Sanaa päivääsi kirjoituksia

    Herran huoneessa (3.1.2021)

    2.sunnuntai helluntaista

    Tämän pyhäpäivän perinteisen evankeliumin aihe on Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä. Varttuessaan joulun lapsi etsii oman kutsumuksensa salaisuutta. Kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan jumalanpalvelukseen kirkkoon, Jumalan huoneeseen. Siellä se yhdessä taivaan enkelten ja pyhien kanssa kiittää ja ylistää Jumalan suuria tekoja. Sieltä se myös löytää oman kutsumuksensa ja tehtävänsä. Yhteinen jumalanpalvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen. (Kirkkokäsikirja)

    Joh.7:14-18: Mutta kun jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus ylös temppeliin ja opetti. Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: ”Kuinka tämä tuntee Kirjoitukset, vaikkei ole oppia saanut?” Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka minut lähetti. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, niin hän tulee tietämään, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä itsestäni. Joka puhuu itsestään, hän etsii omaa kunniaansa, mutta joka etsii lähettäjänsä kunniaa, hän on totuudessa pysyvä, eikä hänessä ole vääryyttä.”

    ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.” (2.Kor.1:2-4) Jeesus matkaa myöhässä Jerusalemiin lehtimajanjuhlaan viettämään pyhää juhlaa ja opettamaan. Koko Jerusalem puhuikin hänestä ikään kuin kuiskien ja kysellen. (Joh.7:8-13) Oliko Jeesus luonasi joulujuhliesi ajan, vai oliko hän vain osa-aikaisena vieraana? Puhutko hänestä vain kuiskien ja häpeille, peläten muiden sanoja? Tässä meistä parhainkin joutuu nöyrtymään ja tunnustamaan: En ole kuullut sanaasi, niin kuin olisi pitänyt, en ole ollut kanssasi, niin kuin minun olisi tullut. Tässä näkyy meidän syntisyytemme, ja se miten mahdotonta meidän on pyhittää Jumalan nimi elämässämme. Mutta saamme myös rukoilla, ja uskoa, että hän on luonamme nyt ja antaa kaikki syntimme anteeksi. Jeesushan tuli lehtimajanjuhlan puolivälissäkin mukaan, vaikkakin salaa. Jeesus on tänäänkin läsnä salatulla tavalla koko jumalanpalveluksessamme, sillä onhan hän tosi Jumalana siellä, Jumala on; siellä, missä vietetään ”pyhää kokousta”. Ja hän on luonasi nyt ja julistaa syntisi anteeksi. Syntiemme kanssa emme muuten Jumalan edessä hänen huoneessaan kestäisikään, mutta Jeesuksen veressä puhtaina me saamme rohkeina tulla Jumalan kasvojen eteen saamaan hänen rauhansa. Jeesus sanoo ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa... Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." (Matt.18:18,20) Hän pyhittää kaikki juhlamme sanallaan, vaikka emme aina häntä luonamme näkisikään.

    Jeesuksen löytää Herran huoneesta

    Sinustakin voi tuntua usein siltä, että Jeesus olisi kadonnut sinulta. Etsitkö sinä häntä tänään hädissäsi? Kaksitoistatoistavuotiaana Jeesus istui temppelissä, ja vastasi rauhoitellen hätääntyneille vanhemmilleen: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" (Luuk.2:49) Sinä löydät hänet tänäänkin Herran huoneesta; sieltä, missä Jumalan sana jaetaan. Sinäkin saat tänä päivänä tulla hänen luokseen Herran huoneeseen ja uskoen kuulla hänen äänensä, joka julistaa kaikki syntisi anteeksi Jumalan omalla arvovallalla. Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä. (2.Kor.6:1-2) Tänään on pelastuksen päivä sinullakin! Tänään, tässä ja nyt Jeesus sanoo sinullekin samoin kuin syntiselle naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut… Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan". (Luuk.7:48,50) Kristuksessa luonasi on hänen uhrinsa ja hänen sanansa.

    Kristuksen uhri on luonasi

    Tuo kyseinen juhla oli siis juutalaisten lehtimajanjuhla, jota vietettiin sadonkorjuujuhlana (5.Moos.16:13), Israelin kansan erämaavaelluksen muistoksi, seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä. Se kesti viikon, alkaen ja loppuen pyhäpäivän pyhään kokoukseen. (3.Moos.23:34-25). Joka päivälle kuuluivat myös omat uhrinsa. 4.Moos.29:12-13: Ja seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä olkoon teillä pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako, vaan viettäkää juhlaa Herran kunniaksi seitsemän päivää. Ja tuokaa polttouhriksi, suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Herralle, kolmetoista mullikkaa, kaksi oinasta ja neljätoista vuodenvanhaa karitsaa; olkoot ne virheettömät. Tänään on meilläkin pyhä juhla, sillä Kristus on tullut meidän syntiuhriksemme, hän on antanut ristillä kuollessaan ruumiinsa ja verensä meidän edestämme, meidän syntiemme täydelliseksi sovitukseksi Jumalan edessä. Kristuksen sovintoveri tuo meidän jumalanpalvelukseemmekin alati jatkuvan pyhän juhlan. Kristuksen ruumiin ja veren uhrissa meillä on iankaikkisesti kelpaava uhri ja ”suloinen tuoksu” Jumalalle Paavali kirjoittaa: ”Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi." (Ef.5:1-2) Ja tähän lisää heprealaiskirje: ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” (Hepr.10:10). Pyhässä juhlassamme Jeesuksen Kristuksen ruumiin ja veren uhri tekee meistä pyhiä puhdistamalla meidät kaikesta synnistä. Kristuksen veri myös avaa meille pääsyn Isän eteen, hänen luoksensa, hänen temppeliinsä, hänen juhlaansa (Hepr.10:19-20). Ja sanansa kautta Kristus tulee luoksemme ja tuo meille Jumalan mielisuosion ja armon. Kristuksen uhrin tuo luoksesi hänen sanansa.

    Lehtimajanjuhlaa vietettiin erämaavaelluksen muistoksi. Meilläkin on oma erämaavaelluksemme kohti omaa luvattua maatamme, taivaan kotia, ja siksi tarvitsemme joka päivä Kristuksen verta ja syntiemme anteeksiantoa. Sen Kristus meille sanassaan julistaakin ja ehtoollisessa yhä uudestaan meille jakaa. Lehtimajanjuhla oli myös sadonkorjuujuhla, jossa tuotiin satokauden ensihedelmä kiitokseksi Jumalalle hänen lahjoistaan ja siunauksestaan. Maa ja sen sato on Herran – se on meillä lahjana. Myös meillä on Jumalan suuret lahjat yksin hänen armostaan. Ennen kaikkea sato tuotiin Herralle kiitosuhrina, jotta hän sen kautta edelleen siunaisi kansaansa ja elättäisi palvelijoitaan temppelissään. Mekin saamme antaa ”satomme hedelmän”, joka Jumalan sanalla ja rukouksella pyhitetään, jotta Jumala sen kautta siunaisi ja huolehtisi seurakuntansa palvelijoiden työstä ja elatuksesta. Tämäkin on Herralle mieluinen, tuoksuva uhri. ”Olen nyt saanut kaikkea, jopa ylenpalttisesti; minulla on yllinkyllin, saatuani… teidän lähetyksenne, joka on "suloinen tuoksu", otollinen, Jumalalle mieluinen uhri.” (Fil.4:18); ”Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.” (1.Tim.4:4-5)

    Luonasi on Jeesuksen sana

    Jeesus menee juhlilla temppeliin opettamaan. Hän ei kuitenkaan mene temppeliin muiden tavoin vieraana, vaan hän menee sinne Isän ainosyntyisenä Poikana Isänsä huoneeseen. Hänen opetustaan ja sanojaan ihmetellään, sillä Jeesus ei puhu ”omiaan”; vaan Isän sanoja, Isän auktoriteetilla. Hän ja Isä ovat yksi, hänen sanansa ovat itse Isän sanoja (Joh.14:10,24). Jeesuksen sana saa aikaan sen, mitä se sanoo. Jeesus opettaa niin kuin se, jolla on valta, ei niin kuin kirjanoppineet (Matt.7:29). Hän on itse lihaksi tullut Jumalan Sana, joka on omaksunut ihmisyyden, ja joka puhuu Isän Jumalan sanoja (Joh.1:1,14). Hänen sanansa on Jumalan sana, joka ei koskaan katoa (Matt.24:35). Hänen sanansa on pyhä sana, joka tekee pyhiksi ne, jotka sen kuulevat (Joh.17:17). Jeesuksen sana tuo Pyhä Hengen sydämeemme (Joh.20:22-23). Hänen sanansa on Henki ja elämä, iankaikkisen elämän sana, joka antaa Hengen ja elämän niille, jotka sen luokse tulevat ja sen kuulevat (Joh.6:63,68). Hänen sanansa on Hyvän Paimenen ääni, joka vie sen kuulevat lampaiden tavoin taivaan kotiin (Joh.10:27-28). Jeesuksen julistama evankeliumi on Jumalan voima, joka pelastaa jokaisen, joka sen uskoo: ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.” (Room.1:16)

    Yhä tänäänkin Jeesus puhuu Isän Jumalan sanaa ja armoa täällä, temppelissään kaikille syntisille. Meitä kutsutaan Hyvän Paimenemme lampaina kuulemaan hänen ääntänsä ja uskomaan sen. Hän tuo sinulle tänäänkin sanassaan täydellisen puhdistuksen synneistä veressään, Isän Jumalan armon, vuodattaa sinulle Pyhän Henkensä ja pyhällä sanallaan tekee sinutkin pyhäksi ja puhtaaksi edessään, antaa sinun sydämeesi iankaikkisen elämän sekä tuo luoksesi taivaan. Kaikki tämä tulee varmasti sinulle, kun kuulet Jeesuksen äänen, hänen sanansa ja uskot syntisi anteeksi hänen veressään. Kuule, kuinka Jeesus sanoo sinullekin tänään, temppelissään: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää.” (Joh.5:24-25).

    ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” (2.Kor.13:13)

     Esa Yli-Vainio