Puhe Esa Yli-Vainion Paimenjuhlassa Vetelin majalla 3.10.2021

Hyvä juhlaväki, Esa ja Maarit.

On hienoa saada olla täällä tänään todistamassa uuden aikakauden alkua Vetelin ja Karstulan seurakunnissa ja ennen kaikkea sitä rukousvastausta ja Jumalan työtä, minkä äärellä me nyt saamme olla.

Jumala on Pyhän Henkensä kautta kutsunut, siunannut ja lähettänyt Esan toimimaan Kristuksen suuna ja käsinä pyhässä paimenvirassa, minkä välityksellä Kristus itse on kirkkoansa hoitanut sanallaan ja sakramenteillaan apostoleista lähtien jo 2000 vuoden ajan. Se on ihmeellinen asia!

Muistan minun ja Esan lukioajoilta hyvin sen, kuinka pastori Aulis Jalosella oli tapana, varmaankin joka kerta kun hän tuli pitämään jumalanpalvelusta, muistuttaa seurakuntaa tästä Herramme kehotuksesta, jonka edelleen kuulen aina Auliksen äänellä:

”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä eloonsa.” Luuk. 10:2.

Tämä kehotus ei ole selvästikään kaikunut kuuroille korville, sillä tänään me saamme kiittää Jumalaa siitä, että Hän on vastannut meidän rukoukseemme.

Tänään on todella ilon ja kiitoksen päivä. Vaan kuinkahan moni ymmärtää…

Minkälaisesta lottovoitosta ja Jumalan ihmeestä tässä on todella kyse?

Olen kuullut seurakunnissamme aina silloin tällöin ilmaistun huolen ja rukouksen siitä, että Pätiälästä ja Uusitalosta lähtien Seurakuntaliitossa julistettu Jeesuksen veren evankeliumi saisi yhä säilyä meidän seurakunnissamme myös uuden sukupolven myötä. Saman hengellisen perinnön kasvattina, tämä on ollut minunkin rukoukseni.

Helsingin yliopistossa, missä Esan kanssa yhdessä opiskelimme, on vuosittain yli 2000 teologian opiskelijaa, joista pohjimmiltaan jokainen on etsimässä vastauksia elämän ja kuoleman kysymyksiin. Niin kuin kaikki muutkin ihmiset, jokainen heistä etsii totuutta tavalla tai toisella.

Ja jos Pätiälän aikoihin siellä oli vain pieni vähemmistö luterilaiseen tunnustukseen sitoutuneita verievankeliumin ihmisiä, niin nyt, omalla kahdeksan vuoden kokemuksellani voin sanoa, että heitä on vain kourallinen. Joten inhimillisestä näkökulmasta katsoen todennäköisyydet sille, että mikään seurakunta ylipäänsä saa Jumalan sanalle uskollisen pastorin, ovat häviävän pienet. Itse asiassa inhimilliset mahdollisuudet ovat aivan olemattomat, sillä se on aina Jumalan ihme, jos sellainen paimen löytyy.

Verievankeliumin joukko on siis käynyt yhä pienemmäksi. Eikä siinä vielä kaikki…

Kaiken lisäksi ”verievankeliumia” on kahdenlaista

…niin Suomessa kuin koko kristikunnassa ympäri maailman. On oikeaa verievankeliumia ja on väärää tai vääristynyttä verievankeliumia.

Ja täytyyhän niin ollakin! Saatanan toimintatapahan on juuri se, että kun Jumala julistuttaa puhdasta evankeliumia, niin Saatana tekee siitä oman halvan kopionsa, oman ”verievankeliuminsa”, jolla hän pyrkii johtamaan harhaan niin monta kuin on mahdollista.

No miten tunnistaa halvan kopion todellisesta verievankeliumista?

Halpaa kopiota on sellainen julistus, joka saattaa jokseenkin kuulostaa oikealta, mutta joka ei kuitenkaan anna syntiselle sitä, mitä hän todella tarvitsee ja minkä Jumala haluaa hänelle antaa.

Se on sellainen evankeliumi, jossa saatetaan kyllä puhua Jeesuksen verestä, Jeesuksen rististä, Jeesuksen kuolemasta ja sovituksesta, mutta ei anneta Jeesuksen verta ja sovitusta. Sellainen evankeliumi, jossa puhutaan syntien kantamisesta “ristin juurelle” ja lauletaan “Golgatan veren voimasta”, mutta jossa ei anneta tuota voimaa syntisille. 

Mitä sitten on oikea verievankeliumi?

Mistä Golgatan veren voiman voi löytää ja saada varmasti itselleen syntiensä sovitukseksi?

Uskonpuhdistajamme Martti Luther kirjoittaa:

”Kun minä tarvitsen anteeksiantamusta, niin minä en mene ristin luokse, sillä sieltä minä en sitä löydä“. 

Miltä kuulostaa? Eikö monet evankelistat ja hengelliset laulutkin kehota menemään nimenomaan ristin juurelle?

Luther jatkaa:

“Miten sinä luulet pääseväsi ristin juurelle? Ei sitä ole enää olemassakaan. Ja vaikka olisikin, niin Kristus on poistunut sieltä jo kauan sitten. Ei, minä en mene ristin luokse vaan riennän vastaanottamaan Synninpäästön tai Ehtoollisen, sillä niissä ristillä hankittu anteeksiantamus meille jaetaan.” 

Ehkä Lutherista tuli juuri siksi uskonpuhdistaja, että hän uskalsi kysyä tarpeeksi niin sanottuja tyhmiä kysymyksiä, kuten sen, että:

                      “Kerrohan, miten sinne ristin juurelle päästään?”

Jos tähän kysymykseen ei anneta selvää vastausta, niin ehkä kysymys ei ollutkaan niin tyhmä kuin miltä se saattoi kuulostaa.

Jumalan sana, joka on psalmin mukaan “minun jalkaini lamppu ja valo minun teilläni”, ei voi jättää meitä hämärään näin keskeisessä asiassa. Eikä se jätäkään.

Raamatun opetus on selkeä ja kirkas

Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Kristus valmisti syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen koko maailmalle, kuten Johannes julisti: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”.

Raamatun mukaan Jumalan armotalouden hoito ei kuitenkaan päättynyt tähän, vaan Jumala jakaa tuon valmiin pelastuksen meille kasteessa, sanassa ja ehtoollisessa. Näistä on selvä käsky ja selvät lupaukset Jumalan sanassa. Nämä Pyhän Hengen välineet antavatmeille Kristuksen ja Hänen Golgatalla vuodattamansa veren, joka puhdistaa meidät kaikesta synnistä!

Todellinen Jeesuksen veren evankeliumi eli puhdas evankeliumi on juuri sellainen evankeliumi, joka antaa meille Jumalan Pojan veren ja näin puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Ja koska mikään muu kuin Jumalan Pojan veri ei voi puhdistaa meitä synnistä, niin silloin me tiedämme, että mihin ikinä Jumala sanassaan liittää lupauksen syntien anteeksiantamisesta ja pelastuksesta, siellä meille annetaan Jeesuksen veri, joka jatkuvasti ja aina uudelleen puhdistaa meidät kaikesta synnistä!

Kasteesta

Pietari opettaa, että niin kuin Nooa perheineen pelastui arkissa veden kannattelemana, niin samoin ”teidät pelastaa nyt kaste”. 1.Piet. 3:21.

Synninpäästöstä

Jeesus sanoo apostoleilleen:

”Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksiannetut; joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh. 20:23.

Sanan saarnasta

Jeesus sanoo:

”Joka kuulee teitä, hän kuulee minua” Luuk. 10:16.

”Ne sanat, jotka olen puhunut teille, ovat henki ja ovat elämä” Joh. 6:63.

Ehtoollisesta

Paavali kirjoittaa:

”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole Kristuksen veren osallisuus? Se leipä, jonka me murramme, eikö se ole Kristuksen ruumiin osallisuus?” 1. Kor 10:16.

Näinhän Kristus itse oli ehtoollista asettaessaan opettanut.

Näitä pelastuksen välineitä hoitamaan, Jumala on Esan kutsunut. Raamattu kutsuu pastorin virkaa sovituksen viraksi juuri sen tähden, että sen kautta Kristus jakaa meille verensä.

Tämä on se todellinen verievankeliumi ja meidän luterilaisten kallein aarre ja perintö, että Kristus itse tulee meidän luoksemme ja jakaa sovituksen viran kautta meille oman verensä syntiemme anteeksiantamiseksi.

Vaikka Kristuksen lampaita on muuallakin kuin luterilaisessa kirkossa niin sanoin, että se on meidän luterilaisten kallein aarre, siitä syystä, että luterilainen tunnustus on ainoa tunnustus koko protestanttisessa kristikunnassa, joka opettaa Raamatun mukaan, että me saamme todellisesti vastaanottaa Kristuksen veren, jota meidän ei tarvitse omalla uskollamme hakea Golgatan kummulta tai taivaan korkeuksista, vaan se tuodaan ja jaetaan konkreettisesti meille sovituksen viran kautta siellä, missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä.

Seurakuntaliiton hengelliset suunnannäyttäjät Heino Pätiälä ja Brynolf Uusitalo

…olivat tämän todellisen verievankeliumin julistajia ja puolustajia.

Pätiälä kirjoittaa:

”Älä halveksi Jumalan sanaa ja sakramentteja. Henki, vesi ja veri: evankeliumi, kaste ja Herran pöytä takaavat sinulle iankaikkisen elämän. Jos tahdot helvetin tulen välttää ja saavuttaa taivaan autuuden, niin jää Jeesuksen turviin, sanan ja sakramenttien armovirroille, joista sydämeesi virtaa lohdutus, rauha ja autuuden varmuus.” (Raamatullinen uskonoppi)

Ehtoollisesta Uusitalo kirjoittaa:

” Kristus on sanonut ennen taivaaseen astumistaan opetuslapsilleen: ‘Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.’ Samoin: ‘Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siinä minä olen heidän keskellään.’ Tämä lohdutus riistetään meiltä, jos kielletään Kristuksen ruumiin ja veren todellinen läsnäolo Pyhässä Ehtoollisessa. Ne, jotka hyökkäävät ehtoollisoppia vastaan, eivät tahdo uskoa, että Kristus on jumalihmisenä läsnä seurakunnassaan. Mutta ei kirkko ole vain koulu, jossa on Jeesuksen oppi, jossa häntä muistellaan, vaan se on armovaltakunta, jossa Herra Kristus kuninkaana on läsnä ja hallitsee. — Älä anna saatanan ryöstää itseltäsi tätä kalleutta.” (Paimen -lehti)

Jumalan armosta Saatana ei ole saanut ryöstää Esalta tätä kalleutta. Esa on tänään myös luvannut pysyä tässä uskossa ja tässä tunnustuksessa. Ja se on jo enemmän kuin lottovoitto mille tahansa seurakunnalle, se on Jumalan ihme ja rukousvastaus.

Mutta onko Esalla myös voimaa pitää kiinni tästä uskosta ja lupauksesta?

Ei varmasti ole. Esalla on yhtä vähän voimaa pitää uskostaan ja lupauksestaan kiinni kuin oli Israelin kansalla erämaassa, toisin sanoen: ei lainkaan. Niin kuin ei ole kenelläkään meistä syntisistä ihmisistä. Ja sen tähden Esan tulee itse yhtä lailla elää Jeesuksen veren evankeliumista. 

Siksi kehotan nyt Esa sinua…

jatkossakin päivittäin, Jumalan sanalla ja rukouksella, elämään kasteestasi, jossa sinut pestiin puhtaaksi kaikesta synnistä Jumalan Pojan verellä.

Elä itsekin siitä sanasta, mitä julistat ja muista, että pastorikin tarvitsee pastorin, jolle tunnustaa syntinsä ja jolta saat kuulla synninpäästön sanat, jotka Jeesuksen veren voimasta antavat kaikki sinun syntisi anteeksi.

Ja muista, että Herramme antoi ruumiinsa ja verensä meille syötäväksi ja juotavaksi juuri sen tähden, että “Sydämestä lähtevät kaikki pahat ajatukset ja teot“. Muista, että Jumalan voima on Jeesuksen ruumiissa ja veressä, jotka puhdistavat sinun sydämesi kaikesta huonosta omastatunnosta ja kaikista kuolleista ja hyödyttömistä teoista palvelemaan ilolla elävää Jumalaa! 

Tässä verievankeliumissa niin teillä, Esa ja Maarit, kuin myös meillä kaikilla, on kestävä lohdutus ja varma toivo; sillä me saamme jo nyt olla osallisia Karitsan hääateriasta täällä maan päällä.

Niin kuin vihkimyksessä kuulimme, seurakunnan tehtävä on muistaa rukouksin omaa paimentansa ja hänen perhettänsä. Näin voimme kantaa heitä jatkuvasti Jeesuksen luo.

Rukous on kantanut meitä tähän asti ja ainoastaan rukoilevalla seurakunnalla on myös tulevaisuus.

Jeesus sanoo: “Ilman minua te ette voi mitään tehdä“.

Mutta Hänen kanssaan kaikki on mahdollista.

Loppusanoiksi

Esalle ja varmasti myös Maaritille tutuksi tullut vanhan testamentin professori ja verievankeliumin julistaja, John W. Kleinig, on sanonut, että hänen kokemuksensa mukaan:

“Kaikkein suurimmat asiat…tapahtuvat pienissä seurakunnissa“

Yleensä uskollinen sanan ja sakramenttien hoito ei vedä puoleensa suuria joukkoja, ellei Jumala armossaan salli erityistä herätyksen aikaa, jota me saamme jatkuvasti Häneltä rukoilla ja pyytää. Jumalalle sekin on mahdollista.

Mutta riippumatta siitä, minkä kokoinen seurakunta on koolla, jos Jumalan sana, Pyhä kaste ja Herran pöytä ovat oikeassa käytössään, niin silloin meidänkin pienet seurakuntamme saavat olla syntisten pesupaikkoja ja taivaan portteja. Ne saavat olla lähteitä, jotka pulppuavat vettä iankaikkiseen elämään.

Jumala sen suokoon.

Ja Jumala siunatkoon Esaa ja Maaritia sekä heidän pienokaistaan; ja Vetelin sekä Karstulan seurakuntia, ja meitä kaikkia, kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Aamen.

-Daniel Salo, pastoriharjoittelija