Sanaa päivääsi kirjoituksia

    Jumalan sanansaattajat (4.10.2020)

    Mikkelinpäivä

    400-luvulta lähtien on syyskuun 29. päivä omistettu ylienkeli Mikaelille. Taistelu, jonka hän kävi pimeyden valtoja vastaan, liittyy pääsiäiseen. Kristus on saavuttanut ratkaisevan voiton pahan valloista, mutta taistelu jatkuu edelleen maailmassa. Myöhemmin mikkelinpäivästä on tullut kaikkien enkelien päivä, jolloin tutkistellaan heidän merkitystään ja tehtäviään. Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. (Kirkkokäsikirja)

    Matt.18:1-10: Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen. Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.

    Armo teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Tänään on mikkelinpäivä, jolloin muistamme enkeleitä, erityisesti ylienkeli Miikkaelia. Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia, sekä taivaallista sotaväkeä. Tänään on siis kyse Jumalan valtakunnasta eli taivasten valtakunnasta ja perkeleen valtakunnasta, jotka ovat keskenään jatkuvassa, näkymättömässä sodankäynnissä. Mekin olemme keskellä tätä sotaa. Mutta se ei ole sota lihaa ja verta vastaan, ei ketään ihmistä vastaan, vaan pahan voimia, henkivaltoja vastaan – syntiä, kuolemaa ja perkelettä vastaan (Ef.6:12). Meitä kutsutaan taistelemaan samassa rintamassa yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. Ef.6:13: Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Pukeudemme Jumalan sanan suojaan, tullen jumalanpalvelukseen ja rukoillen Isän varjelusta, Kristuksen veren suojaa sekä Pyhän Hengen uudistusta itsellemme.

     

    Opetuslapset kiistelevät tässä siitä, kuka on suurin taivasten valtakunnasta. Tämä on yleisin kiistelyn aihe opetuslapsien keskuudessa. Esikuvaksi Jeesus ottaa esille pienen, uskovan lapsen sanoen: ”Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.” Sen sijaan, hän julistaa kovan lain jokaiselle, joka saa aikaan tämän lapsen lankeamisen sanoen ”joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!” Viettelykset (kreik. skandaloi, kompastuminen, lankeemus.) on joskus käännetty myös sanalla loukkaannus. Jeesus sanoo ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun" (Matt.11:6). Autuas on jokainen, joka pysyy Kristuksen luona, eikä luovu hänestä, joka pysyy Kristuksen sanassa eikä sorru saatanan valheisiin. Kristus on asetettu meille kulmakiveksi, jonka luona – sanan ja sakramenttien yhteydessä - seisomme vahvana, mutta josta pois kääntyessämme lankeamme ja loukkaannumme. 1.Piet.2:6-8: Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva." Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi" ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. Siksi meidän tulee pysyä Kristuksen sanan luona, eikä siitä poiketa, siitä etsiä suojaa ja vastaanottaa sen siunaukset Jeesuksen veressä ja nimessä. Sillä samalla tavalla kuin Jeesus tässä puhuu varoittaen ja tuomitsen siitä, kuinka joku saa aikaan ”skandaalin”, skisman ja harhaopin kautta sen, että häneen uskovat lapset ”kompastuvat ja lankeavat” pois hänen yhteydestään, samalla tavalla hän varoittaa meitä, ettei saatana saisi aikaan skandaalia ja viettelisi harhaopilla ja valheilla, sekä eripuraa luomalla Jumalan sanasta, jotta saisi meidät seurakuntana lankeamaan ja pois Kristuksen luota.

    Jeesus opettaa, että nöyryys on tärkeä merkki siitä, että joku on suuri Jumalan valtakunnassa. Nöyryys tarkoittaa tässä sen tunnustamista, ettei meillä ole tarjota mitään ansiota Jumalan valtakunnan hankkimiseen tai ansaitsemiseen. Nöyrä tarttuu yksin Jumalan armoon ja syntien anteeksiantamiseen. Se katsoo Jeesukseen Kristukseen syntisten lunastajana ja vapahtajana. Saatana pyrkii ylpeyden avulla hyökkäämään seurakuntaan, kääntämään sen pastoriaan vastaan, kääntämään aviopuolisot toisiaan vastaan, ystävät toisiaan vastaan. Olihan ylpeys todennäköisesti saatanan omankin lankeemuksen syy. Luther kirjoittaa: ”… juuri ylpeys on kaiken synnin pää, elämä ja varsinainen olemus. Kuten mikään hyve ei voi elää tai vaikuttaa hyvää ylpeydessä, niin ei myöskään mikään synti voi kasvaa ja vahingoittaa siinä, missä ylpeys on kuollut. Eihän käärmekään, jonka koko elämä on pään varassa, voi tehdä kenellekään mitään pahaa silloin, kun sen pää on murskattu.” Samalla tavalla se yrittää ylpeyden kautta tuottaa vahingon seurakunnalle, usuttaa kristityt toisiaan vastaan, yrittää saada aikaan ”skandaalin”, jotta unohtaisimme keskinäisen, toista palvelevan rakkauden ja armon. Ylpeyden kautta saatana käy sodankäyntiä seurakuntaa vastaan, tuhoten rakkautemme ja kadottaen sydämestämme evankeliumin.

    Miten käymme hengellistä sotaa syntiä ja saatanaa vastaan? Miten voitamme pahan? Tätä taistelua emme saa käydä omin voimin, koska silloin lankeamme ja häviämme varmasti. Mikä siis neuvoksi? Ilmestyskirjan luvussa 12 sanotaan, että Ilm.12:9-11,17: Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.  Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti… Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus. Jumalan Karitsan, Kristuksen Jeesuksen veri, joka meillä on sanassa ja sakramenteissa, sekä todistuksen sana – Jumalan sanan, sanan saarna ja seurakunnan uskontunnustus ovat ne aseet, joilla me osallistumme Miikkaelin rintamaan, yhdessä enkelien kanssa taivaalliseksi sotajoukoksi taistelemaan saatanaa, lohikäärmettä vastaan, sillä se sotii meitä vastaan, jotka pidämme Jumalan käskyt, ja joilla on Jeesuksen sana, evankeliumi. Siksi me kokoonnumme jumalanpalvelukseen ja rukoilemme päivittäin, jotta omanamme olisi Kristuksen veren tuoma armo ja voitto sekä pelastuksenamme että suojanamme pahan valtaa vastaan. Saatana ei voi meitä enää syyttää, kun puolustajamme, Kristus on kärsinyt ja kuollut puolestamme, vuodattanut verensä sovitukseksemme ja puhdistanut kaikista synneistämme. Saatana heitetään pois Jumalan luota meitä syyttämästä. Tämän poisheittämisen on tehnyt arkkienkeli Miikkael. Saatanalla ei ole enää mitään paikkaa syyttää meitä. Saatana ei voi meitä syyttää, koska meillä on Jumalan sanan todistus ja sen lahjoittama Kristuksen veren suoja. Kristuksen veren ja Jumalan sanan kautta luonamme on Pyhä Henki itse ja enkelit suojaamassa ja varjelemassa meitä saatanaa vastaan ja osallistuvat. Sinulla on suojanasi Kristuksen veri, Kristuksen sana, ja Jumalan nimi.

    Nyt saamme käydä tätä taistelua riippuen kiinni sanassa ja sakramenteissa, Karitsan veressä, sekä rukouksessa. Jumalan armo ja rakkaus saa aikaan myös armoa ja rakkautta meidän sydämessämme, niin että armahdamme toisiamme Jumalan armolla ja pidämme kiinni yhteisestä rakkaudesta niin, ettei saatanalla ole omaantuntoomme mitään tarttumapintaa. Apostoli Paavali sanoo Fil.2:1-8: Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

    Esa Yli-Vainio