Kiirastorstai
Kiirastorstai muodostaa pääsiäisjakson käännekohdan. Tuhkakeskiviikkona alkanut katumusaika päättyy kiirastorstain ehtoollisjumalanpalvelukseen. Kuten leipäsunnuntai oli keidas paastonajan sunnuntaiden joukossa, samoin poikkeaa kiirastorstai luonteeltaan hiljaisen viikon muista päivistä. Raamatullisena pääaiheena on ehtoollisen asettaminen. Lisäksi kiirastorstaina on vanhastaan muisteltu Jeesusta, joka pesee opetuslastensa jalat. Katolisessa maailmassa kiirastorstai on ollut ripittäytymispäivä. Tähän viittaa sen suomalainen nimikin (ruots. skara = puhdistaa; kiira myös vanha ilmaus pihapiirin pahasta, joka karkotetaan). Myös latinan nimitys ”dies viridum” (vihreiden oksien päivä) liittyy ripittäytymisaiheeseen: ehtoollisyhteydestä erotetut otettiin takaisin seurakunnan yhteyteen ja heistä tuli jälleen Kristus-viinipuun tuoreita oksia. Saksan ”Gründonnerstag” (= vihreä torstai) on myös käännös latinasta. Jotkut ovat selittäneet sen tulevan itkemistä tarkoittavasta sanasta grünen ja viittaavan katumuksentekijöiden kyyneliin. Englannin ”Maundy Thursday” viittaa kiirastorstain jalkojenpesuun, joka on päivän viettoon kuuluva kirkollinen seremonia mm. ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa sekä eräissä protestanttisissa yhteisöissä. Se palauttaa mieliin Jeesuksen käskyn, että kristittyjen tulee rakastaa ja palvella toisiaan. Kiirastorstain aihe on kertomus Jeesuksen ja hänen opetuslastensa viimeisestä yhteisestä ateriasta ja pyhän ehtoollisen asettamisesta. Raamatuntekstit avavat erilaisia näkökulmia alttarin sakramentin sisältöön: uuden liiton ateria, Jeesuksen uhrikuoleman muisto, syntien anteeksiantaminen, kiitos ja ilo, taivaallisen juhlan odotus ja murretun leivän luoma yhteys. Kiirastorstain jumalanpalveluksen päätteeksi alttari voidaan riisua liturgisista esineistä ja vaatteista. Alttarin riisuminen aloittaa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisen, pääsiäispäivän iltaan jatkuvan kolmen päivän juhla-ajan, joka ilmaisee Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen yhteenkuuluvuuden. (Kirkkokäsikirja)
Matt.26:17-30: Mutta ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Mihin tahdot, että valmistamme pääsiäislampaan sinun syödäksesi?” Niin hän sanoi: ”Menkää kaupunkiin erään miehen luo ja sanokaa hänelle: ’Opettaja sanoo: Aikani on lähellä; sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa”. Ja opetuslapset tekivät, niin kuin Jeesus oli heitä käskenyt, ja valmistivat pääsiäislampaan. Ja kun ilta tuli, asettui hän pöytään kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Ja heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut”. Ja he tulivat kovin murheellisiksi ja jokainen heistä rupesi sanomaan hänelle: ”Herra, en kai minä ole se?” Hän vastasi ja sanoi: ”Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin, hän kavaltaa minut. Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, ettei hän olisi syntynyt.” Niin Juudas, joka hänet kavalsi, vastasi ja sanoi: ”Rabbi, en kai minä ole se?” Hän sanoi hänelle ”Sinä sanoit”. Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: ”Ottakaa, syökää: tämä on minun ruumiini”. Ja hän otti maljan, kiitti, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, uuden liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Mutta minä sanon teille: tästälähin minä en juo tätä viinipuun hedelmää, ennenkuin sinä päivänä, juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.
”Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne” (2.Kor.13:13). Tässä kiirastorstain tekstissä meille kuvataan Herran pyhän ehtoollisen asettaminen. Kristus halusi kovasti nauttia tämän pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa, niin kuin hän sanoo: ”Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa. Ja hän sanoi heille: ’Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin; sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa’”. (Luuk.22:14-16). Ehtoollinen oli vanhan liiton pääsiäisaterian täyttymys, kuten Kristuksen uhri on Vanhan liiton uhrien täyttymys. Tämä ateria sijoittui pääsiäisjuhlan aikaan, juutalaisten ensimmäisen kuun aikaan. Vanhan liiton pääsiäisateria oltiin asetettu jokavuotiseksi muistoksi siitä, että Herra lunasti ja vapahti kansansa Israelin Egyptin orjuudesta. Israelilaisten tuli syödä pääsiäiskaritsa happamattoman leivän ja yrttien kanssa Herran asettamana vapautumisen ateriana, ja uhratun karitsan verta tuli sivellä kunkin talon ovenpieliin, jotta kansa säilyisi Herran viimeiseltä vitsaukselta, kuoleman enkeliltä (2.Moos.12). Ehtoollisen aterian kautta meillä on yhteys Kristuksen ristinkuolemassa hankkimaan vapautukseen synniltä, kuolemalta ja enkeliltä, hänen ruumiinsa ja verensä nauttimisen kautta.
Huomaa, kuinka ensiarvoisen tärkeää sekä veri että uhrilihan syöminen oli, sekä pääsiäisenä, että temppelipalveluksessa! Pääsiäiskaritsan liha syötiin ja sen veri suojeli kuolemalta. Myös monet vanhan liiton uhrit – paitsi polttouhri – tarkoitettiin osittain syötäväksi. Kaikkein pyhimmät uhrit, jotka alttari pyhitti tuli syödä ainoastaan Jumalan edessä temppelissä, ja ainoastaan virkaatekevät papit saivat sen syödä. Kaikkein pyhimmän ruoan syöminen oli osa pappien tehtävää, ja koska ruoka oli kaikkein pyhintä, se pyhitti myös sitä syövät papit. “Ottakaa se ruokauhri, joka on jäänyt tähteeksi Herran uhreista, ja syökää se happamattomana alttarin ääressä; sillä se on korkeasti-pyhä. Ja syökää se pyhässä paikassa, sillä se on sinun osuutesi ja sinun poikiesi osuus Herran uhreista; niin on minulle käsky annettu.” (3.Moos.10:12-13) Perheen pää haki temppelissä teurastetun uhrikaritsan, jonka liha oli pyhä. Se valmistettiin ateriaa varten. Kansa söi kotonaan pääsiäisaterian aivan samoin kuin se oltiin 2.Moos.12 säädetty, orjuudesta vapautuksen ”muistoksi” – eli uudelleen toimittamiseksi. Tuon aterian kautta he liittyivät tuohon orjuudesta vapautukseen. He olivat nyt itse tuossa vapautettujen joukossa mukana. Karitsan veri suojasi nyt myös heitä. Karitsan lihan syödessä he tulivat kaikesta tästä osallisiksi. ”Noudattakaa tätä; se olkoon ikuinen säädös sinulle ja sinun lapsillesi. Ja kun te tulette siihen maahan, jonka Herra on teille antava, niinkuin hän on sanonut, niin noudattakaa näitä menoja. Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä: ‘Mitä nämä menot merkitsevät?’ niin vastatkaa: ‘Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun hän rankaisi egyptiläisiä, mutta säästi meidän kotimme'”. (2.Moos.12:24-27)
Nyt siis Kristus ja hänen opetuslapsensa kokoontuivat pääsiäisaterian ääreen, Egyptistä vapautumisen ääreen. Jeesus aloittaa tavallisella pääsiäisateria-liturgialla, mutta sitten toimii yllättäen; hän ottaa viinin ja leivän, siunaa ne rukouksella, murtaa leivän ja sanoo, hyvin olennaisessa kohtaa aterian nauttimisen ”liturgiaa”: ”Ottakaa, syökää: tämä on minun ruumiini”; ”Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, uuden liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” Hän asettaa uuden liiton, uuden pääsiäisaterian, jonka perustana on hänen lihansa ja verensä. Koskaan ei ollut kukaan sanonut mitään näin järkyttävää juutalaisille! Hänen ruumiiinsa tuli syödä, ja hänen verensä juoda! Tämä on sentähden, että Kristus antaa pyhäksi uhriksi oman ruumiinsa ja verensä koko maailman syntien sovitukseksi. Hänen ruumiinsa ja verensä on iankaikkisesti kelpaava uhri, joka täyttää sekä pääsiäiskaritsan ruumiin ja veren esikuvan, että jokaisen vanhan liiton polttouhrin, syntiuhrin, ruokauhrin ja yhteysuhrin. Hänen täydellisessä uhrissaan vanhan liiton uhrit täyttyvät, eikä niitä enää tarvita. ”Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.” (Hepr.9:13-15) Vanhan liiton tilalle tulee uusi liitto, täydellinen armoliitto – jonka jumalanpalvelus on vanhan liiton jumalanpalveluksen täyttymys, ja jonka ytimessä on Kristuksen uhrin syöminen ja juominen. ”Sanoessaan ’uuden’ hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.” (Hepr.8:13) Hän on uusi Mooses (Mooseksen esikuvan täyttymys), joka asettaa omassa uhrissaan iankaikkisen liiton, ollen myös iankaikkisesti täydellinen ja kestävä ylimmäinen pappi.
Hänen ruumiinsa ja verensä uhrin kautta sekä hänen pappeutensa kautta meillä on yhdessä hänen kanssaan pääsy Isän Jumalan eteen, kaikkein pyhimpään, jo täällä maan päällä. Tämä pääseminen Isän eteen kaikkeinpyhimpään meille tarjotaan jo kasteessa, mutta myös konkreettisella tavalla ehtoollisessa. Siinä meille annetaan syötäväksi Kristuksen pyhä ruumiin uhri, meidän puolestamme annettu, ja tämä uhri saa meidät pyhittää – siis tehdä osalliseksi Jumalan pyhyydestä ja kuoletettu pois lain kirouksesta (Hepr.10:10, 20; Room.7:4). Siinä meille annetaan juotavaksi Kristuksen pyhä veri, meidän puolestamme vuodatettu – syntiemme anteeksiantamiseksi, meidän puhdistamiseksemme ja pyhittämiseksemme, pääsyksi Isän eteen (Ef.1:7; Hepr.9:14; Hepr.10:19; 1.Joh.1:7) Heprealaiskirje tiivistää: ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on “suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä (Hepr.10:19-22). Ehtoollisessa meidät liitetään siis ruumiillisella, konkreettisella tavalla kaikkeen siihen, mitä Kristus on Golgatalla ja ylösnousemuksessaan meille hankkinut. Siinä me saamme yhdessä hänen kauttansa kuolla – pois synnistä ristiinnaulittuna; sekä liittyä ruumiilliseen ylösnousemukseen yhdessä hänen kanssaan! Jeesus opettaa siitä armosta, mikä meillä on hänen lihansa ja verensä syömisessä ja juomisessa: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.” (Joh.6:53-56)
Ehtoollisessa meillä on siis kaikkein suurin yhteys siihen armoon, joka meillä on ainoastaan Kristuksen Golgatalla annetussa ruumiin ja veren uhrissa. Tämän tähden ehtoollisen runsas, jatkuva nauttiminen on niin ensiarvoisen tärkeää. Ehtoollisessa meillä on Kristuksen omien kaikkein pyhin aarre, luovuttamattoman kallis ja välttämätön, sillä se välittää, tarjoaa ja jakaa meille leivän ja viinin muodossa, niihin liitettynä, niiden ”kanssa ja alla” todellisesti ja olemuksellisesti Kristuksen ruumiin ja veren, meidän edestämme annetun ja vuodatetun syntiemme anteeksiantamiseksi. ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?” (1.Kor.10:16) Ehtoollinen on siunauksen ateria, jossa Kristus itse siunaa meitä ruumiillaan ja verellään, puhdistaen meidän ruumiimme ja sielumme kaikesta synnistä, antaen meille Pyhän Henkensä ja tehden meidät Jumalan temppeleiksi (1.Kor.3:16), ja liittäen meidät tiukemmin itseensä ja ruumiiseensa, seurakunnan yhteyteen. ”Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.” (1.Kor.10:17)
Jeesus lähettää opetuslapset valmistamaan tämän aterian erään miehen luo, antaen sanan: ”Sinun luonasi minä syön pääsiäisateriani opetuslasteni kanssa.” Samalla tavoin Kristus tulee sanansa ja ehtoollisensa kanssa meidän luoksemme, meidän huoneeseemme, ja tekee siitä Herran huoneen sanallaan ja Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan nimellä. Hän ei tule vain meidän vieraaksemme, vaan meidän isännäksemme, meitä palvelemaan. Hän kattaa meille pöydän, jonka ääreen saamme käydä nauttimaan hänen ateriaansa, hänen ruumiistaan ja vertaan. Meitä kehotetaan osallistumaan jatkuvaan pääsiäisjuhlaan ja nauttimaan ehtoollisessa pääsäiskaritsamme Kristuksen uhri, jotta saisimme hänen uhrissaan puhdistuksen synnin hapatuksesta. ”Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.” (1.Kor.5:7-8)
Esa Yli-Vainio