Sanaa päivääsi kirjoituksia

    Pyhien yhteys (31.10.2020)

    Pyhäinpäivä

    Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä 1.11. (festum omnium sanctorum) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä 2.11. (commemoratio omnium fidelium defunctorum). Siten muistelun kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana ’pyhä’ ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä. Päivän perinteinen evankeliumi onkin Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksijulistus. (Kirkkokäsikirja)

    Ilm.21:1-4: Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

    Armo ja rauha teille Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, joka rakastaa meitä ja on päästänyt meidät synneistämme verellään! Tänään pyhäinpäivänä muistamme kaikkia Kristuksen luo, taivaan kirkkauteen päässeitä pyhiä. Me myös juhlimme yhteydessä heidän kanssaan. Uskontunnustuksessa olemme yhdessä tunnustaneet uskovamme ”Pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden.” Me uskomme sen Jumalan sanan opettaman totuuden, että on todellakin vain yksi Kristuksen kirkko, johon kuuluvat kaikki uskovat ja pyhät. Tämä kirkko on siis pyhien yhteisö, siihen kuuluu jokainen, jonka Kristuksen veri on puhdistanut ja pyhittänyt, jonka omana on uskon kautta Kristuksen pyhyys. Kaikki tämä pyhyys Kristuksen nimessä, puhdistus kaikesta synnistä Kristuksen veressä sekä osallisuus Kristuksen kirkosta meillä on täällä maan päällä Jumalan sanassa ja sakramenteissa. Sinäkin olet päässyt tähän Kristuksen kirkkoon ja laumaan, osalliseksi hänen pyhyydestään ja puhdistuksesta hänen veressään pyhässä kasteessasi. Kasteemme myös avaa meille nyt pääsyn Jumalan eteen, kaikkeinpyhimpään, Kristuksen veren suojassa. Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; (Hepr.10:19-23)

     

    Kun tulemme tänne jumalanpalvelukseen, tulemme Pyhän Jumalan, ja erityisesti Jeesuksen Kristuksen eteen. Hän tulee nimensä ja sanansa kautta luoksemme, ja niin hän on meidän keskellämme, ja luonamme on itse taivas maan päällä. Jumalanpalveluksessa luoksemme tulee Kristuksen syntymä, joulu, jossa Jumalan Sana tuli maan päälle syntymällä ihmiseksi; yhä tänäänkin hän tulee maan päälle, luoksemme sanansa kautta, synnyttäen uskon ja tuoden rauhan. Jumalanpalveluksessa luoksemme tulee pääsiäinen, sillä sanassaan ja sakramenteissaan Kristus on todella ruumiillisesti läsnä ja jakaa meille ruumiinsa ja verensä uhrin, sovituskuolemansa hyödyt – syntien anteeksiantamuksen sekä ylösnousemuksensa lahjan – iankaikkisen elämän. Jumalanpalveluksessa luoksemme tulee helluntai, sillä meille annetaan siinä Pyhä Henki, jonka Kristus on lähettänyt sanansa julistuksen kautta vaikuttamaan uskon sydämeemme, vahvistamaan ja puolustamaan meitä. Jumalanpalveluksessa luoksemme tulee myös viimeinen päivä, jolloin Kristus tulee kunniassaan takaisin ja jolloin hänen valtakuntansa murtautuu maan päälle voimassa ja kirkkaudessa, ja jolloin kuolleet herätetään ja taivaan juhla alkaa. Silloin saamme olla Kristuksen kanssa iäti.

    Toisin sanoen, kun olemme nyt tänään jumalanpalveluksessa, kun olemme koolla Kristuksen nimessä ja hänen sanansa ja sakramenttiensa ääressä, luonamme on Kristus ja hänessä meillä on kaikki: taivas, Jumalan valtakunta, hänen verensä armo ja kaikki sen lahjat, Jumalan sana ja pyhitys, puhdistus, rauha ja iankaikkinen hääjuhla. Silloin luonamme on todella Kristuksessa myös koko taivaallinen sotajoukko, enkelit sekä kaikki pyhät – jokainen, joka on Kristukseen uskossa nukkunut. Meitä voi näkyvällä tavalla olla täällä vähän, mutta luonamme on todella Kristus ja hänessä koko taivaan kansanjoukko. Kuule uudestaan, mitä Johannes kirjoittaa ilmestyskirjassa: tämä kaikki on meidän luonamme nyt! ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa”. Kristuksessa, hänen sanansa kautta on taivaasta laskeutunut luoksemme uusi maa, pyhä Jumalan kaupunki. Me olemme nyt Kristuksen omassa valtakunnassa, hänen kaupungissaan. Elämme osana uutta luomakuntaa. Olemme osallisia Kristuksen morsiameen, jonka hän on verellään itselleen puhdistanut ja kaunistanut. Ja todella on niin kuin seurakuntamajamme nimikin julistaa – tämä paikka on Jumalan maja ihmisten keskellä. Tätä emme näe, mutta todella Kolmiyhteinen Jumala on läsnä, hän asuu meidän luonamme sanansa kautta. Me olemme hänen kansansa – yhdessä kaikkien ympärillämme olevien enkelien sekä nukkuneiden pyhien, rakkaidemme ja opettajiemme kanssa, ja Kristus on meidän Jumalamme, joka sanallaan ja ehtoollisen sakramentilla siunaa meitä ja varjelee meitä, pyhällä sanallaan tekee meidätkin pyhiksi antaen oman pyhyytensä kalliissa veressään, sekä vahvistaa uskoamme. Tätä muistamme nyt pyhäinpäivänä, mutta tämä on totuus joka kerta, kun yhdessä kokoonnumme Jumalan sanan ja sakramenttien ääreen, jokaisessa jumalanpalveluksessa.

    Kristus on tullut luoksemme ja tuo koko taivaan meidän luoksemme sanassaan, voidakseen tässä ja nyt jakaa sinulle verensä ja antaa syntisi anteeksi, puhdistaa sinut pyhäksi ja tehdä sinut osalliseksi taivaan lahjoista, juhlasta ja iankaikkisesta elämästä. Kaikki tämä sinulla on omanasi Kristuksen veressä ja hänen sanassaan. Kristus sanoo: ”En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.” (Joh.14:18-20) ja ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” Ilm.3:20. Kun uskolla turvaat Kristuksen vereen, joka on vuodatettu Golgatalla sinun puolestasi, sinun syntiesi anteeksiantamukseksi, ja joka sinun omaksesi jaetaan kauttaaltaan tässä jumalanpalveluksessa, olet osa pyhien ja puhtaiden joukkoa, ”… jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä." (Ilm.7:14-17) Kristus julistaa meille koko jumalanpalveluksessa, ja nyt sinulle yhä julistaa: ”Minä olen sinun luonasi, minä annan syntisi anteeksi nimessäni. Minä puhdistan sinut veressäni.” Uskothan tämän!

    Koska luonamme on Kristus, joka sanansa kautta siunaa meitä ja lahjoittaa verensä, armonsa, iankaikkisen elämän ja pyhyyden, on omanamme myös taivas ja osallisuus pyhien yhteydestä. Pyhäinpäivänä usein muistamme Kristuksessa nukkuneita, jotka taivaassa ovat nyt Karitsan hääjuhlassa. Mutta joka jumalanpalveluksessa saamme olla samassa juhlapöydässä heidän kanssaan. Kaikkein konkreettisimmin yhteys sekä taivaan että maan pyhiin meillä on Herran pyhässä ehtoollisessa, jossa nautimme todellisesti Kristuksen ruumiin ja veren syntiemme anteeksiantamiseksi. Siinä osallistumme taivaan ateriaan, ja nautimme Herran ruumiin ja veren uhrin omaksi pelastukseksemme. Siinä meillä on yhteys keskenämme, yhteys kaikkiin pyhiin, ja yhteys Kristukseen ja hänen vereensä, joka puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Tästä puhuu apostoli Johannes ensimmäisessä kirjeessään: Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1.Joh.1:7) Ehtoollisen ateriassa saamme kohdata myös kaikki ne rakkaamme, jotka jo perillä ovat – joita ikävöimme ja kaipaamme, joita ehkäpä suremme tai joiden yhteyttä kaipaamme. Ehtoollisessa meillä on suurempi yhteys heihin kuin koskaan elinaikanamme. Tämä lohduttakoon meitä surun aikoina. He ovat kanssamme Kristuksessa, sillä Kristus on kanssamme ja koko taivas hänen mukanaan. Voit mennä haudalle muistamaan Kristuksessa nukkunutta läheistäsi, mutta paremmin hänet kohtaat Kristuksessa. Sama yhteys pätee myös sellaiseen rakkaaseesi ja läheiseesi, joka ehkä on muuttanut kauas. 1.Kor.10:16-17: Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.  Kristuksessa kaikki pyhät osallistuvat yhteiseen ehtoollispöytään – olette samalla aterialla.  Rukoileehan Kristus omiensa puolesta: ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus… Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.” (Joh.17:17,22-24)

     

    Esa Yli-Vainio