Apostoli Johanneksen päivä (3. joulupäivä)
Joulukuun 27. päivä on vanhan ajan lopulta asti omistettu apostoli Johannekselle, joka kirkon perinteessä on samastettu neljännen evankeliumin kirjoittajaan. Johanneksen päivän sijoittaminen joulunpyhiin johtunee siitä, että Johanneksen evankeliumin alku julistaa Sanan lihaksituloa. Johannes korostaa Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Tämä rakkaus on tullut ilmi Jeesuksen syntymässä. Jumalan rakkaus velvoittaa kristityt rakastamaan toisiaan. (Kirkkokäsikirja)
Joh.1:1-14: Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Hänen kauttaan tehtiin kaikki, ja ilman häntä ei ole tehty mitään, mikä on olemassa. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. Esiintyi mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamista varten, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Ei hän ollut se valo, mutta hän tuli todistamaan valosta. Tämä on tosi valo, joka tullessaan maailmaan valistaa jokaisen ihmisen. Hän oli maailmassa, ja maailma on hänen kauttaan tehty, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omaansa, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, antoi hän vallan tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. Ja he eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kunniaansa niinkuin Isän ainosyntyisen kunniaa, täynnä armoa ja totuutta.
Armo ja rauha teille Jumalalta, Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta Pyhän Hengen kautta. Aamen.
Tämä Johanneksen evankeliumin upea, majesteettinen alku on täynnä yllätyksiä ja aarteita. Siinä on häikäisevällä tavalla esitetty sekä meidän syntisyytemme pimeys sekä evankeliumin kirkkaus Kristuksessa, joka on omanamme yksin armosta, uskon kautta. Miten SINULLA on valo? Miten SINULLA on elämä? On kyse joulun suuresta evankeliumista: Jumalan Sana tulee lihaksi ja tuo valon ja elämän meidän luoksemme, keskelle pimeyttä ja kuolemaa – hän tulee ottamaan meidät omaan valoonsa.
Ensimmäinen yllätys on heti alussa, nimittäin siinä että ”Alussa oli Sana”. Tämän kuullessaan tuli Johanneksen ajan juutalaisille mieleen heti VT:n alkusanat ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” (1.Moos.1:1). Nyt Johannes vie meidät jopa ennen luomista, ja sanoo, että ikuisuudesta asti, jo ennen aikaa on ollut olemassa Sana, joka oli Jumalan tykönä, Isän yhteydessä ja oli Jumala itse. Tuo Sana on Jumalan Poika, joka on Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, ”Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta.” Niin kuin Isä on Jumala, niin on myös Sana, Jumalan Poika tosi Jumala. Niin kuin Isä on ikuinen ja kaikkivaltias, niin on myös Poika ikuinen ja Kaikkivaltias. Ja tämä kaikki koskee myös Pyhää Henkeä. Kuitenkaan ei ole kolmea Jumalaa, vaan yksi ainoa, Yksi Kolmiyhteinen Jumala. Tuo Jumalan Sana, Poika on se Jumalan ääni, jonka kautta kaikki on luotu. ”Hän oli alussa Jumalan tykönä. Hänen kauttaan tehtiin kaikki, ja ilman häntä ei ole tehty mitään, mikä on olemassa.” Psalmissa 33 Daavid julistaa: ”Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä” (Ps.33:6). Näinhän apostoli Paavalikin julistaa meille Kristuksesta, Jumalan Sanasta: ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. (Kol.1:15-17)
Jumalan Sana ei ainoastaan ole luonut maailmaa ja antanut sille elämän, Johannes väläyttää seuraavan yllätyksen ja sanoo: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.” Jumalan Poikaan, Sanaan siis liitetään elämä ja ihmisten valo. Niin kuin aurinko valaisee koko maan tai lamppu pimeän huoneen, samalla tavalla Kristuksessa loistaa iankaikkisen elämän valkeus koko maailmalle, kaikille ihmisille. Tämän takia Kristuskin julistaa: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus” (Joh.8:12). Missä ikinä Raamattu puhuukaan Kristuksen valosta tai Herran kirkkaudesta, tarkoittaa se Jumalan valtakuntaa ja sitä iankaikkisen elämän osallisuutta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen yhteydessään. Se on se elämä, joka on valmiina Kristuksessa koko maailmalle, ja jonka hän tarjoaa sanassaan jokaiselle, joka uskoo hänen nimeensä.
”Ja valo loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” Kristuksesta tuo valo loistaa keskellä pimeyttä, eikä pimeys voinut sitä ”käsittää”. Tässä puhutaan loistavasta auringosta keskellä pimeyttä, ja pimeääkin pimeämpi synkkyys yrittää hyökätä sitä vastaan ja niellä sen valon. Mutta se ei kykene päihittämään ja pimentämään tuota valoa. Kun Kristuksessa on elämä ja valo, maailmassa on kuolema ja pimeys. Se on meissä ja meidän ympärillämme. Syntiinlankeemus on saanut aikaan sen, että me olemme kokonaan erossa Jumalasta niin kuin pimeys on erossa valosta. Synti on vienyt Aadamin ja jokaisen ihmisen pois Jumalan valosta pimeyteen, elämästä kuolemaan, Jumalan valtakunnasta saatanan valtakuntaan. Sinuakin koskee tämä pimeys. Se on meillä jokaisella ympärillämme ja sisällämme. Synti on meissä, meidän lihassamme ja langenneessa ihmisyydessämme. Mutta mikä lupaus kuuluukaan Kristuksessa kaikille synnin pimeyden vallassa oleville? Mikä evankeliumin julistus sinullekin tuodaan? ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus… Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.” (Jes.9:1,5-6) Jokaiselle syntiselle koittaa valonsäde, joka loistaa Kristuksen syntyessä ihmiseksi tähän maailmaan. ”Tämä on tosi valo, joka tullessaan maailmaan valistaa jokaisen ihmisen.” Jokaiselle ihmiselle loistaa tämä valo. Se tuo jokaisen pimeydestä valoon. Sillä Jeesus Kristus, Jumalan Poika on ottanut jokaisen ihmisen synnit kantaakseen ruumiissaan ja sovittanut ne täydellisesti pyhällä verellään. (2.Kor.5:19)
Kuten Jumalan Sana sai luomisessa aikaan valon keskelle pimeyttä, samalla tavalla Jumalan Sana saa aikaan uskon ja iankaikkisen elämän meidän sydämeemme, loistamaan keskelle meidän pimeyttämme. Se on evankeliumin voima, joka julistaa synnit anteeksi Kristuksen veressä: ”Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa” (2.Kor.4:5-6). Tämä iankaikkisen elämän valkeus Kristuksessa Jeesuksessa tulee meille siellä, missä hän itse on. Ja Kristus on siellä, missä evankeliumi julistetaan. Hän on lihaksi tullut Sana ja ottaa meidät valoonsa siellä, missä julistaa sanallaan syntimme anteeksi ja puhdistaa verellään meidät kaikista synneistämme. ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1.Joh.1:7). Jumalan Sana, joka on meidän elämämme, julistaa sinulle iankaikkisen elämän sanat: ”Sinun syntisi ovat annetut anteeksi. Minun vereni puhdistaa sinut kaikista synneistäsi.” Ja näin sama Sana, joka sai luomisessa aikaan maailman olemassaolon, saa aikaan sen, minkä se lupaa: syntisi ovat anteeksiannetut Kristuksen veressä ja omanasi on hänen elämänsä ja valonsa. Kun uskot hänen nimeensä, hänen sanaansa ja turvaat hänen vereensä, sinulla on omanasi Jumalan lapseus ja pääsy Jumalan armoon ja hänen valtakuntaansa, hänen kirkkauteensa. ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, antoi hän vallan tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.”
Sitten seuraa suuri, suuri yllätys, shokeeraava sanoma! ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” Tuo Sana, joka on ollut olemassa iankaikkisuudesta asti, jonka kautta kaikki on luotu ja jossa on koko iankaikkinen elämä, tuli lihaksi! Tuo Sana omaksui ihmisyyden. Iankaikkinen syntyi aikaan! Jumala itse tuli ihmiseksi. ”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa” (Kol.1:14-15). Itse lunastus tuli meidän luoksemme Kristuksen persoonassa, näkymättömän Jumalan kuva sai hänessä näkyvän muodon! Itse Herra taivaasta tuli meidän veljeksemme, tuodakseen meille lunastuksen – syntien anteeksiantamisen. Tämä sana oli hulluus ja loukkaus Jeesuksen ajan juutalaisille ja kreikkalaisille, ja se on sitä yhä tänäänkin. Kristuksessa Jumala tulee lihaksi ja ”asui meidän keskellämme”, kirjaimellisesti ”asetti telttamajansa” keskellemme. Hän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme (Jes.7:14). Hän on varsin todellisesti ja kirjaimellisesti uusi Jumalan pyhä temppeli ja Ilmestysmaja, jossa asuu Jumalan koko täyteys ruumiillisesti (Kol.2:9). Kuten Ilmestysmajan kautta Jumalan pyhyys ja läsnäolo oli kansan keskellä sen matkalla kohti luvattua maata, samalla tavalla Kristuksessa on Jumalan läsnäolo meidän kanssamme meidän kanssamme kohti Taivaan luvattua maata. Hän on Immanuel yhä tänäänkin. Hän ei ole poissa luotamme, vaan ”missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Matt.18:20) Kristus tulee luoksesi tänään, ja päästää sinut synneistäsi tänään!
”Me katselimme hänen kunniaansa niinkuin Isän ainosyntyisen kunniaa, täynnä armoa ja totuutta.” Mekin saamme katsella tätä Kristuksen kirkkautta ja kunniaa. Johanneksen viimeinen yllätys tässä on se, että Kristuksen kirkkaus näkyy meille armossa ja totuudessa, ei väkivallassa ja voimassa. Me katsomme Kristuksen kirkkautta, kun kiinnitämme silmämme hänen ristiinsä. Jeesus rukoilee: ”Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh.17:1-3) Kristuksen kirkastaminen tapahtui hänen ristiinnaulitsemisessaan. Siinä kirkastettiin Jumalan tahto. Sieltä loisti iankaikkinen elämä koko maailmalle, sinullekin, julistaen ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme” (Room.5:8). Tämä Jumalan valo ja kirkkaus, hänen armonsa loistaa sinulle Kristuksen kasvoista, ristiltä. Siellä puolestasi vuodatettiin hänen verensä ja syntisi sovitettiin. Ja sanassaan Kristus on luonasi ja tuo kaiken tämän sinulle tänäänkin. Saat uskoa hänen nimeensä ja olla hänen valossaan ja elää iankaikkisesti.
Esa Yli-Vainio