Taivaan kansalaisena maailmassa (2.5.2021)

Taivaan kansalaisena maailmassa (2.5.2021)

  • 4. sunnuntai pääsiäisestä (Cantate)

Kehotus cantate (= laulakaa) sekä sen pohjana oleva psalmi 98 kytkevät tämän pyhän vahvasti pääsiäisajan ”iloisten” sunnuntaiden ketjuun. Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

Kirkkokäsikirja

Joh.15:10-17: Jos pidätte minun käskyni, niin pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän olen puhunut teille, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Tämä on minun käskyni, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Kenelläkään ei ole sen suurempaa rakkautta, kuin että joku antaa henkensä ystäviensä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken. En enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee, vaan ystäviksi minä sanon teidät, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä olen kuullut Isältäni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja asetin teidät, että menisitte ja tuottaisitte hedelmää ja hedelmänne pysyisi, jotta mitä ikinä anotte Isältä minun nimessäni, hän antaa sen teille. Näin käsken teitä, että rakastatte toisianne.

”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (Ef.1:2)

Jeesus yhdistää Jumalan käskyt ja Jumalan rakkauden toisiinsa erottamattomalla tavalla. Käskyt kertovat, että meidän tulee rakastaa lähimmäistämme ja rakkaus saa muotonsa Jumalan käskyistä. Tiiviisti sanottuna, Kristuksen rakkaudessa pysyminen on myös hänen käskyissään pysymistä. ”Jos pidätte minun käskyni, niin pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan… Tämä on minun käskyni, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä… Näin käsken teitä, että rakastatte toisianne.” Kuten Isä on rakastanut Poikaa, ja Poika on tehnyt hänen tahtonsa, on Jumala Pojan kautta rakastanut meitä ja ottanut meidät osakseen rakkautensa yhteyttä, jotta me pitäisimme hänen käskynsä. Kaikki saa alkunsa Jumalan rakkaudesta, jolla hän on rakastanut ensin meitä. ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme” (1.Joh.4:9-11).

Meidän tulee nyt elää Jumalan tahdon mukaan, koska meidät on Kristuksen verellä puhdistettu ja pyhitetty Jumalan omiksi, taivaan kansalaisiksi, pyhäksi Jumalan kansaksi. Kaikki kristillinen rakkaus ja pyhityselämän hedelmät saavat alkunsa ja voimansa siitä, että Kristus on puhdistanut meidät sanallaan ja verellään jo kasteessamme. ”Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. (Ef.5:25-27)… ”Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut” (1.Piet.2:9-10).

Jeesus on tämän sanonut yllättävästä syystä: ”Tämän olen puhunut teille, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” Hän ei halua käskyllään ajaa meitä lain alle tai saattaa meidän omantuntomme levottomaksi, vaan hän on sanonut tämän, jotta meillä olisi hänen ilonsa, täydellisenä meissä. Kristuksen käskyissä ja rakkaudessa pysymisen taustalla on siis suuri evankeliumi. Se ilmoittaa, että Kristuksen veri on puhdistanut meidät kaikesta synnistä ja pyhittänyt meidät liittäen meidät armonvälineiden kautta Jumalan rakkauteen ja jäseniksi hänen pyhään valtakuntaansa. Meillä on jo nyt omanamme täydellinen pelastus armosta, uskon kautta, Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden ilman omia ansioitamme – ja nyt pelastettuina Jumalan pyhinä lapsina elämme Isän rakkauden alla tehden niitä tekoja, jotka hän on meille valmistanut. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” (Ef.2:8-10) Armosta olemme saaneet Kristuksen tähden pelastua, ja sen lisäksi saamme myös elää tehden niitä tekoja, jotka tiedämme olevan taivaalliselle Isällemme mieleen! Kristuksen ilo sydämessämme hänen armonsa tähden saamme iloiten myös puhtaalla omallatunnolla palvella Jumalaa ja lähimmäistämme! Tähän palvelutehtävään Kristuksen veri ja sana sekä Herran siunaus meitä joka jumalanpalveluksessa varustaa.

Kristus sanoo: ”Kenelläkään ei ole sen suurempaa rakkautta, kuin että joku antaa henkensä ystäviensä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken. En enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee, vaan ystäviksi minä sanon teidät, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä olen kuullut Isältäni.” Huomaa, että Kristuksen ystävät ovat ne, joita hän rakastaa. Hän antaa itsensä ja henkensä meille, meidän edestämme, tehden meidät ystävikseen. Hän kuolee puolestamme ja vuodattaa verensä syntiemme sovitukseksi, jotta meistä syntisistä, Jumalan vihollisista, tulisi armosta ja uskon kautta Jumalan omia, hänen ystäviään. Me olemme hänen ystävänsä, koska hän on tehnyt meidät ystävikseen rakkautensa tähden.  

Hänen rakastaminaan ystävinä me elämme uskossa häntä rakastaen ja hänen tahtonsa tehden, lähimmäistämme rakastaen. Tätä Jaakob kirjoittaa, verraten meitä uskosta vanhurskaaseen Aabrahamiin: ”Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: ’Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.” (Jaak.2:22-23) Me nautimme tätä ystävän rakkautta seurakunnassa. Se on rakkautta, jossa nautitaan saman arvoisina yhteisistä asioista. Saamme tämän rakkauden Kristukselta saadessamme syntimme anteeksi hänen veressään ja kun omatuntomme puhdistetaan – ja toteutamme sitä yhtenä seurakuntana Jumalaa kiittäen, rukoillen ja Jumalan lähettäessä meidät palvelemaan hänen rakkaudessaan lähimmäistämme. Rakkaudellamme emme itseämme pelasta, sillä pelastuksemme on siinä, että ystävämme Kristus on kuollut puolestamme. Meidän kauttamme kuitenkin Kristus haluaa levittää omaa rakkauttaan lähimmäisillemme.

Tätä varten Kristus on meidät valinnut omikseen, puhdistanut meidät ja itseensä liittäen pyhittänyt meidät ja antanut meille rakkautensa. Kristus puhdistaa meidät ja liittää itseensä, niin että me pysymme hänessä ja tuotamme hedelmää. Viemme hänet itsensä ja hänen rakkautensa mukanamme jumalanpalveluksesta maailmaan, jotta lähimmäisemme saisivat hänen rakkautensa hedelmän meidän kauttamme. ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja asetin teidät, että menisitte ja tuottaisitte hedelmää ja hedelmänne pysyisi, jotta mitä ikinä anotte Isältä minun nimessäni, hän antaa sen teille.”

Tämän Jeesus sanoo hienoa vertauskuvaa käyttäen tämän luvun alussa: ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15:1-5). Me olemme uskon kautta oksastettu Kristukseen. Hänessä pysymme, kun pysymme hänen sanassaan ja sakramenteissaan. Niiden kautta hän virvoittaa henkemme ja uskomme, ja saa aikaan myös hedelmää. Kristuksessa asuminen, kaikki voima uskoon, elämään ja hedelmiin on yksin Kristuksessa, ja Kristuksesta se virtaa meihin. Hedelmistä suurin ja ensimmäinen on rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Tuo rakkaus on Jumalan omaa rakkautta, jonka hän Pojassaan Henkensä kautta antaa meille ja vaikuttaa meissä. Meidän kauttamme Kristus haluaa levittää rakkauttaan, omaa hedelmäänsä. Olemme hänen rakkautensa hedelmää kantavat oksat, jotka kasvavat ja levittäytyvät ensin perheeseemme, sitten muihin lähimmäisiimme, ja lopulta koko maailmaan!

Esa Yli-Vainio

Sulje