Marian ilmestyspäivä
Tämän pyhäpäivän aiheena on enkeli Gabrielin ilmestyminen neitsyt Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syntymisestä. Tästä tulee myös juhlan nimi eri kielissä. Marian saamassa lupauksessa näkyy Jumalan armon koko rikkaus. Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Vanhastaan kirkko on viettänyt myös Marian käyntipäivää (2.7.). Silloin on muisteltu Marian vierailua Johannes Kastajan äidin Elisabetin luona (Luuk.1:36–55). Tämä muistopäivä poistui kalenteristamme v. 1772. Mainittu evankeliumi on otettu Marian ilmestyspäivän 2. ja 3. vuosikerran evankeliumiteksteiksi. (Kirkkokäsikirja)
Luuk.1:46-55: Ja Maria sanoi: ”Sieluni suuresti ylistää Herraa, ja henkeni riemuitsee Jumalassa, Vapahtajassani; sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästälähin kaikki sukukunnat ylistävät minua autuaaksi. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa kestää polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. Hän on tehnyt voimateon käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyydellä ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijattarensa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan, niinkuin hän on puhunut meidän isillemme, Aabrahamille, ja hänen siemenelleen iankaikkisesti.”
”Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme!” (1.Tim.1:2) Maria puhuu ja ylistää Jumalaa tässä Pyhän Hengen täyttämänä ja opettamana. Jumala katsoi alhaisuuteen, valitsi Marian, joka ei ollut mitään, vain vaatimaton tyttö, tehden hänestä Jumalan äidin, jonka kautta Jumalan Poika syntyi ihmiseksi Isän tahdosta ja Pyhän Hengen voimasta. Luther: ”Näin on pyhän Neitsyen kohdalla. Kun hän on itsessään kokenut, että Jumala hänessä vaikuttaa niin suuria, vaikka hän oli vain vähäinen ja mitätön, köyhä ja halveksittu, opettaa Pyhä Henki hänelle tämän rikkaan tiedon ja viisauden, että Jumala on sellainen Herra, jolla ei ole muuta tehtävää kuin korottaa sen, mikä on alhaista ja alentaa sen, mikä on korkeaa, lyhyesti sanottuna: särkeä tekemällä tehty ja rakentaa särjetty… Juuri kun mitättömyyden korkein muoto oli saavutettu, tuli Jeesus, hän syntyi halveksitusta heimosta, vähäisestä, köyhästä tyttösestä… Niin Jumalan työ ja katse kohdistuu syvyyteen, ihmisen katse ja työ korkeuteen. Tämä on nyt Marian ylistyslaulun syy, kuulkaamme se siis sanasta sanaan.”
”Sieluni suuresti ylistää Herraa” Marian ylistys nousee hänen syvimmästä sisimmästään, sielustaan, joka on ikään kuin ihmisen ruumiin ”kaikkein pyhin”; sekä hänen siellä olevasta uskostaan, jonka Pyhä Henki on Jumalan sanan kautta vaikuttanut. Maria ei ylistä omaa ansiollisuuttaan, vaan hänen ylistyslaulunsa on kiitosta Jumalalle hänen suuresta armostaan ja hänen suurista teoistaan. Luther: ”Kuten sana “magnificat” kirjan nimenä kertoo, mitä kirja sisältää, samoin Mariakin osoittaa tällä sanalla, mistä hänen kiitoslaulunsa puhuu, nimittäin Jumalan suurista teoista ja töistä meidän uskomme vahvistukseksi, kaikkien vähäpätöisten lohdutukseksi ja kaikkien korkeitten ihmisten kauhistukseksi maan päällä… Sinun tulee horjumatta, kaikesta epäilystä vapaana muodostaa kuva Jumalan tahdosta omalla kohdallasi, niin että uskot lujasti, että hän haluaa ja tekee suuria myös sinussa. Tämä usko elää ja toimii. Se läpäisee ihmisen ja muuttaa hänet kokonaan… Maria riisuu itsensä paljaaksi ja kantaa kaiken kokonaan taas Jumalalle, jolta hän sen on saanutkin. Vaikka hän sai kokea Jumalan sellaisen ylenmääräisen teon itsessään, oli ja pysyi hän kuitenkin mieleltään sellaisena, joka ei pyrkinyt kohoamaan vähäisimmänkään ihmisen yläpuolelle maan päällä.”
”Henkeni riemuitsee Jumalassa, Vapahtajassani.” Kaikkein huomionarvoisinta on, että Maria ylistää Jumalaa Vapahtajakseen, ja omaksi autuudekseen. Hän iloitsee Jumalan armollisesta pelastusteosta, jonka hän on saanut ja saa aikaan hänessä siinneen Pojan kautta. Luther: ”Siksi Maria nimittääkin Jumalaa Vapahtajakseen tai autuudekseen, vaikka hän ei nähnytkään eikä tuntenut, vaan pikemminkin lujasti luotti siihen, että hän on hänen Vapahtajansa ja autuutensa. Tämän uskon hän sai niistä teoista, jotka Jumala oli hänessä tehnyt… Oikein ja pelkästään Jumalaa rakastaa ja ylistää se, joka ylistää häntä vain siksi, että hän on hyvä, ja katsoo vain hänen pelkkään hyvyyteensä ja vain siitä löytää onnensa ja ilonsa.” Hän ei tätä armoa ja pelastusta aisteillaan ja järjellään tavoita, mutta hän omistaa sen uskolla Jumalan sanan lupauksesta.
”Hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästälähin kaikki sukukunnat ylistävät minua autuaaksi.” Maria ylistää Jumalaa siitä, että vaikka hän itse ei ole yhtään mitään, vain alhainen ei-mikään, ”nobody”, on Jumala tehnyt hänelle suuria, antaessaan hänen kauttaan Poikansa Kristuksen, ihmiskunnan pelastajan tulla lihaan. Luther: ”Sillä kristityt ovat syvyydessä ja maailman silmissä mitättömiä; siksi Jumalan silmät katsovat heihin ja hänen katseensa on aina luotuna heihin kuten hän Ps. 32 sanoo: “Minä suuntaan katseeni jatkuvasti sinuun.” (Ps. 32:8)… Maria siis haluaa sanoa: “Jumala on katsonut minuun köyhään, halveksittuun, mitättömään tyttöseen, vaikka hän hyvin olisi voinut löytää rikkaita, korkeita, jaloja, mahtavia kuningattaria, suurten herrojen ja ruhtinaiden tyttäriä… Sillä hänen edessään ei tule kenenkään kerskailla olevansa tai olleensa johonkin arvollinen ja minunkin täytyy tunnustaa, että kaikki on sulaa armoa ja hyvyyttä eikä mikään ole minun ansiotani tai arvollisuuttani… Maria tunnustaa, että Jumalan ensimmäinen työ hänessä oli se, että Jumala katsoi häneen. Se on myös suurin kaikista, siinä kaikki muu riippuu, siitä kaikki virtaa. Kun päästään siihen, että Jumala kääntää kasvonsa ja silmänsä jonkun puoleen katsoakseen häneen, silloin siinä on pelkkää armoa ja autuutta ja kaikkien lahjojen ja tekojen täytyy seurata perässä.” Ensin Jumala katsoo alas meihin ihmisiin, antaa meille armonsa. Näinhän mekin tunnustamme synnintunnustuksessa: ”Katso minua, vaivaista syntistä”, ja saamme kuulla Herran siunauksessa: ”Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja olkoon sinulle armollinen”.
”Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.” Jumalan suuri teko on se, että Mariasta on ansiotta tullut Jumalan äidiksi Pyhän Hengen kautta. Tämä on Marialle ylitsevuotavainen kunnia, hän saa olla Jumalan pelastussuunnitelman välikappale, ”Herran palvelijatar.” Luther: ”Suuret asiat eivät ole mitään muuta kuin että Mariasta on tullut Jumalan äiti. Tässä teossa hänelle on suotu niin paljon ja niin suuria hyviä, ettei kukaan voi niitä käsittää. Siitä seuraa kaikki kunnia, kaikki autuus… Hän sanoo, että Jumala katsoi häneen, joka on ei-mitään, eikä Jumala siten palkinnut häntä hänen ansioistaan vaan: “Hän on tehnyt minulle suuria. Hän on tehnyt sen itsestään ilman minun ansioitani.”
”Hänen nimensä on pyhä.” Maria ei ota itselleen pyhän nimeä, vaan sanoo, että yksin Jumalan nimi on pyhä. Kaikki kunnia tulee Jumalalle hänen nimestään, jonka kautta hän antaa itsensä ja tekonsa ihmisten omaksi ja tekee meidät osalliseksi omasta pyhyydestään. Luther: ”Siksi Maria vielä lisää jotakin sanoen: ’Ja pyhä on hänen nimensä.’ Se on: kuten en omista itselleni tekoja niin en myöskään omista nimeä ja kunniaa. Sillä kunnia ja nimi kuuluvat yksin hänelle, joka tekee teot… Minä olen vain työpaja, jossa hän toimii, mutta minä en ole itse vaikuttanut mitään itse tekoon. Sen tähden ei kenenkään tule ylistää minua tai suoda minulle kunniaa siitä, että minusta on tullut Jumalan äiti, vaan Jumalaa ja hänen tekoaan minussa tulee kunnioittaa ja ylistää.” Meidät siunataan Jumalan läsnäololla ja pyhällä Kolmiyhteisellä nimellä jumalanpalveluksen alussa, synninpäästössä, sanassa ja ehtoollisessa sekä Herran siunauksessa. Näin omanamme on Jumalan pyhä nimi – joka tekee meidätkin armosta pyhiksi antaen sydämiimme Jumalan itsensä ja kaikki hänen lahjansa.
”Hänen laupeutensa kestää polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.” Jumalan ensimmäinen työ on laupeus; hänen armollinen mielisuosionsa meille, jotka emme ole mitään, vain arvottomia syntinsä. Meille hän antaa Kristuksen, ja Kristuksen veren kautta armonsa, laupeutensa ja syntien anteeksiantamuksen, pääsyn yhteyteen kanssaan Pyhän Hengen kanssa ja osallisuuden kaikista siunauksistaan. Luther: ”Katso, Jumalan ensimmäinen teko on, että hän on laupias ja armollinen kaikille, jotka mielellään luopuvat omista kuvitelmistaan, oikeudestaan, viisaudestaan ja mitä hengellisiä lahjoja nyt onkaan ja halukkaasti pysyvät hengeltään köyhinä… Maria näyttää kuinka paljon halukkaammin Jumala osoittaa laupeuttaan, joka on hänen jaloin tekonsa, kuin sille vastakkaista ankaruutta, sanomalla, että tämä Jumalan teko kestää päättymättä polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät, kun taas hänen ankaruutensa ulottuu vain kolmanteen tai neljänteen polveen.” Vanhempien kautta, kun he uskollisesti pysyvät ja opettavat lapsilleen Jumalan sanaa ja osallistuvat jumalanpalvelukseen, nämä Jumalan siunauksen leviävät ja jatkuvat heidän lapsissaan ja lasten lapsissaan sukupolvesta toiseen. Siksi pitäytykäämme Kristuksen sanan ja sakramenttien – hänen verensä ja Jumalan laupeuden yhteydessä. Siinä on siunaus perheillemme polvesta polveen.
”Hän on tehnyt voimateon käsivarrellaan.” Jumalan käsivarsi, on hänen voimansa, jonka kautta hän salaisesti vaikuttaa sanansa kautta luomakunnassaan. Tämä on Jumalan toinen työ. Erityisellä tavalla tämä tarkoittaa Kristusta, joka on ”Jumalan käsivarren mies” (Ps.80:18). Kristus on ’Jumalan oikeana kätenä’, ihmiseksi syntyneenä Jumalana tullut tekemään Isän tahdon ja kärsimisellään, verellään ja kuolemallaan vapahtamaan meidät kaikesta synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Luther: ”Saman asian voisin sanoa vielä seuraavasti: “Jumala on Herra, joka toimii siten, että hän voimallisesti hajottaa ylpeät ja on laupias pelkääville.” Jumalan käsivarreksi nimitetään Raamatussa hänen omaa voimaansa, jolla hän vaikuttaa ilman luotujen välitystä. Se tapahtuu hiljaa ja salaisesti, niin ettei kukaan huomaa sitä ennen kuin se on tapahtunut; siten tämä voima tai käsivarsi voidaan ymmärtää ja tuntea vain uskon kautta… Katso, siten Kristus tuli voimattomaksi ristillä ja juuri siinä hän teki suurimman voimatekonsa: voitti synnin, kuoleman, maailman, helvetin, perkeleen ja kaiken pahan.” ”Jumalan käsi” on Kristuksen nimi Raamatussa, hän tekee Isän laupiaan tahdon (Jes.53:1). Tämä Kristuksen teko tarjotaan meille armonvälineiden kautta, salaisella tavalla.
”Hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtaistuimilta ja korottanut alhaiset.” Jumalan kolmas ja neljäs työ on ylpeiden alentaminen ja alhaisten korotus. Luther: ”Niin kauan kuin maailma on olemassa, täytyy esivallan… säilyä. Mutta että ihmiset käyttävät niitä pahoin ja Jumalaa vastaan, tekevät vääryyttä ja väkivaltaa oikeamielisille ja tuntevat mielihyvää tästä kaikesta, pöyhkeilevät niistä, eivät käytä niitä Jumalan pelossa hänen ylistyksekseen ja oikeudenmukaisuuden suojaksi – sitä Jumala ei kauan siedä… Alhaiset eivät tässä tarkoita nöyriä vaan kaikkia, jotka maailman silmissä ovat mitättömiä ja todella ei-mitään. Sillä juuri tätä sanaa Maria edellä käyttää itsestään: “Hän on katsonut palvelijattarensa mitättömyyteen tai hän on katsonut palvelijattareensa, joka on ei-mitään.” Tosin ne, jotka mielellään ja sydämensä pohjasta ovat niin alhaisia ja ei-mitään eivätkä yritä olla korkeita, varmasti ovat myös nöyriä… Jumalassa ja Hengen kohottamina heistä tulee valtaistuinten, vallan ja kaiken tiedon ja taidon tuomareita sekä täällä, että tuolla puolen, sillä he tietävät enemmän kuin kaikki oppineet ja mahtavat.” Kristityt rukoilevat esivallan puolesta, ja pidämme sitä Jumalan siunausten välikappaleena. Mutta uskomme myös julman ja ylpeän valtaapitävien yläpuolella olevan Jumalan, joka syöksee tyrannit alas. Myös uskomme Jumalan siunaavan niitä, joita vainotaan uskon tähden. Siksi rukoilemme näitä asioita yhteisessä esirukouksessa. Jumalan sanan tuntiessaan ja omistaessaan alhaiset ovat viisaita ja suuria Herrassa.
”Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyydellä ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.” Jumalan viiden ja kuudes työ on nälkäisten täyttäminen hänen hyvyydellään ja kaikilla siunauksillaan, ja itsessään rikkaiden tyhjentäminen. Tämän Jumala tekee ajallisilla siunauksillaan antaen kaikille luoduilleen jokapäiväisen leivän, kaikki tarpeemme. Hän myös jakaa hyvyyttään ja ruokkii meitä hengellisesti evankeliumin sanalla. Sen sijaan itsessään rikkaat hän tyhjentää kaikesta omasta vanhurskaudestaan lakinsa sanalla. Hän tekee lain kautta kelvottomaksi ja tyhjäksi, jotta voisi evankeliumin kautta täyttää meidät Kristuksen veren siunauksilla, kaikella hyvyydellään. Kaikesta hengellisestä ja ajallisesta siunauksesta kiitos kuuluu yksin Herralle. Luther: ”Ei ole mitenkään mahdollista, että Jumala sallisi jonkun, joka luottaa häneen, ruumiillisestikaan nääntyä nälkään; ennemmin kaikkien enkelienkin täytyisi tulla häntä ruokkimaan… Meidän on joka tapauksessa yritettävä ja uskallettava hänen sanansa varassa, sillä Maria ei sano: “Hän on täyttänyt kylläiset, kohottanut ylhäiset”, vaan “täyttänyt nälkäiset, kohottanut alhaiset”. Sinun on täytynyt nälässä joutua keskelle puutetta ja kokea mitä nälkä ja puute ovat, niin ettei sinulla itselläsi eikä muillakaan ihmisillä ole varastoja eikä apua sinulle, vaan yksin Jumalalla on. Niin että joka tapauksessa teko, joka kaikille muille on mahdoton, on yksin Jumalan.” Juuri ’Herran siunauksessa’ meille annetaan ensin ajallisen hyvän siunaus, sitten hengellisen hyvän – evankeliumin ja Kristuksen veren ansion siunaus, sekä sitten Pyhän Hengen rohkaiseva ja lohduttava siunaus keskellä maailman ahdistuksien, pahuuden, nälän ja köyhyyden; niin, että tartumme kaiken tämänkin keskellä meille jaettuun Jumalan armoon sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa.
Esa Yli-Vainio