Laskiaissunnuntai (Esto mihi = ole minulle)
Sunnuntain suomenkielinen nimi tulee paastoon laskeutumisesta. Pian alkaa yksinkertaisten elämäntapojen, itsekieltämyksen aika. Sunnuntain latinankielinen nimi ”esto mihi” (= ole minulle) on puolestaan saatu päivän vanhan antifonin alkusanoista (Ps.31:3). Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa. Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastetaan. Jumalallinen rakkaus voittaa antaessaan itsensä alttiiksi kuolemaan asti. Tarvitsemme silmiemme avautumista, jotta näkisimme, miten Jeesus kärsii meidän puolestamme ja koko maailman puolesta. Vapahtaja kysyy myös meiltä itsemme alttiiksi antamista Jeesuksen seuraamisessa. (Kirkkokäsikirja)
Mark.10:32-45: Ja he olivat matkalla menossa ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään; ja ne, jotka seurasivat, olivat peloissaan. Ja hän otti taas luoksensa ne kaksitoista ja rupesi sanomaan heille, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja jättävät hänet pakanoille; ja he pilkkaavat häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet; ja kolmen päivän perästä hän nousee ylös.” Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, me tahdomme, että tekisit meille, mitä anomme sinulta.” Hän sanoi heille: ”Mitä tahdotte, että teille tekisin?” Niin he sanoivat hänelle: ”Anna meidän istua, toisen oikealla, toisen vasemmalla puolellasi sinun kunniassasi.” Mutta Jeesus sanoi heille: ”Ette tiedä, mitä te anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon ja tulla kastetuksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?” He sanoivat hänelle: ”Voimme:” Niin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin; mutta oikealla ja vasemmalla puolella istuminen ei ole minun annettavanani, vaan se on niitä varten, joille se on valmistettu.” Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi heille: ”Te tiedätte, että ne, joita pidetään kansojen päämiehinä, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen suuret käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Mutta näin älköön olko teidän kesken, vaan joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, hän olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän joukossanne tahtoo olla ensimmäinen, hän olkoon kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.”
Armo ja rauha teille Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Room.1:7)
Jeesus ja opetuslapset olivat matkalla viimeistä kertaa kohti Jerusalemia, pääsiäisjuhlaa. Jeesus matkasi kohti lopullista kärsimystänsä ja kuolemaansa ristillä. Samalla tavoin me olemme tulleet paaston ajan kynnykselle. Tästä alkaa laskeutuminen paastoon, neljänkymmenen päivän päästä koittaa pääsiäinen. Tästä alkaa Kristuksen alennuksen tilan syvin polku kohti Golgataa, neljänkymmenen päivän kuluttua koittaa hänen korotuksensa hetki hänen noustessa haudasta kaiken synnin, kuoleman ja perkeleen voittajana. Mekin saamme seurata häntä tällä polulla, seurata hänen kärsimystietään ja nähdä, kuinka hän tekee ja kärsii kaiken meidän puolestamme ja tähtemme, meidän syntisten ja meidän pelastuksemme tähden. Tämä on meidän paaston ajamme tarkoitus. Meitä kehotetaan tulemaan hänen luokseen, jumalanpalvelukseen.
Jeesus kokosi opetuslapset luoksensa heitä opettaakseen omasta kärsimyksestään ja kuolemastaan. Samoin hän tekee meille joka kerta, kun tulemme jumalanpalvelukseen. Kristus on keskellämme paastonkin aikana ja kokoaa meidät luokseen seurakunnakseen, laumakseen, omiensa joukoksi, Jumalan perheeksi. Tätähän tarkoittaa sana ”seurakunta” ja ”kirkko”; sen on Kristuksen omien, uskovien joukko, jotka hän kokoaa yhteen luokseen ja ympärilleen – oman sanansa, kasteen ja ehtoollisen ääreen. Yhä tänäänkin on totta se, mitä Jeesus yhteen kokoontuneille opetuslapsilleen sanoo: ”Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja jättävät hänet pakanoille; ja he pilkkaavat häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet; ja kolmen päivän perästä hän nousee ylös.” Jeesuksen luona, hänen sanansa yhteydessä me olemme päässeet hänen kanssaan Jerusalemiin ja näemme, kuinka Jeesus annetaan virheettömänä Jumalan Karitsana ylipappien käsiin, kärsii pilkattuna ja ruoskittuna ja kuolee ristiinnaulittuna. Tätä hän ei ole tehnyt ja kärsinyt itsensä tähden, vaan meidän edustajanamme, meidän puolestamme. Ihmisen Poika tuli ”antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä”. Hän on kärsinyt, kuollut ja antanut elämänsä, jotta lunastaisi meidät vapaiksi lain tuomiosta, synnin orjuudesta ja perkeleen valtakunnasta (1.Tim.2.5-6). Hänen oikeudellisessa sijaiskärsimyksessään ja pyhässä sovitusveressään meillä on lunastus, synneistä anteeksiantaminen. Hänen verensä saa aikaan täydellisen synneistä päästön, sekä puhdistaen saattaa meidät Jumalan yhteyteen, hänen valtakuntaansa.
Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat pyysivät Jeesukselta, että he saisivat olla hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan hänen kunniassaan. Jeesus vastaa heille, etteivät he tiedä, mitä pyytävät. Jeesuksen suuri kirkkauden hetki ei ollut sellaista, mitä Jaakob ja Johannes olivat odottaneet. Kyseessä ei nimittäin ollut menestyksen vaan ristin kirkkaus. Jeesuksen kirkastaminen, hänen kunniansa suurin hetki hänen maanpäällisessä lunastustehtävässään tapahtui hänen ollessa naulittuna ristiin koko maailman syntien sovituksena. Siinä hän antoi ruumiinsa ja verensä uhrin, joka meille annetaan meidän täydelliseksi pyhittämiseksemme (Hepr.10:10). Tällä Kristuksen kärsivän palvelijan kunnian hetkellä hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan eivät olleet Jaakob ja Johannes, vaan ristin ryövärit. Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiin naulittuna olet myös sinä ja minä, jokainen, joka häneen uskoo, on häneen kastettu ja hänen yhteydessään ehtoollisen kautta.
Kristus kysyy Sebedeuksen pojilta: ”Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon ja tulla kastetuksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?” Tällä maljalla, jonka Kristus juo ja kasteella, jolla hänet kastetaan Jeesus viittaa kärsimykseensä ja kuolemaansa. Jeesus puhuu tulevasta kärsimyksestään Getsemanen rukouksessaan, suuressa tuskassa maljana: ”Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi”. (Matt.26:42) Ja hän viittaa koko lunastustyöhönsä ja sen täyttymiseen kuolemassaan kasteenaan ”Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!” (Luuk.12:50). Kristus on kastettu meidän kuolemaamme, kuolemaan meidän kuolemamme ja kärsimään meidän kärsimyksemme lain alaisena meidän puolestamme. Hänen maljansa on lain tuomio ja Jumalan viha, jonka hän juo koko maailman puolesta. Meidätkin kastetaan Kristuksen kasteella ja kutsutaan juomaan hänen maljaansa.
Kristuksen kasteessa, jonka hän on asettanut (Matt.28:18-20) meidät kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimellä, ja niin meidät liitetään hänen kuolemaansa. Meidät on kasteessa liitetty osallisiksi Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room.6:4-6); meidän yllemme on siinä puettu Jeesuksen kuoleman osallisuus ja sen siunaukset (Gal.3:27); hänen ylösnousemuksensa ja sen lahjat. Kasteessa on tapahtunut meidän vanhurskauttamisemme ja meidän henkilökohtainen lunastuksemme ja uudestisyntymämme, sillä siinä meille annetaan ja jaetaan täydellisesti Kristuksen veren ansio ja kaikki sen hyödyt. Se vanhurskautus ja puhdistus synneistä, minkä Kristus on ristillä voittanut ja hankkinut koko maailmalle tulee meidän osaksemme kasteessa henkilökohtaisesti. Kun nyt Kristus on ristillä kuollut ja noussut kuolleista, olet sinäkin kasteen kautta Jumalan sanan voimasta ja usko kautta yhdessä hänen kanssaan kuollut ja noussut ylös – synneistä ja lain kirouksesta vapaana. Kasteen kautta emme ole ainoastaan Kristuksen vieressä ristillä, vaan yhdessä hänen kanssaan, häneen liitettyinä. Näin hänen kuolemansa on tullut meidän kuolemamme tilalle, hänen elämänsä on tullut meillekin elämäksi.
Kristus antaa ehtoollisessa meille oman maljansa ja leipänsä – jotka ovat hänen ruumiinsa ja verensä, jotka hän ristillä uhrasi meidän puolestamme syntiemme anteeksiantamiseksi (Matt.26:26-27). Siinä meillä on Kristuksen ruumis, joka on kantanut kaikki syntimme, ja joka on kärsinyt puolestamme, ja joka meidät pyhittää (Hepr.10:10). Siinä saamme Kristuksen veren, joka on sovittanut syntimme, joka puhdistaa meidät kaikista rikkomuksistamme (1.Joh.1:7) ja antaa omaksemme Kristuksen vanhurskauden.
Lopulta Jeesus sanoo keskenään riitaantuville opetuslapsilleen: ”joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, hän olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän joukossanne tahtoo olla ensimmäinen, hän olkoon kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” Kristus on tullut palvelemaan ja lunastamaan verellään ja henkensä antamalla koko maailman. Hänen työnsä ei ole päättynyt. Hän on lunastuksen täyttänyt Golgatalla, mutta yhä Kristus palvelee jakaen armoaan, anteeksiantamustaan ja autuuttaan veressään ja nimessään omilleen. Hän palvelee meitä tänään jakaen meille kärsimyksensä ja kuolemansa hyödyn, antaen meille syntimme anteeksi. Hän on sovittanut syntimme ja hankkinut täydellisen armon lahjana. Tämän armon hän jakaa armonvälineiden; sovituksen sanan ja sakramenttien kautta meille uskolla omistettavaksi. Armon välineitä jakamaan hän on antanut sovituksen viran, jonka välityksellä hän itse seurakuntaansa jumalanpalveluksessa jatkuvasti palvelee ja verellään puhdistaa sovituksen sanalla. ”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2.Kor.5:18-21)
Esa Yli-Vainio