Sanaa päivääsi kirjoituksia

    Uskon perustus (1.11.2020)

    Uskonpuhdistuksen muistopäivä

    22.sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle. Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön. Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen. (Kirkkokäsikirja)

    Matt.16:1-4: Ja fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Kun ilta tulee, sanotte te: 'Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa', ja aamulla: 'Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä'. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki." Ja hän jätti heidät ja meni pois.

    Armo ja rauha teille! Tänään muistamme uskonpuhdistusta. Sen ytimessä oli ja on pelastus yksin Kristuksessa, yksin hänen verellään hankkimasta armosta, joka yksin uskon kautta omistetaan. Jokainen meistä on täydellisesti syntinen, itsessämme täysin vailla Jumalan kirkkautta, vanhurskautta ja pyhyyttä; Mutta Kristuksen veressä meillä on uskon kautta armo, vanhurskaus, syntien anteeksianto. Tämän tiivistää hyvin apostoli Paavali Room.3:23-26: Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.  Tämän uskon perustus ja alku on yksin Jumalan sana. Room.10:17. Kuten uskonpuhdistaja Martti Luther sanoi, Jumalan sana on meidän ainoa tosi ”reliikkimme”. Se on kirkon pyhä aarre, jossa meillä on Jumalan voima autuuteen, hänen lupauksensa ja nimensä, hänen valtakuntansa. Jumalan sana on kaikkea sitä mitä Jumala on ja vaikuttaa kaikkea mitä hän vaikuttaa. Ennen kaikkea Jumalan sana on Kristuksen sana, jonka hän on meille antanut, jotta meillä olisi ilo, rauha, vanhurskaus, usko ja iankaikkinen elämä hänen nimessään. ”Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” (Joh.20:31).

     

    Jumalan sana on se merkki, jota Kristuksen omien tulee kuulla. Hänen sanastaan kuuluu Hyvän Paimenen ääni, jonka hänen lampaansa kuulevat ja seuraavat häntä. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. (Joh.10:27-28). Näin ei ollut Jeesuksen ajan juutalaisten, fariseusten ja saddukeusten laita. He vaativat Jeesukselta kiusaten merkkejä ja ihmetekoja – samaa vaati saatana kiusaten Jeesusta erämaassa (Matt.4:1,7). Sama kuurokorvaisuus Jumalan sanalle vallitsi Lutherin aikana, sillä ihmisille ei julistettu Jumalan sanaa eikä kirkon usko enää noussut sen varmalta perustalta, vaan omien tekojen ja ansioiden perinnäissäännöistä, maailman alkeisvoimista. Sama uhka vainoaa kirkkoa yhä tänä päivänä. Jumalan sanasta ollaan nykypäivän Suomessa pitkälti luovuttu. Elämme niitä aikoja, joista Raamatussa sanotaan: Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. (2.Tim.3:1-5); Tätä kaikkea vastaan Raamattu kehottaa meitä pysymään Jumalan sanassa, jossa meillä on pelastus ja uskon varmuus. Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. (2.Tim.3:14-17).

    Jeesus sanoi, että tälle epäuskoiselle sukukunnalle annetaan ainoastaan Joonan merkki. Tämä Joonan merkki oli hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Tämän Jeesus oli opettanut aiemmin: Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. (Matt.12:40-41). ”Joonan merkissä” on siis kyseessä lain ja evankeliumin julistus. Varma on se sana, että Kristus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä (1.Tim.1:15), hän on kuollut meidän puolestamme meidän ollessamme syntiset (Room.5:8) ja hänen veressään meillä on lunastus, kaikkien rikkomusten anteeksiantamus, hänen armonsa suuressa rikkaudessa. (Ef.1:7) Kristus kuoli meidän kuolemamme, sovittaen meidän syntimme, pyyhkien pois meidän rikoksemme, puhdistaakseen meidän saastaisuutemme. Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista meille vanhurskaudeksi ja iankaikkiseksi elämäksi. Kristuksen ylösnousemisen kautta meillä on varma toivo ja iankaikkisen elämän perintö, johon meidät on synnytetty jo kasteessa (1.Piet.1:3-5). Kristuksen kuolema ja ylösnousemuksen elämä on meille ja koko maailmalle vanhurskautus – synneistä päästön ja pelastuksen julistus. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut (Room.5:10). Kaikesta tästä, Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen lahjoista - syntien anteeksiantamuksesta, armosta, pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä tulemme osallisiksi Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta, sillä ne tuovat meille omaksemme Kristuksen nimen, hänen ruumiinsa ja verensä sekä tekevät meidät uskon kautta osalliseksi hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, yhdistäen meidät hänen armoonsa ja iankaikkiseen elämään.

    Saamme näin yhdessä Paavalin kanssa tunnustaa, yhtyen Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien uskoon ja oppiin: Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. (Fil.3:8-10) Näin meillä on omanamme Kristuksen veren puhdistama omatunto, jonka omistaminen olikin koko uskonpuhdistuksen ydin. Usko sinäkin Jumalan sanan julistus, jossa sinulle tarjotaan puhdas omatunto Kristuksen veressä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Hepr.9:14: kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! ja 1.Piet.3:21: Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta. Näin me saamme jumalanpalveluksesta toiseen tulla Isän kasvojen eteen iloiten ja ottaa vastaan hänen sanansa siunaukset.  

     

    Esa Yli-Vainio