Matt.5:1-12: Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä sanoen: ”Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä heidän osakseen tulee laupeus. Autuaita ovat ne, joilla on puhdas sydän, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät nimetään Jumalan lapsiksi. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset häpäisevät ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa minun tähteni. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa; samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
Armo ja rauha teille Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (1.Kor.1:3) Kuten Mooses nousi Siinain vuorelle Jumalan ja Israelin välimiehenä ja toi kansalle Jumalan lain, nousee nyt Kristus, meidän välimiehemme vuorelle ja opettaa ihmiseksi syntyneenä Jumalana kansalle. Jeesuksen vuorisaarna, joka on pääosin lain opetusta, alkaa autuaaksi julistuksella. Evankeliumikaan ei kuitenkaan ole kaukana! Onhan autuas ja pyhä jokainen, joka armosta uskoo syntinsä anteeksiannetuiksi Jeesuksen veressä ja avukseen huutaa Herran nimeä (Room.10:13). Kansa kokoontui Jeesuksen luo, häntä kuulemaan. Meidänkin lunastuksemme tarkoitus on olla siellä, missä hän on. ”Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva…” (Joh.12:26); ”… minä tulen takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh.14:3) Hän on tänään koonnut meidätkin luokseen pyhälle vuorelleen, omaan valtakuntaansa. Tälle vuorelle olemme tulleet enkeleiden ja kaikkien pyhien luo, Jumalan ja Kristuksen veren luo (Hebr.12:22-24). Kristus on ottanut meidät luokseen, jotta voisi sanansa kautta antaa meille tänäänkin valtakuntansa aarteet.
”Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.”
Hengessä köyhä on hän, jolla ei ole mitään ansiota, jolla voisi kuvitella lunastavansa taivasten valtakunnan. Lain tehtävä on riistää meiltä kaikki oma kelpaavuus ja ansio taivaan ansaitsemiseksi. Se julistaa: ”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” (Room.3:12). Kun laki on tehnyt meidät köyhäksi, voimme evankeliumista uskoa taivaan valtakunnan ja autuuden lahjana, armosta, ilman tekoja. ”Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä” (Room.4:16). Kristus on tullut tähtemme köyhäksi, jotta me hänessä ja hänen kalliissa veressään saisimme kaikki Jumalan valtakunnan rikkaudet. 2.Kor.8:9: ”Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte”. Jumalan valtakunta on ”vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä” (Room.14:17), jonka Kristus antaa sinulle tänäänkin. Siksi saat olla armosta autuas, Kristuksessa rikas, omistaa hänen valtakuntansa.
”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.”
Laki saa myös aikaan murheen synneistä. Se tekee meidät syntisiksi ja saa aikaan synnintunnon (Room.3:20). Laki osoittaa kymmentä käskyä sanoen: ”Joka ne täyttää, saa niistä elää” (Gal.3:12). Se saa aikaan myös surun meissä, sillä tunnustamme syntimme – sen että emme ole tätä lakia täyttäneet. Tarvitsemme lohdutusta, evankeliumia, synneistä anteeksiantamusta. Nyt Kristus tulee lain tuomion jälkeen luoksesi ja julistaa sinulle: ”Jos tunnustat syntisi, olen minä uskollinen ja vanhurskas, niin että annan sinulle synnit anteeksi ja puhdistan sinut kaikesta vääryydestä. Minun vereni puhdistaa kaikesta synnistä” (vrt. 1.Joh.1:9,7). Näin toteutuu Paavalin sana: ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu.” (2.Kor.7:10) Siksi olemme autuaat, koska Kristus meitä lohduttaa ja pesee meidät verellään puhtaaksi.
”Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan.”
Koska laki tekee meidät hengellisesti köyhiksi, se myös nöyryyttää ylpeän ja omavanhurskaan fariseuksen meissä. Mitään kerskaamista ei meillä ole Jumalan edessä – kuten ei ollut kenelläkään pyhällä, Aabrahamista lähtien (Room.4:1-3). Mutta siksi saamme jäädä armon, ei ansion varaan. Kristus sanoo tänäänkin: ”Joka ei töitä tee, vaan uskoo minuun, joka vanhurskautan jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi” (Room.4:5). Töitä siis teemme armosta autuaina, mutta emme niistä kerskaa, sillä kerskauksemme on Kristus ja hänen verensä armo, jonka saamme sanassa ja sakramenteissa uskon kautta omistaa. ”Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” (Room.3:27-28) Siksi olemme autuaat, koska Kristus vanhurskauttaa meidät armosta ja antaa meille armosta valtakuntansa. Hänen armonsa ja verensä onkin meidän kerskauksemme.
”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.”
Laki osoittaa meille syntisyytemme ja sen, että meillä ei itsellämme ole Jumalan vanhurskautta. Se julistaa: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa” (Room.3:10-11). Jumalan vanhurskauden puuttuminen ja laki saa meille aikaan Kristuksen hankkiman armovanhurskauden nälän ja janon. Me tarvitsemme syödäksemme ja juodaksemme Jumalan vanhurskauden ateriaa. Tämän Kristus haluaa antaa jokaiselle, joka uskossa tulee hänen luokseen. Hän antaa itsensä meille elämän leipänä syötäväksi ja elämän vetenä juotavaksi. Erityisesti vanhurskauden ruoka, jolla hän meidät ravitsee, on hänen ruumiinsa ja verensä Herran pyhässä ehtoollisessa. Kaikki lahjat saamme tosin niin sanassa kuin kasteessakin, mutta ehtoollisessa saamme todella syödä ja juoda Kristuksen ruumiin ja veren uhrin, edestämme annetun ja vuodatetun, jotta meillä olisi hänen uhrinsa hankkima vanhurskaus ja kaikki lahjat. Jeesus sanoo tänäänkin sinulle: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.” (Joh.6:53-56). Kun uskossa syöt Kristuksen ruumiin ja veren, olet hänessä autuas ja tulet ravituksi hänen vanhurskaudellaan.
”Autuaita ovat laupiaat, sillä heidän osakseen tulee laupeus.”
Laki osoittaa myös, kuinka heikkoja ja kelvottomia olemme armahtamaan ja osoittamaan laupeutta meitä vastaan rikkoneille. ”Heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.” (Room.3:14). Tässäkin joudumme jäämään Jumalan armon varaan. Tulemme Kristuksen luo, jotta hän voisi verellään pestä ja puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1.Joh.1:7) – sekä niistä, mitä olemme tehneet, että niistä, mitä meitä vastaan on tehty. Vasta Jumalan rakkaus saa meidät rakastamaan, vasta hänen laupeutensa ja anteeksiantamuksensa tekee meidät autuaiksi ja saa aikaan meissä myös anteeksiantamuksellisen mielen lähimmäistämme kohtaan. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1.Joh.4:10-11);
”Autuaita ovat ne, joilla on puhdas sydän, sillä he saavat nähdä Jumalan.”
Sama laki osuu meidän sydämeemme. Jokaisen meidän omatuntomme on likainen ja tahrainen synnin tähden. ”Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.” (Room.3:18) Tästä pahasta sydämestä lähtevät kaikki kirouksen ja herjauksen sanat, kaikki pahat tekomme, kaikki synnin hedelmät, kuten Jeesus julistaa: ”Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.” (Matt.15:18-19). Siksi meidän tulee käydä Jeesuksen veren luokse, jotta hän voisi puhdistaa sydämemme ja omantuntomme. Ja juuri sydämesi ja omantuntosi Jeesus verellään pesee puhtaaksi ja antaa syntisi anteeksi. ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Hebr.9:14). Näin saamme rauhoittaa sydämemme, joka meitä syyttää (1.Joh.3:19-20), ja turvata Jumalan sanan varmempaan todistukseen – Kristuksen vereen, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri (Hebr.12:24). Näin olet autuas, kun katsot Kristuksen verta ja Jumalan sanaa – näin saat nähdä Jumalan kasvot ja käydä sydän puhdistettuna kaikkein pyhimpään Kristuksen ruumiin ja veren kautta (Hebr.10:20,22).
”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät nimetään Jumalan lapsiksi.”
Tätäkään emme lain edessä täytä. Laki julistaa meille: ”Hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne.” (Room.3:16-17). Me tarvitsemme ensin sitä, että saamme Kristuksen rauhan. Hän on ristillä verellään tehnyt rauhan Jumalan ja ihmisten, taivaan ja maan välille. ”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” (Kol.1:19-20, vrt. Ef.2:15-18). Siksi jouluyönä enkelit lauloivat paimenten kanssa kedolla taivaallista ylistystä: “Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan hänellä on mielisuosio!” (Luuk.2:14). Tähän enkelten lauluun olemme saaneet liittyä, kun olemme saaneet ottaa vastaan synneistä päästön Kristuksen veressä sekä hänen rauhansa sydämeemme. Siksi meistä on hänessä tehty myös rauhantekijöiksi maailmaan. Kristus antaa oman rauhansa sinulle tänäänkin, sanoen: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille… Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.” (Joh.14:27; Joh.20:21)
”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan
Nyt Jeesus kohdistaa sanansa suoraan opetuslapsilleen – ja meille, sanoen: ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset häpäisevät ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa minun tähteni.” Kun maailma vainoaa, pilkkaa ja ahdistaa meitä Kristuksen tähden ja sen vanhurskauden tähden, joka meillä hänen kauttaan armosta on, tiedämme olevamme hänessä. Sillä maailma ei vainoa meitä, vaan Kristusta (Joh.15:18-20). Siitä myös tiedämme olevamme autuaita, sillä tiedämme olevamme Kristuksen omat, joita maailma vainoaa. Vainottua seurakuntaa Kristus lohduttaa Pietarin kautta: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” (1.Piet.4:12-14)
Pyhien yhteys – yhteys Jeesukseen
Jeesus on ainoa, joka voi julistaa ”Te olette autuaat”, ja hänen sanansa saa aikaan sen, mitä hän sanoo. Hän on Jumalana se, joka yksin voi autuuttaa. Hän on myös yksin ainoa ihminen, joka on täysin täyttänyt nämä kaikki vaatimukset. Autuus on hänessä itsessään. Siksi vanha Simeon sanookin pidellessään pientä Jeesus-lasta käsissään: “Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä”. (Luuk.2:29-31). Samoin Pietari julistaa juutalaisille: ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt.4:12). Kärsimyksellään ja kuuliaisuudellaan hän on tullut autuudeksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset (Hebr.5:9). Me olemme autuutetut hänen veressään, uskon kautta, armosta (Room.4:16). Tämä autuus on meillä Jumalan lahjana, ettei kukaan kerskaisi (Ef.2:8-9). Autuuden sisältö on syntien anteeksi lukeminen ja niiden pyyhkiminen pois (Room.4:6-7). Koska autuus on yksin Kristuksessa sekä hänen nimessään ja veressään, me olemme autuaat ainoastaan olemalla yhteydessä häneen – siellä missä hänen pyhä nimensä ja verensä ovat. Tätä tarkoitetaan myös sanaparilla ”pyhäin yhteys” (kreik. koinonias toon hagioon; lat. communio sanctorum). Se on ennen kaikkea yhteys ”pyhiin asioihin” – eli Pyhään nimeen, pyhään sanaan ja pyhään ruumiiseen ja vereen. Kun olemme näistä pyhistä asioista uskon kautta osalliset, saamme olla itsekin armosta autuaat ja pyhät. Niiden kautta meillä on myös täydellinen yhteys taivaan valtakunnan enkelten ja kaikkien pyhien kanssa.
”Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.4:7)