Sanaa päivääsi kirjoituksia

    Sana

    Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

    6.sunnuntai pääsiäisestä

    Sunnuntain latinankielinen nimi ”exaudi” (kuule, Herra) on päivän antifonin alusta (Ps.27:7). Seurakunta odottaa rukoillen Pyhän Hengen lahjaa. Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. Pyhä Henki vakuuttaa kristityille, että he ovat Jumalan lapsia ja saavat Jeesuksen tavoin kutsua Jumalaa nimellä Abba, Isä. (Kirkkokäsikirja)

    Joh.7:37–39: Mutta Juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi sanoen: ”Jos jonkun on jano, hän tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamattu sanoo, hänestä on juokseva elävän veden virtoja.” Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka oli tuleva niiden osaksi, jotka uskoivat häneen; sillä Pyhä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei ollut vielä kirkastettu.

    Rakas ystävä, vapahdettu veli ja sisar Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa! Näissä Herramme sanoissa avautuu sinullekin armon totuus: vanhurskaus ja syntien anteeksianto hänen verensä kautta. Juhla, jonka viimeisenä suurena päivänä Jeesus puheensa piti, oli juutalaisten juhla nimeltä lehtimajan juhla eli Sukkot, jota vietettiin Egyptistä pelastumisen ja erämaavaelluksen muistoksi. Kansa muisti juhliessaan, että se tarvitsee selvitäkseen Herraa. 3.Moos.23:34-36: ”Puhu israelilaisille ja sano: Tämän seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä on lehtimajanjuhla Herran kunniaksi; se kestää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä pidettäköön pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Seitsemänä päivänä tuokaa uhri Herralle. Kahdeksantena päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja tuokaa uhri Herralle; se on juhlakokous, älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako.” Nyt oli juhlan viimeinen, kahdeksas päivä, johon kuului Vanhan liiton mukainen uhrijumalanpalvelus ja lepopäivä. Juhla vietettiin Jumalan kunniaksi, eikä hänen eteensä saanut tulla ilman uhria. Tämä johtui siitä, että koko Israelin kansa, niin kuin sinä minäkin, olemme syntisiä, Aadamin lankeemuksen perillisiä, ja Pyhän Jumalan edessä itsessämme rangaistuksen ansaitsevia. Vanhan Testamentin uhrit olivat esikuvia siitä Golgatan veriuhrista, Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä, jonka armoturvissa me saamme astua Isän eteen hänen rakkaina lapsinaan. Hepr.9:14: ”Kuinka paljon Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistaa meidän omantuntomme kuolleista töistä palvelemaan elävää Jumalaa!” Itsessämme olemme kuolleet synnin takia, mutta Kristuksen veressä on elämä.

    5.sunnuntai pääsiäisestä

    Rogate (= anokaa, rukoilkaa) poikkeaa muiden pääsiäisen jälkeisten sunnuntaiden latinalaisista nimityksistä sikäli, ettei sitä ole saatu päivän antifonista vaan rukouskulkueista, joita Roomassa järjestettiin 300-luvulta alkaen. Ne korvasivat keväisin pelloille suuntautuneet pakanalliset kulkueet. 400-luvun lopulta lähtien kirkolliset rukouskulkueet sijoittuivat rukoussunnuntain ja helatorstain välisiin arkipäiviin, mistä johtuu niiden myöhempi nimi käyntipäivät (ruotsin gångdagar). Rukoussunnuntain tekstit puhuvat siitä, mitä rukoileminen on ja mitä lupauksia siihen sisältyy. Teksteissä kerrotaan myös Kristuksesta suurena esirukoilijana ja rukoilemisen opettajana. (Kirkkokäsikirja)

    Matt.6:5-13: Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

    Herramme Kristus opettaa tässä vuorisaarnansa kohdassa Isä meidän -rukouksen. Rukous on suuri lahja, joka on annettu Jumalan omille. Se on tärkein osa konkreettista kristityn jokapäiväistä elämää. Meillä on Jumalan käsky rukoilla Jumalan nimeä avuksi huutaen (2.käsky) sekä lupaus siitä, että Jumala kuulee rukouksemme. Ps.145:18-19: Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat. Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä. Ja Isä meidän -rukous on itse ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan opettamana korkein ja, jaloin ja paras rukous, joka opettaa miten meidän tulee rukoilla ja mitä meidän tulee rukoilla.

    cantate (= laulakaa) sekä sen pohjana oleva psalmi 98 kytkevät tämän pyhän vahvasti pääsiäisajan ”iloisten” sunnuntaiden ketjuun. Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa. (Kirkkokäsikirja)

    Joh.17:6-10: Olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat pitäneet sinun sanasi. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet antanut minulle, on sinulta. Sillä ne sanat, jotka annoit minulle, olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät varmasti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän edestään: maailman edestä en rukoile, vaan niiden edestä, jotka olet antanut minulle, koska he ovat sinun. Ja kaikki minun omani on sinun, ja sinun omasi on minun; ja minä olen kirkastettu heissä.

    Tässä on osa Jeesuksen ”ylimmäispapillisesta rukouksesta”, jossa hän rukoilee Isää omiensa puolesta. Kristuksen oma on jokainen, joka kuulee hänen sanansa ja uskoo sen. Jumalan sana, jonka Kristus, Jumalan Poika julistaa saa aikaan uskon ja tekee jokaisesta, joka uskoo, Jumalan oman. Joh.10:27-29: Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Kristus on lunastanut meidät omakseen verellään, niin kuin Ilmestyskirjassa autuaiden joukko laulaa uutta virttä Karitsalle: ”ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista” (Ilm.5:9). Sinut, joka olet syntisenä syntynyt ja olet kuoleman oma, synnin ja perkeleen vallan alla Aadamin lankeemuksen tähden on Kristus omalla kuolemallaan ja verellään, viattomalla  kärsimisellään ja uskollisuudellaan vapauttanut, pelastanut ja ostanut Jumalan lapseksi. Gal.4:3-5: Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Kuinka lohduttava tämä sanoma onkaan!

    Alakategoriat

    Seurakuntalehden vastaavan toimittajan poimittuja pääkirjoituksia.
    Seurakunta - lehti on Seurakuntaliiton ja sen jäsenseurakuntien pääjulkaisu. Se on ilmestynyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1925 alkaen. Lehti tahtoo kaikessa noudattaa ja edistää Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaista uskonoppia lukijoidensa hengelliseksi ravinnoksi ja vahvistukseksi. Se pyrkii myös ilmaisemaan seurakunnallisen elämän eri puolia, tärkeimpänä tehtävänään Jumalan Sanan ja erityisesti armon evankeliumin julistaminen ja opettaminen. Myös uskovien yhteyden vahvistaminen ja tiedotus ovat osa lehden keskeistä tavoitetta.