1. paastonajan sunnuntai (Invocavit)
Päivän latinankielinen nimi ”invocavit” (= hän huutaa minua) tulee tämän sunnuntain antifonin alusta (Ps.91:15). Ensimmäisen paastonajan sunnuntain keskeinen aihe on kertomus Jeesuksen kiusaamisesta autiomaassa. Häntä houkuteltiin pettämään kutsumuksensa, mutta hän voitti kiusaukset. Kiusaaja ei jätä rauhaan ketään nykypäivänkään ihmistä, mutta apumme on Kristus, kiusausten voittaja. (Kirkkokäsikirja)
Mark.1:12-13: Ja kohta Henki ajoi hänet erämaahan. Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää, ja saatana kiusasi häntä, ja hän oli petojen kanssa; ja enkelit palvelivat häntä.
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (1.Kor.1:3) Kun Jeesus oli ottanut Johannekselta kasteen Jordanissa, ja Pyhä Henki oli laskeutunut hänen ylleen, johdatti Henki hänet erämaahan. Jeesusta ei vietelty harhaan eikä hän eksynyt polulta, vaan Pyhä Henki johdatti hänet hänen lunastajantehtävässään erämaahan saatanan kiusattavaksi. Erämaassa Jeesus paastosi 40 päivää ja kohtasi saatanan kaikkine kiusauksineen, selviten koetuksesta kuuliaisena Isän tahdolle ja omalle tehtävälleen olla meidän edustajamme ja lunastajamme.
Erämaassa, kiusausten keskellä
Tuntuuko sinusta, että olet hengellisesti erämaassa? Oletko keskellä ahdinkoa tai tyhjyyttä tai saatanan kiusausten ja hyökkäysten jatkuvana kohteena? Minkä kiusauksen keskellä sinä kaadut, mikä syntisi saa sinut tuntemaan itsesi heikoksi ja avuttomaksi, Jumalan hylkäämäksi? Meidät, jotka olemme Kristukseen kastettu, on myös otettu myös osallisiksi hänen valtakunnastaan, jota vastaan saatanan valtakunta jatkuvasti hyökkää ja sotii. Mutta niin kauan, kun me pysymme Jumalan sanan luona, syntien tunnustuksessa ja anteeksiannossa, evankeliumin saarnan kuulemisessa ja uskomisessa, ehtoollisen vastaanottamisessa ja Kristuksen veren osallisuudessa, ei synti, kuolema ja perkele voi meitä kukistaa ja suistaa kadotukseen. Se voi meidät lyödä maahan, mutta koska Kristus on kuollut ja kuolleista noussut meidän puolestamme, saamme mekin nousta ja elää. Vaikka me lankeamme, on Jeesus kestänyt ja voittanut saatanan. Siksi mikään synti ei voi meitä kadottaa, kun me pysymme hänen sanassaan ja veressään.
Kristus armonistuimena, ylimmäisenä pappina ja sovitusuhrina
Mutta miksi Henki vei Jeesuksen juuri erämaahan saatanan kiusattavaksi? Vanhassa testamentissa Jeesuksen uhrin esikuvana toimii muun muassa suuren sovituspäivän kaksi uhria. Toisen veri pirskotettiin koko kansan syntien sovitukseksi armonistuimelle kaikkeinpyhimpään, toinen lähetettiin erämaahan ”Asaselille” koko Israelin synnit harteillaan. Oliko Jeesus siis syntipukki erämaassa? Hänessä toteutui Suuren sovituspäivän uhrit, ylimmäinen pappeus, sekä temppelin armonistuin: ”Ja Aaron tuokoon sen kauriin, jonka arpa määräsi Herralle, ja uhratkoon sen syntiuhriksi. Mutta se kauris, jonka arpa määräsi Asaselille, asetettakoon elävänä Herran eteen, että sille toimitettaisiin sovitus ja se sitten päästettäisiin erämaahan Asaselille… Ja Aaron laskekoon molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa, olipa heillä mitä syntejä tahansa, ja pankoon ne kauriin pään päälle ja lähettäköön sen, sitä varten varatun miehen viemänä, erämaahan. Näin kauris kantakoon kaikki heidän pahat tekonsa autioon seutuun; ja kauris päästettäköön erämaahan” (3.Moos.16:9-10:21-22).
Paavali soveltaa Room.3:25 suurta sovituspäivää kuvatakseen Kristuksen kuoleman tarkoitusta. Jeesuksen Kristuksen on Jumala ”…asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.” Jumala asetti Jeesuksen ”armonistuimeksi” (kreik. ’hilasterion’), sovituksen ja Jumalan armollisen läsnäolon paikaksi. Verensä kautta Jeesus hankki lunastuksen syntisille. He, jotka turvaavat hänen vereensä, vanhurskautetaan armosta. Kuten armonistuin toi sovituksen ja suojasi syntisen kansan liiton arkissa olevan lain pyhyydeltä, suojaa Jeesuksen veri meitä pyhän lain kaikelta tuomiolta tullen meidän yllemme. Jeesus on sekä sovituksen paikka ja sovitusuhri, että ylimmäinen pappi, joka sovittaa omalla pyhällä verellään synnit Jumalan edessä. Tämän seurauksena meillä on pääsy Jumalan eteen ja hänen armoonsa, jossa saamme nyt seistä. ”Koska me siis olemme vanhurskautetut uskosta, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme saaneet pääsyn uskon kautta tähän armoon, jossa seisomme ja kerskaamme Jumalan kunnian toivosta” (Room.5:1-2). Kuolemansa kautta Jeesus itsensä täydelliseksi syntiuhriksi koko maailman puolesta, jotta hän ylösnoustuaan ja taivaaseen astuessaan voisi mennä todelliseen kaikkeinpyhimpään verensä kanssa (Hebr.9:12) ja avatakseen omilleen pääsyn Jumalan läsnäoloon (Hebr.6:20).
Kristus kesti erämaassa ”syntipukkina” kiusaukset meidän tähtemme
Kuten suuri sovituspäivä kertoo Jeesuksen veriuhrin merkityksen, kertoo se myös Jeesuksen erämaassa olemisen tarkoituksen. Vuohi (syntipukki), joka kantoi Israelin synnit, lähetettiin synnit mukanaan erämaahan, pois Jumalan kasvojen edestä. Tämä syntipukki valittiin arvalla – eli Herra valitsi sen. Samoin Herra on valinnut Poikansa, Jeesuksen meidän syntiemme kantajaksi. Hän on Jumalan itsensä tarjoama uhri, ”Jumalan Karitsa, joka kantaa” – eli ottaa pois ”maailman synnin.” Jeesuksen kasteen jälkeen, Hengen laskeuduttua hänen päälleen, hän meni syntipukin tavoin meidän syntejämme kantaen erämaahan, paastotakseen ja taistellakseen paholaista vastaan Jumalan sanalla. Hän kesti kaikissa kiusauksissa, vaikka me olemme langenneet; hän voitti saatanan kuuliaisena Isän tahdolle ja lunastustehtävälleen, kun me olimme epäkuuliaiset ja jouduimme synnin alle. Hän tuli ihmiseksi meidän tähtemme, tekemään tyhjäksi perkeleen teot. Hän kantoi erämaassa meidän syntimme ja kohtasi meidän tähtemme kiusauksemme, jotta niiden voittajana voisi olla meidän auttajamme. Hebr.2:14-15,17-18: ”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä samoin osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuoleman valta, sen on, perkeleen, ja vapauttaisi ne, jotka kuoleman pelosta koko elämänsä ajan olivat orjuuden alaisia… Sentähden hänen piti kaikessa tulla veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sen kautta, että hän itse on kiusattuna kärsinyt, voi hän kiusatuita auttaa.”
Niin kuin Henki johdatti Jeesuksen 40 päiväksi paastoamaan ja taistelemaan meidän edustajanamme, meidän vuoksemme erämaahan, niin Henki on johdattanut meidätkin jo paaston aikaan. Jeesuksen tehtävänä oli paastota meidän syntimme harteillaan, voittaa saatanan kiusaukset ja näin tulla ”toisena Aadamina” tekemään tyhjäksi perkeleen teot ja ensimmäisen Aadamin lankeemuksen meille tuoman kirouksen. Täydellisesti kuuliaisena hän uhrinsa kautta on päästänyt meidät synnin ja saatanan vallasta ja hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen eli vanhurskautuksen. ”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemuksen kautta kadotustuomio tuli kaikille, niin myös yhden vanhurskauttavan tuomion kautta kaikille ihmisille vanhurskauttamus elämään; sillä niinkuin tuon ihmisen tottelemattomuuden kautta ne monet asetettiin syntisten asemaan, niin myös tuon yhden kuuliaisuuden kautta ne monet asetetaan vanhurskasten asemaan” (Room.5:18-19). Saatana yritti kiusauksillaan saada Jeesuksen luopumaan lunastajantehtävästään, mutta kuuliaisena Isän tahdolle Jeesus kesti kaiken ja kulki tuon alennustilansa tien, kantaen syntimme aina ristille asti ja sovittaen ne siellä verellään täydellisesti. Siksi meillä on voitto saatanasta hänen kauttaan. Kristus on ottanut pois ja kantanut syntimme pois Jumalan edestä, niitä ei enää löydetä, eikä syyksi lueta. Ne ovat sovitetut.
Erämaassa paastoten, Kristuksen veren suojassa
Paaston aika on meilläkin 40 päivää ennen pääsiäistä. Se johdattaa meidät kohti Jeesuksen suurta sovituskuolemaa ja riemullista ylösnousemusta. Se vie meitäkin kohti Jeesuksen ruumiin ja veren uhria, joka osaksemme tulee tänään erityisesti Herran ehtoollisessa. Siinä meidät yhdistetään hänen uhrikuolemaansa, sovitusvereensä ja ylösnousemuksensa elämään. Siinä puolustukseksemme annetaan Jeesuksen veren kautta hänen pyhyytensä ja täydellinen kuuliaisuutensa. Siinä aukeaa eteemme avoin taivas ja Karitsan häät. Enkelit palvelivat Jeesusta, vahvistaen häntä taistelunsa jälkeen. Enkelit vahvistavat meitäkin paaston aikana Jumalan sanalla. Paaston aikana ei keskeydy myöskään Jumalan huolenpito meitä kohtaan sanan ja ehtoollisen kautta. Paasto ja suuri sovituspäivä opettavat, että Jumalan uhri sovittaa kansansa synnit armosta, kun he ovat tekemättä mitään työtä. Jumalanpalvelus on Jumalan sanan juhla, jossa Jeesuksen palvelustoimi meidän hyväksemme ei keskeydy. Siinä myös saamme liittyä yhdessä enkelten kanssa palvelemaan, ylistämään ja kiittämään Jumalaa.
Meille on annettu Jumalan sana ja Jeesuksen veri suojaksemme perkelettä vastaan. Niiden kautta pyhien joukko saa voiton pahasta (Ilm.12:11), ja ne puhdistavat meidän saastaisen synnin vaatteemme, antaen meille Kristuksen pyhyyden ja puhtaan omantunnon hänen veressään; ne antavat meille Kristuksen oman vaatteen, hänen pyhyytensä ja kuuliaisuutensa, joka kelpaa Isän edessä (Ilm.7:14). Näin me pääsemme Jeesuksen veren kautta ”erämaasta” ja ahdistuksesta Isän Jumalan läsnäoloon, hänen eteensä, hänen armoonsa. Älä kuitenkaan jätä tätä ainoastaan ”opin” tasolle, sillä Jumalan sana ja Kristuksen veri on annettu meille todellisesti, käytäntöön! Kun saatana hyökkää sinua vastaan ja saa sinut lankeamaan, tai kun sinua riepottelee sellainen synti ja himo, josta et pääse irti, niin älä jää yksin taistelemaan omilla voimillasi. Niin kaadut varmasti. Vaan tartu niihin lahjoihin, jotka Jumala on Kristuksessa sinulle ja koko seurakunnalle antanut. ”Käykäämme sentähden rohkeasti armoistuimen eteen, jotta saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan” (Hepr.4:16). Meillä on Jumalan sana, ehtoollinen ja saarnavirka, joka synninpäästön avaimia käyttää ja päästää sinut kaikista synneistäsi. Erityisen voimakkaan hyökkäyksen ja synnin pitäessä sinua siteissään saat tarttua rippiin. Saat tulla pastorin luo, ja hänen kauttaan tunnustaa syntisi itse Kristukselle. Hänen kauttaan saat myös todellisesti itsensä Kristuksen oman synneistäpäästön, vapautuksen kaikista synnin siteistä ja Kristuksen veren puhdistuksen kaikesta saastasta, joka omaatuntoasi likaa. ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh.1:7-9). Erityisesti rippi johtaa ehtoolliselle, jossa todellisesti meille jaettavat Kristuksen ruumis ja veri puhdistavat ja pyhittävät meidät Isän edessä lumivalkeiksi. ”Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä… Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi” (Jes.1:16,18). Siinä saamme Kristuksen ruumiin ja veren hänen alttariltaan syödessämme kuulla Jesajan tavoin Herran lähettilään suusta Jumalan lupauksen: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu” (Jes.6:7).
Esa Yli-Vainio