3. sunnuntai pääsiäisestä (Jubilate)

Päivän antifonin alusta (Ps. 66:1) saatu nimitys jubilate (= riemuitkaa) muistuttaa pääsiäisajan luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat ”ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee” (Hepr. 13:14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia.

Kirkkokäsikirja

Joh.14:1-7: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Isäni kodissa on monta asuntoa. Jos ei niin olisi, niin olisin sen teille sanonut. Minä menen valmistamaan teille sijaa. Ja vaikka menen ja valmistan teille sijan, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen, sen te tiedätte, ja tien te tiedätte.” Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme tiedä mihin menet; kuinka tietäisimme tien?” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani. Jos tuntisitte minut, tuntisitte Isänikin; tästälähin tunnette hänet, ja olette nähneet hänet.”

”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!” (Gal.1:3-4)

Puhtaalla omallatunnolla Isän eteen

Jeesus oli opetuslapsilleen ja Pietarille sanonut: ”Mihin minä menen, sinne et voi nyt minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava.” (Joh.13:36) Ja kun Pietari oli kysellyt, miksei hän muka voisi seurata Jeesusta nyt, hän olisi valmis antamaan henkensäkin Jeesuksen edestä, vastasi Jeesus: ”Henkesikö sinä annat minun edestäni? Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: ei laula kukko ennen kuin sinä kolmesti minut kiellät.” (Joh.13:38). Jeesuksen oli kuljettava ristin tie loppuun yksin, Jumalan ja ihmisten hylkäämänä. Hänen tuli kärsiä ja kuolla syntisten tähden, antaa oman henkensä meidän edestämme, että me pääsisimme hänen Isänsä luo, taivaan kotiin. Jeesus ei kuitenkaan halunnut jättää opetuslapsiaan tyrmistyksen valtaan – vaikka hän sanoikin, että he kaikki, myös Pietari, hylkäisivät hänet, niin he eivät saisi antautua epätoivoon ja pahan omantunnon syytöksien valtaan. Jeesus sanoo sinullekin tänään, niin kuin hän sanoi Pietarille ja muille opetuslapsilleen: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton, uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.”

Synti haluaa tahrata sydämemme ja omantuntomme ja tehdä sen levottomaksi. Kun oma syntisyytesi ja Saatanan syytös pelottaa sydäntäsi ja pyrkii tahraamaan omaatuntoasi, älä jää kuuntelemaan sen ääntä. Kristus on antanut ja antaa sinulle kaikki rikkomuksesi anteeksi. Hän pesee meidän omantuntomme ja sydämemme verellään kaikesta synnistä ja syyllisyydestä, jotta puhtaalla omallatunnolla saisimme käydä Isän eteen. Kun Kristuksen veri puhdistaa omatuntomme ja uskossa luotamme häneen, ei pahalla vihollisella ole meihin mitään valtaa. Uskon kautta tartumme Kristuksen vereen ja Jumalan armoon, jonka hän armonvälineidensä kautta meille päivittäin tuo, erityisesti jumalanpalveluksessa. Olemme tänään tulleet Jumalan ja Kristuksen eteen, jotta hän puhdistaisi verellään ”omantuntomme kuolleista töistä palvelemaan elävää Jumalaa” (Hepr.9:14), ja jotta hän antaisi sanansa kautta meille Pyhän Henkensä (Joh.20:22), ja jotta omanamme olisi hänen iankaikkinen elämänsä. ”Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” (Joh.10.28)

Valmis paikka taivaassa

Jeesus sanoo: ”Isäni kodissa on monta asuntoa… Minä menen valmistamaan teille sijaa. Ja vaikka menen ja valmistan teille sijan, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Taivaassa ei ole tilan puutetta, se ei estä meitä menemästä Isän luo. Ei Jeesus tässä sano, että hän menisi raivaamaan meille lisää tilaa Jumalan kodin ahtaisiin esikartanoihin, vaan hänen on mentävä meidän edeltämme, jotta meillä olisi ”sija” taivaassa; jotta meillä olisi taivaspaikka. Jeesus ei mennyt hankkimaan meille taivaspaikkaa taivaan ahtauden vaan meidän syntisyytemme takia. Ongelmana on se, että me olemme syntisiä, emmekä voi synneissämme astua Isän eteen. Mitään syntistä tai epäpuhdasta ei saanut päästää Herran temppeliin. Syntisinä emme kestä pyhän Jumalan edessä. Mutta koska Jeesus on ottanut meidän syntimme kantaakseen ja sovittanut meidän ja koko maailman synnit kuollessaan Golgatan ristillä puolestamme, ja kuolleista noussut ja astunut taivaaseen Isän oikealle puolelle, on meilläkin olemassa täydellinen syntien sovitus ja vapaa pääsy hänen kauttaan Isän luo! Hän joutui yksin käymään edellämme ristinkuolemaan, jotta hän sijaiskärsimisellään ja kuolleista nousemisellaan hankkisi ja ansaitsisi meille taivaspaikan Isän edessä.

Tässä tulee esille ihmeellisesti se, kuinka Jeesus Kristus on meidän ylimmäinen pappimme! Hän on ”mennyt pois” ja kulkenut tiensä Golgatalle uhrannut ruumiinsa ja verensä tähtemme. Tämän uhrinsa hän on vienyt kuolleista noustuaan ja taivaaseen astuttuaan Isän luo. Hän on vienyt verensä taivaan temppeliin, kaikkeinpyhimpään, jossa se on saanut aikaan iankaikkisesti kelpaavan lunastuksen. Tämä Kristuksen uhri on poistanut syntimme ja avannut taivaan meillekin aivan avoimeksi. Meillä on nyt hänen verensä kautta puhdistus ja pyhitys, siis pääsy Isän eteen ja osallisuus hänen pyhyydestään. ”Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen… Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.” (Hepr.8:1-2; 9:11-12). Hän ei ole jäänyt taivaaseen, pois luotamme, vaan tulee nyt armonvälineidensä: sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta luoksemme. Niiden kautta Kristus on tullut luoksemme ja tuo taivaan mukanaan, jotta me pääsisimme niiden kautta – siis hänen kauttaan ja hänessä taivaaseen. Sanassaan ja sakramenteissaan Kristus tulee luoksemme ja jakaa sekä tarjoaa kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan saamansa voiton sekä verellään ansaitsemansa sovituksen meille uskon kautta omistettavaksi. Kristus on kuollut ja verensä vuodattanut meidän taivaspaikkamme tähden. Kristus tuo tämän kaiken sinulle omaksesi tänään sanassa ja ehtoollisessa. Omistat sen yksin uskon kautta, uskossa tarttumalla tähän Kristuksen tuomaan veriarmoon. Näissä armonvälineissä on meillä avoin taivaan ovi, tie Isän eteen.

Taivaaseen Jeesuksen kautta ja Jeesuksessa

”Mihin minä menen, sen te tiedätte; ja tien te tiedätte: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani.” Ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta Jeesus meni Isän luo, jotta mekin pääsisimme hänen kauttaan ja hänessä taivaaseen. Jeesus itse on tie Isän luo: hänen uhrinsa on valmistanut meille armosta avoimen tien taivaaseen. ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ”suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.” (Hepr.10:19-23). Jeesus itse on totuus, joka tekee vapaaksi. ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidät vapaiksi.” Totuus on persoona, Jeesus Kristus. Siksi tätä totuutta ei löydetä, vaan Hän on totuus, joka tulee meidän luoksemme ja löytää meidät. Hän tulee luoksemme ja tuo meille tuon vapauttavan totuuden, Jumalan armon, joka on hänessä. ”Hän oli täynnä armoa ja totuutta” (Joh.1:14). Me olemme hänessä saaneet lunastuksen ja iankaikkisen elämän. Jeesus itse on iankaikkinen elämä. Hän on kuollut meidän puolestamme, meidän syntiemme tähden – ja noussut kuolleista meillekin elämäksi, antaakseen elämänsä meille. Kasteen ja Jumalan sanan voimasta meidät liitetään uskon kautta häneen. Yhdessä hänen kanssaan olemme saaneet kuolla ja elää. Hän sanoo tänään sinullekin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh.11:25-26) Kristuksen ruumiin ja veren syödessämme ja juodessamme ehtoollisessa tulemme konkreettisesti ja todellisesti osallisiksi hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, hänen taivaaseenastumisestaan ja taivaallisesta palvelustaan. Pääsemme hänen kauttaan taivaan kotiin Isän luo.

Jumalan tunteminen on iankaikkinen elämä

”Tästälähin tunnette hänet, ja olette nähneet hänet.” Isä ja Poika ovat yhtä. Poika puhuu Isän sanoja ja tekee Isän tekoja. Hänen valtansa ja voimansa on Isän kanssa samaa valtaa ja voimaa. Pojan kautta Isä ilmoittaa armonsa ja Poika tekee Isän pelastustahdon. Ja Isän tahto on, että me tulisimme täydellisesti pyhitetyiksi ja puhdistetuiksi synnistä Pojan ruumiin uhrin kautta, ja pääsisimme hänen luokseen taivaaseen. ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” (Hepr.10:10). Jeesuksen kautta me tunnemme Isän ja olemme päässeet hänen luokseen, hänen yhteyteensä, iankaikkisen elämän yhteyteen. ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh.17:3) Kristuksen kautta tunnemme Isän ja näemme hänet hänen Sanansa kautta, ja mikä parasta: hän tuntee sinut! Hän näkee sinut ja ottaa sinut luokseen antaen syntisi anteeksi! ”Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: ’Tunne Herra’; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Hepr.8:11-12) Näin Jumalan sanan kautta Kristus tänäänkin julistaa sinulle syntisi anteeksi, niitä ei taivaallinen Isämme muista, ne ovat pyyhityt pois. Saat käydä Isän eteen Kristuksessa, hänen veressään puhtaana.

Herran armo kanssanne! ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” (2.Kor.13:13)

Esa Yli-Vainio

Sulje
Share This