Jumalan huolenpito (12.9.2021)

16. sunnuntai helluntaista

Matt.6:19-24: Älkää kootko itsellenne aarteita maan päällä, missä koi ja ruoste turmelee, ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste turmele, ja missä varkaat eivät murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä aarteesi on, siellä on sydämesikin oleva. Silmä on ruumiin valo. Jos siis silmäsi on yksinkertainen, niin koko ruumiisi on valoisa. Mutta jos silmäsi on paha, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan itse pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän joko vihaa toista ja rakastaa toista, taikka hän liittyy ensimmäiseen ja halveksii toista. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

Armo ja rauha teille Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. (Fil.1:2) Tässä vuorisaarnansa kohdassa Jeesus suuntaa opetuksensa huoliimme ja Jumalan huolenpitoon. Mistä sinä olet huolissasi? Mihin sinä laitat toivosi? Minkä varassa elämäsi seisoo tai kaatuu? Näihin kysymyksiin Jeesus haluaa vastata tänäänkin – opettamalla siitä, missä on aarteemme ja mikä on Jumalamme.

Aarteet maan päällä ja taivaassa

Jeesus aloittaa iskevästi osoittaen meille heikkoutemme ja syntisyytemme. Kuule, kun hän sanoo: ”Älkää kootko itselle aarteita maan päällä” (kreik. theesauridzoo tarkoittaa kirjaimellisesti ”tallettaa aarrearkkuun”). Jeesus osoittaa, että näinhän me luonnostamme teemme. On kuin hän jatkaisi: ”… niin kuin nyt teette!” Meidän langennut luontomme on niin heikko, että aivan liian helposti ja liian usein laitamme elämässämme turvamme vääriin asioihin, maallisiin aarteisiin – kuten raha, menestys, terveys, mukavuus, valta, maine, turvallisuus – sanalla sanoen: kaikenlainen toimeentulo. Tämän kaiken Herra haluaa kyllä meille antaa. Hän rakastaa meitä ja antaa meille jokapäiväisenä leipänä kaiken, mitä elämiseksemme tarvitsemme. Hän ei kuitenkaan halua, että kiinnittäisimme sydämemme hänen ajallisiin lahjoihinsa niin, että ne ottavat hänen paikkansa. Liian helposti kaikki nämä hyvät lahjat muuttuvat meille epäjumaliksi.

Nämä ajalliset lahjat ovat vain väliaikaiset. Ne eivät anna kestävää rauhaa, sillä ne katoavat. Jeesus sanoo näistä maallisista aarteista, että varkaat ja koit ”turmelevat” ja ”syövät”, eli ”kadottavat” ne. Jos niistä tulee sydämemme perimmäinen turva, joista odotamme kaikkea hyvää, on osanamme jatkuva huoli, pelko ja tuska. Meillä ei lopulta ole näitä aarteita, ne eivät ole meidän pysyvää omaamme. Ne ovat meillä ikään kuin vain lainassa. Jumala on antanut ne maistiaisiksi taivaasta, muistuttamaan siitä ikuisesta aarteesta, joka meitä odottaa taivaassa. Lopulta nämä katoavat. ”Se tosiasia, että emme löydä pysyvää onnellisuutta tästä maailmasta, osoittaa, että meidät on luotu toista maailmaa varten.” (C.S. Lewis)

Missä on aarteesi, siellä on sydämesi

Jeesus sanoo yhä tänään teillekin: ”Tallettakaa aarre taivaaseen”. Kyseessä on aivan eri talletuspaikka ja samaten eri aarteet. Nämä taivaan aarteet eivät ole maailmallisia, vaan taivaallisia. Ne ovat Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa, jonka hän antaa meille, kuten Jeesus opettaa. Nämä katoamattomat lahjat hän antaa sanassaan sinulle tänään. Hän sanoo: ”Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?… Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt.6:25,32-33) Jumala pitää teistä huolen, älkää pelätkö! Jos tulevaisuus teitä pelottaa, katsokaa taivaallisia, katoamattomia aarteita, joita teiltä ei oteta pois! Kun meillä on omanamme taivaan valtakunta ja hänen antamansa vanhurskaus armosta, Kristuksen veressä, on siinä meillä kaikki. Nämä lahjat antavat meille Jumalan rakkauden, mielisuosion ja kaikki siunaukset. Hän haluaa antaa meille ennen kaikkea nämä iankaikkiset aarteet, jotta kiinnittäisimme niihin uskomme, toivomme, koko sydämemme. Niitä myös seuraavat hänen ajalliset aarteensa, jokapäiväinen leipä.

Jos asetamme aarteiksemme aarteet maan päällä, ne sitovat ja ankkuroivat sydämemme (eli turvamme, toivomme, omantuntomme ja uskomme) maalliseen turvaan. Sen sijaan taivaan aarteet sitovat ja ankkuroivat sydämemme taivaaseen, taivaalliseen apuun. Tämän taivaallisen rikkauden ja aarteen Jeesus on meille veressään hankkinut tulemalla itse köyhäksi. ” Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.” (2.Kor.8:9). Kun me turvaamme Jeesuksen vereen ja sen hankkimiin taivaallisiin lahjoihin – Jumalan valtakuntaan ja vanhurskauteen – eli syntien anteeksiantamukseen, on meidän sydämemme ankkuroitu iankaikkisuuteen, esiripun toiselle puolen. ”Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.” (Hepr.6:17-20). Kun sydämemme on ankkuroitu taivaalliseen aarteeseen, toivomme on katoamaton ja iankaikkinen riippumatta oloistamme, kaikista maailman huolista ja ahdistuksista.

Kristuksen veren ja kaikki taivaalliset aarteet meille tuovat Jumalan sana ja pyhät sakramentit. Siksi ne ovat seurakunnan suuret, luovuttamattomat aarteet. Jumalan sanassa ja sakramenteissa näemme taivaan valtakunnan ja Kristuksen verivanhurskauden, joka on tuotu meidän luoksemme. Siinä on iankaikkiset aarteemme, joihin kiinnitämme sydämemme uskon. Siinä on taivaan aarteet maan päällä. ”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi… Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.” (1.Joh.5:7,10)

Silmä on ruumiin valo

Sydän ottaa aarteeksensa ja turvaksensa sen, mihin kiinnitämme silmämme. Tässä on hyvin konkreettinen ilmaisu ja kuva, sen kohde on myös hyvin konkreettinen. Silmä on ”ruumiin valo”, lamppu, joka tuo koko ruumiiseen joko valon tai pimeyden. Jos silmämme kiinnittyy vain maallisiin aarteisiin, tulee sydämeemme tämän maailman pimeys – synti ja sitä seuraavat ahdistus sekä huono omatunto. Sen sijaan, jos silmä katsoo ja kiinnittyy taivaallisiin aarteisiin, tulee niistä aarteista sisimpäämme Jumalan oma valo Kristuksessa ja hänen veressään. Se on valo, joka valaisee meidät ja sydämemme ja ajaa pimeyden sydämestämme sekä omastatunnostamme pois. ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä… Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh.1:7,9) Nämä ovat pyhät Jumalan sanat, jotka sopivat jumalanpalvelukseen ja Jumalan sanan läsnäoloon yllensäkin, mutta erityisesti rippiin ja ehtoollisen nauttimiseen

Jeesus opettaa, että silmän tehtävänä on olla ruumiin valo. Mihin silmä katsoo, siihen sydän kiinnittyy. Jos silmä katsoo vääriä asioita, on ruumis pimeä; mutta jos silmän kohde on oikea, tulvii sisimpäämme Herran valo – Jumalan valtakunta ja Kristuksen rauha. Oikeaan paikkaa katsovaa silmää Jeesus nimittää ”yksinkertaiseksi” eli hyväksi ja terveeksi. Sen vastakohtana on ”paha”, eli jumalaton ja sairas silmä, joka kiinnittyy vääriin asioihin ja väärällä tavalla. Tästä seuraa myös meidän omantuntomme tila. Terve silmä katsoo taivaallisiin aarteisiin ja kiinnittää niihin sydämemme, ja niin meillä saa olla hyvä ja puhdas omatunto. Hyvällä omallatunnolla myös näemme oikein Jumalan tahdon sekä arvioimme myös elämäämme oikein. Sen sijaan huono omatunto peittää meiltä Jumalan tahdon ja tuo elämäämmekin pelkkää pelkoa, ahdistusta ja epätoivoa. Näin sydämessämme vallitsee joko Jumalan valo Kristuksessa tai synnin ja pelon pimeys. Itse emme voi sydäntämme tai omaatuntoamme puhdistaa. Sitä ei tee laki eikä mikään ansiomme.  Jeesuksen veri yksin puhdistaa omantuntomme ja karkottaa sieltä synnin pimeyden sekä valaisee sydämemme syntien anteeksiantamuksella, Herran kirkkaudella, Jumalan rauhalla, armolla ja taivasten valtakunnalla. ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Hepr.9:14) Siksipä hengellisen silmämme tulee katsoa niitä taivaallisia aarteita, jotka antavat meille Jeesuksen veren, siis Jumalan armonvälineisiin. Konkreettisestikin voimme silmämme kiinnittää konkreettisiin sakramentteihin: kasteeseen ja ehtoolliseen – ja ennen kaikkea kiinnittää hengellisen silmämme katseen uskossa Jumalan sanaan ja sakramentteihin sidottuun lupaukseen Jumala läsnäolosta, armosta, anteeksiantamuksesta ja huolenpidosta. Niissä meillä on Jeesuksen veri ja taivaan valtakunta näkyvällä tavalla läsnä. Niihin kiinnitämme uskomme, ja niin meillä on pysyvä turva sekä katoamaton aarre, Kristuksen vanhurskaus ja puhdas omatunto (synneistä päästö). Tämä silmä on ”yksinkertainen”, sillä se katsoo ”yksin Kristukseen.”

Ei voi palvella kahta herraa

Se, mihin kiinnitämme sydämemme ja toivomme, on meidän tosiasiallinen jumalamme. Martti Luther kirjoittaa Isossa Katekismuksessa ensimmäisen käskyn selityksessä: ”Sinulla ei saa olla muita jumalia. Se on: vain minua sinun on pidettävä Jumalanasi. Mitä tämä merkitsee ja miten se on ymmärrettävä? Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan. Mikäli usko ja luottamus ovat oikeita, on myös Jumalasi oikea. Missä sitä vastoin luottamus on valheellista ja väärää, siellä ei ole oikeaa Jumalaa. Nämä kaksi nimittäin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan – näin sanon – se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot. Tämän käskyn tarkoituksena onkin vaatia oikeaa sydämen uskoa ja luottamusta, joka kohdistuu ainoaan oikeaan Jumalaan ja riippuu yksin hänen varassaan. Tämä merkitsee: Pidä huoli, että annat yksin minun olla Jumalasi etkä milloinkaan etsi ketään muuta. Toisin sanoen: Odota hyvää, jota kaipaat, minulta ja etsi sitä minun tyköäni, ja mikäli kärsit onnettomuutta ja hätää, tule minun turviini ja pysy luonani. Minä annan sinulle mitä tarvitset ja autan sinut kaikesta hädästä, kunhan vain et anna sydämesi kiintyä muuhun etkä levätä missään muussa.”

Mammona on tässä Raamatun kohdassa kaikkien maallisten epäjumalien yhteisnimi. Ne tarjoavat meille houkuttelevalla tavalla konkreettista maallista ja ajallista turvaa, aarteita, jotka ovat kuitenkin katoavia. Ne kaappaavat helposti silmämme ja sydämemme, tulevat jumaliksemme ja tuovat omaantuntoomme pimeyden ja orjuuttavat huolten alle. Jumala sen sijaan on Kristuksen tähden taivaallinen Isämme, joka on Kaikkivaltias taivaan ja maan Herra. Hänellä on hallussaan iankaikkiset ja ajalliset aarteet. Hän antaa meille sellaiset aarteet, jotka valaisevat meidät ja puhdistavat omantuntomme ja kiinnittävät sydämemme ja sielumme taivaaseen. Niiden kautta sisimmässämme on Kristuksen veren tuoma syntien anteeksiantamus ja vanhurskaus sekä Jumalan valtakunta. Jumalanpalveluksessa Kristus jakaa näitä iankaikkisia aarteita, vapauttaa meidät epäjumalien orjuudesta, kuten Herra vapautti Israelin Egyptin orjuudesta asettaen jumalanpalveluksen. Niiden kautta olemme Jumalan palvelijoita – mutta palvelemme Herraa ottamalla vastaan hänen palveluksensa, hänen lahjansa, hänen pelastavan työnsä Kristuksen veressä. Näihin lahjoihin tartumme uskolla ja vastaamme kiitoksella ja uskontunnustuksella.

Pyhän Kolminaisuuden päivä (30.5.2021)

Pyhän Kolminaisuuden päivä (30.5.2021)

kaavakuva

Läntisessä kirkossa määrättiin vuonna 1334, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä. Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen hänen ja hänen armotekojaan julistaen.

Kirkkokäsikirja

Matt.28:16-20: Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidät menemään. Ja kun he näkivät hänet, he kumartaen häntä rukoilivat, mutta muutamat epäilivät. Ja Jeesus tuli heidän luoksensa ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maa päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettamalla heitä pitämään kaiken, minkä minä olen käskenyt teille. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta” (Ef.1:2). Matteuksen evankeliumi loppuu upealla tavalla lähetys- ja kastekäskyyn, jossa Jeesus antaa opetuslapsilleen ja kirkolleen tehtävän. Kaiken lähtökohtana on se valta, jonka hän on saanut kuollessaan koko maailman puolesta ja noustessaan kuolleista kirkastettuna Herrana.

Jumala kokoaa kansansa luokseen pyhälle vuorelle

Opetuslapset kokoontuivat ”Sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidät menemään”. Aivan kuten vanhan liiton jumalanpalveluksen ja seurakunnan asettamisen yhteydessä Herra Jumala kokosi kansansa Siinain vuoren luo, ilmestyäkseen heille (”teofania”) ja tullakseen heidän luokseen, jotta he olisivat hänen pyhä kansansa, kokosi Kristuskin oman kansansa asettamalleen vuorelle Galileaan, ilmestyen heille ja asettaen uuden liiton seurakunnalle jumalanpalveluksen ja ne välineet, joidenka kautta hän tulisi kansansa luo ja pyhittäisi heidät totuudessa. Ja aivan samalla tavalla Kristus on Pyhän Henkensä kautta, sanallaan ja Jumalan nimen kautta tuonut meidät Isän ja sovintoverensä luo taivaalliselle Siionin vuorelle. Jumalan pyhä vuori on tullut meidän luoksemme, sillä Jumala on tullut nimensä ja sanansa kautta luoksemme, ilmestyäkseen meille, puhdistaakseen ja pyhittääkseen meidät.

Heprealaiskirjeessä sanotaan tästä todellisuudesta, jonka luona nyt olemme: ”Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi; sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: ”Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön”; ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi: ”Minä olen peljästynyt ja vapisen”; vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” (Hepr.12:18-24). Syntisinä tulemme Kolmiyhteisen Jumalan eteen, mutta emme joudu tuhon ja Jumalan pyhän vihan omiksi, vaan Kristuksen veri puhdistaa meidät ja tekee meidät kelvollisiksi käymään Jumalan yhteyteen, astumaan hänen pyhyyteensä. Tämä on Kristuksen täyttämän lunastuksen tarkoitus.

Jeesus tulee luoksemme jumalanpalveluksessa

Vuorelle tultuaan opetuslapset näkivät heille ilmestyvän Jeesuksen ja ”he kumartaen häntä rukoilivat”. Tällä tavalla Matteus ilmaisee, että opetuslasten joukko, seurakunta palvoi Jeesusta Kristusta Herrana ja Jumalana. Tässä oli siis kyseessä todellinen jumalanpalvelus. Kristuksen kautta palvotaan todella koko Kolmiyhteistä Jumalaa. Matteus jatkaa ”Ja Jeesus tuli heidän luokseen”. Tämä tarkoittaa, että hän tuli maahan asti kumartuneiden opetuslastensa keskelle. Aivan sama tapahtuma todellistuu jokaisessa jumalanpalveluksessa, tänäänkin tässä ja nyt.

Olemme saaneet tulla Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan eteen. Hän on lähestynyt meitä sanassaan ja nimessään ja ottanut meidät tykönsä, hän on antanut ja yhä antaa meille Kristuksen veressä synnit anteeksi; hän on vuodattanut ja yhä vuodattaa Pyhän Henkensä meidän yllemme, meidän sydämiimme. Tämä kaikki tapahtuu Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan yhteisenä vanhurskauttavana ja pyhittävänä tekona armonvälineiden kautta. Hän toimii sanassaan ja nimessään, kaikessa siinä missä hänen sanansa ja nimensä ovat liitettyinä.

Ennen kaikkea Jumala haluaa olla Kristuksessa meidän keskellämme, ja ottaa meidät omaan yhteyteensä, jotta me olisimme siellä, missä hän on. Jeesus sanoo: ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.”(Matt.18:20) ja ”En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne… Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä… Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.” (Joh.14:18,20,23). Näin Kristus ja koko Kolmiyhteinen Jumala on meidän kanssamme ”joka päivä maailman loppuun asti.”

Kaikkivaltias Herra

Ihmiseksi syntyneellä, puolestamme kuolleella ja koko maailman synnit sovittaneella sekä kaikki turmiovallat ylösnousemuksessaan voittaneella Jeesuksella Kristuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Taivaat ovat täynnä hänen kunniansa kirkkautta. Hänen Kaikkivaltiutensa on yhtä Isän ja Pyhän Hengen kanssa. Hän hallitsee iankaikkisena Jumalan Poikana sekä ihmisenä, meidän puolestamme kuolleena, ylösnousseena ja kirkastettuna kaikkivaltiaana.

Hän istuu taivaan kaikkivaltiaan valtaistuimella teurastettuna Karitsana, Herana, pelastajana ja lunastajana. Yhdessä Tuomaksen kanssa saamme tunnustaa Kristuksen edessä: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.” (Joh.20:28). Seurakunnan keskelle hän tulee armonvälineidensä, sanansa ja nimensä kautta. Näin taivas ja maa on täynnä hänen kirkkauttaan, kuten me yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa jumalanpalveluksessa laulamme ennen ehtoollisen nauttimista, edessämme pyhä alttari, jossa Kristus on todellisesti ja olemuksellisesti läsnä, ruumiinsa ja verensä antaen leivässä ja viinissä. Näiden kautta hän on luvannut olla luonamme – ja saattaa meidät Henkensä kautta Isän yhteyteen – joka päivä maailman loppuun asti.

Athanasioksen tunnustus kuvaa oikean opin mukaista uskoamme yhteen Kolmiyhteiseen Jumalaan:

”Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.

Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton. Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön. Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.

Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias. Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra

Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt. Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.

Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta, joka on yksi, ja ykseyttä, joka on kolminaisuus

Athanasioksen tunnustus

Pyhä Kolmiyhteinen Jumala siunaa nimellään

Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan nimi tuo meille kaikki Kristuksen ansaitsemat kalliit aarteet ja taivaalliset siunaukset, jotka Isä haluaa meille antaa Pyhän Henkensä kautta. Jumalan Kolmiykseys ja hänen kolmiyhteinen voimansa ja toimintansa on siellä, missä hänen nimensä on. Hänen nimensä tuo hänet itsensä todellisesti meidän luoksemme, ja nimensä julistamalla hän ottaa meidät luokseen. Jumalan nimellä meidät päästetään synneistämme ja pyhitetään, sillä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimi on kaikkein pyhin asia. Mihin tuo pyhä nimi liittyy (synneistäpäästö, siunaus, sakramentit, rukous) siellä Kolmiyhteinen Jumala tulee erityisellä tavalla, olemuksellisesti ja todellisesti meidän luoksemme ja siunaa meitä. 2.Moos.20:24: ”… Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua.”

Tämä liittyy yhteen seurakunnan tehtävään mennä kaikkeen maailmaan, jonka Kristus on lunastanut verellään ja opetuslapseuttaa kaikki kansat. Opetuslapseus on sama kuin Jumalan lapseus, Kristuksen lauman lampaana oleminen, taivaan perillisyys ja Pyhän Hengen temppeliksi tuleminen. Tämän saa aikaan kaste sekä Jeesuksen sanoissa ja asetuksissa pysyminen (Gal.3:16-27; Joh.1:12-13; 1.Joh.3:1).

Seurakunnan ”missio” ja työvälineet

Kasteessa Isä ottaa meidät Kristuksen kautta lapsikseen ja täyttää meidät Pyhällä Hengellä, sekä avaa omaksemme taivaan; aivan kuten Jeesuksen kasteessa taivaat avautuivat, Isä julisti Jeesuksen olevan hänen Poikansa, ja Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen ylle. Jeesus Kristus on Isän Poika luontonsa puolesta, me olemme hänen lapsiaan Kristuksen kautta, hänen verensä tähden ja häneen uskon kautta liittyneinä – häneen puettuina (Gal.3:27, 1.Kor.12:12-13). Kasteessa Kristus pesee meidät puhtaiksi verellään ja pyhittää meidät sanallaan (Ef.5:26-27). Kasteessa meihin vuodatetaan Pyhä Henki, ja näin meidät synnytetään uudesti ja vanhurskautetaan uskon kautta (Tiit.3:5-7). Pyhä Henki tuo meille tässä perinnön (Ef.1:14) ja tulemme näin Jumalan pyhiksi, eläviksi temppeleiksi, joissa Isä, Poika ja Pyhä Henki asuu (1.Kor.3:10,16). Kaste on Jumalan nimikirjoitus meidän yllemme, meidät otetaan siinä hänen nimiinsä ja hän antaa siinä itsensä ja kaikki lahjansa meille.

Seurakunnan ”missioon”, eli ”opetuslapseuttamiseen” kuuluu myös kasteen lisäksi kaiken sen säilyttäminen, jonka Jeesus on meille asettanut ja säätänyt. Tätä tarkoittaa Kristuksen sanat: ”Opettamalla heitä pitämään kaiken, minkä minä olen käskenyt teille”. Käytännössä tämä tarkoittaa Kristuksen veren, kuoleman ja ylösnousemisen sekä kasteessa saatujen lahjojen jokapäiväinen käyttäminen Jeesuksen asettamalla ja säätämällä tavalla. Tähän kuuluu sovituksen sanan ja viran antaminen eli synneistä päästö, Isä meidän -rukouksen antaminen, ehtoollisen asettaminen ja Herran siunaus – kaikki se, mitä jumalanpalvelukseen kuuluu. Heti Jumalanpalveluksen alussa meidät palautetaan kasteeseemme: Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Tämä tapahtuu jo alkusiunauksessa sekä ja synninpäästössä.

Osallisuus Kolmiyhteisestä Jumalasta ja Jumalan lahjoista

Näin meillä on puhdistus kaikesta synnistä Kristuksen veressä ja Kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Näin meillä on pääsy Jumalan yhteyteen, Pyhän Hengen osallisuus, Kristuksen sana ja veri ja Isän Jumalan laupeus. Toisin sanoen: omanamme on vanhurskautus ja pyhitys. Saarnassa ja erityisellä tavalla ehtoollisessa saamme konkreettisesti vastaanottaa koko kolmiyhteisen Jumalan kaikki armosiunaukset. Pidämme myös Kristukselta saamamme yhteiset rukoukset, erityisesti Isä meidän -rukouksen, jonka kautta pyydämme Kristuksen kautta Pyhän Hengen ja Isän varjelusta kaikkiin elämämme tarpeisiin. Jumala vastaa tähän rukoukseen erityisesti Herran siunauksessa, jossa yllemme lasketaan Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan nimi. Tästä Herra sanoo näin: ”Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja minä siunaan heitä.” (4.Moos.6:27).

Seurakunta on siis Kristuksen ruumis ja koko Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan temppeli, jolle on annettu tehtäväksi levittäytyä kaikkialle maailmaan. Sen kautta Pyhä Kolmiyhteinen vaikuttaa kaikkinaisilla hengellisillä siunauksillaan. Se on todella Jumalan valtakunta maan päällä.

”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” (2.Kor.13:13)

Esa Yli-Vainio