Tuomiosunnuntai, Kristuksen kuninkuuden sunnuntai
Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissain kirkoissa puhutaan vain viimeisestä sunnuntaista ilman lisämääreitä. Suomessa otettiin vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti nimitys Tuomiosunnuntai. Tästä päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Nämä kaksi erilaista aihetta muodostavat kuitenkin kokonaisuuden: kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaaksi (Khristus Pantokrator). Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla ”kirkkaudessaan kaikkien enkelien kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle” (Matt.25:31). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kirkkovuoden alussa ja lopussa – tai lopussa ja alussa – kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti. (Kirkkokäsikirja)
Matt.25:31-46: Mutta kun Ihmisen Poika tulee kunniassaan ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kunniansa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealle puolellaan oleville: Tulkaa, Isäni siunatut, ja perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa; minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa; minä olin vieras, ja te otitte minut huoneeseenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun luokseni. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Ja milloin me näimme sinut vieraana ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun luoksesi? Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: Totisesti minä sanon teille: kaiken, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä minun veljistäni, sen olette tehneet minulle. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: Menkää pois minun luotani, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle juotavaa; minä olin vieras, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa. Silloin hekin vastaavat sanoen: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai vieraana tai vankeudessa ja emme sinua palvelleet? Silloin hän vastaa heille ja sanoo: Totisesti minä sanon teille: kaikkea, mitä ette tehneet yhdelle näistä pienimmistä, sitä ette tehneet minulle. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.
Armo ja rauha teille Jumalalta, Isältämme ja Jeesukselta Kristukselta, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitsee! Se kuva, jonka Kristus tässä haluaa piirtää, on kuva Kuninkaan tuomiosta viimeisenä päivänä. Maailman lopussa Kristus tulee kirkkaudessaan takaisin, tuomitsemaan eläviä ja kuolleita Kaikkivaltiaana Herrana. Silloin Kristus istuu Kuninkaana valtaistuimelleen, kerää kaikki luokseen, erottaa ensin lampaat vuohista, uskovat epäuskovista ja tuomitsee oikein. Tämä kuva on tärkeä nähdä, sillä se kertoo suorin sanoin siitä todellisuudesta, mitä viimeisenä päivänä tapahtuu.
24.sunnuntai helluntaista
Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilönä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä. (Kirkkokäsikirja)
Luuk.12:4-7: Ja minä sanon teille, ystävilleni: älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin ja sen jälkeen ei heillä ole mitään enempää tekemistä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelättävä: pelätkää häntä, jolla on valta tapettuaan heittää helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä pelätkää. Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä yksikään niistä ole unohdettu Jumalan edessä. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis pelätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.
Armo teille ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja veljeltämme Jeesukselta Kristukselta, joka rakastaa meitä ja on päästänyt meidät synneistämme verellään. Jeesus kutsuu, tässä opetuslapsiaan ystävikseen. Ei oppilaikseen, palvelijoikseen tai seuraajikseen, vaan ystävikseen! Kristus on meidän ystävämme, sillä hän on tullut veljeksemme ja edustajaksemme, kuollut meidän puolestamme ja sovittaen verellään syntimme pelastanut meidät synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Me olemme Jeesuksen ystäviä, koska hän on ilmoittanut meille Isän Jumalan rakkauden ja pelastustahdon. Joh.15:13-15: Kenelläkään ei ole sen suurempaa rakkautta, kuin että joku antaa henkensä ystäviensä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken. En enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä olen kuullut Isältäni. Se on suuri rakkauden osoitus, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika kutsuu opetuslapsiaan ja myös meitä ystävikseen. Mekin olemme hänen ystäviään, kun pidämme hänen asetuksensa ja sanansa – siis tulemme jumalanpalvelukseen hänen sanansa ja sakramenttiensa, hänen asetustensa ääreen ja uskomme sen ilmoituksen, jonka Jumala sanassaan meille antaa.
Ennen kaikkea tämä on usko evankeliumin sanaan, että ”… meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef.1:7). Kristuksen veri on meidät lunastanut ja tehnyt meistä, syntisistä ja rangaistuksen ansainneista Kristuksen ystäviä ja Jumalan lapsia, armosta. Ystäviksi kuningas kutsui niitä uskottuja, jotka hänen valtaistuimensa vieressä olivat, istuen hänen edessään. Mekin saamme olla taivaan kuninkaan ystäviä ja olla hänen edessään, hänen luonaan. Me olemme hänen valtakuntansa kansalaisia, taivaan perillisiä. Se on meidän todellinen kotimaamme. Jumalan valtakunta, isänmaamme on siellä, missä Kristus on sanansa kautta läsnä. Siellä myös meidän tulee olla. Kristus rukoilee: Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. (Joh.17:24) Tämä toteutuu jo täällä maan päällä, kun saavumme jumalanpalvelukseen, jossa Kristus on sanansa ja sakramenttiensa kautta keskellämme ja jakaa syntien anteeksiantamusta veressään.
23.sunnuntai helluntaista
Tämän sunnuntain sisältönä ovat anteeksiantamus ja siitä avautuva keskinäinen rakkaus. Koko elämämme perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tällainen asenne tekee madolliseksi sen, että Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan. (Kirkkokäsikirja)
Matt.18:15-22: ”Mutta jos veljesi tekee syntiä, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken; jos hän sinua kuulee, olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suun kautta. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle niinkuin pakana ja publikaani. Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa; ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Taas minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä sopii keskenään mistä asiasta tahansa ja he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimessäsi, siinä minä olen heidän keskellään.” Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Armo ja rauha teille Jumalalta, Isältämme ja Herralta Jeesukselta, joka rakastaa meitä ja on päästänyt meidät synneistämme verellään! Näin meitä siunatessaan Kristus itse tekee työtään. Hän on luonamme sanansa kautta ja rakkautensa tähden toimii kauttaaltaan jumalanpalveluksessamme päästäen meidät synneistämme. Koko jumalanpalveluksemme tarkoitus on tulla Jeesuksen luo, jotta hän voisi sanansa kautta jakaa meille verensä ja puhdistaa meidän omatuntomme kaikista synnin siteistä. Jeesuksen veri ja synneistä päästö tulee jokaiselle, joka uskossa tunnustaa syntinsä ja pakenee hänen sanansa ja sakramenttinsa suojaan. Sinun omanasi on tässä ja nyt syntien puhdistus Jeesuksen veressä. Hänen kuolemansa on sovintokuolema, sillä se on tuonut sovinnon ja sovituksen Jumalan ja meidän välillemme. Tämä rakkaus Jeesuksessa ja hänen vapauttava sanansa saa aikaan myös rakkautta meissä.
- Uskon perustus (1.11.2020)
- Pyhien yhteys (31.10.2020)
- Jeesuksen lähettiläät (25.10.2020)
- Usko ja epäusko (18.10.2020)
- Rakkauden kaksoiskäsky (11.10.2020)
- Jumalan sanansaattajat (4.10.2020)
- Jeesus antaa elämän (27.9.2020)
- Lähimmäinen (6.9.2020)
- Jeesus, parantajamme (30.8.2020)
- Itsensä tutkiminen (23.8.2020)
Alakategoriat
Pääkirjoitukset Artikkeleita: 3
