Kehotus cantate (= laulakaa) sekä sen pohjana oleva psalmi 98 kytkevät tämän pyhän vahvasti pääsiäisajan ”iloisten” sunnuntaiden ketjuun. Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.
Kirkkokäsikirja
Joh.15:10-17: Jos pidätte minun käskyni, niin pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän olen puhunut teille, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Tämä on minun käskyni, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Kenelläkään ei ole sen suurempaa rakkautta, kuin että joku antaa henkensä ystäviensä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken. En enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee, vaan ystäviksi minä sanon teidät, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä olen kuullut Isältäni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja asetin teidät, että menisitte ja tuottaisitte hedelmää ja hedelmänne pysyisi, jotta mitä ikinä anotte Isältä minun nimessäni, hän antaa sen teille. Näin käsken teitä, että rakastatte toisianne.
”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” (Ef.1:2)
Jeesus yhdistää Jumalan käskyt ja Jumalan rakkauden toisiinsa erottamattomalla tavalla. Käskyt kertovat, että meidän tulee rakastaa lähimmäistämme ja rakkaus saa muotonsa Jumalan käskyistä. Tiiviisti sanottuna, Kristuksen rakkaudessa pysyminen on myös hänen käskyissään pysymistä. ”Jos pidätte minun käskyni, niin pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan… Tämä on minun käskyni, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä… Näin käsken teitä, että rakastatte toisianne.” Kuten Isä on rakastanut Poikaa, ja Poika on tehnyt hänen tahtonsa, on Jumala Pojan kautta rakastanut meitä ja ottanut meidät osakseen rakkautensa yhteyttä, jotta me pitäisimme hänen käskynsä. Kaikki saa alkunsa Jumalan rakkaudesta, jolla hän on rakastanut ensin meitä. ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme” (1.Joh.4:9-11).
Meidän tulee nyt elää Jumalan tahdon mukaan, koska meidät on Kristuksen verellä puhdistettu ja pyhitetty Jumalan omiksi, taivaan kansalaisiksi, pyhäksi Jumalan kansaksi. Kaikki kristillinen rakkaus ja pyhityselämän hedelmät saavat alkunsa ja voimansa siitä, että Kristus on puhdistanut meidät sanallaan ja verellään jo kasteessamme. ”Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. (Ef.5:25-27)… ”Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut” (1.Piet.2:9-10).
Jeesus on tämän sanonut yllättävästä syystä: ”Tämän olen puhunut teille, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” Hän ei halua käskyllään ajaa meitä lain alle tai saattaa meidän omantuntomme levottomaksi, vaan hän on sanonut tämän, jotta meillä olisi hänen ilonsa, täydellisenä meissä. Kristuksen käskyissä ja rakkaudessa pysymisen taustalla on siis suuri evankeliumi. Se ilmoittaa, että Kristuksen veri on puhdistanut meidät kaikesta synnistä ja pyhittänyt meidät liittäen meidät armonvälineiden kautta Jumalan rakkauteen ja jäseniksi hänen pyhään valtakuntaansa. Meillä on jo nyt omanamme täydellinen pelastus armosta, uskon kautta, Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden ilman omia ansioitamme – ja nyt pelastettuina Jumalan pyhinä lapsina elämme Isän rakkauden alla tehden niitä tekoja, jotka hän on meille valmistanut. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” (Ef.2:8-10) Armosta olemme saaneet Kristuksen tähden pelastua, ja sen lisäksi saamme myös elää tehden niitä tekoja, jotka tiedämme olevan taivaalliselle Isällemme mieleen! Kristuksen ilo sydämessämme hänen armonsa tähden saamme iloiten myös puhtaalla omallatunnolla palvella Jumalaa ja lähimmäistämme! Tähän palvelutehtävään Kristuksen veri ja sana sekä Herran siunaus meitä joka jumalanpalveluksessa varustaa.
Kristus sanoo: ”Kenelläkään ei ole sen suurempaa rakkautta, kuin että joku antaa henkensä ystäviensä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken. En enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee, vaan ystäviksi minä sanon teidät, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä olen kuullut Isältäni.” Huomaa, että Kristuksen ystävät ovat ne, joita hän rakastaa. Hän antaa itsensä ja henkensä meille, meidän edestämme, tehden meidät ystävikseen. Hän kuolee puolestamme ja vuodattaa verensä syntiemme sovitukseksi, jotta meistä syntisistä, Jumalan vihollisista, tulisi armosta ja uskon kautta Jumalan omia, hänen ystäviään. Me olemme hänen ystävänsä, koska hän on tehnyt meidät ystävikseen rakkautensa tähden.
Hänen rakastaminaan ystävinä me elämme uskossa häntä rakastaen ja hänen tahtonsa tehden, lähimmäistämme rakastaen. Tätä Jaakob kirjoittaa, verraten meitä uskosta vanhurskaaseen Aabrahamiin: ”Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: ’Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.” (Jaak.2:22-23) Me nautimme tätä ystävän rakkautta seurakunnassa. Se on rakkautta, jossa nautitaan saman arvoisina yhteisistä asioista. Saamme tämän rakkauden Kristukselta saadessamme syntimme anteeksi hänen veressään ja kun omatuntomme puhdistetaan – ja toteutamme sitä yhtenä seurakuntana Jumalaa kiittäen, rukoillen ja Jumalan lähettäessä meidät palvelemaan hänen rakkaudessaan lähimmäistämme. Rakkaudellamme emme itseämme pelasta, sillä pelastuksemme on siinä, että ystävämme Kristus on kuollut puolestamme. Meidän kauttamme kuitenkin Kristus haluaa levittää omaa rakkauttaan lähimmäisillemme.
Tätä varten Kristus on meidät valinnut omikseen, puhdistanut meidät ja itseensä liittäen pyhittänyt meidät ja antanut meille rakkautensa. Kristus puhdistaa meidät ja liittää itseensä, niin että me pysymme hänessä ja tuotamme hedelmää. Viemme hänet itsensä ja hänen rakkautensa mukanamme jumalanpalveluksesta maailmaan, jotta lähimmäisemme saisivat hänen rakkautensa hedelmän meidän kauttamme. ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja asetin teidät, että menisitte ja tuottaisitte hedelmää ja hedelmänne pysyisi, jotta mitä ikinä anotte Isältä minun nimessäni, hän antaa sen teille.”
Tämän Jeesus sanoo hienoa vertauskuvaa käyttäen tämän luvun alussa: ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15:1-5). Me olemme uskon kautta oksastettu Kristukseen. Hänessä pysymme, kun pysymme hänen sanassaan ja sakramenteissaan. Niiden kautta hän virvoittaa henkemme ja uskomme, ja saa aikaan myös hedelmää. Kristuksessa asuminen, kaikki voima uskoon, elämään ja hedelmiin on yksin Kristuksessa, ja Kristuksesta se virtaa meihin. Hedelmistä suurin ja ensimmäinen on rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Tuo rakkaus on Jumalan omaa rakkautta, jonka hän Pojassaan Henkensä kautta antaa meille ja vaikuttaa meissä. Meidän kauttamme Kristus haluaa levittää rakkauttaan, omaa hedelmäänsä. Olemme hänen rakkautensa hedelmää kantavat oksat, jotka kasvavat ja levittäytyvät ensin perheeseemme, sitten muihin lähimmäisiimme, ja lopulta koko maailmaan!
Seurakuntaliiton työ on ollut ennen ja nykyisin täysin vapaaehtoisten lahjoitusten varassa. Seurakuntaliiton sananjulistus- ja opetustyön mahdollistamisen seuraaville sukupolville voi varmistaa myös testamenttilahjoituksella.
Testamenttilahjoituksella voit varmistaa, että lahjasi menee sinulle tärkeään tarkoitukseen. Lahjoittamalla testamenttisi, jossa Suomen evankelisluterilainen seurakuntaliitto on kokonaan tai osaksi edun saajana, voit olla mahdollistamassa Kristuksen evankeliumin menemisen eteenpäin työmme kautta.
Yleishyödyllisenä yhteisönä Seurakuntaliitto on vapaa perintöverosta. Testamentin laatiminen voi olla helppoa ja selkeätä tai tapauskohtaisesti asiantuntijan opastusta tarvitsevaa, jonka järjestämiseksi voit ottaa yhteyttä Seurakuntaliiton pastoreihin.
Päivän antifonin alusta (Ps. 66:1) saatu nimitys jubilate (= riemuitkaa) muistuttaa pääsiäisajan luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat ”ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee” (Hepr. 13:14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia.
Kirkkokäsikirja
Joh.14:1-7: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Isäni kodissa on monta asuntoa. Jos ei niin olisi, niin olisin sen teille sanonut. Minä menen valmistamaan teille sijaa. Ja vaikka menen ja valmistan teille sijan, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen, sen te tiedätte, ja tien te tiedätte.” Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme tiedä mihin menet; kuinka tietäisimme tien?” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani. Jos tuntisitte minut, tuntisitte Isänikin; tästälähin tunnette hänet, ja olette nähneet hänet.”
”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!” (Gal.1:3-4)
Puhtaalla omallatunnolla Isän eteen
Jeesus oli opetuslapsilleen ja Pietarille sanonut: ”Mihin minä menen, sinne et voi nyt minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava.” (Joh.13:36) Ja kun Pietari oli kysellyt, miksei hän muka voisi seurata Jeesusta nyt, hän olisi valmis antamaan henkensäkin Jeesuksen edestä, vastasi Jeesus: ”Henkesikö sinä annat minun edestäni? Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: ei laula kukko ennen kuin sinä kolmesti minut kiellät.” (Joh.13:38). Jeesuksen oli kuljettava ristin tie loppuun yksin, Jumalan ja ihmisten hylkäämänä. Hänen tuli kärsiä ja kuolla syntisten tähden, antaa oman henkensä meidän edestämme, että me pääsisimme hänen Isänsä luo, taivaan kotiin. Jeesus ei kuitenkaan halunnut jättää opetuslapsiaan tyrmistyksen valtaan – vaikka hän sanoikin, että he kaikki, myös Pietari, hylkäisivät hänet, niin he eivät saisi antautua epätoivoon ja pahan omantunnon syytöksien valtaan. Jeesus sanoo sinullekin tänään, niin kuin hän sanoi Pietarille ja muille opetuslapsilleen: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton, uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.”
Synti haluaa tahrata sydämemme ja omantuntomme ja tehdä sen levottomaksi. Kun oma syntisyytesi ja Saatanan syytös pelottaa sydäntäsi ja pyrkii tahraamaan omaatuntoasi, älä jää kuuntelemaan sen ääntä. Kristus on antanut ja antaa sinulle kaikki rikkomuksesi anteeksi. Hän pesee meidän omantuntomme ja sydämemme verellään kaikesta synnistä ja syyllisyydestä, jotta puhtaalla omallatunnolla saisimme käydä Isän eteen. Kun Kristuksen veri puhdistaa omatuntomme ja uskossa luotamme häneen, ei pahalla vihollisella ole meihin mitään valtaa. Uskon kautta tartumme Kristuksen vereen ja Jumalan armoon, jonka hän armonvälineidensä kautta meille päivittäin tuo, erityisesti jumalanpalveluksessa. Olemme tänään tulleet Jumalan ja Kristuksen eteen, jotta hän puhdistaisi verellään ”omantuntomme kuolleista töistä palvelemaan elävää Jumalaa” (Hepr.9:14), ja jotta hän antaisi sanansa kautta meille Pyhän Henkensä (Joh.20:22), ja jotta omanamme olisi hänen iankaikkinen elämänsä. ”Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” (Joh.10.28)
Valmis paikka taivaassa
Jeesus sanoo: ”Isäni kodissa on monta asuntoa… Minä menen valmistamaan teille sijaa. Ja vaikka menen ja valmistan teille sijan, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Taivaassa ei ole tilan puutetta, seei estä meitä menemästä Isän luo. Ei Jeesus tässä sano, että hän menisi raivaamaan meille lisää tilaa Jumalan kodin ahtaisiin esikartanoihin, vaan hänen on mentävä meidän edeltämme, jotta meillä olisi ”sija” taivaassa; jotta meillä olisi taivaspaikka. Jeesus ei mennyt hankkimaan meille taivaspaikkaa taivaan ahtauden vaan meidän syntisyytemme takia. Ongelmana on se, että me olemme syntisiä, emmekä voi synneissämme astua Isän eteen. Mitään syntistä tai epäpuhdasta ei saanut päästää Herran temppeliin. Syntisinä emme kestä pyhän Jumalan edessä. Mutta koska Jeesus on ottanut meidän syntimme kantaakseen ja sovittanut meidän ja koko maailman synnit kuollessaan Golgatan ristillä puolestamme, ja kuolleista noussut ja astunut taivaaseen Isän oikealle puolelle, on meilläkin olemassa täydellinen syntien sovitus ja vapaa pääsy hänen kauttaan Isän luo! Hän joutui yksin käymään edellämme ristinkuolemaan, jotta hän sijaiskärsimisellään ja kuolleista nousemisellaan hankkisi jaansaitsisi meille taivaspaikan Isän edessä.
Tässä tulee esille ihmeellisesti se, kuinka Jeesus Kristus on meidän ylimmäinen pappimme! Hän on ”mennyt pois” ja kulkenut tiensä Golgatalle uhrannut ruumiinsa ja verensä tähtemme. Tämän uhrinsa hän on vienyt kuolleista noustuaan ja taivaaseen astuttuaan Isän luo. Hän on vienyt verensä taivaan temppeliin, kaikkeinpyhimpään, jossa se on saanut aikaan iankaikkisesti kelpaavan lunastuksen. Tämä Kristuksen uhri on poistanut syntimme ja avannut taivaan meillekin aivan avoimeksi. Meillä on nyt hänen verensä kautta puhdistus ja pyhitys, siis pääsy Isän eteen ja osallisuus hänen pyhyydestään. ”Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen… Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.” (Hepr.8:1-2; 9:11-12). Hän ei ole jäänyt taivaaseen, pois luotamme, vaan tulee nyt armonvälineidensä: sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta luoksemme. Niiden kautta Kristus on tullut luoksemme ja tuo taivaan mukanaan, jotta me pääsisimme niiden kautta – siis hänen kauttaan ja hänessä taivaaseen. Sanassaan ja sakramenteissaan Kristus tulee luoksemme ja jakaa sekä tarjoaa kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan saamansa voiton sekä verellään ansaitsemansa sovituksen meille uskon kautta omistettavaksi. Kristus on kuollut ja verensä vuodattanut meidän taivaspaikkamme tähden. Kristus tuo tämän kaiken sinulle omaksesi tänään sanassa ja ehtoollisessa. Omistat sen yksin uskon kautta, uskossa tarttumalla tähän Kristuksen tuomaan veriarmoon. Näissä armonvälineissä on meillä avoin taivaan ovi, tie Isän eteen.
Taivaaseen Jeesuksen kautta ja Jeesuksessa
”Mihin minä menen, sen te tiedätte; ja tien te tiedätte: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani.” Ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta Jeesus meni Isän luo, jotta mekin pääsisimme hänen kauttaan ja hänessä taivaaseen. Jeesus itse on tie Isän luo: hänen uhrinsa on valmistanut meille armosta avoimen tien taivaaseen. ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ”suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.” (Hepr.10:19-23). Jeesus itse on totuus, joka tekee vapaaksi. ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidät vapaiksi.” Totuus on persoona, Jeesus Kristus. Siksi tätä totuutta ei löydetä, vaan Hän on totuus, joka tulee meidän luoksemme ja löytää meidät. Hän tulee luoksemme ja tuo meille tuon vapauttavan totuuden, Jumalan armon, joka on hänessä. ”Hän oli täynnä armoa ja totuutta” (Joh.1:14). Me olemme hänessä saaneet lunastuksen ja iankaikkisen elämän. Jeesus itse on iankaikkinen elämä. Hän on kuollut meidän puolestamme, meidän syntiemme tähden – ja noussut kuolleista meillekin elämäksi, antaakseen elämänsä meille. Kasteen ja Jumalan sanan voimasta meidät liitetään uskon kautta häneen. Yhdessä hänen kanssaan olemme saaneet kuolla ja elää. Hän sanoo tänään sinullekin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh.11:25-26) Kristuksen ruumiin ja veren syödessämme ja juodessamme ehtoollisessa tulemme konkreettisesti ja todellisesti osallisiksi hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, hänen taivaaseenastumisestaan ja taivaallisesta palvelustaan. Pääsemme hänen kauttaan taivaan kotiin Isän luo.
Jumalan tunteminen on iankaikkinen elämä
”Tästälähin tunnette hänet, ja olette nähneet hänet.” Isä ja Poika ovat yhtä. Poika puhuu Isän sanoja ja tekee Isän tekoja. Hänen valtansa ja voimansa on Isän kanssa samaa valtaa ja voimaa. Pojan kautta Isä ilmoittaa armonsa ja Poika tekee Isän pelastustahdon. Ja Isän tahto on, että me tulisimme täydellisesti pyhitetyiksi ja puhdistetuiksi synnistä Pojan ruumiin uhrin kautta, ja pääsisimme hänen luokseen taivaaseen. ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” (Hepr.10:10). Jeesuksen kautta me tunnemme Isän ja olemme päässeet hänen luokseen, hänen yhteyteensä, iankaikkisen elämän yhteyteen. ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh.17:3) Kristuksen kautta tunnemme Isän ja näemme hänet hänen Sanansa kautta, ja mikä parasta: hän tuntee sinut! Hän näkee sinut ja ottaa sinut luokseen antaen syntisi anteeksi! ”Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: ’Tunne Herra’; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.” (Hepr.8:11-12) Näin Jumalan sanan kautta Kristus tänäänkin julistaa sinulle syntisi anteeksi, niitä ei taivaallinen Isämme muista, ne ovat pyyhityt pois. Saat käydä Isän eteen Kristuksessa, hänen veressään puhtaana.
Herran armo kanssanne! ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” (2.Kor.13:13)
