Daniel Salo pastoriksi

Daniel Salo pastoriksi

Daniel Salo vihittiin Helsingin Koinonia-keskuksessa, 28.8.2022, Helsingin ja Marttilan itsenäisten evankelisluterilaisten seurakuntiemme paimeneksi apostolisen perinteen mukaisesti kättenpäällepanemisella. Vihkimisen toimittivat pastorit Seppo Salo, Heikki Salo ja Esa Yli-Vainio sekä seurakunnan edustajana Seppo Savola. Näin Kristus itse Pyhän Henkensä kautta asetti Danielin paimeneksi verellään lunastamalleen laumalleen.

”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi asettanut, paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen ansainnut.” (Apt.20:28)

Seurakunnan pastorin, ”Sovituksen viran” kautta tahtoo Kristus Jeesus itse jakaa sanaansa ja sakramenttejaan, ja niiden välityksellä antaa seurakunnalleen syntien anteeksiantamuksen veressään, armonsa ja rauhansa, siunata heitä ja olla heidän keskellään. Tässä tehtävässä Daniel tarvitsee seurakuntalaisten tukea ja runsasta esirukousta.

”Rukoilkaa joka aika Hengessä kaikin rukouksin ja anomisin, ja sitä varten valvoen kaikessa kestävyydessä ja rukouksessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, avatessani suuni, annettaisiin sanoja rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta.” (Ef.6:18-19)

Uskon perustus (24.10.2021)

Uskon perustus (24.10.2021)

Uskonpuhdistuksen muistopäivä

22. sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle. Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön. Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen.

Kirkkokäsikirja

Matt.5:13-16: Te olette maan suola; mutta jos suola kadottaa makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla piilossa; eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttilänjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. (Fil.1:2) Aiemmin Jeesuksen autuaaksi julistukset (Matt.5:1-11) kertoivat Jumalan suhteen meihin. Nyt hän julistaen tässä ilmoittaa meidän suhteemme maailmaan. Ensin Jumala siunaa meitä, ja meidän kauttamme hänen siunauksensa tulee maailman osaksi, kun hän lähettää meidät maailman suolana ja valona hänen suuret aarteensa mukanamme.

Uskonpuhdistus – taivaallisten aarteiden löytäminen

Voi, kuinka vähän meymmärrämme oman arvomme ja niiden taivaallisten, suurten aarteiden arvon, jotka meillä on keskellämme! Tämän joudumme tunnustamaan. Liian vähän myös muistamme niitä käyttää ja arvostaa niitä, niin kuin meidän pitäisi. Kuinka halpana pidämmekään Jumalan sanaa, kun sitä harvoin luemme ja kuulemme. Kuinka vähän arvostammekaan Kristuksen ruumista ja verta, kun emme ole joka viikko suurella pyhällä innolla sitä nauttimassa. Kuinka vähän arvostamme jumalanpalvelusta, joka on hänen valtakuntansa, taivas ja pyhä valo meidän keskellämme. Voi, kuinka sokeita olemme myöskin uskossamme Jumalan lupauksiin! Kuinka helposti joudummekaan epätoivoon, kun näemme seurakuntamme pienuuden ja heikkouden. Tämä ei ole uusi ongelma: se on jo syntiinlankeemuksen seuraus. Näiden aarteiden löytyminen ja kirkastuminen oli uskonpuhdistuksen ydin. Martti Lutherille Jumala ilmoitti ja kirkasti sanassaan armon aarteensa, ja häntä seuraten me tunnustuksellisina luterilaisina haluamme näiden aarteiden varaan pitäytyä ja niissä pysyä. Niiden aarteiden varassa seurakunta ja koko kirkko seisoo. Niiden varassa on myös meidän pelastuksemme.

Lyhyesti sanoen nämä uskonpuhdistuksessa jälleen löydetyt suuret Jumalan aarteet ovat:

  1. Yksin Raamattu- periaate (sola Scriptura): Pyhä Jumalan sana yksin on uskon, opin ja elämän erehtymätön auktoriteetti.  
  2. Autuus on meillä yksin armosta (sola gratia), yksin uskon kautta (sola fide), yksin Kristuksen veren tähden (solus Christus). Siksi meillä on pelastusvarmuus autuudestamme jo nyt, täällä ajassa, lahjana, ilman ehtoja tai ansioita. Koko maailma on syntinen, mutta koko maailma on myös lunastettu Kristuksen verellä.
  3. Jumalan sana ja sakramentit ovat Jumalan armonvälineet, joiden kautta Kristus on seurakuntansa keskellä läsnä ja toimii tuoden valtakuntansa meille. Niiden kautta meille jaetaan Kristuksen ruumiin ja sovintoveren, Golgatan kuoleman ja ylösnousemuksen koko ansio, syntien puhdistus ja vanhurskautus. Niiden kautta Jumala meidät myös pyhittää ja antaa Pyhän Henkensä ja liittää meidät lujemmin itseensä ja valtakuntaansa suojaten vihollisen valtakunnan hyökkäyksiltä. Armonvälineet myös synnyttävät ja ylläpitävät Kristillisen seurakunnan. Se on siellä, missä ne puhtaana vaikuttavat ja missä ne Kristuksen asetuksen mukaan oikein jaetaan (ks. Augsburgin tunnustus VII).
  4. Jokainen kristitty on hengellinen pappi, jonka tehtävänä on rukoilla koko maailman puolesta sekä tuoda lähimmäisilleen Jumalan siunaus sekä julistaa evankeliumia ja kutsua Jumalan valtakuntaan, hänen pyhään valoonsa.

Maailman suola

Jeesus sanoo seurakunnalle: ”Te yksin olette maan suola”. Suola sekä säilöö, suojelee pilaantumiselta, että kirvelee haavoissa. Syntinen maailma ei haluaisi meidän olevan suolana, ei halua kuulla Jumalan lakia, joka tuomitsee synnin ja maailman. Siksi maailma ja perkele hyökkää Kristuksen seurakuntaa vastaan. Tämä maailma kuitenkin pysyy pystyssä ainoastaan kristittyjen ja heidän yhteispapillisten esirukoustensa tähden, joita he rukoilevat koko maailman puolesta. ”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1.Tim.2:1-4)

Miten seurakunta voi käydä suolattomaksi ja miten se välttää? Tällä tarkoitetaan sellaista seurakuntaa tai kirkkokuntaa, joka luopuu Jumalan sanasta. Se lakkaa olemasta Kristuksen kirkko, se lakkaa olemasta Jumalan valtakunta ihmisten keskellä. Sellaisen kirkon Jumala hylkää, ”heittää pois” luotaan. Sen sijaan siellä, missä ikinä Jumalan sana puhtaasti julistetaan ja missä sakramentit oikein jaetaan, siellä on Jumalan valtakunta, siellä on oikea Kristuksen kirkko maan päällä. Kaikessa mitä jumalanpalveluksessa tapahtuu, on mukana Jumalan sana suolana, ”Jumalan liiton suolana”. ”Ja jokainen ruokauhrilahjasi suolaa suolalla, äläkä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi; jokaiseen uhrilahjaasi sinun on tuotava suolaa.” (3.Moos.2:13) Evankeliumi, Jumalan sana Kristuksen verestä, joka on sinutkin autuuttanut, on kuin suola, joka suolaa sinut, minut ja koko Kristuksen seurakunnan suolaiseksi. Kasteessa oleva evankeliumi on ”suolannut meidät” maan suolaksi, Jumalan lapsiksi.  Kuule Jumalan sana, evankeliumi, joka on Jumalan voima autuuteen ja ”pyhittää meidät totuudessa” (Joh.17:17).

Me olemme suolana maailmassa, ja pysymme suolaisina, kun pidämme puhtaana Jumalan sanan. Sille pienellekin seurakunnalle, joka pitäytyy ja turvaa Kristuksen sanaan – siis myös meillekin – kuuluu tämä suloinen sanoma Ilmestyskirjassa: ”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt. Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan. Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi” (Ilm.3:8-11).

Maailman valo

Jeesus sanoo seurakunnalle: ”Te olette maailman valo”. Valo näyttää pimeydestä käsin häikäisevältä. Valo estää pimeyttä vallitsemasta ja paljastaa. Valaistu kaupunki näkyy pimeällä kauas. Kristuksen seurakunta, joka pitäytyy Jumalan sanaan, puhtaaseen evankeliumiin sekä sakramentteihin on maailman valo. Me olemme maailman valo, koska meillä on Kristus, hän, joka on maailman valo todellisesti (Joh.18:12). Seurakunta on Kristuksen ruumis, hänen seurakuntansa. Kristus ja hänessä oleva iankaikkinen elämä on maailman valo. ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” (Joh.1:4-5)

Kristus tekee seurakunnastaankin maailman valon, koska hänen valtakuntansa, vanhurskautensa ja pyhyytensä valo loistaa armonvälineistä meille ja vaikuttaa meissä niin, että se loistaa meistä maailmaan. ”Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2.Kor.4:3-7).

Anna Kristuksen valon tänään valaista sinunkin sydämesi! Se loistaa sinulle tässä ja nyt, tänään evankeliumin sanasta sekä ehtoollisesta. Näin olemme korkealla vuorella loistavassa Jumalan valon kaupungissa, taivaallisessa Jerusalemissa. ”Te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tyköja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” (Hepr.12:22-24).

Jumala vanhurskauttaa meidät puhdistaen meidät Kristuksen verellä kaikesta synnistä, kun me olemme hänen valossaan, siis hänen valtakunnassaan, jumalanpalveluksessa ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1.Joh.1:7). Täällä hän pyhittää meidät sanallaan ja Kristuksen ruumiin uhrilla. ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” (Hepr.10:10). Tässä valtakuntansa valossa Kristus antaa armonvälineissään meille sanansa ja Pyhän Henkensä, tehden meidät Jumalan temppeleiksi (1.Kor.3:16). Sitten hän lähettää meidät viemään Kristuksen valtakunnan valoa kaikkeen maailmaan (Matt.28:18-20).

Te olette!

Kristus kutsuu sinuakin tämän evankeliumitekstin kautta huomaamaan arvosi hänen opetuslapsenaan, valtakuntansa jäsenenä, sekä hänen kirkkauden valtakuntansa aarteiden – sanan ja sakramenttien arvon. Hän sanoo: Te olette maailman suola. Me olemme maailman suola, koska meillä on Jumalan sana ja rukoukset. Hän sanoo: Te olette maailman valo. Me olemme maailman valo, koska meillä on Jumalan sana ja sakramentit, siis Jumalan valon valtakunta. Tuossa valossa Jumala vanhurskauttaa Kristuksen verellä puhdistaen meidät kaikesta synnistä sekä pyhittää meidät jakaen meille oman pyhyytensä, Pyhän Henkensä ja tehden meidät Jumalan temppeleiksi. Meidän kauttamme Jumalan valtakunnan valo leviää kaikkeen maailmaan. Me olemme maailman suola ja valo siitä huolimatta, miltä meistä tuntuu tai näyttää, huolimatta siitä, mitä meistä sanotaan tai miltä näyttää meidän tulevaisuutemme!

Jeesus sanoo: ”Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Kun me pysymme Kristuksen valossa, hän valaisee meitä. Tässä valossa pysymme, kun ahkerasti käytämme suuria aarteitamme: Jumalan sana, kastetta ja ehtoollista. Näin Jumalan valo, joka loistaa evankeliumista täyttää meidät ja puhdistaa meidät Kristuksen verellä. Näin saamme tunnustaa uskoamme ja korottaa nämä aarteet korkealle, jotta Jumalan valtakunnan valo loistaisi meidän kauttamme kaikkialle maailmaan Taivaan Isämme ylistykseksi. Olkaamme Jumalan valossa ja pysykäämme Kristuksen ja hänen verensä yhteydessä Jumalan sanan ja sakramenttien kautta.

”ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.4:7)

Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa (1.8.2021)

10. sunnuntai helluntaista

”Tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä.”

Kirkkokäsikirja

Luuk.12:42-48: Ja Herra sanoi: ”Kuka siis on se uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallansa hänen ruokamääränsä? Autuas on se palvelija, jona hänen herransa tullessa tapaa näin tekemästä. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Mutta jos se palvelija sanoo sydämessään: Herrani viivyttää tuloaan; ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihtymään, niin sen palvelijan herra tulee sinä päivänä, jona hän ei odota, ja sinä hetkenä, jota hän ei tiedä, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei valmistautunut eikä tehnyt hänen tahtonsa mukaan, on rangaistava monilla lyönneillä. Mutta häntä, joka taas ei tietänyt, mutta teki sellaista, mikä ansaitsee lyöntejä, on rangaistava muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, vaaditaan paljon, ja häneltä, jolle paljon on uskottu, kysytään enemmän.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta (Ef.1:2).

Seurakunta on Kristuksen lunastama lauma

Jumalan rakkaat, jotka Kristus on verellään omikseen ostanut! Te olette Herran rakas palvelusväki, hänen seurakuntansa ja laumansa lampaat, joita hän rakastaa. Teidät on otettu Jumalan omiksi Kristuksen veren hinnalla, jolla hän on lunastanut teidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Tämä on tullut omaksenne jo pyhässä kasteessanne. Siinä olette uudesti synnytetyt ylhäältä, siinä teistä on tullut ”pyhä heimo ja omaisuuskansa, pyhä kansa, armahdettujen joukko”, kuten apostoli Pietari kirjoittaa: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut’” (1.Piet.2:9-10). Pelastuksemme synnistä ja kuolemasta on myös Jumalan omiksi tulemista ja hänen valtakuntaansa pääsemistä. Tämä on Jumalan armosta, Kristuksen veren tähden, ei omien ansioittemme perusteella. Hän haluaa pitää teistä huolta ja ruokkia kuin paimen lampaitaan – kuin rakastava isä lapsiaan.

Paimen ruokkii laumaansa

Omaa kansaansa ja joukkoaan hoitamaan ja ruokkimaan Herra itse asettaa taloudenhoitajan, seurakunnan paimenen eli pastorin. Uskollinen ja viisas seurakunnan pastori toimii esimiehensä, Herran Jumalan asetuksen ja tahdon mukaisesti, hän hoitaa ja ruokkii Kristuksen laumaa. Näinhän Kristus tässä opettaa: ”hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallansa hänen ruokamääränsä”. Samoin Jeesus sanoo Pietarille, kun hän asettaa tämän apostoliksi: ”Kaitse minun lampaitani”; ”Ruoki minun lampaitani.” (Joh.21:15-17). Seurakunnan pastorin esimies on siis Herra Jeesus Kristus, jonka alaisuudessa hän toimii taloudenhoitajana, ruokkien ja hoitaen uskollisesti Herransa laumaa. Kyseessä on siis ensisijaisesti hoivaamista ja ravitsemista, ei vain älyllistä opettamista. Tämä ruokkiminen ja hoitaminen uskollisesti tapahtuu Jumalan ruokaa tarjoamalla.

Tämä Jumalan ruoka-annos, jonka hän omilleen jokapäiväisenä haluaa antaa, on Jumalan sana ja Kristuksen sovintouhri: hänen ruumiinsa, joka on kantanut koko maailman synnit; sekä hänen verensä, jolla koko maailman syntivelka on täydellisesti sovitettu. Tämä ruoka-annos on meidän ”hengellinen ruokamme”. Kuten manna oli hengellinen ruoka taivaasta, joka ravitsi Israelin kansan ruumiillisesti ja hengellisesti, vielä enemmän meidän hengellinen leipämme on Kristuksen ruumis ja veri, jossa meitä ravitaan syntien anteeksiantamuksella ja Herran lahjapyhyydellä. Jeesus lupaa teille tänäänkin: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän… Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta… Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.” (Joh.6:32-33,48-51,55-56).

Kristuksen ruumiilla ja verellä ruokkiminen ja Jumalan sanalla seurakuntaa hoivaaminen on uskollisen pastorin tehtävä, jonka Kristus on hänelle antanut. ”Autuas on se palvelija, jona hänen herransa tullessa tapaa näin tekemästä. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.” Pastori jakaa seurakunnalle uskollisena taloudenhoitajana koko Jumalan omaisuutta, taivaallisia aarteita, jotka puhdistavat ja pyhittävät ne, jotka uskolla ottavat ne vastaan. Apostoli Paavali toimii uskollisena Jumalan aarteiden taloudenhoitajana, sanoen Kristuksen äänenä seurakuntalaisilleen – ja teillekin tänään: ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2.Kor.5:20).

Omistathan sinäkin tänään uskon kautta, armosta, Kristuksen veren tähden nämä aarteet itsellesi! Sinua ruokitaan syntien anteeksiantamuksen, ruumiin ylösnousemisen, iankaikkisen elämän ja pyhyyden aterialla! Nämä ovat ne suuret lahjat, joita Jumala Kristuksen veressä tarjoaa sanansa ja nimensä, armonvälineidensä kautta. Sana, kaste ja ehtoollinen ovat nuo suuret aarteet, joiden kautta Kristus itse nimellään ja verellään päästää meidät synneistämme ja pyhittää meidät iankaikkiseen elämään.

Seurakunnan paimenen vastuu

Suuri tehtävä ja suuret lahjat tuovat seurakunnan paimenelle myös suuren vastuun. Kristus sanoo: ”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, vaaditaan paljon, ja häneltä, jolle paljon on uskottu, kysytään enemmän.” Viimeisenä päivänä seurakunnan pastori on vastuussa siitä, miten on huolehtinut Kristuksen laumasta: Onko hän uskollisesti tehnyt tehtävänsä ruokkien ja hoivaten Jumalan sanalla ja Kristuksen verellä Herransa laumaa, vai onko hän heittänyt sikseen kustunsa ja oikean työnsä, ja ajanut vain muita asioita, kenties omaa etuaan?

Tällaisista vääristä paimenista Kristus sanoo: ”niin sen palvelijan herra tulee sinä päivänä, jona hän ei odota, ja sinä hetkenä, jota hän ei tiedä, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille” ja toisaalla ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.” (Joh.10:11-12). He ovat niitä, joista Kristus sanoo: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” (Matt.7:15)

Myös Jaakob kirjoittaa seurakunnan paimeniksi aikoville vakavan varoituksen: ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.” (Jaak.3:1). Tämän vuoksi Kristus myös apostoli Pietarin kautta ohjeistaa paimeniaan: ”Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1.Piet.4:11) ja edelleen rohkaisee: ”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” (1.Piet.5:2-4)

Esa Yli-Vainio