Sanaa päivääsi kirjoituksia

    Kuninkaasi tulee nöyränä (29.11.2020)

    1.adventtisunnuntai

    Uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys nöyrtymisen adventti (adventus humiliationis). Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa. Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen. (Kirkkokäsikirja)

    Luuk.19:28-40: Ja tämän sanottuaan hän kulki edellä mennen ylös Jerusalemiin. Ja tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sen vuoren luo, jota sanotaan Öljymäeksi, että hän lähetti kaksi opetuslastaan sanoen: ”Menkää vastapäätä olevaan kylään, johon tullessanne löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen milloinkaan ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. Ja jos joku kysyy teiltä: Miksi päästätte sen? niin sanokaa näin: Herra tarvitsee sitä.” Ja lähetetyt menivät ja huomasivat niin olevan, kuin hän oli sanonut heille. Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: ”Miksi päästätte varsan?” Niin he sanoivat: ”Herra tarvitsee sitä.” Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan päälle ja asettivat Jeesuksen sen selkään. Ja hänen kulkiessaan he levittivät vaatteensa tielle. Ja kun hän oli jo lähellä Öljymäeltä laskeutuvaa rinnettä, alkoi koko opetuslasten joukko iloiten kiittää Jumalaa suurella äänellä kaikista voimateoista, joita he olivat nähneet, sanoen: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Ja muutamat fariseukset, jotka olivat kansanjoukossa, sanoivat hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi.” Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille, jos nämä vaikenevat, niin kivet huutavat.”

    Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on… ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Aamen. (Ilm.1:4-6) Vietämme ensimmäistä adventtisunnuntaita, jonka aiheena on Kristuksen tuleminen nöyränä kuninkaana. Viime pyhän aihe oli Kristuksen kirkkaudessa paluun päivä, tuomiosunnuntai, jolloin hän ei enää tule alennuksen tilassa ja orjan muodossa, kuninkuutensa ja jumaluutensa peittäen, vaan hän tulee kirkkaudessaan ja kunniassaan, valtansa voimalla. Tämä on myös seuraavan adventin aihe. Kirkkovuoden alku ja loppu – tai loppu ja alku liittyvät näin kiinteästi toisiinsa. Tämän lisäksi kirkkokäsikirja sanoo hyvin osuvasti: ”Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin.” Sanansa kautta Kristus on tullut tänäänkin meidän luoksemme. Olemme saaneet tänään laulaa kansanjoukon tavoin ”Hoosianna, Daavidin Poika, kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimessä”, ja tähän lauluun ovat yhtyneet kaikki enkelit ja pyhät. Tämän laulun kautta tunnustamme, että Kristus on tullut luoksemme; Kuninkaamme on keskellämme, vaikka emme hänen kirkkauttaan ja kunniaansa näekään.

     

    Vuosi sitten (talvella 2019) olin vaellusmatkalla Israelissa. Matkamme vei myös Jerusalemiin. Tulimme Kidronin laakson edustalle, jonka takana kohosivat vanhat Jerusalemin kaupungin muurit. Toisella puolella sijaitsi Getsemane, Öljymäki. Sieltä Jeesus aasillaan ratsasti melkein kaksituhatta vuotta sitten mäkeä alas, kansan hurratessa ja ottaessa hänet vastaan kuninkaana. Hänen tiensä vei kohti porttia, jota kutsuttiin ”Kultaiseksi portiksi” ja ”Armoportiksi” (Sha’ar HaRahamimi). Se sijaitsee Jerusalemin Temppelivuoren itäosan muurissa, ja on luultavasti vanhin vanhan kaupungin porteista. Juutalaisen tarinan mukaan Messias tulee Kultaisen Portin kautta Jerusalemin kaupunkiin. Tämä lienee yksi syy Kultaisen portin sulkemiseksi. Juutalaiset uskovat myös, että ”kansojen viimeinen tuomio pidetään Kultaisen portin luona”. Tästä portista Jeesus ratsasti, osoittaen olevansa juutalaisten odottama luvattu messias -kuningas, joka tuo Jerusalemille lunastuksen (Luuk.2:38) Hän ratsasti armoportista temppelin edustalle, temppeliä puhdistamaan ja siellä saarnaamaan, osoittaen olevansa itse ”armoportti”, Lammasten ovi iankaikkiseen elämään (Joh.10:7,9), sekä olevansa itse Uuden liiton temppeli (Ilm.21:22) ja Jumalan uhrikaritsa, joka kantaa maailman synnit ja saa verellään aikaan täydellisen syntien sovituksen. Nyt tuo portti on suljettu, sillä juutalaiset yhä odottavat messiastaan, eivät tiedä hänen jo tulleen. Meille tuo portti on suljettu, koska toista Kristusta ei tule, mutta portti taivaaseen on hänessä auki.

    Jeesus tuli kuninkaana Jerusalemiin ratsastaen aasin varsalla, nöyränä ja hiljaisena. Hän ei tullut loistavissa vaatteissa ja komealla kuninkaallisella hevosella – hallitsijan elkein, ei iloiten ja juhlistaen saapumistaan, vaan hän tulee nöyränä, täynnä armoa ja laupeutta, surullisena Jerusalemin luopumuksen tähden. Hänen ratsunsa on aasin varsa – osoittaen että hän on kuningas, joka palvelee kaikkea. Aasinvarsa, joka on ”ikeenalainen”, työjuhta saa olla ratsuna tuolle nöyrälle kuninkaalle, joka kantaa ikeenään koko maailman syntivelkaa. Mutta miksi Jeesus lähetti opetuslapsensa hakemaan aasia, vaikka Jerusalem oli jo näköetäisyydellä? Raamattu opettaa suoraan, että varsinaisesti tässä toteutuu ennustus Sakarjan kirjasta aasilla Jerusalemiin ratsastavasta kuninkaasta (kuten Matt.21:4-5 kertoo). Sak.9:9: Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla. Kristuksen seurakunta, Siion saa kuninkaansa luokseen. Sinulla on uskon kautta kuningas, Kristus on sinun omasi, sinun lunastajasi, sinun vapahtajasi. Eikä hän jää sinulta etäiseksi, vaan tulee sinun luoksesi – tuoden sinulle, huomaa: sinulle armonsa ja kaikki lahjansa. Hän on vanhurskas ja auttaja, siis syntien anteeksiantaja ja synneistä päästäjä. Hän on verellään hankkinut tämän vapautuksen ja tulee sinun luoksesi sanansa kautta päästäen sinut synneistäsi.

    Tässä toteutuu myös Jesajan kautta annettu lupaus: ”Katso, Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastuksesi tulee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.” (Jes.62:11) Apostoli Johanneksen mukaan tämä Jeesuksen ansio, eli se teko joka sai kansanjoukot liikkeelle, oli se, kun Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista. Joh.12:12-18: Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!" Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on: "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä". Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet. Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä. Sentähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon. Kristus on kuningas, jonka maine ja työ on antaa kuolleelle elämä. Hän ratsasti Jerusalemiin myös tätä varten, kuollakseen ja kuoleman voittaakseen, jotta voisi antaa koko maailmalle iankaikkisen elämän. ”Kristus syntyi tänne kuollakseen” ja elämän meille antaakseen. Joh.3:16: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

    Ensimmäisen kerran Kristus saapui jouluna syntyen ihmiseksi neitseestä, Jumalan Sana tuli lihaksi meidät lunastaakseen. Gal.4:4-5: Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Hän tuli alennuksen tilassa ja nöyryydessä, orjan muodossa ja jumaluutensa sekä kirkkautensa salaten, meidän pelastuksemme tähden. 2.Kor.8:9: Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.

    Pääsiäisenä hän ratsasti tosi kuninkaana, mutta kaikkien palvelijana, maailman syntien kantajana Jerusalemiin puhdistamaan Herran temppelin ja saarnaamaan siellä, sekä lopulta antamaan oman ruumiinsa ja vuodattamaan verensä maailman syntien täydelliseksi sovitukseksi. Hän on todella kuningas, mutta hänen kuninkuutensa ei ole täältä. Hänen valtakuntansa ei ole väkivallan ja kuoleman valtakunta, vaan syntien anteeksiantamuksen ja totuuden valtakunta. Pilatuksen edessä Jeesus sanoi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä". Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." (Joh.18:36-37) Hänet naulittiin ristiin tuomittuna, kärsien kirouksen puussa meidän syntiemme rangaistuksen – samaan aikaan meidän kuninkaanamme, edustajanamme ja sijaiskärsijänämme, sovittaen Jumalan kanssamme pyhällä verellään. Kristus ei ole kuningas, joka korottaa itsensä orjuuttaen alaisiaan, vaan hän on kuningas, joka ylennetään ristille orjan muodossa, meidän pelastukseksemme. Joh.19:19-20: Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas". Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Risti oli samaan aikaan Kristuksen salatun kuninkuuden suurin nöyryyden ja alennuksen hetki, että suurin kunnian hetki. Siinä hän kirkasti Isän armotahdon, ja siinä Isä kirkasti hänet. Joh.17:1-3: Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”

    Hän nousi kirkastettuna ja kuoleman voittaneena kuolleista meillekin elämäksi ja ruumiin ylösnousemukseksi kasteen kautta (Room.6:4-5), ja julisti taivaaseen astuen opetuslapsilleen olevansa Kaikkivaltias Herra, perustaen kirkkonsa – maanpäällisen valtakuntansa, evankeliumin julistamisen ja iankaikkisen elämän jakamisen valtakunnan. "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28:18-20) Kaikkivaltiaana Herrana hän on tuleva kirkkaudessaan ja kunniassa – ei enää alennustilassa ja syntiämme kantaen takaisin, tuoden mukanaan taivaan valtakunnan ja iankaikkisen elämän häneen uskoville, pyhkien syntimme lopullisesti pois. Silloin hän tekee lopullisesti lopun kaikesta synnistä ja kuolemasta. Hepr.9:27-28: Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat; Matt.25:31-34: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.’” Kristus on kuningas, hallitsen kaikkia kansoja, jotka hän on vapauttanut synnistä verellään. Hän on vuodattanut verensä ja valkaisee sillä sanansa kautta sinutkin kaikesta synnistä. Ilm.7:14: Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

    Kristus ei ole tullut ainoastaan jouluna maailmaan, luoksemme. Hän ei ole tullut kuninkaana vain pääsiäisjuhlilla Jerusalemiin kaksi tuhatta vuotta sitten aasilla ratsastaen. Eikä hänen valtakuntansa tule luoksemme ainoastaan hänen paluussaan viimeisenä päivänä. Kristus ei kaukana meistä, vään lähestyy kansaansa antaakseen pelastuksen uuden ajan sanan ja sakramenttien kautta. Jumalan valtakunta on tullut meidän luoksemme Kristuksessa sanan kautta nyt. Väkijoukko ei loukkaantunut häneen, kun hän tuli nöyränä ja aasilla ratsastaen, vaan otti hänet vastaan laulaen hoosiannaa. Älä sinäkään epäile äläkä loukkaannu häneen, kun hän tulee sinun luoksesi armollisena sanassa, sanan kautta, vaan ota sanan kautta luoksemme tullut Kristus vastaan hoosiannaa laulaen. Me sanomme uskossa kansanjoukon ja opetuslasten tavoin: ”Hoosianna, Daavidin Poika, kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!” Näin uskossa näemme ja tunnustamme Kristuksen tulleen kuninkaana luoksemme meitä vapahtamaan. Hoosianna tarkoittaa: ”Oi Herra, anna apu”. Juuri sen Kristus sinulle julistaa. ”Hänen palkkansa on hänen mukanaan, hänen työnsä ansio käy hänen edellään.” Ihmiseksi syntynyt, puolestasi kuollut ja ylösnoussut Kristus tulee luoksesi nyt, ja julistaa ansionsa – syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän sinulle: ”Minä olen sinun armollinen, verinen kuninkaasi, vanhurskas ja auttaja. Olen tullut luoksesi vapahtamaan sinut verelläni kaikista synneistäsi. Anna minulle syntisi, ja minä annan sinulle ansioni, armahdan sinut ja lahjoitan sinulle autuuden ja taivaan.”

    ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” (2.Kor.13:13)

     

    Esa Yli-Vainio