Sanaa päivääsi kirjoituksia

    Sana

    Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

    5.sunnuntai helluntaista

    Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta. (Kirkkokäsikirja)

    Joh.8:2-11: Ja varhain aamulla hän taas saapui temppeliin, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istui ja opetti heitä. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa erään aviorikoksesta kiinni otetun naisen, asettivat hänet heidän keskelleen ja sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu aviorikoksesta, itse teosta. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että sellaiset on kivitettävä; mutta mitä sinä sanot?” Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, jotta saisivat aihetta syyttääkseen häntä. Silloin Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se ensimmäisenä heittäköön häneen kiven.” Ja taas hän kumartui ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois toinen toisensa perästä, vanhimmasta alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus, ja nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojentautui eikä nähnyt ketään muita kuin naisen, sanoi hän hänelle: ”Nainen, missä syyttäjäsi ovat? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Ei kukaan, Herra.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, ja älä enää tee syntiä.”

    Fariseukset toivat Jeesuksen luokse naisen, joka on tavattu aviorikoksesta. Hän on siis pettänyt miestään jonkin toisen miehen kanssa, ja jäänyt kiinni itse teosta. Julkisesti naisen häpäisten he kuljettivat hänet väkijoukon huomion keskipisteeseen, Jeesuksen eteen temppeliin. Fariseukset toivat Jeesuksen luo kuitenkin ainoastaan tämän naisen, eikä tuota toista miestä, joka olisi myös pitänyt tuoda tuomittavaksi. Mooseksen kirjan kohta, johon kirjanoppineet viittaavat, on 3.Moos.20:10: Jos joku tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, jos hän tekee aviorikoksen lähimmäisensä vaimon kanssa, niin heidät, sekä avionrikkojamies että -nainen, rangaistakoon kuolemalla. Kuitenkin fariseukset eivät olleet välittäneet tuoda miestä Jeesuksen luo, näin osoittaen, etteivät he todella olleet huolissaan lain määräysten täyttämisestä, vaan kyseessä oli Jeesukselle viritetty ansa. Fariseukset luulivat nyt kehitelleensä niin hyvän kysymyksen, että miten Jeesus vain vastaisikaan, häntä voitaisiin syyttää. Jos hän kieltäisi naisen tuomitsemisen, hän asettuisi julkisesti Mooseksen lakia vastaan, ja häntä voitaisiin syyttää vääräksi opettajaksi. Jos hän taas tuomitsisi naisen kivitettäväksi, voisivat fariseukset syyttää Jeesusta epäjohdonmukaisuudesta: hänhän oli aiemmin esiintynyt syntisten ystävänä ja syönyt heidän kanssaan. Matt.9:10-13: Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?" Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."

    4.sunnuntai helluntaista

    Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt. (Kirkkokäsikirja)

    Luuk.15:11-32: Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.' Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"

    Koko tämä luku on nk. ”kadotettujen evankeliumi”, jossa Jeesus kolmella vertauksella osoittaa, että hän on tullut syntisiä etsimään, löytämään ja pelastamaan. Luvun avainjae on Luuk.15:7: Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse. Tuhlaajapoikavertauksessa Isä edustaa Jumalaa, tuhlaajapoika edustaa syntistä, ja vanhempi veli edustaa itsevanhurskasta, joka ei tunnusta tarvitsevansa parannusta. Tuhlaajapojan asenne on: ”Minä itse, minä pystyn, minä riitän.” Tässä näkyy syntiinlankeemuksen tähden meissä kaikissa oleva itsekkyys! Tämä itsekkyys ja omavanhurskaus johti pojan ahdinkoon, jonka syvin hetki oli saastaisten eläinten paimentaminen ja niiden ruoan syöminen. Näin hän on itsekin kuin saastainen eläin toisten joukossa. Saman saa meissäkin synti ja itsekkyys aikaan, sekä ero Jumalasta, Isästä.  

    3.sunnuntai helluntaista

    Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden. (Kirkkokäsikirja)

    1.Kor.1:26–31: Sillä katsokaa, veljet, kutsumistanne, ettei ole monta lihan mukaan viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan Jumala on valinnut sen, mikä on hullua maailmassa, saattaakseen viisaat häpeään, ja mikä heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi, saattaakseen häpeään sen, mikä on väkevää, ja mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäkseen tyhjäksi sen, joka jotakin on, ettei yksikään liha kerskaisi Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että niinkuin on kirjoitettu: ”Joka kerskaa, hän kerskatkoon Herrasta.”

    Apostoli Paavali puhuu tässä kirjeessään ”Korintossa olevalle seurakunnalle, pyhitetyille Kristuksessa Jeesuksessa, kutsutuille pyhille, kaikkien niiden kanssa, jotka avuksihuutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä joka paikassa, sekä heidän että meidän” 1.Kor.1:2, uskoville, joilla oli runsas tieto ja Jumalan sanan tuntemus, mutta joidenka keskuudessa oli hajaannusta ja riitoja. Juuri tieto, osaaminen ja väkevyys Hengessä oli tehnyt korinttilaisista ylpeitä. Paavali näki tässä vaaran lihalliseen kerskaukseen ja salaiseen omavanhurskauden tavoitteluun. He luottivat omaan viisauteensa ja heissä oleviin Hengen hedelmiin.

    Ensiksi Paavali osoittaa, että Jumala yksin on kutsunut korinttilaiset Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Tämä ei tapahtunut heidän omalla viisaudellaan tai erinomaisuudellaan, väkevyydellään tai hurskaudellaan, vaan Jumalan rakkaudesta ja Hänen armostaan evankeliumin julistuksen välityksellä. Paavali haluaa korinttilaisten näkevän, etteivät he olleet viisaita, jalosukuisia ja mahtavia, että olisivat siten esittää ansioluetteloa Jumalalle, vaan ”Hän on tehnyt voimateon käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään” Luuk.1:51. Lain sana osoitti korinttilaisille ja osoittaa meillekin, että olemme syntiset ja syylliset Jumalan edessä, täysin ja täydellisesti Hänen tahtonsa rikkoneet ja vikapäitä helvetin rangaistukseen. Se murtaa kaiken omankelpaavuuden. Ps.51:7: Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt; Ps.143:2: Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi. Mutta evankeliumin sana elvyttää kuoletetun ja synnyttää uskon julistaessaan Jumalan armoa ja syntien anteeksiantamusta joka ikisen edestä kärsineen Kristuksen veressä. Ps.32:1: Autuas on se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty; Jes.53:5: mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Laki murtaa omavanhurskauden ja paljastaa synnin, ja näin valmistaa evankeliumin sanalle vanhurskaudesta Kristuksen edessä: Ps.34:19: Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

    Alakategoriat

    Seurakuntalehden vastaavan toimittajan poimittuja pääkirjoituksia.
    Seurakunta - lehti on Seurakuntaliiton ja sen jäsenseurakuntien pääjulkaisu. Se on ilmestynyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1925 alkaen. Lehti tahtoo kaikessa noudattaa ja edistää Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaista uskonoppia lukijoidensa hengelliseksi ravinnoksi ja vahvistukseksi. Se pyrkii myös ilmaisemaan seurakunnallisen elämän eri puolia, tärkeimpänä tehtävänään Jumalan Sanan ja erityisesti armon evankeliumin julistaminen ja opettaminen. Myös uskovien yhteyden vahvistaminen ja tiedotus ovat osa lehden keskeistä tavoitetta.