Vuonna 2023 ja 2024 juhlittiin Seurakuntaliitossa 100-vuotista taivalta. Tähän juhlintaan liittyen julkaistiin nettisivuilla aiheeseen liittyviä kirjoituksia ja opetuksia. Kirjoitukset löytää kategoriasta ”Seurakuntaliitto 100” ja tästä allaolevasta blogista.
Vuodesta vuotehen on armo uus, suuri on Jeesuksen uskollisuus
Jo täydet sata vuotta on Seurakuntalehti pyrkinyt toteuttamaan sitä näkyä, joka noin vuotta aiemmin oli johtanut Seurakuntaliton ensimmäisen seurakunnan ja sitä myöten koko kirkkomme syntyyn.
Mihin kirkkoon pitäisi kuulua? – Avaimet ratkaisuun
Kirkkoon kuulumisen kysymys on erittäin ajankohtainen. Se on noussut esiin mm. koskien herätysliikkeiden lähetysjärjestöstatuksen säilymistä. Oikea luterilainen kysymys ei ole: ”Pitäisikö erota kirkosta?” vaan ”Mihin kirkkoon minun pitäisi kuulua?” Luterilaiset…
Sata vuotta ihmisen ja kirkon elämää
Sitäkin pienemmiksi, ainakin kuluneen 100 vuoden historiansa valossa, ja ulkoisesti hyvin vaatimattomiksi jäivät myös tuolloin syntyneet itsenäiset luterilaiset seurakunnat sekä niiden muodostama kirkko, Seurakuntaliitto. Niiden merkityksestä ei valtakunnallisissa kirkollisissa tilastoissa ole paljoa kerrottavaa. Niinpä niiden tärkein merkitys heijastuukin juuri noiden “Tammisen kaksostyttöjen” kaltaisten Hyvän Paimenen lampaiden elämän kautta. Se on ollut elämää Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen sovitusveressään. Se on ollut elämää sellaisessa seurakunnassa ja kirkossa, joka kaikesta vähäisyydestään ja puutteistaan huolimatta on pitänyt kiinni niistä armonvälineistä, jotka Herra Jeesus Kristus on seurakuntansa elämäksi antanut: Jumalan erehtymättömästä sanasta ja Kristuksen asettamista sakramenteista, armosta osalliseksi tulemisen ja armon turvissa säilymisen välineistä.
Yksi Kirkko ja monta kirkkoa
Puhdas evankeliumi ja sakramentit ovat se oikea katto, jonka alla kristittyjen on turvallista asua uskon perheenä, vaikka heillä saman katon alla olisikin omat huoneensa eli omat ulkoiset kirkko-organisaationsa ja perinteensä. Tämä on se oikea katto ja kestävä perustus, joka ei petä, koska se on Kallioperustus.
Sanan nälkä synnytti tarpeen – uskonnonvapaus mahdollisti Seurakuntaliiton synnyn
Tiedotusvälineitä seuraamalla voi helposti havaita, kuinka vanha, ajastaan jo jälkeenjääneeksi luultu käsite vapaus on kokenut uuden tulemisen. Siihen keskeisin syy on kohta vuoden jatkunut Venäjän hyökkäys naapuriaan, Ukrainaa vastaan. Olemme joutuneet uudelleen pohtimaan myös oman maamme ja kansamme vapauden perusteita ja niiden kestävyyttä. Pitkän rauhan ajan myötä näyttää siltä, että koko vapauden käsitteen merkitystä meidän pitää opiskella historian lehdiltä.
Uskon vapaus – kolme ajatusta
Uskonnonvapauslaki tuli voimaan sata vuotta sitten. Uskonnonvapaus määritellään yleisesti seuraavalla tavalla: ”Uskonnonvapaus on perusoikeus, johon kuuluu vapaus uskoa, vapaus olla uskomatta, ja valtion tasapuolinen suhtautuminen eri vakaumuksiin. Uskonnonvapaus ei edellytä valtion erityistoimia, ja esimerkiksi koulun velvollisuus uskonnon opetukseen ei ole uskonnonvapauden osa.” (uskonnonvapaus.fi).
Seurakuntaliitto 100 vuotta – ensimmäisen seurakunnan perustaminen
Paimen-lehdessä julkaistiin vuonna 1924 kirjailija Hanna Regnellin allekirjoittama “Kirje Luopioisista”. Hän kuvaa siinä Seurakuntaliiton ensimmäisen seurakunnan perustamissyitä ja järjestäytymistä. Hanna Regnell (joka otti myöhemmin viralliseksi nimekseen kirjailijanimensä Rauta) kuului Seurakuntaliiton perustajajäseniin, ja myös Paimen-lehden toimituskuntaan. Lehden olivat perustaneet muutamat Evankeliumiyhdistyksen papit, ja Heino Pätiälä oli pyytänyt Paimen-lehden vastaavaksi toimittajaksi A.E. Koskenniemen. Nämä kaksi olivat lehden ahkerimpia kirjoittajia.
Hanna Rauta: Kirje Luopioisista
Nuorille ystävilleni, varsinkin Karkun kansanopiston entisille ja nykyisille oppilaille, joita usein rakkaudessa muistelen, haluan kertoa viime päivien tapahtumista täältä Luopioisten sydänmailta. Useimmille teistä lieneekin tunnettua, että täällä on pieni ryhmä uskovaisia eronnut Suomen kirkosta ja perustanut oman seurakunnan, johon nyt kuuluu 18 aikuista ja 18 lasta. Paimeneksemme olemme kutsuneet pastori B. A. Uusitalon, joka astui toimeensa marraskuun lopulla, joten ensimmäisenä adventtina, kirkkovuoden alkaessa, saatiin viettää seurakuntamme ensi jumalanpalvelus, mikä oli suuri, unohtumaton juhlahetki.
Millaista kirkkoa Pätiälä toivoi?
Voidaksemme vastata otsikon kysymykseen tulee meidän ymmärtää, mikä on kirkko eli Kristuksen seurakunta, ja miten se voi pysyä kirkkona. Seurakuntaliiton perustajapastori Heino Pätiälä halusi nimittäin puolustaa, suojella ja toteuttaa oikeaa kirkkoa, jonka keskiössä on Kristus, ja joka elää Kristuksen veren armosta.
