttui vielä evankeliumi, uskon luottamus siihen, että yhden uhrin kautta hänelle annetaan Jumalan rakkaus syntien sovitukseksi. Se uhri ja rakkauden lain täyttäjä seisoi hänen edessään. Jumalan valtakunta itse oli hänen edessään. Jumalan valtakunta on nimittäin siellä, missä Jeesus Kristus on. Maan päällä Jeesus Kristus, Jumalan Sana, on tänäänkin sanansa ja sakramenttiensa kautta, joiden välityksellä Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa uskon.
Siellä, missä hän tulee sanassa ja sakramenteissa meidän luoksemme jakamaan sovittavaa rakkauttaan ja vertaan ja tuo näin Jumalan valtakunnan meidän luoksemme. Näin Jumalan valtakunta on keskellämme, kun kokoonnumme seurakuntana jumalanpalvelukseen. Näin tunnustamme Augsburgin tunnustuksessa: ”Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.” (CA VII) ja Melanchthon kirjoittaa osuvasti Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa: ”… Kirkko on hengellinen kansa, toisin sanoen kansa… joka on todellinen Jumalan kansa, Pyhän Hengen uudestisynnyttämä.” (Apol. VII, 14), ”Näin ollen ovat evankeliumin mukaan Jumalan kansaa vain ne, jotka ottavat vastaan luvatun Pyhän Hengen. Lisäksi vielä on kirkko Kristuksen valtakunta, erotukseksi Perkeleen valtakunnasta… siispä kirkko, joka on todella Kristuksen valtakunta, on pyhien yhteisö sanan varsinaisessa mielessä.” (Apol. VII, 16); ”Siksi me Raamatun mukaisesti käsitämme asian niin, että kirkko sanan varsinaisessa merkityksessä on niiden pyhien yhteisö, jotka todella uskovat Kristuksen evankeliumin ja joilla on Pyhä Henki.” (Apol. VII, 28).
Jumalan valtakunta tulee siis meidän luoksemme sanassa ja kasteessa ja ehtoollisessa, sillä niiden kautta Kristus tulee luoksemme ja omaksemme jaetaan Kristuksen ansio, armo, veri, siunaukset, hänen varjeluksensa ja nimensä. Ja niiden kautta toimii Pyhä Henki uskoa ja rakkautta synnyttäen ja siirtäen meidät Jumalan valtakuntaan, saaden aikaan kirkon, uskovien joukon, Jumalan pyhän kansan maan päällä. 1.Piet.2:9-10: Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut”. Tätä kaikkea rukoilemme Herramme rukouksessa, kun rukoilemme ”Tulkoon sinun valtakuntasi”, jossa yhdessä hänen kanssaan pyydämme Jumalan valtakuntaa tulemaan meidän tykömme ja että me olisimme siitä osalliset.
Esa Yli-Vainio