Rakkauden kaksoiskäsky (16.10.2022)

Rakkauden kaksoiskäsky (16.10.2022)

19. sunnuntai helluntaista

Matt.22:34-40: Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeusten suun, kokoontuivat he yhteen; ja eräs heistä, lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: ”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?” Niin Jeesus vastasi hänelle: ”’Sinun pitää rakastaman Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi’. Tämä on suuri ja ensimmäinen käsky. Toinen tämän kaltainen on: ’Sinun pitää rakastaman lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu koko laki ja profeetat.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.  Jeesus tukki saddukeusten suut opettaessaan ylösnousemuksesta (23-33). Nyt hän vastasi fariseusten koko ydinjoukon kysymykseen ja tämän jälkeen tukki heidänkin suunsa opettaen, että messias on paitsi Daavidin poika, myös Daavidin Herra (41-45). Lopulta Matteus kertoo lopputuloksen: ”Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.” (Matt.22:46) Tähän loppui fariseusten ja kirjanoppineiden Jeesuksen haastaminen, muttei suinkaan heidän vihanpitonsa häntä kohtaan.

Raamattukoe Jeesukselle

”Eräs lainoppinut” toimi fariseusten puhemiehenä ja pyrki koettelemaan Jeesuksen oppineisuutta kysyen vaikean kysymyksen, joka oli fariseuksilla alati mielessä myös: ”Mikä on lain käskyistä suurin?” Fariseuksilla oli Jumalan sanassa annettujen lain käskyjen lisäksi myös satoja muita perinnäisasetuksia, yhteensä 613 kappaletta. Heille suurimmat käskyt olivat niitä, jotka sisälsivät suurimmat rangaistukset, jos ne rikottiin (he pitivät erityisessä arvossa varsinkin sapattikäskyä). Saddukeukset hylkäsivät fariseusten säännökset, ja he halusivat nähdä, mitä Jeesus vastasi. Luukas kertoo, kuinka Jeesus aiemmin pisti erään lainoppineen vastaamaan saman vastauksen tähän samaan kysymykseen (Luuk.10:25-28). Tähän rakastamisen käskyyn sisältyy siis koko laki. Tätä varten koko laki on annettu, tämä on koko lain ydin. Lainoppinut oli tähän Jeesuksen vastaukseen hyvin tyytyväinen, kuten Markus toisaalla kertoo (Mark.12:28-31).

Koko laki tiivistettynä

Jeesus ei ohjaa meitä takertumaan käskyjen lisäksi asetettuihin perinnäissääntöihin eikä loputtomiin kiistoihin erilaisista lain tulkinnoista ja arvoasetelmista. Hän tuntee lain sisällön ja tarkoituksen ja osaa tiivistää sen käskyksi rakastaa Jumalaa yli kaiken (5.Moos.6:5) ja lähimmäistään niin kuin itseään (3.Moos.19:18). Tämä tiivistyy yhteen sanaan: Rakasta! Kaikki käskyt sisältyvät tähän suurimpaan käskyyn, ja jos tämän pystyy täysin täyttämään, pitää kaikki muutkin käskyt. Jumalan rakastaminen on käskyistä suurin, sillä Jumala itse on rakkaus (1.Joh.4:8) ja rakkaus lähimmäistä kohtaan on lain täyttymys, sillä se ei tee lähimmäiselle mitään pahaa (Room.13:9-10). Käsky rakastaa Jumalaa ja käsky rakastaa lähimmäistä ovat ”samankaltaisia”, sillä Jumalan rakastamiseen sisältyy lähimmäisen rakastaminen, sillä kaikki ovat luodut Jumalan kuviksi ja ovat Jumalalle rakkaita tekoja. Kuten vanhempia rakastetaan osoittamalla rakkautta myös heidän lapsiaan kohtaan, samoin Jumalan rakastamiseen kuuluu hänen rakkaiden tekojensa rakastaminen. Jos tämän rakkauden käskyn täyttäisimme, pitäisimme koko lain emmekä tekisi mitään syntiä.

Meidän rakkaudettomuutemme

Syntiinlankeemuksen tähden ei meissä ole tätä rakkautta tai kykeneväisyyttä rakastamaan häntä sekä lähimmäistämme lain vaatimalla tavalla. Sen sijaan, kun katsomme itseemme, huomaamme vain vajaata rakkautta. Täydellisen rakkauden Jumalaa kohtaan tilalle on tullut viha ja vihollisuus. Rakkauden lähimmäistä kohtaan tilalle on tullut viha ja katkeruus. Sen ensimmäinen hedelmä on Aabelin murha. Laki julistaa meidät kokonaan sen rikkojiksi, ei täyttäjiksi. Se sanoo meidän mahdottomuudestamme rakastaa Jumalaa: ”Ei kukaan ole vanhurskas, ei yksikään, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet harhaan, kerrassaan kelvottomiksi tulleet; ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.” (Room.3:10:12) Kuten Jeesus tukki lain opettamisellaan saddukeusten ja fariseusten suut, samoin tekee laki meille: ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, jotta jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.” (Room.3:19) Kun laki tämän kertoo sinulle, osoittaen rakkaudettomuutesi ja paljastaen syntisi, ei sinun tule tätä tosiasiaa sievistellä tai kieltää, vaan tunnustaa. ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin petämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. (1.Joh.1:8) Sen sijaan, jos tunnustamme syntimme, niin Jumala ei meitä tuomitse tai hylkää, vaan suuren rakkautensa tähden armahtaa ja puhdistaa kaikesta synnistä Jeesuksen Kristuksen veressä: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh.1:9)

Jumalan rakkaus jumalattomille syntisille

Ja tässä onkin suuri evankeliumin lohdutus sinulle, oi kurja syntinen, joka itsessäsi olet Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen heikko ja kykenemätön! Jumala ei ole hylännyt sinua rakkaudettomuuteen ja vihan alaisuuteen, vaan lähettänyt itse suuren rakkautensa tähden Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittamaan sinunkin vihasi ja katkeruutesi – koko lain rikkomisesi ja syntivelkasi. ”Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä… Mutta Jumala osoittaa rakkauttansa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli edestämme meidän vielä ollessamme syntisiä.” (Room.5:6,8)

Tämä Jumalan valtava armorakkaus Kristuksessa Jeesuksessa ja hänen sovintoveressään puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja rikoksesta, puhdistaa meidät vihasta ja katkeruudesta sekä sitten antaa sydämiimme myös Pyhän Hengen ja Kristuksen rakkauden! ”Siinä ilmestyi Jumalan rakkaus meille, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä rakkaus on, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitukseksi meidän synneistämme.” (1.Joh.4:9-10).

Rakkaus saa rakastamaan

Tästä rakkaudesta seuraa myös kaikki meidän rakastamisemme. Kun Kristus antaa verensä sinulle, siinä saat omaksesi niin syntien sovituksen kuin Jumalan rakkaudenkin. Tällä rakkaudella voit rakastaa niin Jumalaa kuin lähimmäistäsikin. Kun omanasi on Kristus Jeesus, hän sinun kauttasi saa aikaan myös rakkauttaan. ”Rakkaani, kun Jumala on näin rakastanut meitä, niin olemme mekin velvolliset rakastamaan toisiamme.” (1.Joh.4:11) Jumalaa ja lähimmäistämme voimme rakastaa ainoastaan, kun meillä on ensin omanamme Kristus Jeesus verensä ja rakkautensa kanssa. Hän itse vaikuttaa kaiken uudistuksen ja rakkauden, josta käsin laista tulee meille rakas ja mieluisa käsky. Tätä kutsutaan lain kolmanneksi käytöksi.

Pastori Heino Pätiälä kirjoittaa: ”Jumalan suuren rakkauden voimasta sovitti Kristus syntimme, kun hän kuoli oikeaan aikaan jumalattomien puolesta. Kun näemme ja omistamme kaikkien syntiemme anteeksiantamuksen Jeesuksen veressä ja siinä valmiin autuutemme, niin emme voi olla rakastamatta hyvää Jumalaa, jonka lapsia ja perillisiä olemme. Rakkautemme Jumalaa kohtaan ilmenee myös siinä, että pidämme hänen käskynsä. Ne eivät ole raskaita, kun emme niistä etsi autuuttamme.” Ja samoin kirjoittaa pastori B.A. Uusitalo: ”Luonnostamme meillä ei ole rakkautta. Me olemme vihan lapsia. Ef.2:3. Pyhä Henki vuodattaa sydämiimme Jumalan rakkauden evankeliumin kautta sitä uskoessamme. Kun uskomme syntimme sovitetuiksi Jeesuksen veressä, niin sen uskon hedelmänä meissä toteutuu apostolin sana: ’Me rakastamme häntä, sillä hän rakasti ensin meitä’ 1.Jh.4:19. Jumalan suuri rakkaus ristillä vuotaneessa uhriveressä, suuri anteeksiantamus, saa meidätkin rakastamaan. Jeesus itse opettaa, että hän, joka uskoo paljot syntinsä anteeksi, hän myös rakastaa. Lk.7:47.

Kaiken autuuden ja rakkauden lähde

Älä siis jää laista tai omasta itsestäsi kaivamaan rakkautta Herraa tai lähimmäistäsi kohtaan, etenkään silloin, kun tuntuu siltä, että kaikki rakkaus on sinusta kaikonnut. Itsestäsi et sitä löydä ja laki ei sitä sinulle lahjoittaa. Etsi sitä Kristuksen verestä! Anna Kristuksen veren puhdistaa ja pyhittää ensin sinun sydämesi, sielusi, voimasi ja mielesi ja täyttää näin sinut rakkaudella, jotta sitten voisit Herraa ja lähimmäistäsi rakastaa puhtaalla sydämellä, ajatuksilla ja teoillasi rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti.

Anna Jumalan rakkauden synnyttää sinussa vastarakkautta, kuten jo palava kynttilä sytyttää toisen. Kuule evankeliumin sana, jossa Kolmiyhteinen Jumala sanoo: ”Minä rakastan sinua, niin että Kristus on kuollut ja syntisi sovittanut!” Katso kastettasi, jossa sinut on liitetty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen – ja jossa sinut on uudistettu ja jossa sinusta on myös tullut Jumalan temppeli, hänen rakkautensa pyhäkkö. Ota vastaan ehtoollinen, jossa saat omaksesi Kristuksen uhrin, hänen ruumiinsa ja verensä. Siinä sinut puhdistetaan kaikesta synnistä ja katkeruudesta sekä pyhitetään Kristuksen pyhyydellä ja rakkaudella. Näin saat vastaanottaa Jumalan rakkauden sieltä, mistä hän sinulle sen kaikkien muiden lahjojensa ohella Kristuksen veressä antaa. Näin sinä saat ammentaa Jumalan armon, pelastuksen ja rakkauden lähteestä ja tulla myös itse hänen rakkautensa lähteeksi lähimmäisellesi.

”Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.” (1.Joh.4:7)

Aamen.

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Aamen.

Lähimmäinen (11.9.2022)

Lähimmäinen (11.9.2022)

14. sunnuntai helluntaista

Luuk.10:25-37: Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kiusasi häntä sanoen: ”Opettaja, mitä minun on tehtävä periäkseni iankaikkisen elämän?” Niin hän sanoi hänelle: ”Mitä laissa on kirjoitettu? Miten luet?” Hän vastasi ja sanoi: ”Sinun pitää rakastaman Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko voimastasi ja koko mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se, niin saat elää.” Mutta hän tahtoi vanhurskauttaa itsensä ja sanoi Jeesukselle: ”Ja kuka on lähimmäiseni?” Jeesus vastasi ja sanoi: ”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui rosvojen käsiin, jotka riisuivat häneltä vaatteet, haavoittivat häntä ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin eräs pappi vaelsi sattumalta sitä tietä, ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin eräs leviittakin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luoksensa ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana päivänä lähtiessään sieltä hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: Hoida häntä, ja mitä vielä kulutat, sen minä palatessani maksan. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli sen lähimmäinen, joka oli joutunut rosvojen käsiin?” Hän sanoi: ”Se, joka teki hänelle laupeudentyön.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Tämä lainoppinut halusi kiusata Jeesusta kysymyksellään. Hän etsi selvästi aihetta joko syyttää Jeesusta tiukaksi, lain alla olevaksi ”legalistiksi” tai vapaamieliseksi, lain käskyt hylkääväksi ”antinomistiksi”. Pelastusta yksin armosta ilman tekoja hän ei tuntenut, vaan ”tahtoi vanhurskauttaa itsensä.” Jokaiselle, joka ei etsi pelastusta armosta ja syntien anteeksiantamisesta, kuuluu julistaa evankeliumin sijasta lakia – sillä laki osoittaa meidät ja koko maailman täydellisesti syntisiksi ja mahdottomiksi pelastamaan itseämme. Laki riisuu yltämme kaiken oman vanhurskautemme, jotta meille kelpaisi Kristuksen tarjoama armovanhurskaus. Se ikään kuin riisuu meidät omista saastaisista vaatteistamme alastomiksi, jotta meidät voitaisiin pukea Jeesuksen veren valkaisemilla vaatteilla. Niin tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessänsä: ”Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä.” Ja hän sanoi hänelle: ”Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin” (Sak.3:4).

Lain on osoitettava koko maailma syylliseksi Jumalan edessä, jotta hän voisi Jeesuksen veressä kaikkia armahtaa. Tämän kirjoittaa apostoli Paavali kirjoittaa meille kaikille roomalaiskirjeessään: ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” (Room.3:19-25)

VastauksellaanJeesus samaan aikaan välttää miehen virittämän ansan ja julistaa hänelle lakia. Niinpä hän ohjaa miehen lain sanan pariin ja kysyy: ”Mitä laissa on kirjoitettu? Miten luet?”. Lainoppinut osasi kyllä lain sanan lukea, mutta ei soveltanut sen opetusta itseensä. Ei hän Herraa rakastanut koko sydämestään, sielustaan, voimastaan ja mielestään – sillä tuo Herra oli hänen edessään, tuo mies, jota hän kiusasi. Samassa 5.Moos.6. luvussa, josta lainoppinut vastasi, sanotaan myös: ”Älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne.” (5.Moos.6:16) Herraa kiusaamme ja olemme valehtelijoita, jos emme tunnusta hänelle olevamme syntisiä, vaan pyrimme lain kautta itsemme vanhurskauttamaan. Raamattu sanoo: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” (1.Joh.1:8-10). Kaikille, jota etsivät vanhurskautusta laista, omasta itsestään, rakkaudestaan tai mistä tahansa muualta kuin Kristuksesta kirjoittaa apostoli Paavali: ”Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.” (Gal.5:4). Meidänkin tulee Jumalan edessä nöyrtyä ja tunnustaa syntimme, että me saisimme häneltä lahjaksi vanhurskauden Kristuksen veressä, sillä tuo vanhurskaus ei ole mikään muu kuin syntien anteeksiantamus jokaiselle, joka uskoo: mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” (Room.4:5-8)

Lainoppinut vastaa Jeesukselle rakkauden kaksoiskäskyllä, ja kysyy Jeesukselta lisäkysymyksen: ”kuka on minun lähimmäiseni”. Jeesus kertoo vertauksen laupiaasta samarialaisesta ja kysyy lopuksi mieheltä: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli sen lähimmäinen, joka oli joutunut rosvojen käsiin?” Näin Jeesus opettaa, että tuo lainoppinut itse oli tämä vertauksen mies, joka oli joutunut rosvojen mukiloimana kuoleman kieliin, tarviten laupiasta pelastajaa. Samassa asemassa olemme mekin: me olemme tulleet aivan samojen rosvojen, nimittäin synnin ja perkeleen haavoittamiksi, ja siksi joutuneet kuoleman valtaan. Me tarvitsemme laupiasta pelastajaa, Jeesusta Kristusta, että hän tulee luoksemme, armahtaa meitä ja pelastaa meidät kuolemasta. Jeesus sanoo tulleensa juuri tätä varten: ”Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.” (Luuk.19:10). Isä on suuren rakkautensa tähden lähettänyt Poikansa kuolemaan meidän, syntisten ja Jumalan vihollisten edestä (Room.5:8,10). Kuten laupias samarialainen sitoi henkihieveriin joutuneen miehen haavat ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä niiden paranemiseksi, samoin Kristus itse on tullut haavoitetuksi meidän tähtemme, jotta voisi sitoa meidän haavamme ja parantaa meidät verellään (viini) ja Pyhällä Hengellään (öljy). ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes.53:5) Jeesus vei haavoittuneen (meidätkin) majataloon (seurakuntaan) hoidettavaksi, ja jätti isännälle (pastorille) denarinsa (armonvälineet), joiden kautta haavoittuneen hoito jatkuisi hänen paluuseensa asti.

Yhä tänäänkin Jeesus hoitaa ja parantaa meitä, synnin haavoittamia, verellään ja haavoillaan sekä Pyhällä Hengellään. Hän tekee tämän tänään sovituksen sanan ja viran välityksellä, sanan ja sakramenttien kautta. Jeesus sanoo nytkin: syntisi ovat anteeksiannetut! Kun tämän sanan uskot ja siihen turvaat, on Jeesuksen veri tullut sinua parantamaan ja sitomaan sydämesi haavoja. Kun muistat kastettasi ja käyt Herran pyhälle ehtoolliselle, voit olla varma Pyhän Hengen Jeesuksen veren pelastavasta voimasta niissä ja niiden kautta! Tunnustuskirjoihin pitäytyen opetamme ja tunnustamme, että

ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)” (CA IV)

”Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).” (CA V)

Jeesus haluaa ensin rakkautensa tähden pelastaa meidät ja antaa syntimme anteeksi. Mutta hän haluaa myös, että me tämän rakkauden omistaen menemme ja palvelemme Herraa rakastamalla samoin lähimmäistämme. Hän ei halua, että laista etsisimme itsellemme vanhurskautta Jumalan edessä (legalismi), mutta ei halua meidän hylkäävän lakia (antinomismi), ja antaa meille kyllä käskyn rakastaa nyt jo vanhurskautettuina lähimmäistämme. Apostoli Johannes tiivistää tämän kirjeessään: ”Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1.Joh.4:7-11) Ensin on tultava Jumalan pelastava rakkaus meille Jeesuksessa Kristuksessa sanan ja sakramenttien kautta. Näin me saamme omaksemme autuuden ja Jumalan rakkauden. Samalla omistamme myös Jumalan rakkauden, jonka Jumala meille antaa, jotta sillä rakastaisimme lähimmäistämme!

Tosi usko vaikuttaa aina rakkautena ja tekoina. ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” (Gal.5:6) Luther opettaa, ettei Jumala tosin meidän rakkauttamme ja tekojamme tarvitse – mutta lähimmäisemme tarvitsee! Jumala on Kristuksessa sinua armahtanut ja rakastanut – ”mene ja tee sinä samoin.” Näin me lähimmäistämme rakastaen palvelemme Jumalaa kukin niissä kutsumuksissa, jotka olemme Herralta saaneet: seurakuntalaisina, vanhempina ja lapsina, työntekijöinä ja esivallan alaisina. Tämä lähimmäisen rakastaminen on meidän pyhää arjen jumalanpalvelustamme (Room.12:1), johon Jumala meidät jumalanpalveluksessa sanallaan ja sakramentillaan varustaa sekä lähettää. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.” (Tiit.2:11-14)

Aamen.

Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelkoon teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil.4:7)

Taivaan kansalaisena maailmassa (2.5.2021)

Taivaan kansalaisena maailmassa (2.5.2021)

  • 4. sunnuntai pääsiäisestä (Cantate)

Kehotus cantate (= laulakaa) sekä sen pohjana oleva psalmi 98 kytkevät tämän pyhän vahvasti pääsiäisajan ”iloisten” sunnuntaiden ketjuun. Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

Kirkkokäsikirja

Joh.15:10-17: Jos pidätte minun käskyni, niin pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän olen puhunut teille, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Tämä on minun käskyni, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Kenelläkään ei ole sen suurempaa rakkautta, kuin että joku antaa henkensä ystäviensä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken. En enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee, vaan ystäviksi minä sanon teidät, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä olen kuullut Isältäni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja asetin teidät, että menisitte ja tuottaisitte hedelmää ja hedelmänne pysyisi, jotta mitä ikinä anotte Isältä minun nimessäni, hän antaa sen teille. Näin käsken teitä, että rakastatte toisianne.

”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (Ef.1:2)

Jeesus yhdistää Jumalan käskyt ja Jumalan rakkauden toisiinsa erottamattomalla tavalla. Käskyt kertovat, että meidän tulee rakastaa lähimmäistämme ja rakkaus saa muotonsa Jumalan käskyistä. Tiiviisti sanottuna, Kristuksen rakkaudessa pysyminen on myös hänen käskyissään pysymistä. ”Jos pidätte minun käskyni, niin pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan… Tämä on minun käskyni, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä… Näin käsken teitä, että rakastatte toisianne.” Kuten Isä on rakastanut Poikaa, ja Poika on tehnyt hänen tahtonsa, on Jumala Pojan kautta rakastanut meitä ja ottanut meidät osakseen rakkautensa yhteyttä, jotta me pitäisimme hänen käskynsä. Kaikki saa alkunsa Jumalan rakkaudesta, jolla hän on rakastanut ensin meitä. ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme” (1.Joh.4:9-11).

Meidän tulee nyt elää Jumalan tahdon mukaan, koska meidät on Kristuksen verellä puhdistettu ja pyhitetty Jumalan omiksi, taivaan kansalaisiksi, pyhäksi Jumalan kansaksi. Kaikki kristillinen rakkaus ja pyhityselämän hedelmät saavat alkunsa ja voimansa siitä, että Kristus on puhdistanut meidät sanallaan ja verellään jo kasteessamme. ”Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. (Ef.5:25-27)… ”Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut” (1.Piet.2:9-10).

Jeesus on tämän sanonut yllättävästä syystä: ”Tämän olen puhunut teille, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” Hän ei halua käskyllään ajaa meitä lain alle tai saattaa meidän omantuntomme levottomaksi, vaan hän on sanonut tämän, jotta meillä olisi hänen ilonsa, täydellisenä meissä. Kristuksen käskyissä ja rakkaudessa pysymisen taustalla on siis suuri evankeliumi. Se ilmoittaa, että Kristuksen veri on puhdistanut meidät kaikesta synnistä ja pyhittänyt meidät liittäen meidät armonvälineiden kautta Jumalan rakkauteen ja jäseniksi hänen pyhään valtakuntaansa. Meillä on jo nyt omanamme täydellinen pelastus armosta, uskon kautta, Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden ilman omia ansioitamme – ja nyt pelastettuina Jumalan pyhinä lapsina elämme Isän rakkauden alla tehden niitä tekoja, jotka hän on meille valmistanut. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” (Ef.2:8-10) Armosta olemme saaneet Kristuksen tähden pelastua, ja sen lisäksi saamme myös elää tehden niitä tekoja, jotka tiedämme olevan taivaalliselle Isällemme mieleen! Kristuksen ilo sydämessämme hänen armonsa tähden saamme iloiten myös puhtaalla omallatunnolla palvella Jumalaa ja lähimmäistämme! Tähän palvelutehtävään Kristuksen veri ja sana sekä Herran siunaus meitä joka jumalanpalveluksessa varustaa.

Kristus sanoo: ”Kenelläkään ei ole sen suurempaa rakkautta, kuin että joku antaa henkensä ystäviensä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken. En enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee, vaan ystäviksi minä sanon teidät, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä olen kuullut Isältäni.” Huomaa, että Kristuksen ystävät ovat ne, joita hän rakastaa. Hän antaa itsensä ja henkensä meille, meidän edestämme, tehden meidät ystävikseen. Hän kuolee puolestamme ja vuodattaa verensä syntiemme sovitukseksi, jotta meistä syntisistä, Jumalan vihollisista, tulisi armosta ja uskon kautta Jumalan omia, hänen ystäviään. Me olemme hänen ystävänsä, koska hän on tehnyt meidät ystävikseen rakkautensa tähden.  

Hänen rakastaminaan ystävinä me elämme uskossa häntä rakastaen ja hänen tahtonsa tehden, lähimmäistämme rakastaen. Tätä Jaakob kirjoittaa, verraten meitä uskosta vanhurskaaseen Aabrahamiin: ”Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: ’Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.” (Jaak.2:22-23) Me nautimme tätä ystävän rakkautta seurakunnassa. Se on rakkautta, jossa nautitaan saman arvoisina yhteisistä asioista. Saamme tämän rakkauden Kristukselta saadessamme syntimme anteeksi hänen veressään ja kun omatuntomme puhdistetaan – ja toteutamme sitä yhtenä seurakuntana Jumalaa kiittäen, rukoillen ja Jumalan lähettäessä meidät palvelemaan hänen rakkaudessaan lähimmäistämme. Rakkaudellamme emme itseämme pelasta, sillä pelastuksemme on siinä, että ystävämme Kristus on kuollut puolestamme. Meidän kauttamme kuitenkin Kristus haluaa levittää omaa rakkauttaan lähimmäisillemme.

Tätä varten Kristus on meidät valinnut omikseen, puhdistanut meidät ja itseensä liittäen pyhittänyt meidät ja antanut meille rakkautensa. Kristus puhdistaa meidät ja liittää itseensä, niin että me pysymme hänessä ja tuotamme hedelmää. Viemme hänet itsensä ja hänen rakkautensa mukanamme jumalanpalveluksesta maailmaan, jotta lähimmäisemme saisivat hänen rakkautensa hedelmän meidän kauttamme. ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja asetin teidät, että menisitte ja tuottaisitte hedelmää ja hedelmänne pysyisi, jotta mitä ikinä anotte Isältä minun nimessäni, hän antaa sen teille.”

Tämän Jeesus sanoo hienoa vertauskuvaa käyttäen tämän luvun alussa: ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15:1-5). Me olemme uskon kautta oksastettu Kristukseen. Hänessä pysymme, kun pysymme hänen sanassaan ja sakramenteissaan. Niiden kautta hän virvoittaa henkemme ja uskomme, ja saa aikaan myös hedelmää. Kristuksessa asuminen, kaikki voima uskoon, elämään ja hedelmiin on yksin Kristuksessa, ja Kristuksesta se virtaa meihin. Hedelmistä suurin ja ensimmäinen on rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Tuo rakkaus on Jumalan omaa rakkautta, jonka hän Pojassaan Henkensä kautta antaa meille ja vaikuttaa meissä. Meidän kauttamme Kristus haluaa levittää rakkauttaan, omaa hedelmäänsä. Olemme hänen rakkautensa hedelmää kantavat oksat, jotka kasvavat ja levittäytyvät ensin perheeseemme, sitten muihin lähimmäisiimme, ja lopulta koko maailmaan!

Esa Yli-Vainio