Kynttilänpäivä

Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille. (Kirkkokäsikirja)

Luuk.2:22–33: Ja kun heidän puhdistuspäivänsä olivat täyttyneet Mooseksen lain mukaan, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaakseen hänet Herran eteen – niinkuin on kirjoitettu Herran laissa: ”Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, sanottakoon Herralle pyhitetyksi” – ja uhratakseen niinkuin Herran laissa on säädetty, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikasta. Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli vanhurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän näe kuolemaa, ennenkuin on nähnyt Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta temppeliin. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lapsen sisälle tehdäkseen häneen nähden, niinkuin tapa oli lain mukaan, otti hän hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhassa lähtemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi valistamaan pakanoita ja kunniaksi kansallesi Israelille”. Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin.

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Fil.1:2)

Jeesus tuotiin ”lain määräyksen mukaan” temppeliin Marian puhdistuspäivien jälkeen. Mitä siitä sanoo laki? Laki puhdistuspäivistä on kirjoitettuna 3.Moos. kirjan luvussa 12. Lapsen synnyttäminen oli lahja, jonka Jumala oli antanut Eevalle ja jokaiselle naiselle. Synnyttämisen jälkeen kuitenkin äiti ja hänen perheensä olivat rituaalisen epäpuhtauden tilassa, todennäköisesti verenvuodatuksen tähden. Äiti ei saanut esimerkiksi laittaa ruokaa viikkoon. Viikon jälkeen, kahdeksantena päivänä ympärileikattiin poikavauva. Ja tämän jälkeenkin perhe oli vielä 33 päivää eristyksissä muista perheistä ja temppelipalveluksesta, kunnes äidin puhdistuspäivät olivat kuluneet (yhteensä 40 päivää pojan ollessa kyseessä). Temppelijumalanpalvelukseen osallistuminen vasta sai aikaan puhtauden Jumalan edessä ja pääsyn takaisin Herran seurakuntaan. Puhdistautuminen tapahtui viemällä Temppeliin uhrin, jonka kautta äiti (ja tämän perhe) puhdistettiin ja otettiin takaisin Jumalan yhteyteen. Tämä uhri oli köyhillä perheillä – kuten Jeesuksen vanhemmilla kaksi kyyhkysenpoikaa, joista toinen oli polttouhri ja toinen syntiuhri. Syntiuhrin veren kautta äiti puhdistettiin kaikesta epäpuhtaudesta ja polttouhrin kautta hän sai pääsyn seurakunnan yhteyteen, Jumalan pyhyyteen ja hänen siunauksiensa osallisuuteen.

Esikoinen kuului Herralle, ja vanhemmat ”lunastivat” hänet takaisin: ”Pyhitä minulle jokainen esikoinen, jokainen, joka israelilaisten seassa, sekä ihmisistä että karjasta, avaa äidinkohdun; se on minun… niin luovuta Herralle kaikki, mikä avaa äidinkohdun; ja kaikki ensiksisyntyneet karjastasi, urospuolet, olkoot Herran.” (2.Moos.13:2,12). Niin kuin Herra oli lunastanut Israelin ”esikoisensa” Egyptistä itselleen, tuotiin joka perheen esikoinen myös Herralle pyhitettäväksi; ja lapsen vanhemmat ”lunastivat” uhrin kautta lapsensa itselleen Herralta (2.Moos.13:13-16) lapsen ollessa noin kuukauden ikäinen (4.Moos.18:15-16).

Ympärileikkaus tapahtui pojan ollessa 8 päivän ikäinen. Sen kautta poika liitettiin osalliseksi Jumalan liittoon Aabrahamin kanssa, sekä hänen seurakuntaansa, liturgiseen yhteisöön. Tässä yhteydessä lapsi myös sai nimen. Kristus ympärileikattiin 8 päivän ikäisenä ”Ja hänelle annettiin nimi Jeesus” niinkuin enkeli oli Marialle ja Joosefille sanonut (Luuk.2:21). Hän täyttyi tämänkin osan lakia, aivan niin kuin hän täytti koko lain. ”Hänen ympärileikkauksessaan, joka edustaa koko ihmiskuntaa ympärileikattiin kaikki ihmiset kertakaikkisesti.” Hän tuli Aabrahamin liittoon osalliseksi, jotta hänen kauttaan Aabrahamin siunaus tulisi kaikille kansoille. ”… ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä” (1.Moos.26:4, ks. Gal.3.) Kristus korvasi Uudessa liitossa ympärileikkauksen omalla ympärileikkauksella, sydämen ympärileikkauksella häneen, uskon kautta, pyhässä kasteessa, jonka Isä Jumala tekee ilman ihmiskäsiä. Kol.1:11-13: ”ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.” Näin jokainen uskova on Kristuksessa ja häneen kastettuna osallinen Jumalan pyhästä seurakunnasta, syntien puhdistuksesta, Jumalan siunauksista ja yhteydestä häneen. Meidän osaksemme on tullut se siunaus, jonka Jumala Aabrahamille antaa, ja kerskauksemme on Kristus. ”Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan” (Fil.3:3).

Maria ja Joosef ottivat Jeesuksen mukaan temppeliin, kun Marian puhdistuspäivät olivat ohitse, vaikka tämä ei olisi ollut lain mukaan pakollista. Tässä ei kuitenkaan ole mitään mainintaa Jeesuksen lunastamisesta, ei tässä tai myöhemminkään. Samaan aikaan kuin Maria tuli puhdistetuksi ja palautetuksi Herran ja seurakunnan yhteyteen kyyhkysten uhrin kautta, pyhitettiin Jeesus hänen esikoisenaan Herralle, Jumalan Karitsaksi, joka omalla uhrillaan puhdistaa ja pyhittää kertakaikkisesti meidät. Hepr.10:10: Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Luukas viittaakin siihen, että koko Jeesuksen elämä oli sikiämisestä kuolemaan asti pyhitetty Isälle, Jumalan palvelukseen, meidän lunastamistamme varten (Luuk.1:35; Hepr.10:9). Todellinen uhri, joka puhdistaa ja pyhittää Marian – ja kaikki uskovat pyhät – on Jeesuksen Kristuksen pyhän ruumiin ja veren uhri. Kristuksen veri puhdistaa meidätkin kaikista synneistämme ja antaa meille pääsyn Jumalan yhteyteen, hänen pyhyyteensä, taivaalliseen kaikkein pyhimpään: hänen armoonsa, jossa saamme seistä. ”(Koska) meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, (Hepr.10:19-20)”.

Marian ja Joosefin tavoin saamme mekin tulla Kristukseen kastettuna; hänessä ympärileikattuina, hänen kuolemansa yllemme pukeneina Herran eteen, hänen läsnäoloonsa hänen temppeliinsä. Kasteessa Kristus on meidät sanallaan ja verellään pessyt ja puhdistanut ja avannut pääsyn Isän eteen. ”Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton (Ef.5:25-27).” Heino Pätiälä kirjoittaa (Seurakunta1/1925): ”Seurakunta, ’Karitsan kaunistettu emäntä’, joka on puhdistettu ’veden pesossa sanan kautta’, saa myös aina ravintonsa Golgatan altatrilta, josta se syö. Hebr.10:13… ’Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hän pysyy minussa ja minä hänessä.’ Joh.6:56. Nämä Jeesuksen sanat osoittavat selvästi, että oikeiden kristittyjen ainoana ravintona on hänen ristillä uhrattu ruumiinsa ja hänen kallis verensä, joka vuodatettiin meidän edestämme, syntiemme anteeksiantamiseksi.” Yhdessä Jeesuksen kanssa tulemme Isän eteen, hänen valoonsa, ja näin Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, kun se meille sanan kautta julistetaan ja ehtoollisessa annetaan. Näin synnin saastuttama puhdistuu kaikesta siitä, mikä erottaa meidät Jumalan yhteydestä. Näin me saamme yllemme itse Kristuksen ruumiin ja veren, hänen vanhurskautensa, pyhyytensä ja puhtautensa. ”Teidätkin… hän on nyt Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä” (Kol.1:21-22).  Tämä kaikki on omanamme, kun uskossa kuulemme evankeliumin sanan ja Jumalan oman synneistä päästön, ja kun nautimme ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren uhrin, meidän puolestamme annetun ja vuodatetun. Näin meillä ei ole omanamme ainoastaan syntien anteeksiantamus, vaan myös pääsy Jumalan pyhyyteen, hänen yhteyteensä ja osallisuus kaikista hänen hengellisistä siunauksistaan. ”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.” (Room.5:1-2).

Herran eteen tulemme siis erityisesti synnin saastuttamina uudelleen ja uudelleen, ja rukoillen pyydämme sydämen puhdistusta Jeesuksen veressä ja uudistusta Pyhän Hengen kautta. Tämän Jumala on meille luvannutkin antaa sanassaan. Yhdessä Daavidin kanssa saamme rukoilla Taivaallista Isää Pyhän Hengen ja Kristuksen, hänen Poikansa kautta: ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni… Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt… Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin… Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä” (Ps.51:3-14). Näin Jumala puhdistaa ruumiimme ja sielumme kaikesta synnistä Kristuksen verellä ja antaa yhä uudestaan sydämeemme Pyhän Henkensä ja uudistaa meitä. Hän johtaa meidät luokseen ja pyhittää meidät edessään, sekä jakaa runsaasti kaikkia siunauksiaan.

Pyhä Henki oli Simeonin päällä, ja hän oli saanut Hengeltä sanan, ettei näe kuolemaa, ennen kuin on saanut nähdä Herran Voidellun, Kristuksen. Kristuksen kaste on antanut meidänkin yllemme Pyhän Hengen, ja samalla tavalla Pyhä Henki on antanut meillekin Jumalan sanan, joka on elävä ja eläväksi tekevä. Pyhän Hengen ja asettamansa sovituksen viran (2.Kor.5:18) kautta Kristus jakaa meille sovituksen sanaansa (2.Kor.5:20), jossa meillä on Henki ja elämä (Joh.6:63). Me saamme nähdä Kristuksen siellä, missä hänen sanansa ja nimensä on: synneistä päästössä, evankeliumin julistuksessa, kasteessa ja ehtoollisessa. Näin me saamme jatkuvasti syödä hänen ruumistaan ja vertaan, jossa meillä on iankaikkinen elämä, niin kuin Kristus sanoo: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani” (Joh.6:54-57). Näin omanamme ja luonamme on Kristuksessa sama evankeliumin lohdutus, jota Simeon ja Jerusalem odottivat, ja saamme lähteä jumalanpalveluksesta hänen Henkensä ja siunauksensa kanssa, Herran rauha sydämessämme, yhdessä Simeonin kanssa näin sanoen: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhassa lähtemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, valoksi valistamaan pakanoita ja kunniaksi kansallesi Israelille”

Esa Yli-Vainio

Sulje
Share This