14.sunnuntai helluntaista
Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena. (Kirkkokäsikirja)
Matt.5:43-48: Te olette kuulleet sanotuksi: ”Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.” Mutta minä sanon teille: ”Rakastakaa vihollisianne, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroilevat, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat ja vainoavat; jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia, sillä hän antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin väärillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä palkkaa teille siitä on? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.
Näin Jeesus julistaa vuorisaarnassaan lakia, ja sen käskyä rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Kaikkein kovimpana sanana tässä on Jeesuksen käsky, että meidän tulisi olla täydellisiä niin kuin Jumala on täydellinen. Luther on sanonut tästä julistuksesta, että sen valossa todella näemme, ”kuinka rankkaa on tehdä niitä tekoja, joita Jumala käskee… huomaat, että nämä käskyt työllistävät sinua koko lopun elämääsi.” Luonnollisesti kukaan meistä ei näe itseään lain rikkoneena, ja ajattelemme helposti Jumalan kyllä ymmärtävän, jos vain yritämme parhaamme, vaikka epäonnistuisimmekin yrittäessämme noudattaa hänen käskyjään. Mutta Jumala käskee ja vaatii täydellistä rakkautta, täydellistä täyttämistä, täydellistä pyhyyttä, niin kuin hän on pyhä. Tämä on jokaiselle sula mahdottomuus, sillä me olemme periturmeluksen tähden tyystin synnin alaiset, eikä syntisestä, vajaasta sydämestä voi tulla täydellistä rakkautta, kuten kuolleesta puusta ei voi enää tulla hedelmää. Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä: Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. (Gal.5:14) Roomalaiskirjeessä hän selittää: Room.13:9-10: Sillä nämä: ”Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse”, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttymys. Oletko sinä rakastanut lähimmäistäsi niin kuin itseäsi? Onko rakkautesi ollut täydellistä? Oletko osoittanut rakkautta, tuota täydellistä Jumalan vaativaa rakkautta myös vihollisillesi, pilkkaajillesi ja sortajillesi? Joudut Jumalan sanan totuuden edessä yhdessä minun ja jokaisen ihmisen kanssa tunnustamaan: En ole tuota käskyä pitänyt, en ole rakastanut lähimmäistäni täydellisesti, en ole osoittanut rakkautta vihamiehilleni. Sen sijaan olen tuon käskyn rikkonut ja vihastunut lähimmäisilleni, ja lietsonut vihamiehiäni vielä suurempaan vihaan. Näin tukkii Jumalan täydellinen, hyvä ja pyhä laki meidän ja koko maailman suun. Katua meidän pitää ja tunnustaa, että rakkaudettomuudessamme ansaitsisimme vain helvetin rangaistuksen. Room.3:19-20: Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Mutta rakas ystävä! Kuule, kuinka Jumalan armo on tullut ylenpalttiseksi siellä, missä on laki suureksi tullut! Room.5:19-21: sillä niinkuin yhden ihmisen (Aadamin) tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden (Kristuksen) kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Kun laki käy sinua vastaan ja osoittaa sinut syntiseksi, sano sille rohkeasti: ”On totta, rakas laki, että olen syntinen. Oma rakkauteni ei riitä pelastuksekseni, enkä siitä halua mitään tietääkään. Sillä minä katson siihen rakkauteen, jota Jumala on Kristuksessa osoittanut koko maailmalle, kun hän hänen kuolemansa ja verensä kautta on sovittanut meidät Jumalan kanssa vielä ollessamme syntisiä.” Room.5:8-10: Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut. Ja jos kimppuusi käy perkele, joka syyttää sinua syntiseksi, saat osoittaa sille Jumalan sanan varman lupauksen: ”Varma on se sana ja kaiken vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä olen suurin.” (1.Tim.1:15) ja näin vedota siihen, että Kristus on näin vapauttanut sinut kaikesta synnistä verellään. Ja jos sydämesi ja omatuntosi ahdistuu siitä, että et ole ollut kuuliainen kaikessa Jumalalle, etkä rakastanut häntä tai lähimmäistäsi täydellisesti, katso ristiä ja Kristusta, joka sinun edestäsi on kuollut ja ollut sinun hyväksesi itse kuuliainen täydellisesti, täyttäen koko lain ja Isän tahdon täydellisesti rakastaen. Hepr.5:8-9 Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset. Jeesus Kristus on sinun pelastuksesi, hänen kuuliaisuutensa on peittänyt sinun epäkuuliaisuutesi, hänen verensä puhdistaa sinut kaikesta synnistä – tänäänkin. Jumalan rakkaus Kristuksessa on peittänyt syntien paljouden. Uskothan sen!
Nyt meidät on Kristuksen veressä vapautettu vapaiksi lain kirouksesta ja rangaistuksesta, joka meillä olisi oman rakkaudettomuutemme tähden, ja kun uskomme häneen, niin hän itse asuu sydämissämme ja saa aikaan jumalallista rakkauttaan. Yhä edelleen käsky rakastaa kuuluu meillekin, jotka olemme Kristuksen veressä sovitetut ja hänen omikseen kasteessamme otetut. Mutta me emme kuvittele pelastuvamme rakkauden tähden, vaan jatkuvasti rukoillen pyydämme Jumalalta voimaa ja rakastavaa sydäntä, jotta hän kasvattaisi rakkauttaan meissä, ja jotta meillä olisi Kristuksen mieli. Fil.2:1-8: Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Näin me vaellamme Kristuksen omina, ”valossa niin kuin hän on valossa”. Jumalan armo Kristuksessa saa aikaan rakkautta meissä, ei laki. Kristuksen kautta me rakastamme lähimmäistämme, ystäviämme ja vihollisiammekin. Koska Kristus on rakastanut meitä ollessamme syntisiä, tulee meidänkin rakastaa toisiamme, kuten apostoli Pietari kirjoittaa: Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ”rakkaus peittää syntien paljouden”. (1.Piet.4:8) ja apostoli Johannes kirjeessään: Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. (1.Joh.3:14-16)
Pelastava rakkaus meillä on siinä, että Kristus on rakastanut meitä, ja antanut henkensä rakkautensa tähden meidän edestämme. Jeesus sanoo: Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. (Joh.15:11-14). Sinä pelastus, kun Kristus on rakastanut sinua suurimmalla rakkaudella ja antanut edestäsi henkesi. Sinä saat voiman rakastaa lähimmäistäsi syntien anteeksiantamuksesta – sen kautta omanasi on Kristuksen rakkaus.
Esa Yli-Vainio