• Facebook
Karstulan taulu

2. sunnuntai pääsiäisestä

Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Päivän latinankielinen nimi ’Misericordia Domini’ (Herran laupeus) tulee päivän antifonin alusta (Ps.33:5). Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta. (Kirkkokäsikirja)

Joh.10:1-10: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee siihen muualta, se on varas ja rosvo. Mutta joka menee ovesta sisään, hän on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat hänen luotansa, sillä he eivät tunne vierasta ääntä.” Tämän vertauksen puhui Jeesus heille, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän heille puhui. Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja rosvoja; mutta lampaat eivät kuulleet heitä. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän tulee autuaaksi, ja hän menee sisälle ja menee ulos ja löytää laitumen. Varas ei tule muuta varten kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkyllin.”

”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (1.Kor.1:2).

Me haluaisimme luonnostamme olla mitä tahansa muuta, kun lampaita. Voisimme olla mieluummin vahvoja karhuja, uljaita kotkia, viisaita kettuja, uskollisia ja teräväkuuloisia koiria, tai edes ahkeria ampiaisia. Jopa viattoman kyyhkysen asema sopisi meille. Mutta lammas – se on tyhmä, huononäköinen, huonokuuloinen, heikko ja puolustuskyvytön. Se ei pärjää yksin, vaan tarvitsee lauman sekä paimenen. Meidän tulee nöyrtyä olemaan lampaita, jotta Kristus voisi olla meidän paimenemme. Meidän tulee tunnustaa olevamme syntisiä ja avuttomia, jotta hän voi tulla meidän avuksemme ja puhdistaa meidät synnistä. Me tunnustamme olleemme tälläkin viikolla syntiset ja eksyneet paimenemme luota, olleemme hukassa, jotta hän voi tulla sanassaan luoksemme ja kantaa meidät ja pelastaa meidät petojen suusta. Hän pelastaa meidät armosta, ei ansiostamme. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef.2:8-9). Kristus tulee meidän, avuttomien ja eksyneiden syntisten luo sanansa kautta, ja ohjaa meidät kantaen laumaansa. Hän tekee tämän kaiken tänään, sanansa julistaen. Vain Kristus on sielujemme paimen. Pietari kirjoittaa: ”Sillä te olitte ’eksyksissä niinkuin lampaat’, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö.” (1.Piet.2:25). Siksi saammekin Daavidin kanssa iloita. ”Herra on minun paimeneni ei minulta mitään puutu.” (Ps.23:1) Seurakunta on Jumalan lammaslauma, uskovien joukko, jonka Kristus on verellään itselleen lunastanut ja puhdistanut. Sitä kaitsemaan Kristus, hyvä paimen on antanut paimenviran Pyhän Hengen ja sanan kautta. ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.” (Apt.20:28)

Jeesus sanoo meille, että todellinen Jumalan lauman paimen tulee ovesta sisään, ei nouse aidan yli muualta. Hänen äänensä on lampaille, Jumalan omille tuttu ja he kuuntelevat vain hänen paimenääntänsä. Lampaat ovat lahjakkaita tässä asiassa: ne erottavat oman omistajansa ja paimenensa äänen kaikkien muiden huudoista ja seuraavat sitä. Se on annettu meillekin tehtäväksi. Me kuulemme hyvän paimenemme, Kristuksen äänen tänäänkin, Jumalan sanasta. Siksi kuulemme ja uskomme sen. ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa.” (Hepr.3:15) Jokaisessa jumalanpalveluksen liturgian kohdassa, mutta erityisesti Jumalan sanan lukemisessa, saarnassa ja ehtoollisessa ja Herran siunauksessa meille puhuu sanansa ja saarnavirkansa kautta itse tosi paimenemme, Herra Jeesus Kristus.

Hyvän paimenen äänen erotamme vääristä paimenista ja rosvoista Jumalan sanan kautta, joka on se ovi, josta oikea paimen tulee sisään laumansa luo. Kirkkoisä Johannes Khrysostomos kirjoittaa väärästä paimenesta, joka ei tule Kristuksen lauman luo ovesta, joka on Jumalan sana: “Ensin, hän ei tule sisään avoimesti; toiseksi, hän ei tule Raamatun kautta, sillä tätä tarkoittaa ’ei ovesta’… Ja hyvästä syystä hän kutsuu Raamattua ’oveksi’, sillä se tuo meidät Jumalan luo ja avaa meille Jumalan tuntemisen, se tekee meidät lampaiksi, se vartioi meitä eikä hyväksy susien tulla meidän kimppuumme. Sillä Raamattu suojelee varman oven tavoin sisäänkäyntiä harhaoppisia vastaan, antaen meille sen turvapaikan, jota kaipaamme, eikä salli meidän eksyä; ja ellemme me tee sitä turhaksi, meitä eivät helposti viholliset valloita. Sen kautta me saamme tietää kaikista, ovatko he tosi paimen vai ei.” Jumalan sanan kautta Kristus käy laumansa luo tänäänkin. Jumalan sanan kautta hän tulee meidän luoksemme, eikä ainoastaan meidän ulottuvillemme, vaan meidän sydämiimme asti. Näin hän vaikuttaa uskon ja antaa meille armonsa. ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Jumalan sanan kautta.” (Room.10:17).

Lampaat seuraavat paimentaan. Hän ei ”aja” niitä, kulkien niiden takana kepin ja koirien kanssa, vaan kulkee heidän edellään puhuen. Ja lampaat kuulevat hänen ääntään ja seuraavat häntä, minne hän meneekään. Oikeat lampaat seuraavat vain Hyvän Paimenensa ääntä. Vääriä paimenia ne pakenevat. Hyvän Paimenen äänestä he tuntevat hänet ja tietävät hänen olevan heidän luonaan. Näin on meilläkin. Me kuulemme Jumalan sanan ja sen kautta itse Kristuksen äänen. Kuuletko Kristuksen äänen tänään, seuraatko häntä sinne, missä hän puhuu? Kristus toimii sanansa ja sakramenttiensa kautta tullen meidän luoksemme ja virkansa kautta saamme kuulla hänen äänensä, joka julistaa: ”Minä olen se hyvä paimen, hyvä paimen antaa henkensä lampaidensa edestä.” (Joh.10:11). Kun tämän kuulet, saat uskoa: ”Kristus on minunkin paimeneni, joka on antanut henkensä minunkin puolestani.”

Jeesus kertoo toisen vertauksen, jossa hän selventää: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän tulee autuaaksi, ja hän menee sisälle ja menee ulos ja löytää laitumen.” Autuaiksi tulemme ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän itse on tie, totuus ja elämä (Joh.14:6). Hän on kuollut puolestamme ja sovittanut verellään syntimme. Hänen ruumiinsa ja verensä kautta meillä on pääsy Isän luokse kaikkein pyhimpään, taivaaseen (Hepr.10:19-22). Täällä ajassa saamme mennä Jeesuksen kautta Isän eteen Kristukseen kastettuina, hänen sanansa kuullessamme synninpäästössä ja saarnassa ja ehtoollisessa hänen ruumiinsa ja verensä nauttiessamme. Näin Kristus tulee meidän luoksemme armonvälineiden ”ovesta”, ja näin me menemme hänen kauttaan sisälle taivaan autuuteen. Jumalan sanan kautta Pyhä Henki tulee meidän sisällemme, sydämeemme, ja tuo meille syntien anteeksiantamuksen (Joh.20:21-23), synnyttäen uskon (Room.10:17), tehden meidät eläviksi Jumalan temppeleiksi (1.Kor.3.16) ja saa aikaan meissä rakkautta ja hyviä tekoja, jotka meistä lähtevät ulos (Ef.2:10). Me astumme Kristuksen veren puhdistamina Jumalan eteen jumalanpalveluksessa, pyhään paikkaan hänen siunaustaan vastaanottamaan, ja saamme astua taas maailmaan hänen siunaus sydämessämme ja koko Kolmiyhteinen Jumala mukanamme, ja viedä hänen rakkautensa lähimmäisillemme.

Väärät paimenet tulevat varastamaan, raatelemaan ja tappamaan Jumalan laumaa, mutta Kristus on tullut luoksemme meidän paimeneksemme, ja sanoo meillekin tänään: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkyllin”. Hänen verensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa on hankkinut kaikille syntisille -sinullekin – anteeksiantamuksen ja elämän – ja hän on tullut sanassaan meidän luoksemme tämän elämän meille tuodakseen. Meillä on luonamme yltäkylläinen Jumalan siunauksen malja, josta saamme juoda armoa armon päälle, ja sanoa Daavidin lammaspsalmin tavoin: ”Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.” (Ps.23:5-6) Tähän psalmin sanaan Jeesuskin viittaa. Me saamme juoda hänen verensä maljasta, kun kuulemme hänen äänensä ja kun käymme hänen pöytäänsä. Sen kautta omanamme on ylitsevuotavainen Jumalan armo ja hyvyys, täydellinen syntien puhdistus ja iankaikkinen elämä.

Sanansa kautta Jeesus puhuu itsensä meille ja puhdistaa verellään meidät kaikesta synnistä, elämänsä antaen. ”Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” (Joh.6:63). Ja alttarin sakramenttinsa kautta hän antaa meille todellisesti henkensä, verensä ja ruumiinsa meille omaksemme. Ehtoollisessa saamme syödä pelastukseksemme edestämme uhratun hyvän paimenemme ruumiin ja veren, ja näin Kristus itse ruokkii meitä iankaikkisen elämän ruoalla, antaen syntimme anteeksi. ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” (Hepr.10:10) Siinä paimenesta on tullut karitsa, joka on uhrattu lampaiden, meidän jokaisen puolesta. Siinä meitä ei valmisteta juhla-ateriaksi Jumalalle, vaan hän on antanut oman lihansa ja verensä Jumalan ateriana meille. Hyvä paimen tuli uhrikaritsaksi meidän puolestamme, jotta yksikään meistä ei joutuisi kuolemaan. ”Tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” (1.Piet.1:18-19). Hyvä paimenemme tuntee meidät jokaisen nimeltä. Kristus on lunastanut koko maailman, ja evankeliumin sanan kautta tarjoaa sinulle henkilökohtaisesti armonvälineissään anteeksiantamuksen. Hän sanoo sinullekin tänään: ”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.” (Jes.43:1)

Saamme asua Herran edessä, hänen laitumellaan, hänen seurakunnassaan ja hänen sanansa ääressä koko elämämme. Saamme laulaa Herran huoneessa hyvälle paimenellemme Kristukselle, teurastetulle Jumalan Karitsalle, uutta virttä enkelten kanssa: ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista” (Ilm.5:9). Niin Herra on meidän paimenemme, eikä meiltä mitään puutu. Karitsa on itse meidän paimenemme, ja hän johtaa meidät virvoittavien vetten luo, jakaa meille sanansa kautta armoaan ja hyvyyttään, puhdistaa meidät verellään kaikesta synnistä ja kuivaa kaikki kyyneleemme. ”Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.” (Ilm.7:17)

”Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien kanssanne.” (2.Kor.13:13)

Esa Yli-Vainio

Sulje
Share This