2. Adventtisunnuntai
Luuk.21:25-33: ”Ja on oleva merkkejä auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja maassa kansoilla ahdistus, ja he ovat epätoivossa meren pauhun ja hyrskyn vuoksi. Ja ihmiset menehtyvät pelosta ja sen odottamisesta, mikä kohtaa maanpiiriä; sillä taivaan voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suuressa voimassa ja kunniassa. Mutta kun tämä alkaa tapahtua, niin ojentakaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän lunnain ostettu vapautuksenne on lähellä.” Ja hän sanoi heille vertauksen: ”Katsokaa viikunapuita ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat, niin siitä näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä on jo lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukukunta ei katoa, ennekuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Room.1:7)
Ajan merkit
Jeesus viittaa niihin merkkeihin, jotka tulevat viimeisinä päivinä, ennen maailman loppua. Hänen antamansa kuva näistä päivistä on hurja ja kauhistuttava: Ihmiset joutuvat keskelle vaikeuksia ja ahdistusta, jopa koko luomakunta järkkyy. Epätoivo ja pelko valtaa ja ihmiset kuolevat pelosta. Maan ja taivaan voimat järkkyvät. Tämä luomakunta järkkyy ja katoaa, sillä se on syntiin langennut. Se on kuin suuri kello, joka on alkanut tikittää hiljalleen kohti loppumistaan Aadamin lankeemuksesta lähtien.
Koko luomakunta huokaa synnin alla ja tekee kuolemaa. Se odottaa Kristuksen tulemista ja vapautumista katoavaisuuden alaisuudesta. Tämän kuvauksen tarkoitus ei ole kuitenkaan saada meitä ahdistumaan, vaan hän on kertonut nämä meille, jotta me voisimme suurtenkin ahdistusten keskellä seistä rohkeina ja löytää lohdun. Apostoli Paavali kirjoittaa meidän ja luomakunnan yhteisestä huokaamisesta ja lunastuksen odotuksesta:
”Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksiottamista, meidän ruumiimme lunastusta. Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.” (Room.8:18-25)
Maassa rauha ihmisille
Keskelle epätoivoa, ahdistusta ja pelkoa Jeesus on luvannut antaa tulevaisuuden ja toivon, sekä oman rauhansa. Lopulta tämän maailman lopun merkit ovat merkkejä Kristuksen paluusta ja Jumalan valtakunnan sekä uuden luomakunnan tulemisesta. Jeesus sanoo lopunaikoina tulevista katastrofeista ja hädästä yllättävästi näin: ”Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.” (Matt.24:8). Nämä ahdistukset ja järistykset ovat vain synnytystuskia, jotka ovat kyllä itsessään kivuliaita ja hirveitä, mutta niiden jälkeen seuraa onni ja ilo: Uusi taivas ja maa on tulossa! Kristus on tulossa takaisin! Kuninkaan paluun hetki on lähellä! Kuten synnytyksessä katsomme sitä seuraavaan iloon lapsen syntymästä, samoin katsomme keskellä hätää ja ahdistusta kohti tulevaa hyvää: autuuttamme ja uutta luomakuntaa. Tästä meille on sanottu Ilmestyskirjassa, joka on Kristuksen lohdutuskirje hädänalaiselle kirkolleen:
”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.’” (Ilm.12:1-4)
Keskellä suurinta ahdistusta, pelkoa ja epätoivoa tulee Kristus antamaan lohdun ja rauhan. Hän tekee sen tänään sanansa ja sakramenttiensa kautta. Teillekin, jotka olette hätää kärsiviä ja pelkäätte tulevaa, kuuluu sana: ”Ojentakaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän lunnain ostettu vapautuksenne on lähellä.” Saamme omistaa keskellä suurintakin hätää tämän lohdun ja Kristuksen rauhan jo tässä ja nyt. Kristus on meidät lunastanut ja tarjoaa lunastusvertansa sinulle sanassaan ja ehtoollisessa jo nyt, vaikka lopullinen lunastuksemme hetki onkin vasta tuloillaan. Se on jo käsillä. Meidän ja luomakunnan yhteiseen huokaamiseen, odotukseen ja hätään tuo Jumalan sana meille tänäänkin tämän lohdutuksen:
”Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?… Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?… Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room.8:31-32, 35, 38-39)
Kristus on luvannut antaa meille hänen rauhansa, sellaisen, jota maailma ei voi antaa (Joh.14:27). Maailmassa meillä on ahdistus, hätä, pelko ja suru. Kaikki tämän maailman lohdutus pakenee ja sortuu, mutta me saamme tulla kaikessa hädässämme Herran Jeesuksen luo. Jeesus sanoo meillekin tänään: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16:33).
Kun siis sinulla on pelko, saat kääntyä Kristuksen puoleen rukoillen: ”Herra, minä pelkään. Ole sinä minun rohkeuteni”. Huolissa saamme rukoilla: ”Herra, minä olen epätoivoinen, ole sinä minun lohdutukseni.” Keskellä syntiä ja kuolemaa saamme rukoilla: ”Herra, olen syntinen, ole sinä minun elämäni ja pelastukseni.” Ja tähän pyyntöömme vastaa Kristus sanassaan ja ehtoollisessa, antaen meille itsensä ja verensä, koko uhrinsa ja sen kaikki lahjat: iankaikkisen elämän ja hänen rauhansa, joka ylittää sydämemme ja ajatuksemme. Näin me saamme olla osalliset siitä joulun sanomasta, jota enkelit julistivat paimenille ja koko maailmalle: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan hänellä on mielisuosio!” (Luuk.2:14)
Viikunapuuvertaus
Jeesus kertoo vertauksen viikunapuusta. Kun näemme siihen puhkeavan hedelmiä, tiedämme kesän olevan lähellä. Maailman mullistukset ja suuret ahdistukset ovat osaltaan näitä hedelmiä. Ne eivät näytä eivätkä tunnu mukavilta, vaan saavat aikaan pelkoa epäuskoiselle ihmiselle, hän kun näkee vain luomakunnan kuolinkorinan. Mutta meille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa olemme, nämä merkit kertovat iankaikkisen elämän ja lunastuksemme hetken olevan jo lähellä. Se on meille lohdullinen sanoma keskellä suurta ahdistusta. Kristus on kohta täällä, kohta alkaa iankaikkinen kesä, Karitsan häät ja uuden luomakunnan aika. Sitä varten meidät on lunastettu, sitä päivää iloiten odotamme, erityisesti keskellä ahdistusten.
Keskellä kaiken katoavan ja horjuvan saamme kestävän turvan ja varmuuden yksin Kristuksen sanoissa. ”Minun sanani eivät katoa”. Kaikki muu katoaa ja kuolee, mutta Kristuksen sana pysyy ja kestää, on varma ja turvallinen. Siksi saamme rakentaa elämämme ja uskomme yksin sen varaan.
Kutsu rauhaan
Meitä kutsutaan Herran rauhaan ja lepoon, hänen sanansa ja ehtoollisen äärelle. Heprealaiskirjeen kehotus kaikuu lujana:
”Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’. Mutta tuo ’vielä kerran’ osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.” (Hebr.12:26-29)
Meidän Jumalamme on meille puhdistava tuli, joka Pyhän Hengen liekillä ja Kristuksen verellä puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jumalalle meidän kokoontumisemme hänen eteensä on ihanaa, hän iloitsee siitä suurella ilolla ja rakkaudella. Siksi tulkaamme hänen eteensä pyhällä arkuudella, mutta nostaen päämme ja seisten rohkeana, sillä hänen sanansa ja armonsa pysyy iankaikkisesti ja hän antaa meille rauhan keskelle kaiken luodun sortumista ja ahdinkoa.
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil.4:7)